Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot
KyyneleetSilmäni punaiset,
Haluaisivat maailman palavan.
Silmäni siniset,
Vuotaisivat kuiviin yrittäessään paloa sammuttaa.
Siksi pidän silmiä ruskeita,
jottei minun tarvitsisi koskaan nostaa katsettani maasta,
Vain nähdäkseni kyyneleitä.>
26.01.2013Suloinen, kekseläis. :) >Arvostelija: Nairje26.01.2013
maahan pudonneen,
ei hän niitä tarvinnut,
kun eivät portit taivaan enään auenneet.
Kuka minä olen sinua kieltämään?
Kuka minä olen sinua uhmaamaan?
En kukaan,
sillä jos olisin joku,
vastustaisin sinua.
Tätä pidin mielessä,
vaikka tiesinkin olevani joku.
Minä olen minä,
Sitä et voi minulta viedä,
Et edes silloin,
Kun päätät tuomiostani.
>
24.01.2013Vahvaa tekstiä, karuakin. Joskus tosiaan yksilön minuus voi olla uhattuna, jonkun suuremman tai toisen ihmisen edessä. Hieno! :) >Arvostelija: Nairje24.01.2013 Kunnes Jonain PäivänäKuuntelen,
Kuinka pianisti soittaa pianoaan.
Käsittelee sitä kuin rakastaan.
Musiikki on hiljaista ja täynnä tunteita,
Salattuja tunteita,
Joita ei kukaan kuulla saa.
Pianisti katsoo pianoaan haikeasti,
Tietäen ettei tämä häntä ymmärrä.
Musiikki jatkaa kulkuaan,
Voimistuen,
Varmentuen.
Kunnes musikki on niin kova,
Että he jotka sen haluavat kuulla,
Sen myös kuulevat.
Sitten,
Yllättäen,
Pianisti lopettaa soittonsa.
Ottaen muutaman askeleen pois pianolta,
Kääntäen selkänsä sille,
Kuin peläten sen vastaavan.
Pianisti pysähtyy,
Hän luuli kuulleensa jotain,
Mutta jatkaa taas pian matkaa.
Astuen ulos ovesta.
Hän katsoo vielä kerran pianoaan,
Kunnes sulkee oven.
Piano jää yksin,
Hiljaisena,
Haikeana.
Se jää odottamaan sitä yhtä päivää,
Kunnes Pianisti saa sen jälleen soimaan,
Lailla jolla kukaan muu ei sitä saa.>
06.08.2012
Yksinäisyys voi olla minussa.Maailmaan olen syntynyt,
Maailmaan, johon en olisi saanut syntyä.
Vaikka minulle kovin vakuuteltiin,
Yritettiin minut käännyttää,
Taipaleelta helvetin,
Matkalta yksinäisyyden,
Silti en kääntynyt,
Uskossani en järkkynyt.
Uskoni oli,
Niin mikä se oli?
Niin kauan olen täällä maannut,
Huoneessa lukitussa,
Pimeässä, piilossa valolta,
Joka minut voisi nostaa,
Pimeyden karkoittaa.
Mutta ei,
Minä en uskossani järkkynyt.
Lopulta koitti se päivä,
Lopun alku,
Elämän loppu.
Vielä minua yritettiin pelastaa,
Saada uskoni unohtumaan.
Vielä kerran halusivat he nähdä hymyni,
Vielä kerran tuntea minut,
Sillä minä olin heidät hukannut,
Eivät he minua.
Mutta en uskossani järkkynyt.
En heille hymyä suonut,
En heille itseäni esitellyt.
Sillä minä uskoin,
Minä todella uskoin.
Minä uskon!
Mihin?
Mikä saisi minut ystävilleni selän kääntämään,
Mikä saisi elämäni ilon häipymään?
Mikä saisi minut unohtamaan sinut?
Noita lauseita mietin pitkään,
Matkalla manalan kun taivalsin.
Lopulta itseni löysin porteilta,
Helveitin porteilta.
Kaikki he minua yrittivät pelastaa.
Kaikin keinoin autaa.
Mutta minä en uskossani järkkynyt.
Miksi? Miksi? Miksi? Miksi?>
Joskus on sellainen tunne,
että itse on aina oikeassa.
Sitten tekee siitä itselleen pakkomielteen,
Jonka kanssa saattaa päätyä hautaan asti.
