|
 |
 Taikaturma69 
Julkaistu : 13 runoa
Tunnus luotu : 28.07.2011
Asuinpaikka : Turku
Syntymäpäivä : 20.08.1969
Erakoitunut, helteenvihaaja, hämärän ystävä, liikaalukija. Motto (F. Nietzsche): Kaiva, puhko pohjajäät, löydät läheteen vuolaan; vaikka huutaa hämypäät: "Joudut Pirun luolaan!">
Elämä-aforismit (Uusin 02.09.2011)
|
|
|
|
|
|
|
|
Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot
HELMETVastaani käveli sika,
saparo kivasti sirkallaan.
Kysyi: "Onko sulla helmiä?"
Vastasin että vain nämä korvissa olevat.
Sika kieltäytyi, "Otan vastaan vain parittoman luvun."
(Kovinpa on taikauskoinen).
Joten annoin sille vain toisen ja jatkoin matkaani.
>
02.09.2011Humoristisen hauska:D >Arvostelija: Adalmiinanhelmi21.11.2011 lienöökö ollunna vincentvangogh inkarnaatiosika...:) >Arvostelija: laitapakki16.12.2012
vailla vakavia aikomuksia.
Kerta kerran jälkeen
taivas on korkeammalla,
tuska muuttuu tummemmaksi
Hiljaisuus kaikuu liikaa.
Päivät nyyhkyttävät, roikkuvat hihanpielessä,
yöt karjuvat kuuroksi:
Odottelen,
kurjaa aamua, tai unta unettomalle.
Kumarrun muistosi puoleen
yrittäen muuttaa sen rivoksi.>
02.09.2011
SINKKUELÄMÄÄAjatus poissaolosta lämmittää.
Yksinäinen asunto työntää kohti baaria.
Ehkei kukaan välitä vaatia,
enkä minä uskalla.
Aloittelija vielä.
Vaarallinen vietti vaanii
oven takana,
kuiskaus ;
poissa on pako,
paluu on silti merkityksetön.
Yössä kuuntelen askeleita takanani:
"Puolalainen lutka, saamari", naurattaa.
Kotona syön purkkilihapullia vitutukseen.>
17.08.2011
ITSEMURHAA KESÄSSÄLopetetun rakkauden kaiku
paahtaa vielä ruumistani.
Inhoan sinua, koska rakastat minua.
Kaipaus hautuu minussa.
Sulkeudun ääriviivoihini.
Yritämme täyttää elämämme tuskalla.
Portit ovat tiukasti kiinnitaotut,
turha on onnen pyrkiä sisään.
Emme tiedä mitä se on.
Ne hetket ovat ehkä jo ohi.
Silitä minua hellästi, isä,
silitä minua hellästi, äiti.
Pakenisin kuitenkin.>
17.08.2011PAKKOVauhdin syvyydestä
kiljumme halua johonkin
valumme kuiviksi
tärisemme latteiksi.
Tämä apatia liiskaa alleen urheimmankin uskalikon.
Vaimeuden vankilassa vinkuu varovasti anarkistirotta
pimeillä kujilla hiipii spraypullon kanssa,
painaa päänsä tyynyyn,
uneksii jättigraffiteista eduskuntatalon seinässä.
Liekki laantuu, aivot taantuu.
Kotirauharakkaus on unelma,
jota pakenemme kuollaksemme.
Ristikot ikkunoissa - ristikot mielessä
pulunraadot ovenpielessä.
Lähdet yhden luota palataksesi toisen luo,
sama se, onko aamu vai ilta, talvi vai kesä.
Kun ainoa rakkaus on:
tuoliTvjuustovoileipäkahvikuppi.
>
02.08.2011Hulluuden porteillaHulluus kasvaa aivoissa kuin kukka;
sen kauneutta: kauheutta, salata; et voi kieltää.
Kaivaudu syvälle peiton pyörteisiin,
silmäsi sulje ja kohtaa.
uskallat jos kohta:
Avaudut.
Laimenna pirusi,
rankasti ruikuta.
Muut vinoon katsovat:
katsokoon (naura sille vaan).
Se päivä, sen kohtaat,
kun nouset latkimaan
lientä elämän, et kuoleman
siis jaksa vaan
jatka juoksemaan.
Vimma on sun, ei kenenkään muun.>
02.08.2011
KaiverrusAlaspäin ovat matkalla köyhät sielut
vailla tulta
ahnasta otetta
lipuvat vain.
Olen paikalla
kun palaat
tai olet palaamatta,
sillä palan.>
29.07.2011
Oodi odotukselleLainaa mulle hetki,
tahdon hautua kypsäksi.
kuin etana
Olen luonasi kun palaat
pitkältä matkalta.
Kohti kaunista satua
tahdon jatkaa.>
29.07.2011Kaunista satua...kaunista runoa :)! "tahdon hautua kypsäksi", jotenkin niin kaunista, koskettavaa :)! >Arvostelija: ilmakitaristi30.07.2011 Imelä rakkauslauluMakaan yksin vuoteellani
Kuuntelen hiljaisuutta;
pääni sisällä soi
Suudelmia Sinusta.
