Lukijaa ilahduttavaa voi väsymyksestä huolimatta tarjota. Hyvä uskon käännytys puhe, : "minun musta sydämeni on täynnä toivoa koska minä uskon rakkauteen".
Kiitos, pidin.>
Arvostelija: thiuh
18.06.2013

Ihmisyyttä luotaava runo, jossa runoilijan henki vielä elää varjoista huolimatta.>
Arvostelija: Narrien Herra
18.06.2013

suurin niistä on rakkaus>
Arvostelija: lehdetönpuu
18.06.2013

Tämä on ihana!
Tämä on niin niin valoisa,
väsystä huolimatta!
Tuo viimeinen säkeistö huimaavan kaunis.>
Arvostelija: FridaMaria
18.06.2013

Vahvaa elämän kamppailua viestii runosi, ei helpolla pääsyä, eikä runominä näytä siten haluavankaan syvimpiä asioita läpi käydä, vaikka tarvitseekin levähtää vähän.

Lohduttavaa voi olla tieto, että Herra voi käyttää paholaisen teot voitokseen, siunaukseen, josta pääsee osalliseksi myös Häneen turvaavat, riippumatta siitä, miltä näyttää. Hänellä on kuoleman ja tuonelan avaimet, Voittajalla ja Hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Koen näillä valon alueilla löytyvän runon kerronnassa ja merkille pantavaa: ei paholainen helposti luovu otteestaan, sellainen on sielun vihollisemme.
Lääkäri Luukas kertoo evank. 11. luvussa asiasta, jae 22 Jeesuksen voimasta. Innostaa kommentoijaa, valoa näkyvissä, kiitos.>
Arvostelija: thiuh
17.06.2013

tummaa ja koskettavaa>
Arvostelija: Rokkarinpimu
18.06.2013

Hyvällä on tarkoitus voittaa paha, mutta vielä molemmat voimat vaikuttavat maailmassa loppuun asti. Kuolevaisuudesta muistuttaa viimeistä edellinen säkeistö. Levon hetkiä tarvitaan "valvoen", joka on hengellistä sanastoa.

Viimeinen rivi kertoo sitä, että ns. rakkauden nimissä tehdään syntiä ja sen omatunto huomaa Jumalan Rakkauden edessä, mikäli ei ole paaduttanut sydäntään, kovettanut korviaan.>
Arvostelija: thiuh
14.06.2013

Valaistumisen kokemus on vahva ,
sillä se kertoo oleellisen syvältä sielusta.
Harva saa kokemuksen pysymään jatkuvasti.
On ihmisen osa kamppailla,
hakea Rauhaa, Valaistua.
HYVÄ runo.>
Arvostelija: FridaMaria
16.06.2013

Puhtaan rakkauden hakemista, demonit poltettiin hyvällä tahdolla. Sain kruunun päähäni, uskoon tulemista(ko) ja sillä tiellä
pysymistä. En tiedä, mutta enkeleitä ja kauneutta haet aina sieluusi, tasapainoon pyrkien.......>
Arvostelija: Äänikuvat
16.06.2013

Runon kerronnasta löytyy aaltoliikettä elämässä. Hyviä vaiheita, jossa on vakaus askelissa, mutta vannomatta paras. Kirjojen Kirjassa neuvo: "Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon". Ylhäältä tulevaa viisautta tarvitaan, iloksi asti.>
Arvostelija: thiuh
13.06.2013

Muutosta ja itsensä etsimistä ja löytämistä,
tietoisuutta. Ja rohkeutta, sitä kai elämä eniten vaatii......>
Arvostelija: Äänikuvat
16.06.2013

Lukijakin naurahtaa heti alkuun.
Tietty totuus löytyy viimeisistä sanoista; ”kenen voittama joku on, sen orja hän on” kirjoitusten mukaisella tekstillä todistaen saman asian. Ymmärrettävää, kun Jumala on rakkaus ja jos tulee Hänen voittamaksi sydämen tasolla, on jo jostain suuremmasta kyse. Tuo Suuruus tietää myös, minkä verran voidaan kerrallaan sulatella voimaannuttavaa rakkauttaan. Huimaa. Kiitos, pidin, mielisin kirjoittaa enemmänkin kommenttia :)
>
Arvostelija: thiuh
12.06.2013

rakkaus on niin kohtalokasta>
Arvostelija: Rokkarinpimu
12.06.2013

Sisällämme on rakkauden amme, josta janoomme kapustalla ammennamme.>
Arvostelija: epeli
12.06.2013

vain yksi rakkaus on pysyvä
hänen joka meihin rakkauden loi>
Arvostelija: lehdetönpuu
12.06.2013