Toiset ovat voineet olla kanssasi eri mieltä,
Mutta silti, he voivat olla sinun puolellasi.
Tämä on heille,
Jotka eivät voi toisten sanoja ymmärtää,
Eivät tajuta kuinka he voisivat teitä yrittää auttaa.
Sillä kukaan,
Ei aina ole oikeassa.
06.08.2012pidän paljon tavastasi kirjoittaa; pohdiskelevaa, voimakasta tekstiä :) samaistun tunteeseen ! >Arvostelija: tarina08.03.2013 Yksinäiset askeleet valkoisella hiekkarannallaKääntyisin jos pystyisin.
Jokainen askel vie lähemmäs tuntematonta.
Jokainen askel kantaa lyhyemmän matkaa.
Jokaisesta askeleesta jää raskaampi jälki.
Jokainen päätös merkitsee enemmän.
Eilen olit vielä huoleton.
Tänään olet huolissasi.
Huomenna voi olla jo liian myöhäistä.
Voisinpa edes pysähtyä.
Vaan askeleita elämän et voi pysäyttää,
Sillä silloin kun askeleet pysähtyvät,
Voin katsoa taakseni,
Nähdäkseni jalanjäljet,
Jotka ovat seuranneet minua koko matkani ajan.
Muistan jokaisen askeleeni.
Käännyn eteenpäin.
Vielä yksi askel.
Sitten olen perillä.
Mietin hetken.
Haluanko kääntyä enään takaisin?
>
Jokaisesta askeleesta jää jalanjälki,
Toisista suurempia ja toisista pienempiä,
Mutta silti,
Jokainen askel jonka astut,
Jättää jäljen,
Sinun jalanjäljen.
01.08.2012
Toivon, Etten ole sokea.Rakastan sinua.
En muuta tarvitse.
Rakastan sinua.
Millään muulla ei ole väliä.
Rakastan sinua.
Koko sydämmestäni ja sielustani.
Rakastan sinua.
Nyt ja aina.
Rakastan sinua.
Rakastatko sinä minua?>
Rakkaudesta huumaantunut ihminen
Ei välttämättä enään näe,
Näe sitä,
Minkä kaikki muut näkevät.
Totuutta.
Kumpa olisin tällä kertaa oikeassa ja totuus väärässä.
02.05.2012
Enkelin siipiä ei minulle suotuSyntyessä viaton,
Eläessä piittaamaton,
Kuollessa uskoton.
Ei minua taivaaseen hyväksytty,
Ei helvettiin huolittu,
Joten kävelen pinnalla maan,
Etsien tarkoitusta,
Etsien sinua.
Vuosi vierähti,
Toinenkin,
Mutta silti olen yhä täällä,
Vailla tarkoitusta,
Vailla päämäärää.
Kumpa löytäisin sen yhden ainoan,
Joka vapauttaa minut
Tästä kylmästä häkistä,
Joka minulle rakennettiin,
Pitämään loitolla kaiken,
Joka minua voisi satuttaa.
Vuodet kuluivat,
Avaimen hukkasivat,
Minut unohtivat,
Yhä täällä olen,
Yhä sinua odotan.
Elää en saata,
Kuolla en voi,
Sillä jokainen hetki jonka elän,
On kauempana sinusta,
Ja kuolema kertoo sen saman tarinan,
Joka minut tänne johdatti.
Menetän toivoni,
Uskoni,
Tunteeni,
Kaikkeni,
Kunnes kuulen askeleet,
Tulivatko he minua hakemaan,
Porteille tuonelan,
Kuilulle manalan?
Lukko naksahtaa,
Maahan putoaa,
Näen valon,
Tuon kauniin hennon valon.
Näen hahmon,
Yhden ainoan hahmon.
Oletko se sinä?
>
Unelmoin aina olevani jotain suurempaa,
Kunnnes tajusin etten kyennyt siihen yksin.
Tarina kertoo siitä tuskasta minkä minä koin etsiessäni häntä.