Saammeko vielä lunastaa
Lupauksen: laajentua, liittyä?
Lasimestari voisi meille puhaltaa tiimalasin
ajanlaskun aloittamiseksi (tai lopettamiseksi).>
29.07.2011
LÄHTÖTulin taloon vailla odotuksia.
He istuttivat minut korkeaselkäiseen tuoliin,
hämärään huoneeseen,
jonka ikkunoissa oli ristikot.
He ruokkivat ja pesivät minut,
niin ettei minun tarvinnut nousta tuosta tuolista.
Tuijotin ulos ristikoiden läpi.
Saatoin nähdä vaahteran.
Talo oli iso ja tiesin,
että seinien takana oli toisia huoneita
ristikot ikkunoissa,
ja korkeaselkäisiä tuoleja asukkeineen.
He eivät koskaan puhuneet tai hymyilleet,
heidän käsiensä kosketus
oli viileä.
Mutten aistinut siinä vihaa.
He tiesivät mitä minä tarvitsin,
ja kuka olin.
Sitä ei kukaan talon ulkopuolella ymmärtänyt.
Eräänä päivänä He tulivat,
nostivat minut ylös tuosta korkeaselkäisestä tuolista
Työntäen alas portaita,
pitkin käytäviä,
ohitse suljettujen ovien.
He ohjasivat minut ulos:
kirkas valo viilsi silmiäni ja He sanoivat:
"Mene!".
En ole ikinä lakannut kaipaamasta takaisin
tuohon taloon.
On niin vaikea elää
ilman Heidän viileää kosketustaan.
>
28.07.2011Mielenkiintoinen. Pidän tästä. >Arvostelija: ulrique28.07.2011 MahdottomuuudestaAsun pimeässä jäävuoressa.
Katson alas huipulta näkemättä mitään,
tuntematta.
Olen ollut yksin niin kauan kuin muistan.
Aavistelin sinua, ainoatani, tulevaksi,
mutta peitin kasvoni hämähäkinseitillä.
Tulitko liian lähelle?
En syntynyt sinua varten.
Kiusankappaleet kelluivat ympärilläni
enkä koskaan tiennyt,
kuka olin.
Vahvistuuko vaikerrus?
Viileneekö viileys?
Otin sinut;
ota sinä minut oikein:
käännä selkäsi.
Tuska on vajaa
ja taide vie tilaa.
Usko on liian vahva sana niille;
joille pakeneminen on tarina.>
28.07.2011Pidin runosi mystisyydestä, mahdottomuuden tunteesta. Mielenkiintoisesti kuljetat lukijaa, ymmärryksen ja ymmärtämättömyyden rajoilla. Juuri kun saa jostain kiinni, irroitat otteesi. Hienoa runoutta joka herättelee :) >Arvostelija: ilmakitaristi30.07.2011 Tämä aikaOn aika
sotkea tämä päivä eiliseen
oppia kulkemaan jälkiä jättämättä.
Herätä ylihuomiseen puhtaana,
virua vuoteessa kuin elävä,
kulkea kadulla kuin kuollut.
On aika oppia juopumaan
teeskennellä, että tässä hetkessä on Taikaa.
Missä on tämä aika?
Sisälläni? Vaiko ulkopuolellani?
Ojensin käteni kohdatakseni Sinut: Itsessäni.
Mutta aina on liian myöhäistä,
koska kadotin jo tuokion (0nnen väräjävästä momentista).
Taika on hävinnyt, niin myös tuska kaikonnut.
Lakkaaminen on loputonta.>
Kertoo itse.
28.07.2011Hmm. nyt tulee surkea, ja tylsä kommentti, mutta, pidän kovasti. koskettava, tavallaan. >Arvostelija: NeitiJJ28.07.2011 Tämä on hyvä runo.Se on minun mielipiteeni. >Arvostelija: Adalmiinanhelmi16.11.2011 AvoliittoKriisinottovalmiuden aineellistuminen
teki oloni tukalaksi.
Varsinkin jos otetaan huomioon maanisdepressivisyyden jakautuminen tälle päivälle.
Siispä eksyin Aikamatkalle, jolta palatakseen tarvitsee miljardeja vuosia ja todennäköisyyslaskelmia tai kissan,
koska nykyhetkeä on vaikea löytää.
Ihana kotiinpaluu ei todellakaan toivottanut tervetulleeksi, tai edes terveeksi vaan pikemminkin toivoin olevain epäelossa tai edes jotain sinne päin.
Aavistelin pahinta: Ainoani kateissa?
Hikistä sukkaasi haistelin, miksi minun elämässäni ei ole HAPPYENDEJÄ?
Onneksi tai suruksi.>
Yli kymmenen vuotta sitten krapulassa väsätty. Eli ryyppyreissulta tulossa ja toinen menossa.
28.07.2011
|
|
|
