Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot
Huomannut en
...tarpeeksi aikaisin
vanaveteeni lipuen
hampain sahalaitaisin
kita auki
kehää ui
mielenrauha
sinua etsiessäni
minä minut
kiinni sai
päästä, päästä
päästäni irti
minä
päästät irti sydämestäni
piste horisontissa
sinä - ajelehtiva mielenrauha
taas meri tummenee
loittoneva ymmärrys
myötäsi minä
rauhaton meri
tuulet yltyvät
vain ne tunnen
meidät kadotettuani
silloin - vain silloin
rauhoitun
>
http://www.youtube.com/watch?v=S3C82Q5I80U
23.05.2013Oivaltavaa... tosi hyvä! >Arvostelija: Kultakäpy24.05.2013 mielenkiintoista symbooliikkaa ja allegoriaa, mukaansatempaava runo, pidän >Arvostelija: Decadent24.05.2013 Runosanasi elävät ja liikkuvat luoden tunnelmaa liikkeessään ja sen muutoksissa, vesi on vahva kannattaja ja kuvan kaunistaja, miten kerroksinen voikaan ihmisen tahto ja sielun huuto ollakaan - rauha löytyy itsestä ja vielä vahvuu sielukumpanin löytämisestä - molempien hengityksen rauhaa sanoillasi vaikkakin hämmenyksen kieputus käy liki >Arvostelija: Puuhevonen24.05.2013 Tämä loistava! <3 pidän. >Arvostelija: uninen runoilija05.06.2013
- en halua kuulla
Mitä keskellä kirkasta päivää
- en halua nähdä
Päivänä jona ihminen oppii
itsensä ymmärtämään
hänestä tulee yksinäisyyttä arvokkaampi
>
23.04.2013Jotenkin päällimmäiseksi nousee ihmisenä olon raadollisuus tässä. Sitä minkä tiedämme oikeaksi, sitä emme välttämättä aina tee tai halua nähdä. Kuten emme pahuuttakaan. Kuitenkin meissä asuu jo äidinmaidossa molemmat taipumukset. Aivan upealla tavalla runo kasvaa elämänviisaudeksi lopetuksessa. Yksinäisyyttä arvokkaampi, - yksinäisyyden voittaminen, tulla sinuiksi asian kanssa, samaa kuin itsensä tunteminen hyvässä ja pahassa ehkäpä elämänmittaisen kasvun tuloksena?! Hieno runo. >Arvostelija: Alppivuokko24.04.2013 Itsetuntemuksessa on avain kaikkeuteen. Syvällinen on runosi... >Arvostelija: Nur25.04.2013 En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miten nämä runosi pureutuvat niin syvälle aina lukiessa ja miten tulet lähelle toista ihmistä. Tämä on taas kerran jotain suurta ! >Arvostelija: lindalinda27.04.2013 Ei kaikkea halua kuulla, ei nähdä, arvokkaampaa yksinkin ja vielä tuo loppu. Kiitos. >Arvostelija: thiuh04.05.2013 Ihmiset eivät elä nykyään yhteisöllisyydessä niin kuin ennen aikaan, jolloin on välitetty enemmän lähimmäisestään. >Arvostelija: Vanamo05.05.2013 Lunastaa paikan suosikeissa >Arvostelija: uninen runoilija09.05.2013 Kunpa tuo päivä joskus koittaisi. Hieno runo. >Arvostelija: Tamaris16.05.2013 "Päivänä jona ihminen oppii itsensä ymmärtämään hänestä tulee yksinäisyyttä arvokkaampi" Minun nähdäkseni tässä on runon ydin - ja viimeinen lause on sen sinetti. >Arvostelija: Alexandra Leaving16.05.2013 Mustan valon mannekiini
Mitä ihmisestä tietäisit
jos eivät punaposkiset omenat
jo ennen kukonlaulua käsiisi mätänisi
Voisitko väittää rakastaneesi
jos eivät lempesi laineet valtamerten
aaltojen ylitse väkevämpinä kävisi
Ilonko muka tuntisit, jos heijastaisivat
kuun valoa korppien kynnet kirkkaammin
kuin kalloasi kalvava katkeruus
Millekään hyvälle alku voisitko olla
elleivät sielusi sysiyössä hirtettyjen lasten
metsiköt toistensa väkilukuja kadehtisi
Ei, rakkautta ei olisi, ellei satakieli
ahneen kissan punaiseen suuhun
syömättä jääden ääneti kuolisi
Tikarisilmien, jakautuneen kielen alta
lahoavien jalkojen päältä, sieltä sydämen
lentohiekkaisen palkinnoksi palkitsija saa
Hallamaisemassa mielessä harhaisessa
vihreys versoo vain - ja yötaivaalle
pelto viikatteenteriä lapsinaan tarjoaa
Niiden annista sikiää rehellisyys
