Lajittele runot aakkosjärjestykseen Näytä ilman arvosteluja Näytä vain otsikot
115Kun olet poissa,
olen hukassa itseltäni,
Kun puhut,
en kuule itseäni,
en haluakaan.
Sillä olet maailmani,
ainoa tarkoitus
itseni etsimiseen,
ääneen puhumiseen.
>
19.05.2013
114"Tää on loppu nyt"
kokovartalohalvaus
lukkiintuneet aivot
katkonainen hengitys
sanasi kuin
polttava nuoli läpi rinnan.>
14.05.2013Rankka aihe, mutta upeasti kirjoitettu! >Arvostelija: Mraya14.05.2013 113Mun taisteluarpeni
muistuttaa
siitä, kuinka pidin kiinni
kynsin ja hampain,
en suostunut irti päästämään,
vaikka naarmit
mun sydäntäni,
haarniskansa laskenutta.
>
09.05.2013Pidin tästä. >Arvostelija: Yönsilmät09.05.2013 Luovuttaa ei ikinä saisi, mutta raja tulee jokaisella vastaan kuinka kauan jaksaa taistella. Mielellä on valtava merkitys kaikessa. :) >Arvostelija: Missy09.05.2013 112Ja mä nautin sun valheista;
kerta kerralta kovenevista iskuista,
pelostani polttavasta,
sillä tiedän,
joskus lyöt minut vapaaksi.>
09.05.2013Monta kertaa itse fyysisiä iskuja pahempaa on ne henkiset iskut. >Arvostelija: Missy09.05.2013 Hiukan tuo runon alku viittaa sadomasokistiseen nautintoon, mutta tuskin tässä siitä on kyse. Runo on pikemminkin ilmoitus siitä, että kohta loppuu nyrkkeilyharjoitukset, sillä säkki karkaa. Runo on karmivan todellisuuden kuvaus. >Arvostelija: Carre09.05.2013 Kohtalon oikkua että runon nro. on juuri 112? >Arvostelija: badlydrawngirl14.05.2013 111Niin mä itken,
ja niin itkee taivaskin,
sun lähtöäs.
On satanut jo viikkoja. >
09.05.2013Kyyneleet ne voivat olla myös ilon kyyneleitä, mutta ilon kyyneleet eivät vuoda kauan. Toisaalta talvi-ihmiset he rakastavat talvea ja juuri nyt kun se on mennyt, he voivat itkeä rakkaansa menetystä jonkin aikaa sateiden kera. Mutta...oikeastikin rakkauttakaan ei voi niin huonoa olla, etteikö joskus aina olisi ihanaa..ja sen menettämistä varmaan useimmin itketään. >Arvostelija: Carre09.05.2013 110Mun nimeni?
tiedäthän sinä sen;
sillä se on
minkä ikinä valitsetkaan.
>
06.05.2013Nimittelyn kohteena oleminen on selvä merkki nimittelijän verbaalisten kykyjen puutteesta, sillä nimet yleensä silloin ovat tietyssä kategoriassa kaikki varioiden. Poikkeuksena tietenkin hellyttävät nimet. Mutta tässä runossa ei kuulla sellainen fiilinki. >Arvostelija: Carre09.05.2013 109Suljen oven ja toivon
sen pitävän sut poissa,
mutta sä romistelet sisään
riisut ja raastat mua
jätät siihen makaamaan
lähdet ennen mun kyyneliä,
itseinhon pisaroita.>
02.05.2013Rehellisyys itselle ja erehtyville tunteilleen on yksi tunne-elämän kaikeimmista asioista laittaa tolalleen - tunnetason ihastu, rakastuminen tulee usein yllättäin, sen suo ja siitä hetken nauttii - valtakuviot, jotka yhteisyydestä syntyvät ovat molempien hyväksymiäö kunnes toinen irrottautuu, sanoutuu irti roolistaan - omien korvien välistä lähtiviä valinto ja usein vaikea tiedostaa - sieltä ne kuitenkin ovat kotoisin -- aina kun ei ole tyytyväinen itseensä ja saamaansa kohteluun - on pysähdyksen ja valinnan paikka --- kovasti puhuttelee tunnetäyteinen runosi minua >Arvostelija: Puuhevonen04.05.2013 Voimattomuuden tunne joka kuitenkin avaa oven, saa kaiken kääntymään itseinhoksi ja syyttelyksi itseä kohtaan. Sekin jo hiukan auttaisi, jos tuo toinen olisi jäänyt edes kyyneleiden hetkeksi. Karmaiseva tarina tässä. >Arvostelija: Carre09.05.2013 108Murenen ja
Mä tunnen sen,
kuinka peto ottaa vallan
Iho rakoilee -
Ja loppusi
lähenee>
14.04.2013Huiman viiltävää. Kouraiseva runo. >Arvostelija: Grobbelaar14.04.2013 Hyvin hengittävän runosi sanoma tulee vahvana esille >Arvostelija: Puuhevonen04.05.2013 Tässä runominä sanoo, että sinun voimasi eivät riitä, mutta haluaisin niiden riittävän. Rakastan sinua, lähde siitä huolimatta pois en halua sinua satuttaa. >Arvostelija: Carre09.05.2013 107Mä tunnen sut
mun luissani
kudoksissa - soluissa
mun ytimissä
Sit riuhdot itses irti
jätät mut tyhjilleen.>
05.04.2013Kaikesta riuhtomisesta huolimatta, tässä runossa on herkkä sanoma. Tässä runominä tuntee kaikesta saamastaan huolimatta jäävänsä henkisesti tyhjäksi. Aivan kuin olisi kyse ostetusta rakkaudesta, jossa rahan saaja jää ilman sitä mitä etsii sisälle sieluunsa. Tunnetta sinusta. Rakkautta. >Arvostelija: Carre09.05.2013 106Se oli rakkautta.
