rakkausrunot.com
Valikko

Valikko

Eeella

Julkaistu : 30 runoa
Tunnus luotu : 20.06.2011

Asuinpaikka : Helsinki
Syntymäpäivä : 24.07.1985


>

 
 
Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot

ikävöin sinua

Joskus
minä mietin

yhä
vieläkin sinua

vaikka ne sanat
jäivät sinulta kuulematta


joskus
kaipasin sinua

tietämättä
onko minulla

oikeastaan
edes lupaakaan siihen


joskus minä
kaipasin sinua

ei
mistään takaisin

saamatta edes kunnon
otettakaan tästä kaikesta


vaikka minä
en ehkä ikinä saa

edes
tietää sitä

että oletko sinä
ikinä kaivannut minua?>


18.04.2013

olen helposti sitä mieltä että tunteet eivät ole koskaan yksipuolisia ja kuvitteellisia. - hieno runo kipeästä asiasta.>
Arvostelija: aquarius
20.04.2013

Kaunis herkkä kaipaus.
Minä säilöin tuon tunteen syvälle sydämeeni.
Tämä kosketti todella sisintäni.
Kiitos!>
Arvostelija: Pyrstötähti
21.04.2013


tanssin kanssasi aina

Kauan sitten
jokin meni pieleen

en
tiedä mikä

eikä kai
kukaan tiedä

että
mikä ja miksi

mistään
ei löydy sitä

yhtä
kunnollista

täysin
oikeaa vastausta


vihaan sinua
ja vihaan minua

ja kuitenkin
tanssin kanssasi aina


oi Jumalani
kertoisit miten

päästä eroon
tästä helvetin tanssistani!


jota minä
en ikinä halunnut

ja jota en
koskaan ole kunnolla jaksanut


ja kuitenkin
tanssin kanssasi aina

sillä ei tanssiin
ole olemassa taikasanoja
>


11.04.2013


Ei sitä oikein olekaan

Se istuu
muiden seurassa

hymyilee
juttelee ja on

mutta jotenkin
se on aivan sama

olisiko se
siinä vai jossakin muualla

jos joku
sen tuntee

se
unohdetaan


tahallaanko
vai huomaamatta

ehkä jo täysin
piintyneenä tapana

eikä niinkään
edes pahalla

ja jos joku
ei sitä tunne

niin
useimmat

eivät siihen
kai tahdokaan tutustua

ja jos se
haluaisi vain

jutella jollekin
edes yrittää kohteliaisuudesta

niin ketään
ei kiinnosta

vai missä
käytöstavat

kun sen päälle puhutaan aina?>


11.04.2013


kelle näistä puhuisi?

Minä
luulin silloin

että se oli
jotenkin rankkaa

ja kai
se olikin

mitä
minä silloin menetin

nyt
tänään

vuosia
myöhemmin

minä
tajuan

etten minä
tiennyt silloin mitään

sillä se vei
vuosien mittaan

aina vain lisää
enkä minä tiedä

kelle näistä puhuisi>


03.04.2013

Arjen kasvua ja ymmärrystä kauniisti ilmaisevalla, vahvasti hengittävällä runollasi - elämä on opetusta ja tiedon vajautta molempia yhtäaikaa loppuun asti - minulle runosi on erinomaisen hyvä>
Arvostelija: Puuhevonen
03.04.2013

Hieno runo, todella!>
Arvostelija: pimju
04.04.2013


Erittäin hyvä runo>
Arvostelija: ollimolli
04.04.2013

puhu ääneen, joku kuulee aina>
Arvostelija: Rokkarinpimu
05.04.2013

Puhuva hyvä runo>
Arvostelija: anMali
06.04.2013


Ei lupaa tuntea

Siellä
ei ole mitään

vain
tyhjä kuori

ei
oikein ketään

pelkkää
näytelmää

kun ei
ole yksityisyyttä

on vain
mahdollisimman

pitkälle
vietyä täydellisyyttä

ei
kenenkään kehossa>


02.03.2013

Tämä teos säväytti, upea >
Arvostelija: Maneno
03.03.2013

Hyvä runo, selkeä jaksotus.>
Arvostelija: Bluest
03.03.2013

Vaikuttavaa>
Arvostelija: Millimenninkäinen
03.03.2013


Mielenkiintoinen hyvä teos..>
Arvostelija: ollimolli
11.03.2013

Tästä tulee mieleen paljaat, valkeat seinät.
Kalseus.>
Arvostelija: FridaMaria
03.04.2013