Rakkaus on kaikkialla, kaikessa ja kaikki, kun sen haluaa nähdä katsomisen sijaan. >
Arvostelija: AlishaMariel
12.06.2013

Jos ei säilytä uskoaan rakkauteen ja johonkin kauniiseen ja hyvään, ehkä sitä ei
sitten jaksa muutenkaan. Joten kannattaa uskoa siihen rakkauteen edelleenkin. Ja tämä oli toiveikas ja kaunis runo, sielukas!>
Arvostelija: Äänikuvat
12.06.2013

Vahva on uskosi.
>
Arvostelija: FridaMaria
13.06.2013

jättiläisruno tunneskaalaltaan>
Arvostelija: Rokkarinpimu
11.06.2013

Runominä lepää jyrkänteellä ja taju todellakin tarvii olla talella, joka vaikuttaa olevankin, vaikka vielä tekemistä riittääkin, pakettiin saamista. Kiitos, pidin.>
Arvostelija: thiuh
11.06.2013

Benjii-hyppyjä elämän myllerryksissä ja varjoissa......>
Arvostelija: Äänikuvat
11.06.2013

Pohdintaa ja asiaa runosi.Hyvä!>
Arvostelija: AlishaMariel
12.06.2013

Varjot ovat elämän suola. pidän, moniulotteinen runo.>
Arvostelija: uninen runoilija
12.06.2013

hämmentävän hieno ja kaksi viimeistä sanaa>
Arvostelija: näytepala
13.06.2013

Minusta tässä runossa on erittäin paljon kaikkea. Positiivista siis.
Pohdittavaa, ajateltavaa.
Monisyiset lauseet viehättävät,
tuovat tuulahduksia ruusuista.>
Arvostelija: FridaMaria
13.06.2013

Kärsivällisyys on hyve.>
Arvostelija: epeli
10.06.2013

Puhtaalla mielellä voi heittäytyä, mutta sellaisina hetkinä toisaalta on ensiarvoisen tärkeä valvoa, tietää rajat, mihin ne vetää, mihin heittäytyy, että heittäytyminen on iloa eikä pettymystä jälkeenpäin.>
Arvostelija: thiuh
10.06.2013

mielenliike>
Arvostelija: lehdetönpuu
10.06.2013

Iloinen ja pirteä fiilis tästä kaikesta välittyy,
kesästä nautiskeleminen. Musiikki terapioi mieltämme, kun saa heittäytyä sen tahdissa
erilaisiin tunnefiiliksiin. Hyvin tehty runo,
kun olen festareilla.......
>
Arvostelija: Äänikuvat
10.06.2013

alkaa olla festereitten kesä tas>
Arvostelija: Rokkarinpimu
11.06.2013

Toivon, ettei vkl:na sada.
Ainakaan paljoa...
Musiikki puhdistaa, kuin vesi.
Runostasikin saa vettä. Mielelle.>
Arvostelija: FridaMaria
13.06.2013

Toivottavasti sellainen päivä tulee.>
Arvostelija: epeli
09.06.2013

kaikki ajallaan
syvyyttä sanoissa runon>
Arvostelija: lehdetönpuu
09.06.2013

voimakasta, kuin uhmaa kohtaloa vastaan. minä voitan. minä selviän.>
Arvostelija: Rokkarinpimu
09.06.2013

upean voimakas, hyvin kerrottu runo>
Arvostelija: Amanbert
09.06.2013

Kohtalon voi muttaa antamalla elämänsä Jumalalle, johdettavakseen ja johdatukseen yhteydessään "kulkien rukoillen". Tapahtuu jo vaikutusta runominän elämässä. Silloin ei ole enää kaikkien tuulien heiteltävissä. Vakautta löytyy elämän purteen.

Syntyy ajatus oman elämän vahvistumisesta ensin ja sitten vastuullinen vaihe rakkaudessa. Syntyy kaiken hyvän toivotus mielipiteen kirjoittalla. >
Arvostelija: thiuh
09.06.2013

Vahvaa tunnetta. Upea. >
Arvostelija: Millimenninkäinen
09.06.2013

Aina on toivoa ja rakkaus ei kysy sitä, voiko se rakastua. Kun ihminen rakastuu, niin sitä vain rakastuu, joten sekin antaa toivoa. Elämässä voi tapahtua kaikkia ihmeellisiä asioita, yllätyksiä täynnä......>
Arvostelija: Äänikuvat
10.06.2013

kyllä sellainen päivä vielä tulee :-)>
Arvostelija: taaijja
10.06.2013

Rakastamiseen tarvitaan myös tahtoa ja se mielestäni tästä kuultaa läpi.>
Arvostelija: Ansa
11.06.2013