alastomien silmien vaate ainoa
kaino mustan valon mannekiini >
13.03.2013Aivan upea runo tämä. Sanataidetta parhaimmillaan. >Arvostelija: epeli14.03.2013 Väkevän Elämänmakuinen, Syvästi Puhutteleva. Taidokasta runojälkeä. >Arvostelija: niiu14.03.2013 Ei voi sanoa kuin ihastellen VAU! >Arvostelija: Kalatar-7314.03.2013 Tämä runo vaatii lukijalta pysähtymistä ja ajatuksia. Luin runon uudelleen ja uudelleen, ja joka kerta siitä avautui uusia ovia ymmärrykseen. Runossa on hienoa kerrontaa ja upeita kielikuvia, sekä vertauksia. Runossa on voimakasta tunnelatausta, joka säilyy hienoon loppuun asti. Pidän! >Arvostelija: SilentMoment15.03.2013 Järisyttävän vahvaa tekstiä. Syväpuhuttavia kielikuvia. Runo laajenee yksilötasolta yleiseen. Hyvin voisin mieltää tämän kertomuksena suomen katajaisen kansan historiasta nykypäivään ja edelleen. Siitä mitä vallanhalu, itsekkyys ja omanvoitonpyyntö saavat ihmisessä aikaan ja sitä kautta yhteiskunnassa. Toisaalta lopetus luo toivoa, saa sittenkin uskomaan että kaikki hyvä on mahdollista ja edelleen tavoittelemisen arvoista! >Arvostelija: Alppivuokko23.03.2013 "Mitä ihmisestä tietäisit / jos eivät punaposkiset omenat / jo ennen kukonlaulua käsiisi mätänisi" Vaikuttavaa tekstiä, erittäin vaikuttavaa. Jo tässä ensimmäisessä säkeistössä runo riuhtaisee minut itseensä, alkaa elää minussa elämäänsä. http://www.youtube.com/watch?v=TR3Vdo5etCQ "Ilonko muka tuntisit, jos heijastaisivat / kuun valoa korppien kynnet kirkkaammin / kuin kalloasi kalvava katkeruus", tämä toi heti mieleeni Viljo Kajavan runon Ihminen kyntää. Sama vaikuttava tunnelma, todellinen ja väkevä. "Millekään hyvälle alku voisitko olla / elleivät sielusi sysiyössä hirtettyjen lasten - -", kuolema saa meidät janoamaan elämää. "sydämen lentohiekkaisen - - mielessä harhaisessa / vihreys versoo vain". Aivan mahtavaa tekstiä, ja edelleen: "pelto viikatteenteriä lapsinaan tarjoaa", hymyssä suin irvistää. Tämä on aivan mahtava runo, siis alusta loppuun saakka mahtava! >Arvostelija: Nemea11.04.2013 Raakaa, mutta pidin tästä kattauksesta. Runosi liikkuu hyvin ja soi. >Arvostelija: Narrien Herra13.04.2013 Hyvyyttä ei olisi ilman pahuutta, valoa ilman pimeyttä. Taidokasta, puhuttelevaa ja syväluotaavaa runokerrontaa. Hieno lukukokemus! >Arvostelija: Nur04.05.2013
täyttää juomalasin missä
tuhat litraa sameutta
mitä minä anoisin
huulineni janoisin
miten minä tietäisin:
onnen painon sietäisin
sateessa astia ei voi välttyä:
täyttyvän täytyy täyttyä>
12.02.2013niin väistämätön tapahtuu ja runosi on hieno >Arvostelija: Eloisa12.02.2013 upea metafora, tuli mieleen sateesta kyyneleet ja suruihinsa juominen ja väistämätöntähän se on tämän juomakulttuurin kasvattina. >Arvostelija: mikroskooppi12.02.2013 Pidin paljon alun kielikuvasta. Lähtökohtana elämässä mahdollisuus ja vapaus valita, jota runon kysymykset aivan kuin vahvistavat. Tie ja tietoisuus eri mahdollisuuksista voivat saada joskus empimään, mutta "sateessa astia ei voi välttyä; täyttyvän täytyy täyttyä" eli uskallettava on elää, vaikka sitten suoraan onnea päin! Hieno, ajatuksellinen kokonaisuus taas. >Arvostelija: Alppivuokko16.02.2013 Hienoa kuljetusta >Arvostelija: Grobbelaar21.02.2013 Hyvää riimittelyä haikeassa runossasi! >Arvostelija: Matseltof23.02.2013 Onnistunutta metaforaa monikerroksisessa runossasi. Piti oikein lukea useita kertoja läpi, ajatuksen kanssa. Pidin. >Arvostelija: niiu25.02.2013 Kielellisesti leikittelyä ja rytmin sinfoniaa. Olematta ja painottamatta on runosi onnellinen. Kiitos. >Arvostelija: Narrien Herra27.02.2013 Tykkään riimeistä todella paljon! >Arvostelija: Usvaraita01.03.2013 Välillä on astia tyhjäkai liritettävä, jotta se voisi täyttyä jälleen. >Arvostelija: epeli14.03.2013 Video meliora proboque deteriora sequor