Pidän tästä paljon, tuli mieleen tanssiva ballerina noin niin kuin vertauskuvallisesti.>
Arvostelija: AlmareVane
03.04.2013

Tarkkasilmaäistä, turhautuneiden tunteiden tuomaa hämmennystä runollasi, joka tuntuu kyselevän omaa elämäänsä, oikeuttaan saada lupausten täyttöä - koskettava ja puhutteleva on runosi>
Arvostelija: Puuhevonen
03.04.2013

surumielistä>
Arvostelija: Rokkarinpimu
07.04.2013


Ne seuraavat mukana

Se
seuraa mukana

sielu

ja miten
siitä pääsisi

eroon?

kun ei enää
jaksaisi tuntea

mitään

ja kun ei
enää tiedä onko se

sielu

mikä on rikki
vai minuus vai

mikä

mutta auttaisiko
sieluttomuus kuitenkin

kipuun

koska ehkä
silloin ei enää tuntisi mitään?>


21.02.2013

Herkkää, hienoa tekstiä >
Arvostelija: Maneno
21.02.2013

Surullisen kaunista>
Arvostelija: Millimenninkäinen
23.02.2013

Runosi on puhuttelevan herkkä.
Sielu tuntee ilon ja surun.>
Arvostelija: Bluest
25.02.2013


jaksaisi tuntea mitää.. niinpä toisinaan elämä on sielutonta vaik sielu oliskin..>
Arvostelija: ollimolli
02.03.2013

Niin.
Tähän onkin vaikea sanoa mitään viisasta,
kun aihe on ylen herkkä.
Ylen arka, ja kuin verta vuotava.
Sielu on ihmisen paras osa, minusta.
Juuri siksi, että ilman on kylmää.
Juuri siksi, että se pitää hengissä tuntemalla,
vaikka sitten sattumalla.
Kivun tarkoitus on opettaa ja ohjata meitä, luin jostain kerran.
Ja se lohdutti minua paljon.>
Arvostelija: FridaMaria
03.04.2013

Wau. Sinulla on taitoa kirjoittaa. Luin pari runoasi, mutta tämä puhutteli ehkä eniten. Kirjoitat vähän erilailla kuin mitä olen tyypillisesti lukenut, mutta ehkä juuri siksi iskit niin lujaa. Pidän hurrrjan paljon tavastasi kirjoittaa ja leikkiä sanoilla ja rakenteella. Ehdottomasti suosikeihin!>
Arvostelija: trrrauma
03.04.2013

Tarinoiden mukaan sieluton ihminen on kykenemätön tuntemaan, siksi myös hyvän ja pahan erottaminen on hänelle mahdotonta - epäinhimilliseltä tuntuu - runosi on taidokkaasti rakennettu, hyvin hengittävä ja lämmin, avoimet kysymykset ovat kasvun ja kehityksen ilmaisijoita, syvällisesti puhuttelet lukijaasi>
Arvostelija: Puuhevonen
05.04.2013

Haikea,surullinen,mutta hyvä runo.>
Arvostelija: Adalmiinanhelmi
04.05.2013


Ei sitä todella voi selittää

Ei kai
oikeastaan

ole
olemassa

sanoja
tälle kaikelle

millään
kielellä

tai on
mutta ne ovat

liian vähän
tätä kuvaavia

kuin haamuja
todellisuuden tajunnasta

ei sitä
selitetä sanoin

se on
pakko kokea

jotta sitä
pystyisi ymmärtämään


ja joskus
minä mietin

miksi
juuri minun

piti
joutua ymmärtämään?>


20.02.2013

hienosti kulkee sanoma teoksellasi..>
Arvostelija: ollimolli
20.02.2013

Kuin hengästyneenä kulkisi kerronta, hyvä runo>
Arvostelija: Anjuska
20.02.2013

Hienoa tekstiä, loppu oli kuin syvä huokaus, pidin kovasti>
Arvostelija: Maneno
21.02.2013


loppuisit

kun jo
viattomuudessakin

on
vain pelkkiä

kirosanoja
miten siitä kerrotaan

kiroilematta?