Runo viestii aidosti selviytymistä tähän tyveneen ja voisi olla hyvä huoneen taulu runominälle, tarpeellinen, uskoisin kuitenkin. Kiitos :)>
Arvostelija: thiuh
08.06.2013

Lisäyksenä vielä, syväuloitteisesti viestivä kerronta, joka tuo esiin valon ja kärsimysten jälkeen tulevan nautinnon, voiton, joka tulee oikeasta suhtautmisesta kärsimyksiin ja ponnisteluista valoa kohden. Kannattaa!>
Arvostelija: thiuh
08.06.2013

vahvaa>
Arvostelija: Rokkarinpimu
08.06.2013

vahvaa selviytymistarinaa>
Arvostelija: Anjuska
08.06.2013

Vahva, hyvä runo.>
Arvostelija: uninen runoilija
08.06.2013

Ahdistus aj mielen kipu kasvattavat terveeseen vahvuuteen ja varmuuteen.>
Arvostelija: epeli
08.06.2013

vahva sielullinen runo>
Arvostelija: lehdetönpuu
08.06.2013

Hyvin vaihtelevasti kirjoitettu. Alimman säkeistön toistot antavat tyylin muutoksen. Pidän siis!>
Arvostelija: Albatrossi
08.06.2013

Hyvin hyvin rehellinen, aito runo.
Joka ainut sana paikallaan,
ja kuin järkäle kokonaisuus kaikkineen.>
Arvostelija: FridaMaria
09.06.2013

Selviytymistarinaa kerrakseen ja suoraa,
rehellistä tekstiä. Ja että pystyisi matkasta
nauttimaan, tuntuu että ihminen on jo vähän voiton puolella itsensä suhteen. Positiivisessa mielessä ajatellen kaiken kaikkiaan......
>
Arvostelija: Äänikuvat
10.06.2013

ei hyvä päivä. kosketti täydellisesti. on uusi alku, kesä, sairasloma aluillaan, itsensä kokoamisen kuukaudet, luvalliset ja toivoa täynnä
tähän pisteeseen päästäkseni olen todella taistellut
eikä enää käy sielu lappeelleen
suosikkeihin>
Arvostelija: ennalleen
12.06.2013

Työkutsu, siinä on jotain ylevää, on ollut aina mielipiteen kirjoittajan mielestä. Vielä on hetki aikaa, pitää muistaa myös levätä kyntö- ja elonleikkuuaikanakin. Oma ajatus Elon Herrasta ja Hänen vainioistaan on kaunis, on suurta saada olla Hänen työsarallaan, suurta ja kaunista on sato ajallaan, leikkuumiehiä tarvitaan. Kiitos Kutsu-runostasi ja hetkestä ajatella tässä ja kirjoittaa näitä näkymiä runosi myötä.>
Arvostelija: thiuh
07.06.2013

uskoa huomiseen>
Arvostelija: Rokkarinpimu
07.06.2013

syvyyttä
koskettaa asennetta elämään>
Arvostelija: lehdetönpuu
07.06.2013

Ajatuksia herättävä.>
Arvostelija: Kuurankukka
07.06.2013

Vaikuttavaa!!
Perustärkeää, sanoisin.
Niin, on totta;
"virtaa iäistä etsii
kunnes näkee sen itsessään"
jne.
Hieno runo!>
Arvostelija: FridaMaria
09.06.2013

Nykyisyys ja historia lyövät kättä tässä runossa. Nähdä itsensä historian jatkumona, luonnollisena osana ja jatkeena kaikkea entistä. Ja voidakseen tulla omaksi itsekseen, ihmisen pitäisi tulla sinut historiansa kanssa. Ja tuskin se kaikki niin synkkää siellä historiassa on, jos vähääkään tarkemmin asoita laajemmin ajattelee. Aina nyt jotain hyvääkin, ja rakkaus saattaa saapua hyvinkin. Jos tollanen asenne, niin todennäköisesti niin tulee tapahtumaankin. Kun vielä nuoriakin ja freshiä ollaan! Hieno runo, ymmärrystä historiaa, kaikkea entistä kohtaan!>
Arvostelija: Äänikuvat
10.06.2013

kohtalokasta>
Arvostelija: Rokkarinpimu
06.06.2013

Kavutapahtumaan liittyy monia tunnetiloja.>
Arvostelija: epeli
06.06.2013

Runo vie matkassaan moniin asioihin, joista voisi puhua, kirjoittaa, julistaa... vesi kantaa sanomaa helposti, veden äärellä saarnaa, kiitos. Kantava armonmeri löytyy veden äärellä monesti opettavan ja saarnaavan Jeesuksen kanssa. Kiitos, pidin.>
Arvostelija: thiuh
06.06.2013