Se ristiinnaulittiin.
Ylösnousemusta odottaen
kadun syntejäni.
Anteeksiannathan?>
03.03.2013Syvä tunustus. >Arvostelija: Grobbelaar17.03.2013 Tämä on herkkä aito tunnustus, ollen samalla anteeksipyyntö, joka voi kohdistua mihin suuntaan tahansa. Kuitenkin kaunis aito sellainen. >Arvostelija: Carre09.05.2013 105Kun sä kosket,
laitat mut kehräämään,
joudun lukitsemaan
villin puoleni,
jotten raatelisi sua kappaleiksi
silkasta innosta.
>
28.02.2013karua huumaavaa kuvaa kiihkosta. ovelaa sanailua!! >Arvostelija: vuohi21.03.2013 Hirmuisen intohimoisen kiihkon herättäminen saa joskus selän verisiä naarmuja täyteen ja jälki muistuttaa miekkataistelun lopputulosta. Kyllä tiedetään tämäkin asia, mutta toisaalta ei jää epäselvyyksiä onko joku saanut nautinnon. >Arvostelija: Carre09.05.2013 104Revittyäni itseni irti maailmasta,
syljettyäni kohti taivaspaikan tarjoajaa,
kyseenalaistat lojaaliuteni,
aliarvioit pahuuteni,
luot pahimman vihollisesi.
>
25.02.2013Tuo kaikki hyvä, mikä runon alussa on tehtyjen joukossa, kääntyy vihollisen vahvaksi voimaksi, kekimmäisten rivien vaikutuksesta. Se on luonnollista ja näin aikaan saatu vihan tunne voi olla hyvin pitkäketoinen ja raju. >Arvostelija: Carre09.05.2013 103Tänään sydämeni kompastui,
kaatui mahalleen,
häpesi katseesi alla,
kampesi itsensä ylös -
jatkoi matkaansa>
25.01.2013Eteenpäin, sano mummo lumessa eteenpäin, vaik ois sydän tulessa :) >Arvostelija: iiropoika25.01.2013 Vanha sanonta *eteenpäin on elävän mieli* pätee myös tässäkin kohdassa. Kyllä tuon ensimmäisen säkeistön tapahtuman edessä usein haluaa vaipua maan rakoon, vaikka se rako huono onkin auttamaan missään tilanteessa. >Arvostelija: Carre09.05.2013 102Kuoletin sydämeni, tunteeni,
nyt suojelen itseäni,
en päästä sua lähelleni,
etsin syytä häpeälleni,
pakahduttavalle.>
16.12.2012Koskettavuutta hyvässä runossasi. >Arvostelija: Adalmiinanhelmi16.12.2012 Itsesuojeluvaisto on tässä runossa ottanut ohjat käsiinsä. Koska en päästä sinua lähelleni, en myöskään voi tehdä sinulle pahaa ja näin lisätä oman itseni tuskaa ja syyllisyyden tunnetta, sillä kaikki se paha tulee bumerangina minuun, jonka sinulle aiheutan, lähelläni ollessasi. >Arvostelija: Carre09.05.2013 101paiskatessani tajuntani kiinni,
räjähti se sirpaleiksi,
heijasti sieluni
silmiisi>
11.12.2012Selasin runojasi, ja tämä jotenkin pysäytti. Aggressiivisia sanavalintoja, jotenkin jäi kuva raivosta. Hetken mietiskeltyäni totesin, että tämä voi kuvata myös vaikkapa suurta nautintoa. Mahtavaa, että tulkinnalle jää varaa. Todellakin tykkäsin. Ja hei, kiitos sinulle arvostelustasi :) >Arvostelija: Kruununprinssi04.05.2013 Mielestäni runo kuvaa kuuntelijan tilannetta, tilannetta kun hän vain on hiljaa, mutta tajunta ei ole päällä kuunnella. Siinä vaiheessa kun agressio hellittää sisällä ja kuuntelu menee jälleen päälle, havahtuu itsekin ja huomaa paljastavansa toiselle, mykkänä olemisensa syyn ja sielun kärsimätön sisältö kuvastuu omista silmistä toiselle, heijastuen kuin peilistä hänen silmistään. >Arvostelija: Carre09.05.2013 100Tiedä,