ja taas
tuntuu että

minä kuolen
tähän kipuun>


19.02.2013


Syvälle luotaava on kipeän katkera runosi..>
Arvostelija: ollimolli
19.02.2013

Ahdistusta kerronnassa, hyvä runo>
Arvostelija: Anjuska
19.02.2013

Surullista...>
Arvostelija: El Coyote
19.02.2013

Upea, elämänmakuinen >
Arvostelija: Maneno
21.02.2013


Voiko rakkaus sattua?

Ei se ollut
kenenkään syytä

ja on asioita
joille kukaan ei voi mitään

kyllä
minä sen käsitän

ainakin
järjen tasolla

ja varmasti
yritys oli kova

ja ehkä, niin kai
ei ihminen pysty täydelliseen

eikä voi
tuomita kun ei tiedä

ja tajuan kyllä kysyä:
olisinko itse ollut sen parempi?

ja kuitenkin
joskus minä mietin

entä minä
ja entä sinä?

entä me
sillä olimmehan me?

ja entä se
kaikki mitä ei tiedetä?

ja kuitenkin
kai lapsellisesti

minä haluaisin
vain jonkun jota syyttää

mutta ei
sellaista ole

on vain paljon
pieleen menneitä asioita

joille
kukaan ei vaan voi mitään
>


16.02.2013

Kaunis ja viisas huokaisu, tykkäsin paljon>
Arvostelija: Maneno
16.02.2013

Se on outoa elämässä kun joku asia menee pieleen niin olisiko se voinut mennä vieläkin pahemmin. Sitä ei koskaan tiedä. >
Arvostelija: war
16.02.2013

kaunis viisas runo :)>
Arvostelija: Amanbert
16.02.2013

täynnä viisautta, kaunista tekstiä, haurasta. pidän>
Arvostelija: pimju
16.02.2013

voi sattua voi tukahduttaa.. voi myös merkityksen järjen äänelle antaa.. pidän tästä>
Arvostelija: ollimolli
17.02.2013

Viisaita ajatuksia>
Arvostelija: Millimenninkäinen
23.02.2013

Varsinkin yöllä miettii, pohtii, kääntelee ja kääntelee asioita,
"joille ei vaan voi mitään" kuten sanot.
Hyvä runo, koskettaa syvältä.>
Arvostelija: FridaMaria
03.04.2013


Ruma sana

Se mikä ei
näy päällepäin

ja mitä
ei tiedetä

älä
sano sitä

vai etkö tiedä
että se on ruma sana?

ei
puhuta siitä

jätetään aihe
kokonaan huomiotta

leikitään ettei
sitä olekaan olemassa

vai etkö tiedä
että se on ruma sana?

älä
kysele noin

en kaipaa
noita puheitasi

suoranaisia
harhaluuloja aiheestasi

vai etkö tiedä
että se on ruma sana?


ja kuitenkin
kuitenkin niin

minä
haluaisin puhua

siitä
jollekin jollekin vaan

jos joku osaisi
jos joku ymmärtäisi

ja tietäisi
miten puhutaan

ilman että se on
vain pelkkä ruma sana>


15.02.2013

Mielenkiintoinen runo, hyvä>
Arvostelija: Neito68
15.02.2013

Joskus voi tuntua sille, että kauniit sanat ovat todella raskaan kiven alla>
Arvostelija: epeli
15.02.2013

Tässä teoksessasi oli kiehtovaa monipuolisuutta josta pidin kovasti >
Arvostelija: Maneno
17.02.2013


Ei enää niitä hetkiä

Se ei
mene ohi

joka sekuntti
on yhtä kuin tuhat vuotta

ja minä
en jaksa enää

yhtäkään
sellaista vuosituhatta

kun edes
aika ei vanhene

ja ihan
niin yhtäkkiä

kuin
alkoikin

saan ajan
saan itseni

molemmat takaisin

takaraivossa
sekä helpotus

että
seuraavan kerran pelko

minä en tahdo enää tuhattaa vuotta>


07.02.2013

niinpä..>
Arvostelija: ollimolli
17.02.2013


Kuitenkin

Hymyily
hyväuskoiselta

joka
luulee

elämän
olevan hyvä

ja kutakuinkin
aina suhteellisen normaali

nauran
tahtomattani sisäisesti

elämäkö olisi
muka kaunista?