Jokaisella ihmisellä on menneisyytensä ja sen lisäksi, tämä hetki - tulevaisuus. Toisaalta runosi sai pohtimaan sitä, miksi hyvin monet ihmiset pelkäävät ihmisiä, jotka näyttävät voimakkaasti ja herkästi tunteensa - ja muutoinkin kaikkea sellaista, mikä ei mahdu tavanomaiseen muottiin. Valtavirrasta poikkeavat ihmiset ja - ne hullut- ovat tämän maailman valtimo ja toisaalta toivon ettei tämä maailam eivätkä he itsekään tasapäistä itseään samaan muottiin toisten kanssa. Elämiseen liittyy aina elämisen tuskaa ja itsensä etsimistä - silloin, kun on sinut itsensä kanssa ja kikinpuolin hyväksyy itsensä omana itsenään, voi myös hengittää vapaana ilman tarvetta tulla joksikin muuksi. Tällaisia ajatuksia herättelit.>
Arvostelija: merkillinen luku
06.06.2013

tyylikäs runo>
Arvostelija: Pöpö
06.06.2013

Iski syvälle ja täysillä. Oppispa itsekin. Mielettömän kauniita sanoja>
Arvostelija: snanna
06.06.2013

Tuttuja tunteita herättää ja aiheen uskoisin olevani itselleni myös jollain tasolla tuttu. Ja meri on toki aina lähellä.>
Arvostelija: Morden
06.06.2013

Elämänmakuista kerrontaa.>
Arvostelija: Kuurankukka
07.06.2013

Tunteiden myllerryksessä ja jotta kaikesta vielä selvän saisi. Mutta aina kaiken myllerryksenkin keskeltä, jokin seesteinen satama sieltä jostain aina välillä löytyy. Valoa, kajastusta aina näkyvissä......>
Arvostelija: Äänikuvat
10.06.2013

Syvä runo!>
Arvostelija: JJ
11.06.2013

Luovuus on parhainta mielenterapiaa, mitä tiedän.>
Arvostelija: epeli
05.06.2013

Kolmannessa jakeessa avautuu jo vapautta, on jo tilaa hengittää, johon jo ensimmäisen säkeistön askeleet aloittavat nousuaan. Niin, joka päivä on uusi ja elämä elettävä, parhaalla mahdollisella tavalla kunpa onnistuisi ja kiitosmielin voisi vielä levolle käydä. Sitä voidaan pyytää, kiitos runostasi.>
Arvostelija: thiuh
05.06.2013

=) Jos pitäisi sanoa yksi asia maailmassa, josta en hevin luopuisi, se olisi kirjoittaminen - se on ehkä juuri se yksi porras onneen ja toinen on musiikki, ehkä kuitenkin se kaikkein suurin portti onneen on pitää mieli avoimena kohtaamaan kaikkea uutta, outoa ja yllättävääkin. Monia ajatuksia herätit. Kiitos siitä.>
Arvostelija: merkillinen luku
05.06.2013

niin monia harha-askelia, vääriä portaita.
ihminen erehtyväinen>
Arvostelija: Rokkarinpimu
05.06.2013

Toisinaan portit saattavat tuntua olevan kaikki kiinni, toisinaan apposen auki... Hieno runo.>
Arvostelija: Riitu Eskontytär
05.06.2013

Tässä oli sanomaa ja totta sellaista. Hienosti tehty runo muutenkin, kosketti ja herkisti!>
Arvostelija: Äänikuvat
10.06.2013

Jos vaikka yhtä kohtaa kyselen, tarkastelen, mitä runoilija tarkoittaa "maailmansielulla"?

Oma tulkinta perustuu Raamattuun ja käsite ”maailma” hengellisesti kuvaa vastakohtaa Jumalan maailmalle, Valtakunnalle, joka ei horju ja johon ihmisen tulisi pelastua maailmasta, ns. rakkaudenkin nimissä vaikuttavista vääristä houkutuksista. Onhan ihan hyvää ja normaalia elämääkin, mutta hengellinen ulottuvuus on tärkeä.
Jumalan lapsi elää maailmassa, (tarkoittaa tätä nykyistä elettävää aikaa) mutta ei maailmasta ja taas ed. sanaan sisältyy hengellinen ulottuvuus. Vaikka ”jokapäiväinen leipä” ruumiin ravinto ym. onkin näkyvää, se siunataan rukouksella ja Jumalan sanalla.
Tässä pienesti yhden sanan kohdalla jo tulee esille, että elämässä on todellakin ulottuvuuksia, monikerroksellisuutta.