Jos keho tarvitsee likaa
immuniteetin syntymiseen
paljonko syntiä tarvitsee sielu
puhtaana pysyäkseen? >
27.01.2013ehkä se riippuu vastapuolesta, joka puhtautta arvioi. Kun joku oikein itsetunnoltaan alhainen katsoo, hän tarvitsee kanssaeläjikseen kovin synnillisiä, että voi itsensä tuntea hivenen paremmaksi. Puolestaan joku itsetunnoltaan parempi ei tarvitse toisen syntejä, silloin mikä tahansa luku välillä 1-49 käy, voittopuolisesti puhtautta jää sittenkin :D Hyvä, oivaltava kysymys ja asioiden yhdistäminen, joista lopputuloksena hieno runo. >Arvostelija: Eloisa27.01.2013 Hyvä dilemma! >Arvostelija: Grobbelaar29.01.2013 x = sielu tarvitsee. Todella hyvää ajatustenvirtaa. Kestää lukea monta kertaa. >Arvostelija: Juhi02.02.2013 tässäpä kysymys sielu varmaankin tarvitsee rakkautta >Arvostelija: merenneidolle06.02.2013 Paljon. Tämä on oikeastaan aika rohkaiseva ajatus, vain synnin kautta voi puhdistautua. Hienoa :) >Arvostelija: Kumiankka07.02.2013 Löysin rajan. Saasta liisteröityi synnintunnottomaan. Pah! >Arvostelija: vesilintu01.03.2013 siinäpä kysymys , mutta onneksi saamme ne anteeksi jos vain uskallamme pyytää . >Arvostelija: Tintti k02.03.2013 Riippuen uskosta onko kaikki synnit ennalta sovitettu vai miten se meni... Mielenkiintoista pohdintaa. >Arvostelija: Lovetar09.03.2013 Mielestäni ainaski muutaman rautatievaunu lastillisen. >Arvostelija: epeli14.03.2013 Kas siinäpä runon kysmys siemen !! >Arvostelija: piraija115.03.2013 Niinpä... Kauniisti aseteltu ikuisuuskysymys. >Arvostelija: sateen varjo01.04.2013 Enpä tullut ajatelleeksi asiaa tuolta kannalta. Runosi saa pohdiskelemaan... >Arvostelija: Vanamo02.04.2013 Mahtava! >Arvostelija: Tamaris16.05.2013 Friteerattu aurinko
Friteeratun auringon alla näytöksessä
härskissä, väärinkuolevien elämässä
onni on rasvaan tahriintunut pataässä
vartaalla pyörivän sian virneen näät
pitojen päälle nuollut sormenpäät
kuunvalossa ahnaana kiiltelevä suu
mustien päivien himoittu juustokuu
rakkaus on läpikotaisin kaluttu luu>
01.12.2012Aluksi pelkästään runon nimestä tuli mieleen aurinko joka näkyy himmeänä pilvien läpi niin kuin friteeraustaikinassa pyöritelty möhkäle, joka sitten öljyssä paistetaan. Mutta tässä olikin jotain muuta... kuin mässäilyä eikä mitään nautintoa ~ tunteilla ~ >Arvostelija: Vanamo08.12.2012 Rankkaa näkökulmaa joka monesti luettuna alkaa avautua, ja saa vieläpä lukijan nyökyttelemään päätään. Rakkaudettomuushan maailmaa hallitsee ja ihminen tuhoaa ahneudessaan systemaattisesti omaa elämänmahdollisuuttaan esim. (luonto). Siltikin toivoon pitää tarttua ja luottaa myös aitoihin tunteisiin hyvyyden ja rakkauden voimaan, sillä niitäkin vielä löytyy kuin myös tahtoa hyvään. >Arvostelija: Alppivuokko09.12.2012 ihan niin kuni joku samuli putron biisi... >Arvostelija: yksinäinenpolvi9526.12.2012 Huh, tästähän tulee ihan ähky.... friteerattu aurinko, rasvaan tahriintunut pataässä, vartaan anti, nuollut sormenpäät, juustokuu... ;) Taidokasta ilmaisukykyä. >Arvostelija: niiu29.12.2012 Vau, olipas sykähdyttävä runo, todella taidokasta sanojen käyttöä. Upea runo kokonaisuudessaan. Suosikkeihin. >Arvostelija: mindfreak14.01.2013 Ryövätty ja röyhtäytetty rakkaus! >Arvostelija: Grobbelaar22.01.2013 Kalanruototeoriaa. Selkäranka jää jäljelle vaikka kaikki muu sen ympäriltä katoaa, mutta tukeutua ei siihenkään voi. >Arvostelija: Lovetar09.03.2013 Vino pino
