Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot
SinunSinun kanssasi kurkotan tähtiin,
jaksat uskoa minuun.
Sinun kanssasi saan olla heikko,
tiedät suruni ja iloni.
Sinun syliisi painaudun,
annat minulle voimaa.
Sinun käteesi tartun,
viet minut juhlan pyörteisiin.
Sinun hymysi kirkastaa päiväni,
tuot ilon arkeenkin.
Sinun minä olen ikuisesti,
rakastathan sinäkin minua. >
Ystävän hääkorttiin tämä luultavasti tulee.
28.11.2012Hyvä oli. Tuota loppua hiukan jäin miettimään, jäi epävarma fiilis, rakastaako vai ei. Tai sitten se on vain toteamus molemminpuolisesta rakkaudesta. >Arvostelija: Tarmo28.11.2012 Kaunis. >Arvostelija: Kuurankukka01.12.2012 Suurimmat teotEi maailman suurimpia tekoja
eikä kauniimpia ajatuksia
ole saavutettu varovaisuudella
tai rakennettu epäilyksellä.
Käy siis huomiseen rohkeudella
ja uskoen omiin kykyihisi!>
02.06.2012LiekkiTästä tarinasta et voi saada lempeää tai hellää,
et liioin kedon kukan lailla kaunista tai herkkää.
Jos kuitenkin haluat kuulla polttavasta rakkaudesta,
illan varjoihinsa kätkemästä intohimosta,
sielua rikki raatelevasta tarpeesta,
olet löytänyt lähtöpisteen ikuiselle seikkailulle.>
09.08.2011KesäiltaPoltettu oranssi kynsissä,
hiekka varpaiden välissä,
nektariinin mehu huulilla,
suola iholla.
Syntisen kaunista.
>
09.08.2011
Lämmin halauslämmin halaus
lumen huurtamat oksat
ikkunan takana>
Piti vaihteeksi kokeilla haikua...
Rakentava kritiikki on enemmän kuin tervetullutta!
19.01.2011
Uninen kosketusSelkä selkää vasten,
näin me olemme aina nukkuneet.
Ja kuitenkaan emme koskaan.
Muistatko ensimmäisen yömme?
Iho tuntui liian kuumalta toista vasten,
ja kuitenkin halusimme vain lähemmäs.
Seuraavina öinä kuumuus voitti,
mutta varpaat ja sormet etsivät yhä toisesta pienen hipaisun,
olethan siinä yhä.
Ehkä kuumuus on voittanut lopulta sydämemmekin,
kärventänyt kuoren kivenkovaksi liekillään.
Sillä enää eivät sormet tai varpaat etsi ihoa,
jota vasten painautua sukellettaessa unten maailmaan.
Tässä pienessä sängyssä ei vain enää mahdu tämän kauemmas.
>
Viimeistelemätön, mutta pidän ajatuksesta...
19.01.2011
OnneaMinä peityn onneen,
hukuttaudun rakkauteen,
nautin päivistä,
tuulesta kasvoillani.
Maailma voi velloa ympärillämme,
mutta minulla on sinut,
minulla on perheeni,
minulla on intohimoni.
Minä olen, tässä ja nyt, Onnellinen.
Viimeinkin.>
Joskus on hyvä olla.
Ja juuri nyt, tällä hetkellä, on se Joskus.
21.11.2010Meneepäs nyt oikein onnellisesti :) >Arvostelija: Pkv21.11.2010 JoulunäytelmämmeÄiti, mikset voi ymmärtää?
On jouluilta, kaikki on niin kaunista ja ympärillä tuoksuu joulu.
Vain sisko on ulkona kylmässä.
Äiti, mikset voi antaa anteeksi?
Sinä suljet silmäsi, jotta kaikki olisi hyvin.
Sisko on jo niin kaukana.
Äiti, minä huudan, jotta kuulisit!
Ilta on kai täydellinen, mutta silmäni etsivät kylmän ikkunan.
Sillä siellä jossain on sisko.
>
Kaikkien joulu ei välttämättä ole täydellinen - vaikka roolit esitettäisiin kuinka hyvin.
