Ja se loppuu taas,
ennen kuin ehtii alkaakaan.
Olit liian hyvä mulle.
En pysty hengittämään,
syömään, elämään.
Nukkua en eden halua,
sillä joka ikinen yö
uneksin sinusta, rakas.
Aamut ovat palavaa kipua,
pidäteltyjä kyyneleitä, surua.
Tältä kai tuntuu dementikosta,
päivittäin joutuu kuulemaan,
että joku on iäksi poissa.
Yksi tie tuskasta ulos,
mutta sille en suostu astumaan.
Ehkä joskus vielä pystyn
varauksetta nauramaan.
Runoilijan Boosha kaikki runot
Eka säe kosketti valtavasti. Tuli ihan angst-olo tätä runoa lukiessa. Se iski muhun,kun puukko tyhjältä taivaalta ja kaatuessani se osu mua sydämmeen. En osaa ees kuvailla,miten ihana runo tää on. Multa tuntuu niin samalta nyt. SUOSIKKEIHIN!!! ---> Arvostelija: SärkynytUnelma05.02.2008 Helvetin hyvä tuo vertaus dementikkoon... Harvalle se ehkä todellisuudessa aukeaa, mutta minä olen joutunut kertomaan vanhukselle uudelleen ja uudelleen että hänen tyttärensä on kuollut, ja nähnyt miten tuska iskee yhä uudestaan yhtä tuoreena.. Arvostelija: SnapCracklePop10.09.2009 |
|