Runosi myötä voi tarkastella syvällisiäkin asioita, mikä mielestäni on hyvä asia, se synnyttää pohdintaa ja esillä olleista tilanteista opitaan jotain ja huomataan, että laajuutta riittää.
Tarpeellista kuitenkin löytää tarpeellinen omassa elämässä ja lohdutus: Jumalan tiellä eivät eksy hullutkaan.
Näin minimaalisesti mietittyä, kaikkeutta syleilevä :)
>
Arvostelija: thiuh
04.06.2013

ihmiset aliarvioivat hulluuden voimat ja viimat. runo on upea.>
Arvostelija: Rokkarinpimu
04.06.2013

sanomasi:
"niin tahdon uskoa
että on jokin käsite
jonka ymmärtäessään ihminen ei voi tulla hulluksi"
on kuin huutava kerjäys saada vakuus

uskon, että vakuus on saatavissa, jokseenkin kelle vain,
se vain vaatii vahvan uskon taakseen.

On uskottava: "olen sitä mitä tahdon"
"olen sitä mitä tunnen olevani"

ihan sama mitä muut sanoo

Ja runosi on mielestäni hyvä, koska se sai syvällisiä pohtimaan. >
Arvostelija: Eloisa
04.06.2013

Se että runo herättää tunteita puoleen ja vastaan, saa lukijat ”viisastelemaan”, sehän on vaan hyvä asia kun runo herättää tunteita ja keskustelua. (huomioidaan). Runossa ei ole mitään vikaa, se on hyvä, vaikka olenkin eri mieltä sen sanoman kanssa. >
Arvostelija: uninen runoilija
04.06.2013

Lopetuksesta pidän, on selvintä tekstiä.>
Arvostelija: Albatrossi
04.06.2013

Mielestäni omaa ajattelua ja toimintatapoja on ensisijaisesti arvostettava. Täällä on todella monen kaltaisia taluttajia, jotka muka hyvyyttään osoittamalla saattavat johdattaa paikkaan missä voi vajota suon silmäkkeeseen.

Aina on ajateltavan niin, että minä oon meiltä ja olisi sieltä parempiakin taipaleelle laitettui jos olis ollu. >
Arvostelija: epeli
04.06.2013

Runon lopussa on kaikki!

Enpä muuta sanokaan... :)>
Arvostelija: FridaMaria
09.06.2013

Ehkäise hulluus, tule sinuksi itsesi kanssa!
Kehityksestä sen verran, että jotkut ihmiset haluavat olla kaiken kehityksen matkassa. Toiset taas tulee jälkijunassa tai pyristelee, haroo vastaan. Ja ihminen voi itse luoda oman tapansa elää, en tiedä onko se kehityksestä kiinni. Kehitys jatkaa kulkuaan, menee menoaan, ei siitä ole pakko välittää ja silti voi elää täysipainoista ja hienoa elämää, tosi sisältörikastaki.......
Ei yksi pieni ihminen voi vaikuttaa kaikkeen kehitykseen, omaan elämäänsä voi vaikuttaa ja paljonkin. Ja kun on kosketuksissa itsensä kanssa, varmasti kehittyy ja saa uutta ainesta elämäänsä.......>
Arvostelija: Äänikuvat
10.06.2013

mielestäni kirjoittaminen omien taitojen mukaan saa luvan kelvata, vaikkei ehkä runouden tasolle tulisikaan>
Arvostelija: Anjuska
03.06.2013

Ihmisenä voi kehittyä myös, ei ainoastaan runoilijana. Kaikki ihmiset eivät hae ehkä niin syvästi asioiden merkityksiä, riippuu ehkä vähän ihmisestä. Jotkut eivät taas suostu ollenkaan "liian helppoihin vastauksiin". Ja riippuu myös ihmisen omasta elämäntilanteesta jne. mitä kirjoittaa/haluaa kirjoittaa. Silloin on kyllä aika hyvä syy kirjoittaa, koska se auttaa ehkä sitä ihmistä itseään jaksamaan jne.
Kauniisti, herkästi kirjoitettu teksti voi antaa paljon lukijalleen, vaikkei se sisältäisikään niin hirveästi sanoilla selittämistä. Asian voi lukea rivien välistä muutamalla sanalla tai virkkeellä, ja sekin on tosi hienoa runoutta ja luettavaa........
Toi sun loppu tuossa runossa haastoi lukijaansa, että kuule hei......>
Arvostelija: Äänikuvat
03.06.2013