07.12.2009pistää miettimään. tunnelma on niin ristiriitaisa, äidin etsimä rauha kaaoksesta, lapsen kaaos rauhallisuudesta. suruisaa että näin joissakin taloissa joulua vietetään, mutta hyvä että joku siitä kirjoittaa ja sen tuo esiin. >Arvostelija: enppu07.12.2009 Ei tosiaan ole...koskettava, surullinen runo...hienosti kirjoitettu ja ajatuksia herättävä. Kiitos sanoistasi : ) >Arvostelija: Neito6814.12.2009 Tiedätkö kuinka paljon satutat?Tiedätkö kuinka paljon satutat,
kun et kerro mielipidettäsi?
Ymmärtäisin,
jos huutaisit tai raivoaisit.
Uskoisin kyllä,
jos pitäisit minua tyhmänä.
En suuttuisi,
jos sanoisit toiveeni olevan mahdotonta.
Nyt sydämeni särkyy,
kun en tiedä mitä ajattelet.
Ja sinä et kerro,
koska pelkäät pahoittavasi mieleni.
>
24.03.2009hieno runo. pidän, jotenki itseni sain mieleen runostasi :) >Arvostelija: Pitami24.03.2009 Tunteiden tieAluksi me vitsailimme asiasta,
leikimme millaista se olisi.
Katselimme heidän tekojaan kaukaa,
uskoimme osaavamme paremmin.
Vain ajanvietettä.
Ensimmäinen miete tuli kuin varkain,
huomaamattani arjen keskellä.
Ajatukselle pienen hetken nauroin,
nopeasti kuitenkin unohdin.
Itseäni huvitin.
Ei kerta jäänyt kuitenkaan ainoaksi,
vaikka kuinka yritin ajatukseni kieltää.
Yritin kovasti perustella ja pohtia,
eihän tässä olisi mitään järkeä.
Kiistin haaveeni.
En edes uskaltanut sinulle kertoa,
pelkäsin niin kovasti tuomiotasi.
Ehkä vielä enemmän pelkäsin itseäni,
tätäkö minä tosissaan haluan?
Ajatuksistani järkytyin.
Pitkään pyörittelin asiaa päässäni,
katsoin puolelta, jos toiseltakin.
Metsästin tietoa ja selvitin,
ei päätöstä voi tehdä ilman faktoja.
Halusin tietää.
Vihdoin kai itseäni ymmärsin,
ehkä tästä selvittäisiin.
Annoin itselleni luvan haaveilla,
vielä tämä on minun salaisuuteni.
Hyväksyn tämän.
Kun vihdoin kerroin sinulle,
katsoit minua vain hiljaa.
Sinä varmaan oikeasti ymmärsit,
että tämä on minulle tärkeää.
Kovasti jännitin.
Kasvojasi oli niin helppo lukea,
tunteesi vaihtuivat niin nopeasti.
Olin pelännyt sinun hylkäävän minut,
sinä pelkäsit ettet enää riittäisi minulle.
Yhteinen helpotus.
Juttelimme asiasta päivien ajan,
usein epäilin mahdollisuuksiani.
Sinä jaksoit kuitenkin kovasti tukea,
ehkä minusta kuitenkin on tähän.
Uskalsin toivoa.
Päätin jatkaa suunnitelmaani,
ehkä tärkein vaihe edessä.
Jos pelkäsin sinulle kertomista,
tämä oli jotain vielä pahempaa.
Kovasti pelkäsin.
Keräsin ajatuksiani kilometrin verran,
en muista enää mistä sisko jutteli.
Vihdoin sain sanat suustani,
vastaukseksi sain puhdasta epäuskoa.
Toivottavasti ymmärrät.
Sain kuitenkin mahdollisuuden selittää,
enempää en olisi halunnutkaan.
Sisko kyseli ja tarkasti käsityksiään,
tosissaan kuunteli ja kanssani mietti.
Olin kiitollinen.
Sisko halusi vain varmistaa,
että olen asiaa tarkasti harkinnut.