Siitä kiista käy, kenen suuntaan kolikkopino kaatuu
miltei huomaamatta siinä sivussa ihminen vallan paatuu;
jos minun olisi pakko uskoa johonkin filosofiin,
uskoisin häneen, joka ei puhu, vaan jakaa ruokaa
tarvitseville leipäjonossa. >
10.11.2012Tässä on asiaa, johon voisi ehkä vain sanoa; eivät ne sanat vaan teot. Sitäpaitsi paatuneena helpommin maatuu itsekukanenkin. >Arvostelija: Alppivuokko12.11.2012 Sanoista tekoihin.Hienoa pohdintaa. >Arvostelija: Adalmiinanhelmi12.11.2012 Hienoa kerrontaa. Runo tuo pelkistetyllä ja kuitenkin niin selkeällä tavalla esille tämän päivän kovat arvot ja sen miten se meihin vaikuttaa. Hyvin kirjoitettu. Tykkään. >Arvostelija: SilentMoment14.11.2012 Tää on toista kun seistä pelikoneen edessä kilahtaako vielä taskunpohja. >Arvostelija: Albatrossi18.11.2012 Jes! Oikeaa asiaa! Monet puhuvat paljon,mutteivät tee mitään..tämän päivän samarialaiset ovat harvassa! Upee runo! >Arvostelija: Kalatar-7326.11.2012 Sellaiseen filosofiin minäkin uskoisin. Hyvä runo tämä vino pino. >Arvostelija: niiu29.12.2012 Runo tämäkin on hieno, vaikka itse kallistuisin tasapainoilemaan kahtia jakoa tekemättä, sillä ajattelen näin: puhuva filosofi saattaa yhtä lailla toisaalla tehdä, hän ei ehkä pidä ääntä tekemisistään vaan puhuu muuten vaan, puhumisen ilosta, halusta jakaa ajatuksia tms. Ja se auttaja, se tuskin tahtoo itseään nostettavan ylös auttamisestaan, vaan ennemmin soisi yhä useamman asettuvan rinnalleen auttamaan, jotta taakkansa kevenee. >Arvostelija: Eloisa27.01.2013 Pidin tästä! >Arvostelija: feeltheuniverse13.05.2013
Mikä tyytymättömyyden peiliin asumaan toi
heikkoudesta sen muistuttamaan sai
miten vuosikaudet päiviksi naamioituivatkin
kun vilkaisit muualle, mitä silloin sattuikin
mikä käsivartesi voimattomaksi näivetti niin
ettet enää vihaamaasi kuvaa särkeä voi
lehden putoamisenkin kykenet estämään
jos vain uskot, voit nousta tuulen selkään
ja kuvasi takaisin hymyilee, jos vain
>
http://www.youtube.com/watch?v=hoWifeC0UOU
Harvinaisen puhuttelevan elokuvan inspiroima runo.
05.11.2012Puhutteleva on runosikin. Pidin. >Arvostelija: niiu09.11.2012 tää on runo, joka pysäyttää ja pakottaa lukemaan useampaan kertaan >Arvostelija: Eloisa12.02.2013
>
Heinrich Heineä (1797 - 1856) hieman mukaillen.
03.11.2012Mielenkiintoinen runosi, pitää pohtia sitä.. >Arvostelija: Vainsanatovat05.11.2012 Haasteellinen. Pistää pään raksuttamaan. :) >Arvostelija: niiu09.11.2012 sanat ennen puolipistettä ovat - ainakin mun mielestä - helpommin tajuttavissa kuin sen jälkeen tulevat. Pidän siitä, että lukijaa ei päästetä vähällä. Ja ehkä mä jotenkin pääsin jo jyvälle kupletin juonesta... >Arvostelija: loveaholic15.12.2012 saat loistavasti tiivistettyäasian ytimen jauhamatta yhtään liikoja. ihailen sun tekstisi oivalluksia.. kiitos >Arvostelija: isotuhma24.03.2013 saat loistavasti tiivistettyäasian ytimen jauhamatta yhtään liikoja. ihailen sun tekstisi oivalluksia.. kiitos >Arvostelija: isotuhma24.03.2013 Ei siinä kelloa katsottu
kuuteenkymmeneen vain laskettiin
piiloon kun kiireesti juostiin
surun takaa, ilon takaa haettiin
pettymyksen, täyttymyksen vierestä
lapsena aikamme etsittiin
aikuisena etsittiin aikaa
lopulta aikamme meidät löysi
kiinni sai, kunhan vain elettiin
katsomatta tuntiin, minuuttiin
keväästä syksyyn lehdet kellattiin
muistot ikivihreiksi kullattiin
kallis elämä mahtuu sydämenlyöntiin
vilkuilematta nuottiin päästiin
rytmiin, laulut kaikki laulettiin
vain kun elettiin ja laskettiin
kuuteenkymmeneen
>
Runo, jonka kirjoitin äitini 60-vuotispäiville.