Mikä on syvämerkityksellistä kirjoittamista? Kuka sen määrittelee? Syvämerkityksellistä runoutta ei ole vain se "sielun syövereistä kirjoitettu" - silloin ollaan aika yksioikoisilla vesillä runouden suhteen. Runoilijana voi kehittyä, kuten ihmisenäkin, melkoisen monilla tavoilla esim. tutustumalla erilaisiin runouden muotoihin, erilaisiin tapoihin kirjoittaa, erilaisiin ihmisiin, itselle uusiin asioihin jne. Ainakin itse runoilijana olen kehittynyt eniten tutustuessani itselleni vieriaiin ja outoihin runouden ja kirjoittamisen muotoihin ja osa-alueisiin, jotka ovat avanneet silmät ja mielen näkemään sanat ja niiden merkitykset / piilomerkitykset aivan uudella tavalla. Avoimin mielin ihminen kehittyy eniten.>
Arvostelija: merkillinen luku
03.06.2013

Ja vielä lisäksi..... Komppaa just tuota, mitä nimimerkki merkillinen luku tuossa edellä kirjoitti. Oli tosi hyvin sanottu! Kehittymiseen tarvitaan avointa mieltä ja uskallusta kurkistaa vähän muutakin, sillai kehityy ja halua oppia..... >
Arvostelija: Äänikuvat
03.06.2013

Jokainen taitaa ymmärtää vähän eri asioita, vaikka samalla sanalla asioikin.

Vaikuttaa se, mistä taustasta tulee tai onko jo kehittynyt yhteistä ymmärrettävää kieltä eri suunnasta tultaessa.
Kirjoittamistakin on niin monesta syystä, joku vain harrastelee, joku prosessoi elämäänsä, toipuu kirjoittaen, joku ottaa vakavammin, ehkä elämäntehtävänä, jolloin todellakin on hyvä löytää kaikupohjaa, totuudellisuutta, rakkauden oikeassa merkityksessä.
Mutta näkisin kuitenkin tärkeäksi, että tahtoo pitää, hyvän, oikean ja kestäväksi havaitsemansa arvomaailman, jos sellaista on jo löytänyt, vaikka muut eivät sitä hyväksyisikään. Kehitystä tapahtuu, löydetään uutta ja oppimista riittää.

Hyvä on runosi, aihetta ajatteluun synnytti ja sanoihin hyvää heittäytymistä voisin kuvata Jeesuksen sanalla Pietarille veden päällä kävellessään: ”Tule”, kun Pietari tahtoi mennä vettä pitkin Jeesuksen luo. Usko kantoi heittäytyjän Sanaan turvaten, ja epäuskossa alkoi vajota.
>
Arvostelija: thiuh
03.06.2013

jokainen kirjoittaja kokee asiat henkilökohtaisella tavalla, käyttää sanoja omalla tavallaan. Jokaisella oma runon äänensä, oma sanan sointunsa. Ei ole olemassa merkityksetöntä runoutta tai merkityksetöntä runoa! Mukana on aina Ihmisen/ kirjoittajan aito ääni, terveinen sielusta. Kiitos tästä seba.
(Teennäinen kirjoittaja on taas jotain ihan muuta) >
Arvostelija: aquarius
03.06.2013

Mielenkiintoinen runo. Pääasia on, että kirjoittaja itse tietää miksi kirjoittaa, (ja kenelle) Natalie Goldberg, kysyi kerran oppilailtaan: kenelle kirjoitatte? Jokainen vastasi: itselleen. Natalie ei tyytynyt vastaukseen vaan sanoi: Miettikää, jokaisella on joku kelle kirjoittaa. (oman itsensä lisäksi.) Omalta kohdaltani tuo pitää täysin paikkaansa. Minä kirjoitan eräälle ihmiselle. (eikä ole sukulainen tai ystävä tai tyttöystävä)

Jokaiselle kirjoittajalla on jonkunlainen motiivi kirjoittaa, vaikka ei sitä itse tiedostaisikaan (vaan sanovat, että huvinvuoksi). Lähtökohtia ja päämääriä ja pyrkimyksiä on paljon, varmaan yhtä monta kun on kirjoittajiakin. Mikään ei ole oikea tai väärä.