että pelottomasti,
tulisielulla,
minä suojelen sinua,
häpeältä,
pimeältä,
iskuilta,
kuolemalta,
kaikelta,
mitä keksitkään pelätä.>
04.12.2012Kerrassaan upea runo! Hyvää syntymäpäivää Sinulle! :) >Arvostelija: El Coyote05.12.2012 Vahvasti runo on mukana suojelussa toisen elämän. Toisaalta runosta kyllä kuultaa pienoinen kyllästyminen suojeltavan elämänpelkoon, koska niistä ainakin osa on teatteria. >Arvostelija: Carre09.05.2013 99Kun sielunsa kerää
sirpaleista
viiltää itseään liian syvään
voidakseen koskaan lakata
vuotamasta elämää haavoistaan>
11.11.2012Koskettava runo. >Arvostelija: Kuurankukka12.11.2012 Kiitos arvostelusta, hyvä että kärsimykseni maistuu. Tämä oli ihan kivaisa. >Arvostelija: Decadence24.11.2012 Kovat elämän kokemukset isot ilot ja suuret surut ovat asioita joiden vuotavat haavat aukeavat silloin tällöin aina uudelleen ja tuntee kuinka elämä on rasittavaa. Niin kauan kuin se on. Elämää. >Arvostelija: Carre09.05.2013 98Rakennettuasi maailman
itsellesi
ja nyt
katsoessasi sen romahtamista
voit päättää, oletko
numero
vai
nimi>
10.11.2012Oman takoitukseni luin tästä runosta heti, kiitos siitä. Jään miettiään, mitä mahdoit itse tarkoittaa. Kiinnostava ja erillainen runo. >Arvostelija: Ninj25.01.2013 Runosta löytyy niin monia merkityksiä, että onko sillä enää mitään merkitystä kumpi on, kun rakennelma sortuu, joutuuko numero rinnassaan selliin, vai onko nimenä sairaala vuoteen jalkopäässä. Tai huomattuaan olevansa yksi muiden joukossa, jonkun muistikirjassa numero 69 tai nimi. >Arvostelija: Carre09.05.2013 97sanasi sähköiskuja
kolottaviin luihini,
katseesi kryptoniittia
supernaiseudelleni,
naurusi nuolena
lävistää minut,
- sulattaa sydänjääni
>
10.11.2012hieno pidin >Arvostelija: seba10.11.2012 Hyvä runo, tykästyin valtavasti -> suosikkeihin. >Arvostelija: Ninj25.01.2013 Teräsmies kielikuvilla ja Lois Lanen nais kuvalla terästettyä runoilua rakkaudesta. Hyvin onnistuneesti kuvailtuna, joka kyllä sydänjään sulattaa. >Arvostelija: Carre09.05.2013 96kuulen sydämesi juoksevan
henkensä edestä
lyödäkseen
samaan tahtiin kuin omani,
nojatessani rintaasi.
>
10.11.2012Vau! Muutamalla sanalla suurten tunteiden äärellä! :) >Arvostelija: El Coyote05.12.2012 Tää oli todella hyvä. Joskus yhteinen rytmi ei löydy ihan helposti. Toisaalta tästä tulee mieleen sellainen yhteinen jaettu arka tunne joka pikkuhiljaa voisi isoksi rakkaudeksi kasvaa... tai kenties sydän tykyttääkin pelosta tai muusta, tiedä häntä.. Hyvä runo. >Arvostelija: Satumnainen28.02.2013 **Wautsi wau** tässä runossa niin suuret tunteet liikkeellä, että lukijakin hengästyy ja pulssi..niin.. sekin kohoaa. >Arvostelija: Carre09.05.2013 | 0| 20 | 40 | 60 | 80 | 100 |