27.10.2012Paljon tunteita mahtuu runoosi. Haikeutta, iloa ja suruakin luen tästä. Aika opettajana ja kypsyttäjänä aikuisuuteen tulee hienosti esiin. Kaiken kaikkiaan hieno kunnianosoitus äidille! Pidin paljon. >Arvostelija: Alppivuokko27.10.2012 Hieno, Lämmin tunneruno. >Arvostelija: niiu31.10.2012 Haikean tunteikkaita muistoja. Herkkä runo! >Arvostelija: Vanamo31.10.2012 Itsellä kyseinen lukema on ihan näillä näppylöillä ja täytyy sanoa, että runosi on hieno kerrostuma vuosikymmenten kulusta lapsuuden ajasta aikuisuuteen. Äitisi on varmaan kehystänyt runon, ellet sitten jo itse tehnyt sitä luovuttaessasi sen hänelle. >Arvostelija: lindalinda31.10.2012 Upea on runosi aikamatka jonka se tekee niin inhimillisesti. Pidin todella paljon. >Arvostelija: Vainsanatovat01.11.2012 Monta ajatusta herätti tämä runosi. Luin sen ensin nopeasti, mutta ymmärtääkseni paremmin, luin sen ääneen. Silloin siitä aukesi monta monta hienoa ajatusta ja hetkeä ihmisen elosta. Äitisi on saanut todella hienon runon päivänsä kunniaksi. Onneksi olkoon molemmille. Niin päivänsankarille kuin runoilijalle. Tämä on hyvä! >Arvostelija: SilentMoment06.11.2012 Only happy when it rains
Tämä taivas on musta runo
kaiken se sanelee
kaiken se merkitsee
siitä paljon kostumme
Tämä taivas rytmeineen on kone
kaiken se ironiallansa painaa
tämä rautainen painokone
maahan ja alle
nenäliina rintataskussanikin musta
ei sitä heiluttamalla voi antautua
pimeässä hymykin on seksikkäämpi
mustissa näytämme paremmilta
>
http://www.youtube.com/watch?v=esEdC0c3YI4
10.10.2012Musiikin kuultuaan voi ehkä tajuta/ ymmärtää myös synnytettyä runoa. Noin tummaa taustaa vasten taivas ei voi näyttää parhaita puoliaan, valoa ja kirkkauttaan. Runosi haastaa jälleen rankastikin, hyvä. Kysymään arvojen ja merkitysten perään. Olemmeko sinällään etsimässämme taivaassa, riittääkö se?Vai emmekö tiedä/halua parempaa ja jos, niin miksi ei? Neljä viimeistä riviä saa kyllä hymyn huulille. >Arvostelija: Alppivuokko11.10.2012 Jotenkin rankkaa ja synkkää, mutta ajattele mustalta taivaalta erottuu tähdet ellei ole pilvessä.....siis taivas : ) Biisi on ihan ok, tukee runon sanomaa. Pari viimeistä riviä vetää suun hymyyn. : ) >Arvostelija: Vanamo12.10.2012 Ihan ensimmäisenä tulee mieleen biisi Dannyltä, tämä taivas, tämä maa. Mutta, tässä on jotain mustaa ja surullista ja jotain mitä en osaa pukea sanoiksi. Vaikuttava on varmaan oikea sana kuvaamaan niitä tuntemuksia joita koen lukiessani. >Arvostelija: lindalinda18.10.2012 Musta nenäliina se se vasta synkkä on, huh... haastava ja kiehtova runo, arvoituksellinen synkkyydessään. Itsellänikin musta kausi ollut, sekä vaatteiden suhteen että muutenkin... kun siitä nousee valoon ja huomaa sateenkaaren, niin johan Huimaa. Mielenkiintoinen tämä kuten yleensäkin runosi. Ei jätä kylmäksi. Surullinen otsikko ja biisi. >Arvostelija: niiu26.10.2012 Runosi synkkyys ja sen raskaat sanat ovat todella upean painostavat, mikä hienoin mielikuva onkaan tuo mustan liinan heiluttaminen pimeässä. Kaikessa siinä ironiassa jää koneen alle pimeässä, huikea on runosi. >Arvostelija: Vainsanatovat01.11.2012 Oli todella vaikea lukea tätä, kun silmät aina vain palasivat ensimmäiseen riviin: *Tämä taivas on musta runo* En osaa kuvailla mitä tunteita se herätti, kuin olisi astunut sisälle jonnekkin salattuun mailmaan. Valtavan upeaa tekstiä!!! >Arvostelija: menley04.05.2013 Ehkä paras tapa rakkauteni osoittaa...
Sinut taakse jättää on, sivuuttaa.
Mitä tekisit tällä nokipalalla
pienellä elämän saastuttamalla,
jota joskus sydämekseni sanottiin?
Tartu älä, puristaa sitä ei kannata
jaloa kiveä, loistoa et mitään siitä saa,
kenties sillä paperille muutaman
luoda voisit vain kirjaimen kitumaan:
”Joka sanojensa takana seisoo,
sanojensa takana piileskelee”,
- ilmaan tulen suudelmalla vapauttaa.
Kyllä, vaiti minä ohitsesi kuljen.