Hän olisi kyllä tukenani,
päätin tehdä mitä vain.
Pakahduin onnesta.
Nyt on suunnitelmassa hetki aikaa,
ollaan vain paikoillaan.
Kerään voimia tulevaisuuteen,
pian on kuitenkin aika iskeä.
Hetken rauhassa.>
Tuttavat kiltit,
jotka käytte lukemassa tätä:
Nämä oli vain ajatuksia jne.,
en ole oikeasti tekemässä mitään maailmaa mullistavaa.
Eli voitte rauhoittua :)
23.02.2009
En tiedäEn tiedä miten purkaa nämä ajatukset,
paperille, puheeksi tai teoiksi.
Ainut ajatukseni olet sinä.
Enkä tiedä miten pääsen pois tästä tunteesta,
tästä vihasta sydämessäni.
Sillä sinä et tästä kärsi,
vain minä itseni tällä myrkytän.>
En oikeasti tiedä miten olisin kirjoittanut tämän.
Olen ollut aikaisemminkin vihainen, katkera ja surullinen.
Mutta ennen olen tiennyt miten purkaa ja selittää sen.
Tämä on vain jotain aivan uutta.
Miten purkaa viha, jota tuntee koska toista ihmistä on loukattu?
Miten purkaa viha ja inho, jota ei vihan kohteelle voi ilmaista?
Miten purkaa nämä kaikki tunteet loukkaamatta ketään kuka on tähän viaton?
08.09.2008vaikea yhtälö, mutta sittä voisi jotenkin ajatella naiivisti ja helpoiten, että joskus se toinen osapuoli saa osansa,vaikkei itse voisi kuin ajatuksilla tehdä hallaa äänettömästi. >Arvostelija: bnoize09.09.2008 Tekemättömät tehtävätEn saa otetta,
päivät lipuvat ohitseni.
Tekemättömät tehtävät huutavat armoa,
mutta minä suljen korvani.
Omat mahdollisuuteni tuhoten.
>
21.11.2007
ArkiRiisutaan vaaleanpunaiset lasit päästä,
laskeudutaan pilvilinnoista sateen keskelle,
löydetään ruusunpiikit kauneuden keskeltä.
Aloitetaan yhteinen harmaa arki,
tapellaan siitä miten et koskaan tiskaa,
kömmitään illalla nukkumaan toisiimme koskematta.
Opetellaan yhdessä arjen harmaan miljoona eri sävyä.
>
10.07.2007Arki on toivoa täysi :) Arjen opettelu kahteen pekkaan on alussa työtä! Mutta se palkitsee, ja arjestahan elämä kuin rakentuu, arki antaa elämälle raamit. HYVÄ runo, kiitos siitä. >Arvostelija: FridaMaria09.08.2011 PetollinenKatseeni petollinen,
mieleni surullinen,
kieleni valehteleva.
Miten minä voisinkaan,
jotain hyvää aikaan saada?>
30.11.2006Ihanat loppu riimit. Masentunut pikku runo, mutta silti niin kaunis. :) >Arvostelija: tabu01.03.2007 hyvä runo! >Arvostelija: loveaholic04.06.2011 Sydämen puhettaEi rakkaus välitä paikasta,
ei iästä eikä kauneudesta.
Rakkaus on sydämen puhetta toiselle,
sielujen yhteinen tanssi.>
02.08.2006Nätti pikku runo, tähän ei olisi tarvittu yhtään sanoja lisää ^^ Ja kiitos kommentistasi, se loppu oli koko runon idea ja ajatus ja olen tyytyväinen että edes yksi ihminen tykkäsi siitä n__n >Arvostelija: kenji10.07.2007 Oma asuntoEi siinä ole montaa neliötä,
ei montaa askelta seinästä seinään.
Mutta ei sillä ole väli,
sillä onhan se minun.
Keittiö on yhteinen,
vessa löytyy käytävältä.
Mitä minä siitä,
onhan suihku minun puolellani.
Talvipäivinä hieman pimeä,
eivätkä tapetitkaan ole suorassa.