ja kuitenkin
niin kuitenkin

se on ainoa
lapsuuskuva

jossa
minä olen

jostakin
syystä kaunis>


06.02.2013

Sisäinen nauru on parantavaa (myös) uskoisin. Positiivinen ja oivaltava on runosi *Kiitos>
Arvostelija: Alppivuokko
06.02.2013

Luin runojasi,
kaikissa kuuluu riipaiseva äänesi. Kirjoitat kipeistäkin asioista - tunteista - taidolla ja - niin; riipaisevasti!
Elämästä voisi puhua vaikka kuinka kauan,
se kun on ristiriitainen, ja kaunis sekä ruma!
Ja paljon muuta.
Joku lääkäri sanoi minulle kerran;
"päästä lähtee kaikki".
Aika karrikoiden sanottu, mutta totuuden siemen tuossa on.>
Arvostelija: FridaMaria
13.02.2013


joskus

joskus
minä mietin

että
jos en osaa

enää
edes itkeä

niin olenko
jo kuollut tähän

ja kuitenkin
miksi minä sitten pelkään?>


11.01.2013

Hyvää päättelyä ja analysointia. On aikoja jolloin itku ei vain tule. Pelko on hyvää silloin, kun se on meitä suojelevaa. Hallitessaan se päinvastoin lukitsee toimintakyvyn ja siksi sen syyt olisi hyvä tunnistaa. *kiitos>
Arvostelija: Alppivuokko
16.01.2013

Mä en osaa analysoida, mutta osaan sanoa että osasin samaistua tähän runoon ja että pidin tästä. Helvetin paljon.>
Arvostelija: joutsen
06.02.2013

Kaunista>
Arvostelija: Millimenninkäinen
12.02.2013

Sykähdyttävä runo, hieno >
Arvostelija: Maneno
17.02.2013


Luuserit?

Minusta
tai meistä

kaikista
olemattomista

luusereistako?

ei
ikinä ollut

eikä tullut
sitä mitä haluttiin

vaikka
se ehkä kiellettiin

näytettiin
vain maailmalle

hyvää
naamaa

ja kahvipöydässä

halutti
alkaa itkemään

tai
nauraa

vaihtoehtoisesti
hysteerisenä

ei minä
en ole unohtanut

joten ei
tarvitse muistuttaa



muistan
minä kyllä muutenkin>


04.01.2013

Tämän luuserin allekirjoitus tälle runolle :-7>
Arvostelija: Vainsanatovat
04.01.2013

Heitän kanssa puumerkkini edellistä lainaten :p Osuvasti kirjoitettu taasen..! :)>
Arvostelija: WingsOfDeath
04.01.2013

tiukkaa matskuu :)>
Arvostelija: ollimolli
04.01.2013

Asenteiltaan vahva ja tunteissaan tuskainen runosi puhuttelee minua rivivälien puheillaan, yleisellä muistutuksellaan, auttaa katsomaan erikseen yksilöön ja laajasti yhteeisöön, niiden perustarpeisiin sekä mahdollisuuteen nostaa molempien voimavarat iloksi ja hyödyksi molemmille - onnituneen kevyt ja kokonaisuutena eheä on minulle taidokas runosi>
Arvostelija: Puuhevonen
04.01.2013

meni ihon alle>
Arvostelija: Rokkarinpimu
04.01.2013

Runosi luuserista on puhutteleva.>
Arvostelija: Bluest
10.01.2013


Jos

Jos vielä
yllättäen

minä saisinkin
uuden mahdollisuuden

uskaltaisinko
tarttua siihen?

vai olisiko se
liian iso häpeä

näyttää
maailmalle

että kyllä
vieläkin sattuu

kun minä en
ikinä voi kelvata

uskaltaisinko
minä tarttua siihen

kipuun mitä olen
yrittänyt turruttaa

vuosia
itsestäni

itseltäni


kaiken
tämän jälkeen

toipuisinko
siitä jos saisin sen

minkä
mahdollisuudenkin menetin?