Jatkan matkaani aina vain ja vaikenen,
niin saat sanattoman rehellisyytein,
mutta silmilläin kuvan sinusta varastan,
jatkan ja puhtaan valkoisena sinut muistan.>
23.09.2012 Voih, kädet poskella luen ja ihmettelen runosi kauneutta pehmeää herkkyyttä soittaa rakkautta, mutta miksi näin, sydämein sanana?! Ihan mestari runoilija oot, ja runosi loppu ihan huigee Kiitos >Arvostelija: Safira23.09.2012 sori.. kirjootusvirhe, ei soittaa vaan osoittaa.. >Arvostelija: Safira23.09.2012 Upeasti sanoitettu. Herättämäänsä tunneilmastoon jättää kauneutta ja karheutta, iloa ja haikeutta. >Arvostelija: Eloisa24.09.2012 Haikeaa, ja Rakkaudellista runoilua. ONNEA ONNEA ONNEA synttärisi johdosta. >Arvostelija: FridaMaria24.09.2012 Haikeaa... Kuitenkin Iloa ja Onnea syntymäpäivääsi. >Arvostelija: Vanamo24.09.2012 Pitäisiköhän tässä kohtaa vain sanoa kaunista ja haikeaa. Silti tuo lopetuksen neljä riviä puhuu enemmän puolestaan kuin koko muu teksti yhteensä. >Arvostelija: Alppivuokko24.09.2012 Kaunis mutta Haikea runo. Ihastuin. >Arvostelija: niiu25.09.2012 ...ja myöhästyneet Syntymäpäivä-onnittelut. :) >Arvostelija: niiu25.09.2012 Joskus tuntuu, että on suurempaa rakkautta antaa toisen mennä kuin pitää omanaan. Silloin juuri silmiin onkin ihana tallentaa lohduksi kuva rakkauden kohteesta ja katsella sitä aina kun on ikävä. Muistaa vain hyvät hetket ja jatkaa matkaa. Mutta tämä runo herättää kysymyksen, onko kyse tunteesta, että oma sydän ei ole kykenevä rakkauteen vaiko oman arvon väheksyntää, ettei siis olisi riittävän "hyvä" toiselle. Hyvin kuvasit runossasi ja sait mieleni tutkimaan ajatuskulkusi motiiveja eli hyvä runo, herättää kysymyksen. >Arvostelija: merenaalto14.10.2012 Tätä lukiessaan kiitin sinua mielessäni tästä runosta, tein sen joka kerta :-7 >Arvostelija: Vainsanatovat01.11.2012 Paukkuvien ovien aistillisuus ja eleganssi
Kuka rakkaudelle aistittomuuden antoi,
sokeuden sille yksinoikeudella lupasi?
Silmitön raivo, intohimo jos ei heijastu,
sirpaleista sadoista lattioilta monistu
talon tuon, löytyykö silloin edes pulssia
asukkaista, jotka lain eivät kuule marssia
Valssia vihaisten jalkojen
Neliraaja-amputoitujen tanssia
muistuttaen hypnoosia ja transsia
kuin sisällötöntä puhetta, jargonia
lähellä lobotomiaa on harmonia
Repivämpi riitaa aina puhumattomuus
suurinta väkivaltaa välinpitämättömyys
>
17.09.2012Otsikko ja kaksi viimeistä riviäkin jo paljon sanovat, joskin hienosti tuo kaikki muukin on. Upea. >Arvostelija: Eloisa17.09.2012 Vahvaa tekstiä, jossa paljon polkuja joille lähteä. Nostaisin mielelläni vain kahden viimeisen rivin ajatuksena; Onko riita parempi kuin puhumattomuus? Kyllä, jos se nimenomaan on rakentavaa. Puhumattomuus pitkittyessään taas liittyy mielestäni jopa henkiseen väkivaltaan, jossa toiselle osapuolelle ei anneta edes mahdollisuutta kommunikointiin. Se loukkaa. Entä välipitämättömyys? On sanottu, että nimenomaan se on suurinta "sairautta" yhteiskunnassamme. Runosi haastaa jälleen. Hyvä. >Arvostelija: Alppivuokko18.09.2012 Puhutteleva runo sinulta jälleen. Erityisesti jää mieleen nuo runon kaksi viimeistä riviä. Puhumattomuus ja välinpitämättömyys ovat Pahimpia. Otsikon paukkuvat ovet myös puhuttelevat. Niihin liittyen kävi mielessä, että ikääntymisen myötä ovien paukkuminen hiipuu... riidatkin pehmenevät, olen huomannut. :) Elämään kuuluu myrskyjä, ne raikastavat ilmaa. Kunhan eivät jää päälle pyörimään. Vahvaa ja Vaikuttavaa runoutta. >Arvostelija: niiu23.09.2012 Erinomainen runo! Ja kaikki Sinun runosi ovat vaikuttavia, ajatuksia antavia, kiitos kiitos. Tässä puutut tärkeään asiaan parisuhteessa, riita on riitaa, mutta miljoona kertaa parempi vaihtoehto kuin puhumattomuus ja välinpitämättömyys. >Arvostelija: FridaMaria24.09.2012 Väkevää runoutta! >Arvostelija: uninen runoilija25.09.2012 Riita aina puhdistaa ilmapiiriä, kun saa sanottua sanottavansa, mutta puhumattomuus ja välinpitämättömyys saa asiat umpisolmuun. >Arvostelija: Vanamo05.10.2012
Tieteen kantava ajatus on kyseenalaistaa kaikki. Näin on hyvä ja tämä on tieteenteon edellytys, mutta tilannetta leimaa keskeneräisyys. Kyseenalaistamisen piiriin tulee kuulua myöskin itse kyseenalaistaminen.