Mutta jopa kaikissa puutteissaan,
minä sitä rakastan!
>
Tämä nyt oli pikkasen surkea runona, mutta sitäkin hienompi tunne <3 Kunpa vielä varmistuisi, että saan sen...
29.06.2006Rakkautta”Meidän välissä ei ole mitään,
eikä koskaan tule olemaan.
Meidän välissä on vain pari sataa kilometriä
ja muutama hassu rakennus.”
Niin sinä sanoit ja minä uskoin sinua.
On kulunut monta hetkeä,
iloista ja surullista.
Enemmän kuin tarpeeksi,
on meille tapahtunut.
Ja yhä minä uskon sinua.
Vaikka välissämme olisi monta sataa kilometriä
ja useita hassuja rakennuksia.
Meidän välissämme ei olisi mitään.
Meidän sydämemme ovat aina yhdessä,
tapahtui mitä tapahtui.
>
Oot aivan liian kaukana, mutta samalla lähempänä kuin olisin ikinä uskonut...
04.04.2006
RakkauttaEt ole unelmieni mies.
Et se kenestä pienenä haaveilin.
Olet mies,
joka tekee elämästäni unelmaa.
Olet mies,
joka tekee unelmistani totta.
Päivittäin,
kanssasi saan rakkauteni todeksi elää.
>
Omistettu omalle rakkaalle. Olet tärkeintä elämässäni <3
07.02.2006se on jännä kun ei se "oikea" ole koskaan sellainen kuin unelmissa mutta sitäkin rakkaampi ihana on runosi <3 >Arvostelija: QueenOfTheDawn07.02.2006 no oih, olipas ihanan hemppis ^^ >Arvostelija: neverwinter02.08.2006 Kaunis runo ja niin hirmu totta :) >Arvostelija: Kuun Poika05.06.2007 PrinsessaSatukirjojen vaaleanpunaisissa kansissa,
kullatuilla sivuilla taistelee prinssi urhea.
Nuorukainen neitonsa tyrmästä noidan pelastaa,
ei vaaroja kaihda rohkea.
Kunpa olisi elämä yhtä onnellista,
ruusun terälehtien reunustamaa.
Kunpa ratsastaisi sulhanen valkoisella ratsuilla,
kunpa kaikki onnellisesti loppuisi.
En minä ole prinsessa kuvankaunis,
en elämääni valssiaskelin tanssi.
Ei rakkaus onnea ikuista takaa,
ei onni saavu ilman kyyneliä.
>
Tälläistä tämä kirjoittaminen välillä (ainakin mulla) on. Ajatus kaunis, toteutus huono.
12.09.2005
ÄitienpäiväÄiti,
tänään olisin halunnut olla kanssasi.
Viettää aikaa, jutella ja halata.
Olisin kertonut kuinka sinua rakastan,
kuinka sinusta välitän.
Mutta ei yksi päivä ihmeitä tee,
ei vaikka juhlapyhä olisikin.
Kaikki jatkui niin kuin ennenkin,
samalla tavalla riideltiin.
Kannoin ulos sänkyni ja pöytäni,
viimeiset tekosyyni luoksesi tulla.
En tiennyt mitä olisin tehnyt,
iloinnut vai surrut.
Omalla tavallani sinua rakastan,
jatkuvasti kaipaan.
Mutten rakkaudella kätkeä voi,
liekeissä loimuavaa vihaani.
En tiedä milloin tapaamme,
voimmeko koskaan unhoittaa.
Mutta sydämestäni toivon,
kunpa voisimme anteeksi antaa..
>
Toivottavasti vielä joskus saan viettää onnellisen äitienpäivn, oman äitini kanssa..
08.05.2005Tiedän,tunnen tuskasi....mutta, ehkä jonain päivänä vielä on anteeksiannon paikka. Minä onnellinen saanut rakastaa äitiäni hänen loppuunsa asti.Isään en ehtinyt edes tutustua kun menetin jo pienenä,se yksi "kuningas",se lopulta hänenkin kohtaloksi koitui. >Arvostelija: kaipaava08.12.2005 |
|
hemluurius 