ja kuitenkin joskus
minä mietin mitä jos vain ikinä vielä?
>


03.01.2013

Koskettava runo.>
Arvostelija: Kuurankukka
03.01.2013

Usko itseen kulkee kaiken edellä, positiivisen ajattelun ja toiveiden kaihoisa kulku on kaunis ja ilmava runosi>
Arvostelija: Puuhevonen
03.01.2013

herkkää epäröintiä>
Arvostelija: Rokkarinpimu
03.01.2013

Koskettava ja kovin empivä runo.. Helppo samaistua. Olenko rakkauden arvoinen, osaanko rakastaa muita, kun itseni kanssakin on niin kovin vaikeaa..?

Kiitos tästä ajatuksia herättävästä tekstistä :)>
Arvostelija: WingsOfDeath
04.01.2013


Arvokkuuteni kuolema

Jäänkö olemattomaan
kieppumaan itsekseni ikiajoiksi?

minua pelottaa
niin kauhean paljon

ja voi miten minä
haluan pois tästä!

Saanko
ikinä lupaa

unohtaa
arvokkuuteni kuolemaa?

ja voi miten minä
haluan pois tästä!

tulenko ikinä
löytämään olemattoman olennaisen?>


29.11.2012


Syvällisen herkkää
pohdintaa
hieno runo>
Arvostelija: Safira
03.01.2013

Tapahtunutta ei voi unohtaa vaikka kuinka koittaa, siitä viisastuneena matkaa eteenpäin. Hyvä runo. >
Arvostelija: Vainsanatovat
03.01.2013

Koskettavaa pohdintaa.>
Arvostelija: Kuurankukka
04.01.2013


Kiitos

Tuntuu
pahalta kaivata jotakin

mitä en voi
uskoa saavani

itselleni
koskaan ikinä

kuitenkin

kaiken
väsymykseni

ja pahan
oloni keskelläkin

minulla on
nyt hieman toivoa

kiitos sinulle
vaikka en edes tunne sinua>


21.08.2012

koskettaa>
Arvostelija: Rokkarinpimu
22.08.2012

Kaunista! :)>
Arvostelija: WingsOfDeath
23.08.2012


Tästä tulee mieleeni,
miten voimakasta voi olla tuli vaikka ei olisi toista nähnytkään.
Tai jos nähnyt, niin vain pintapuolisesta -
kuitenkin niin, että toinen on pystynyt antamaan jotain hyvin tärkeää.
Hieno runo taas Sinulta.>
Arvostelija: FridaMaria
29.09.2012

herkän kaunista>
Arvostelija: kaisa-66
03.01.2013

vilpitön tunne :) hyvä>
Arvostelija: ollimolli
03.01.2013


Häpeä

On
olemassa

vain
naamioutuja totuuksia

Peitetyt
kasvot ja

missään
nimessä minä en

saa
itkeä nyt

niin kovin
epätoivoinen yritys

katsoa
sinua silmiin

kun kaikkein
paljaimmillaan

joutuu
nöyryyttämään itsensä

liian
paljon häpeää

kun joutuu
avautumaan

ja minä
toivon ettemme me

tapaa enää ikinä>


02.07.2012

Ahdistusta ja surua.Hyvä runo.>
Arvostelija: Adalmiinanhelmi
07.07.2012

Toden ja epätoden raja häilyy, kun ihminen sitoutuu tunteillaan, on hän alaston ja suojaton - miten helposti toisten teot antavat itselle häpeän tuntoa, pettymystä ja hämmennystä kaiken rajoista ja oikeuden tunnon puutteesta - on kuitenkin tultava aina toimeen itsensä ja valintojensa kanssa - tuskaista ja elämänmakuista on taidokkaan ja hyvin liikkuvan runosi kerronta>
Arvostelija: Puuhevonen
17.07.2012



ONNEA ONNEA ONNEA synttärisi johdosta!