Jos ihminen kehittyy kirjoittajana, silloin kehittyy väistämättä ihmisenäkin. Koettu, eletty elämä näkyy ihmisessä, silloin se näkyy myös paperilla.
>
Arvostelija: uninen runoilija
04.06.2013

Joskus mieli vapautuu. kun kirjoittaa pelkkää huu haata.>
Arvostelija: epeli
04.06.2013

itse uskon kirjoittamisen vapauttavan sielusta kahleita, parantavan haavoja, kun huutaa rúnoissaan pahan ulos>
Arvostelija: Rokkarinpimu
07.06.2013

Runon nimi kysyy.
Ja itse runo vastaa, kysyykin.
Pohdittavaa annat roppakaupalla,
tämä on vähän kuin ikuisuuskysymys :)
Ja mielipiteitä yhtä monta kuin lukijaakin.
Minä ajattelen, että AINA on HYVÄ kirjoittaa,
se miksi niin tekee, ei aina ole kirjoittajallekaan selvä juttu.
Sisäinen pakko, sisäinen tarve.
Ja ilo, kun paperille tulee sanoja!>
Arvostelija: FridaMaria
09.06.2013

siivet avoinna>
Arvostelija: Rokkarinpimu
03.06.2013

"Heittäytymiseen kannattaa löytää hyvä syy" ja vielä Kenen käsiin heittäytyy! Kauniisti avautuva runo, kärsimyksen haava kuin veresliha, helliin ja suojaaviin käsiin uskouduttava, Hänen, joka kaikki haavat tuntee ja tietää, näin lukija toivoo.
Glooriaa nousee taas henki/kurkkutorvea pitkin ylöspäin. Kiitos, pidän :)>
Arvostelija: thiuh
03.06.2013

Eihän se ole heittäytymistä, jos siihen heittäytymiseen täytyy olla hyvä syy. Silloin on just ne puolustusmekanismit päällä. Joskus oikeasti kannattaa heittäytyä, esim. näin kesäaikaan vaikka järveen uimaan. Nauttia kesästä ja valosta. Näitä runoja lukiessaan myös esim. kyllä huomaa, milloin kirjoittaja on todellakin ns. "heittäytynyt kirjoittamiseen", on herkässä mielentilassa, tunteiden vallassa jne., jolloin se tekstikin tulee hyvin spontaanisti ja se voi olla hienoa ja upeata luettavaa. Ja kyllä ainakin minä voin kuunnella, mutta se ei tarkoita sitä, että iskisi heti puolustumekanismit päälle. Jotkut ajatukset vain herättävät mielipiteitä, joihin otan kantaa. Vuoropuhelu, sehän voi olla kehittävää. Siinähän oppii aina itsekin jotain, eikö?>
Arvostelija: Äänikuvat
03.06.2013

kiehtovaa pohdiskelua>
Arvostelija: Rokkarinpimu
02.06.2013

Yhteyteen ihminen kaipaa, vuorovaikutukseen, mutta omanlainen maailma on myös oppia yksinäisyyden kieltä ja puhetta.

Nousee mieleen vertaistukihahmoja, eikä vähäisiä; Johannes Kastaja ja Joosef ym. ym, siitä seurajoukousta, johon olen saanut hieman tutustua. Eivät hekään turhaan yksinäisyyden ja väärinymmärryksen päiviä ja vuosia eläneet, olivat suurempaa tehtävää ja tarkoitusta varten karussa koulussaan.
Kaikella aikansa.

>
Arvostelija: thiuh
02.06.2013

Jotta voi päästä vuorovaikutukseen, täytyy myös itse uskaltaa tulla ulos kuorestaan ja tulla vastaan. Näin se elämässä menee noi vuorovaiktusjutut. Toinen ihminen, varsinkin jos on vähääkään tuntematon, ei tiedä mitä toisen päässä liikkuu ja näin ollen ei uskalla hänkään välttämättä lähestyä, jos ei itse anna toiselle mahdollisuutta lähestyä ja tulla vastaan. Ja toivottavasti joku uskaltaa kertoa jotain, jos vain itse annat hänelle siihen mahdollisuuden ja pidät silmäsi ja korvasi auki, nöyrin, mutta avoimin mielin. Ja, ja opetella ymmärtämään toisenkin puhetta, sillä jokaisella voi olla annettavaa salaisuutta suurta. Hiukan kyyninen runo, mutta kantaa toivetta mukanaan. >
Arvostelija: Äänikuvat
02.06.2013

tuttujen tunteiden kanssa painiskelet>
Arvostelija: Rokkarinpimu
01.06.2013

"Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen.. " Ps. 139.