03.03.2012Hieno,meni kylmät väreet lukiessani tuota runoa."Elää en saata,kuolla en voi...."Juuri näin. >Arvostelija: anitahh6401.08.2012 Vahva aloitus, joka tempaa mukaansa. En pidä runon muotoilusta, muttei se haitannut lukunautintoa. Hienoa pohdintaa, yksinkertaisuudessaan voimakasta. Suosikkeihin. >Arvostelija: Tammikuuntytär06.08.2012 Upea, vahva ja voimakas runo. Metaforallisesti itse ainakin koen hyvinkin emotionaalisena. Pidän. :) >Arvostelija: Nairje23.01.2013 Syy olette te, en minä.Elämämme tyhjyyttä,
Ikuista pohtimista,
Mitä huominen tuo tullessaan,
Mitä eilinen jätti jälkeensä?
Tästä hetkestä viisveisataan,
Sillä huominen odottaa.
Näin vierii vuosi,
Toinenkin,
Emmekä me piittaa siitä mitä meillä on,
Aina pitää saada,
Aina pitää oppia,
Aina pitää tehdä töitä,
Aina pitää suunnitella,
Aina pitää muistaa.
Miksi emme voi antaa,
Miksi emme voi laiskotella,
Miksi emme voi viettää lomaa,
Miksi emme voi elää tätä hetkeä,
Miksi emme voi unohtaa?
"Miksi emme elä omaa elämäämme?"
-Koska minä komennan ja te tottelette,
Koska minä opetan ja te opitte,
Koska minä annan töitä ja te teette niitä,
Koska minä olen menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus,
Koska minä muistutan teitä.
Ette te kykene elämään ilman minua.
Ette enään.
Sillä te teitte elämästänne tälläistä,
Teistä tuli ahneita,
Mutta minusta se ahneus lähti liikkeelle,
Sillä minä olen RAHA.
Ette voi antaa koska, koska se olisi teiltä pois,
Ette voi laiskotella, koska muuten ette saa töitä,
Ette voi viettää lomaa, koska muuten ette saa rahaa,
Ette voi elää tätä hetkeä, koska teidän pitää suunnitella miten saatte lisää rahaa,
Ette voi unohtaa, koska se maksaisi teille liikaa.
Syy olette te, en minä.
>
26.02.2012
"En minä sitä niin tarkoittanut"Sieluni tunnoton,
Kertoo tarinaa rakkaudesta.
Kylmä sydämmeni,
Tuntee lämpöä syvälllä sisällänsä.
Silmäni sokeat,
Näkevät kauneutta ympärillä.
Kaikki arpeni,
Kertovat tarinani.
Täten en sanoja tarvitse,
Sillä kaikki mitä sanani levittävät,
On tuskaa ja vihaa.
Vaikken niin tarkoittaisikaan.
>
16.02.2012
UnelmaNäen unta,
Ah, niin ihanaa unta.
Se kertoo sinusta ja minusta.
Kaikki on elämisen arvoista.
En halua herätä,
Tiedän mitä se toisi tullessaan.
Pettymyksen.
Tämän kerron teille:
"Tee unelmistasi totta,
Älä jätä tunteitasi varjoon.
Sillä kun heräät,
Huomaat unelmoivasi jälleen.">
12.02.2012
Vailla Elämää.Ennen olin vain autiomaa,
Jossa eivät kasvit kasvaneet.
Ennen olin vain runneltu taimen,
Juureni olivat kuivat ja halkeilleet.
Ennen olin vain irronnut sulka,
Ilman tarkoitusta tai suuntaa.
Vesi joka antoi elämäni,
Maa joka kasvatti minut,
Tuuli joka antoi minulle suunnan,
Sitä sinä olit minulle.
Miksi lähdit, jättäen minut tähän kylmään maailmaan?
Miksi et ottanut mukaasi?
Olit kaikki mitä tarvitsin.>
12.02.2012
Sokeita elämäänMiksi luulemme näkevämme?
Siksikö koska me näemme esineitä ja asioita?
Mitä hyötyä on nähdä mitään jos ei näe sen kauneutta?
Kuinka kaunis onkaan talven ensi lumi, kuinka pehmeältä se tuntuu kun se leijuu kausvoilleni.
Kuinka kaunista on sen kimallus.
Mutta kun koskemme sitä, se on kylmää.
Se sattuu...
Vaikka annamme sille koko elämämme.
Murtunut maailmamme on.>
09.02.2012kaunis runosi, pidin. kosketti :) >Arvostelija: L3ntop4llo10.02.2012 |
|
ÄänetönKaiku 