(piti äskeisessä palautteessa onnitella)>
Arvostelija: FridaMaria
24.07.2012


Kipeä syli

Minun
nimeni on tämä

ja minulla
ei ole lupaa

muuhun

ei
ainakaan vielä

ei ole
olemassa

armahdusta

on vain kipu
joka tulee mukaan

silloin kun
kantaa itsessään

sylissään

vain vihattua
minuuden osaa

jolle ei osaa
edes laulaa kuolemaa>


20.04.2012

Vahvaa itsetutkiskelua tunteikkaalla ja kaipaavalla runollasi, sanainen liike kevyttä ja hyvin hengittävää - kokonaisuus toimiva ja puhutteleva>
Arvostelija: Puuhevonen
20.04.2012

Koskettavan kipeää.>
Arvostelija: Kuurankukka
20.04.2012

Luin runojasi - olen sanaton.
Mutta tämä runo kosketti erityisen paljon,
siispä tähän puumerkkini.
Tuskaisaa itsensä / kipunsa tutkiskelua tämä.
Tuttua, ja vahvaa, se on niin, että herkkä ihminen kokee kaiken voimakkaammin kuin muut.
Joskus tuntuu; en kestä!
Mutta toisinaan taas ajattelee, mitä elämäni olisi ilman näitä voimakkaita värejä,
vahvoja elämyksiä...>
Arvostelija: FridaMaria
24.07.2012

Riipaisevan koskettavaa ja lohdutonta.>
Arvostelija: Adalmiinanhelmi
17.08.2012

sydänallassa ripasee.. teoksesi>
Arvostelija: ollimolli
19.02.2013


Lupaa unohtaa

Herään
pitkästä aikaa

myöntämään
itselleni että minulla

on yhä
vieläkin ikävä

vaikka jo
kauan sitten

tiesin
mahdottomaksi

kuolleeksi
sielustani rikki revityksi

elämäni
menetetyksi palaseksi

jota
elvytin vuosia

kunnes
julistettiin kuolleeksi


miksi en voi
vihdoinkin saada

vain
lupaa unohtaa

ja lakata
kantamasta

tätä kaikkea
vieläkin sylissäni?

Ja silti
kaikkien näiden

vuosien jälkeen
se on onneksi erilaista

enää en tunne
kuolevani tuskaan

niinkuin
luulin kauan

kaipaan
erilaisella surulla

ja kaikki
mitä olen tehnyt

tai jättänyt
tekemättä sen jälkeen

on ollut yhtä
virhettä virheen perään

miten elvytän sieluni?>


11.04.2012

Vuosien jälkeen sielusi on erinlainen hyvässä ja pahassa, miksi se pitäisi elvyttää? Pyyhkiä muistot pois? Tätä jäin miettimään. Hyvä runo jokatapauksessa :)>
Arvostelija: Vainsanatovat
11.04.2012


Syvien vesien pulputusta
herkkää pohdintaa
tekemistään virheistä
joita kaikki tehdään
oppi ja ikä kaikki>
Arvostelija: Safira
11.04.2012

surullista, haikeaa. tämä kosketti!>
Arvostelija: sad-child
11.04.2012

Vauhdilla etenee pettymyksen sanomaa kuljettava runosi, sanomastaan elämä ja katumus pilkistelee - valon ja toivon säteen kuitenkin selvästi näen - muutoksen pohdintaako lienee -tyylikkään energinen kokonaisuus >
Arvostelija: Puuhevonen
11.04.2012

Kaunis runo. Kuvaa hyvin syvällä sisällä tapahtuvaa tunnemyrskyä. Pystyin eläytymään tähän täysin, varmasti jokaiselle tuttua. Kyllä se sielu siitä vielä elpyy, usko pois!>
Arvostelija: *Siivetön Enkeli*
11.04.2012

Koskettava runo.>
Arvostelija: Kuurankukka
12.04.2012

oih :-(>
Arvostelija: kaisa-66
03.01.2013


| 0| 20

9478 runoilijaa on lähettänyt jo
557966 runoa!
 
 
 
 

Tänään syntymäpäiviään viettää:

Ljusavstaden 17v.
Sirbbi 18v.
Venus 18v.
Maukka 22v.
hyvä jätkä 22v.
ckkc 22v.
Keikkudo 22v.
Ukko 23v.
Hug me 24v.
Aegrescit 25v.
hppk 25v.
menninkäinen 29v.
laitapakki 56v.

   Paljon onnea!
 

Hosted by
Kotisivut.com
 
Copyright 2003 Petri Vilén