Tätä kutsutaan uskoksi>
06.09.2012Sangen valmiiksi ajateltua, toteavaa mitä parhainta romanttista runoutta, sillä rakkaus on aina Kyseenalainen. >Arvostelija: MadameKevät08.09.2012 Viisas, aina yhtä poikkeavaa tekstiä Sinulta ! >Arvostelija: lindalinda12.09.2012 Runosi erottuu edukseen. hyvä. >Arvostelija: uninen runoilija12.09.2012 Mielenkiintoinen ajatus runossasi. Kolahti siinä mielessä, että alkuviikosta kävin eräällä psykologin luennolla, ja moneen otteeseen luennon aikana nousi pintaan kyseenalaistaminen. Mitä tahansa kuka tahansa kuulijoista nosti esille/kommentoi, niin luennoitsija kyseenalaisti, käänsi päälaelleen. Heräsi ajatus kyseenalaistamisen kyseenalaistamisesta. Jopas sattui, että tällaisen runon sinulta täällä löysin. :) >Arvostelija: niiu13.09.2012 Viisaita sanoja on runosi. >Arvostelija: Adalmiinanhelmi14.09.2012
mykkäkoulustasi sitä enemmän
kaikki tämä on silkkaa murhaa
Mitä minusta haluat?
mitä minusta haluan?
Ulkona haavat tuulessa havisevat
sisällä haavat ajassa vuotavat
Minä mietin, kuin se jotain auttaisi
Sinä autat, kuin se jotain auttaisi
Ja on seuraava päivä, kaikki sen turha
seuraava päivä ja kaikki sen harha
Minut on haastettu vastaamaan, alta
Ja on tämä päivä, yltä
Yltäpäältä ja alta.
>
24.08.2012Mykkäkoulu ei ole kivaa, vaikka sitä joskus harvoin tuleekin harrastettua. Sanojen pyörityksessä mukavassa, vierähti oma aikansa. >Arvostelija: KuruKukka24.08.2012 Runo kysyy ja toteaa, eniten se kuitenkin haastaa. Avoimuuteen, joka niin usein läheisissä ihmissuhteissa saattaa lukkiutua puhumattomuuteen. Toisaalta taas avaisi monia solmuja, tai peräti estäisi niiden syntymisen. /Mitä minusta haluat/mitä minusta haluan/ jää keskeiseksi kohdaksi ja panee miettimään että miten hyvin ihminen sittenkään tuntee toista ja varsinkin itseään? Hienoisesta lohduttomuuden tunteesta tai juuri sen vuoksi taidokasta pohdintaa, joka muodostaa "yltäpäältä ja alta" hienon kokonaisuuden kuten odottaa sopii. >Arvostelija: Alppivuokko25.08.2012 Mykkäkoulu on turhimpia asioita,mitä voi olla.Hyvän runon kirjoitit. >Arvostelija: Adalmiinanhelmi25.08.2012 Niin monimutkaiset ovat suhdekoukerot, vaikka sitä kuinka miettisi monelta puolelta ja pyörittäisi ympäri. >Arvostelija: Vanamo09.09.2012 Itse mykkäkoulua pitävänä tunnistin tästä vahvasti itseni.... joskus asiat vain vaativat hiljaisuutta, kun ei enää löydy sanoja taisteluun. Hyvä runo, pistää miettimään. >Arvostelija: ratwoman17.09.2012
herätessäni unesta kangastukseksi
muutuit, halasin, havahduin
sinusta, sinusta vain eilen uneksin
kädet täyteen tyhjää sain
sieluni sikiöasennossa vain
mikä voisi olla riipaisevampaa
sinua ja puuttumistasi todellisempaa?
>
http://www.youtube.com/watch?v=1OyoEwtmsSU
11.08.2012Tässä on jotain hyvin mieleen vetoavaa omintakeisuutta. Lisäksi rytmi ja loppusoinnut tuovat sanotun lähelle ja liki jotensakin viehättävästi. Ei siis liian "makea" runo aiheesta. Hyvä. >Arvostelija: Alppivuokko11.08.2012 Unelmien "todellisuus" muuttuu vahvaksi tunteen kaipaukseksi ja kosketuksen tyhjyydeksi täyteläisellä runollasi - tässä on elämän ja ihmisen hengitys >Arvostelija: Puuhevonen16.08.2012 Mikä tunne runossasi... liikuttaa lukijan sisintä. Pelkistetyn taidokas ja suora, samalla Jotain Enemmän. Luin läpi useaan kertaan, en avannut tuota runon alle liitettyä linkkiä. Kun sen avasin, ihoni meni kananlihalle. >Arvostelija: niiu17.08.2012 Todettoman ja todellisen rajoilla rakkauskin muuttuu ylitsevuotavksi mutta herätys karkeaakin kylmemmäksi totuudeksi. Ihailen sanavalintaasi "sieluni sikiöasennossa" Wau... >Arvostelija: Mythess17.08.2012 Hyvin olet osannut herkällä tavalla tuoda kaipauksesi esille. >Arvostelija: Vanamo18.08.2012 Todella riipaiseva runo menee syvälle taitavaa sanojen käyttöä joka koskettaa.. >Arvostelija: Safira22.08.2012 Avaamatta edes linkkiä, tämä on jotain joka tulee liki - hurmaa. >Arvostelija: lindalinda12.09.2012 Tämä on vaikuttava! Riipaiseva ja ihon alle menevä. >Arvostelija: FridaMaria24.09.2012 Koskettava on runosi. >Arvostelija: Vainsanatovat01.11.2012 Pieni pyöreä muoto (x200)
”Se ei ole se maku, ei se koko, vaan se pieni pyöreä muoto”,
tulosjohtaminen: siinä viivan alle noooollia jää toooodella monta
ja johdosta löytyy se suurin n0lla, ”ei huolet paina, ei rasitu polla”.