Eikö hukkuvalle pidä käsi ojentaa, paras; .."avuksesi huuda minua hädän päivänä, ja minä tahdon auttaa sinua ja sinun pitää kunnioittaman minua." Ps 50:15. Nämä nousee avuksi Voittajan, Sielun Paimenen Jeesuksen ja Isän Jumalan vahvempana käsivartena ojentaa, tietysti paljon muutakin.. ja "joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua", Hän sanoo.>
Arvostelija: thiuh
01.06.2013

avoimin silmin
avoimin mielin
pyrkii edes hyvyyteen>
Arvostelija: lehdetönpuu
01.06.2013

Omiin ajatuksiinsa ihminen voi vaikuttaa paljonkin ja sitä niittää, mitä kylvää. Sielunvihollinen, mitä se tarkoittaa, kun en ihan kaikkea ymmärrä. Eikö voisi ajatella, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä, ei paha tai että edes itse pyrkisi hyvään, hyvyyteen. Ja silloin voisi ehkä saada itsekin osakseen hyvyyttä, kun uskaltaa ottaa sitä vastaan. >
Arvostelija: Äänikuvat
02.06.2013

mustalla huumorilla melankolian laaksoissa selviää>
Arvostelija: Rokkarinpimu
31.05.2013

Mulla se ei enää mela kolise, kun en pääse mokoma kömpyrä edes veneeseen>
Arvostelija: epeli
01.06.2013

Hyvä vinkki, kun melankolian riemut vallitsevat, niin nauraa kaikki pimeys pois.
Omiin ajatuksiinsa ihminen voi vaikuttaa, niinpä niin......>
Arvostelija: Äänikuvat
02.06.2013

Kuin tekisist tietä vastata miksi-kysysmyksiin! Aikojen alkuun joutuu menemään historian lehdillä; Aadamin ja Eevan vaiheisiin, Jumalan selkeisiin neuvoihin hyvän elämän jatkoksi.

Eipä tehnyt robottia ja tuli kiusaus,
vähäiseltä näyttävä, viekasi ja käärmeen houkutus tulla samanlaieksi Jumalan kanssa oli huikeaa, tietää...

lankesivat ja yksi kerrallaan voi päästä taas synnin suosta, haudoista, myrskyistä, jne Elämän lähteelle ristin kautta.

Tarvittiin Jumalan Karitsan sovintoveri, risti.

>
Arvostelija: thiuh
30.05.2013

Edellinen vähän kuin sammaltavaa tekstiä, virheistä oppii..>
Arvostelija: thiuh
30.05.2013

Kyseenalaistaminen on elämän ihmettelemistä, ehkä siinä on sen voima ja ihmisten erilaisuus on rikkautta. Ihmiset ovat ihmeellisiä juuri omina persoonoinaan ja on mahtava juttu ettei kukaan meistä ole samanlainen toisen kanssa. Näitä ajatuksia runosi herätti.>
Arvostelija: merkillinen luku
30.05.2013

Kyseenalaistaminen on terveen järjen käyttöä, mutta jos kyseenalaistaa aina kaiken, se on vähän kyynisyyden merkki.
Pitäisi jättää tilaa myös elämälle itselleen, ettei elämä liian tunkkaiseksi ja liian älylliseksi menisi. Se voi rasittaakin ihmistä henkisesti ja kuluttaa voimia. Mutta elämässä on hienoa tavata ihmisiä, jotka kyseenalaistamisellaan avaavat myös omia silmiään. Tyyliin, että tarkemmin ajatellen tuossa sun ajatuksessa on paljon pointtia ja voihan sen ajatella noinkin. Ja rakkaus, rakastuminen on oikeastaan aika yliluonnollinen juttu. Ei järjen, vaan tunnepuolen juttuja, sitä on vaikea selittää. Paitsi ehkä tietysti runojen kautta...... Toiveikas ja valoisa on runosi, ehkä olet rakastunut johonkin tytteliin.....>
Arvostelija: Äänikuvat
30.05.2013

Ennen kaikkea täällä on luotettava omiin kykyihinsä ja ajateltava, että minä sitä oon meiltä ja olis sieltä parempiakin pantu, jos olisi sattunut olemaan.>
Arvostelija: epeli
31.05.2013

hups
olipas koettua runominän tekstiä
hyvä sinä>
Arvostelija: lehdetönpuu
29.05.2013

Sitä toisaan joutuu usein vakuutta itseään että hyvyys voittaa,hyvä,pidän.>
Arvostelija: Jukka-Pekka Huttunen
30.05.2013

pullonpohjan suodattamana murheet pienenpiä seuraavaan aamuun>
Arvostelija: Rokkarinpimu
30.05.2013

Ei kohtaloon kansi liikaa uskoa, se on jo vähän luovuttamista. Vapaata tahtoa, kyllä se on ihan yes, ja silloin sitä yrittääkin tehdä asioiden eteen jotain, kun se ei ole väkinäistä tai jotenkin pakollista. Kun asiat lähtee ihmisestä itsestään......>
Arvostelija: Äänikuvat
30.05.2013