Kun päätelmät ovat kehässä, on se itään laskevan auringon lailla
varma ja ikuinen, per ceestä se alkaa ja wc-istuimesta
nousevan rotan lailla per cee ceen se myös johtaa.
Kun järjestelmä on idioottivarma, idiootin löytyminen siitä on
jokseenkin... idioottivarmaa.
Tulosjohtaminen: sanasta siitä ei löydy ihminen, ei korjaannu
vesiverkosto maanalainen, hoidu laitokseen jätetty vanhus,
vaan eipä huolta, ne/heidät kohta hoitaa/terminoi/hoitaa/eliminoi
(resultatet bättrevetande sju rätt är) laillistettu
eutanasia, se sujuvasti euttaa asiaa. Järjestelmässä tässä,
täysin pettämättömässä paikkansa saa ihminenkin,
ei tosin viivan vaan mullan alta; ruostuvan verkoston
vetisen vieressä maatuu maja mainen, vaan väliäkös sillä,
sillä välin maan päällä tekee halpaa hinnalla millä
hyvänsä, kielellä kahdella vaikenemista jatkaa suomalainen.
Tulos taikka ulos, (kyllä kiitos, ei tule ikävä ja hei hei)
poistuminenkin se helppoa on, ei sitä estä ovi, keksinnöstä siitä
ensin juotiin saranarasvat, aikaan saatiin kitinä, sekin
loppui kun myytiin koko uksi ja nyt tuo sisäänkannettu, sillähän
valaistuu koko talo, ellei jopa kansa, varsinkin sen
johto ja pää: ”kaikki tahtoo elää säkenöivästä voimasta”.
Johdolla suuren, loistavan valopään onnistunee se
mainiosti, somasti ja Koreasti - pohjoisesti.
>
Tekstissä on lainauksia Ismo Alangon sekä Bertolt Brechtin tuotannoista.
09.08.2012Mukavan sulavaa teksiä. Oivallus pitoista. Pidän todella paljon! Mahtavaa kerrontaa! Kiitos runostasi. >Arvostelija: Murtunutkivi09.08.2012
Ehkä määräni onkin olla väsynyt
olla oikein, oikein uupunut
kesäaamu, se koittaako ikinä
se mut ymmärtääkö koskaan kuin
syksyn sylin sakea sametti
tuleeko raukea luopumuksen sarastus
jonka koittaessa tyvenessä
ääneti ohilipuvan veneen lailla
työni lopussa on, ja olen, enkä ole
ja olen, ja aamu on, oikein auennut
oikein rauennut, määräni ehkä.>
26.07.2012Toiveikasta mietiskelyä, kauniisti runossasi. >Arvostelija: Eloisa26.07.2012 Hyvää pohdintaa elämästä. Teksti kuljettaa hyvinkin runollisesti pohtimaan ihmisen määrää ja elämän tarkoitusta yhtä hyvin kuin "luopumusta", jonka jokainen kerran tulee kohtaamaan. Sillä välillä toivoo aamun aukeavan oikein, pohtiessaan kaikkea mikä meitä kohtaa. Lopuksi jää miettimään sitä, kuinka paljon itsekukin voi valinnoillaan vaikuttaa elämäänsä, sen onnistumiseen? Runosta jää sopivasti hiukan "ollako vai eikö olla" olotila. Hieno runo! >Arvostelija: Alppivuokko27.07.2012 Pidän paljon tästä. >Arvostelija: uninen runoilija29.07.2012 Mielenkiintoinen ja puhutteleva, ajatuksia herättävän onnistunut runo. Jäin miettimään miten vuodenajat vaikuttavat meihin, kuten toisaalta taas myös oma mielialamme tuntemuksiimme vuodenajoista... tai ihan mistä asiasta tahansa. On tämä ihmeellinen tämä maailman, elämä, ja tunteiden pyörremyrsky. Hyvä runo. Pidin, ja Paljon. >Arvostelija: niiu01.08.2012 Paljot vastaamattomat kysymykset nousevat ajassaan jokaisen ajattelevan ihmisen huulille, viisaimmat kai vaikenevat, minusta toiveikkaimmat uskaltavat ne sanoina ilmaista - jos ei muuten niin itselleen - samaistun sieluni uteliaisuudella runosi tunnelmiin ja suureen epävarmuuteen - elämä hämmentää >Arvostelija: Puuhevonen16.08.2012 Hopearahat, kultarahat
Maailman kauheutta enää nähdä halunnut en
silmäni kiinni teippasin, näyt nuo ulos suljin
Mutta äänet, ne äänet kovemmin nyt kuulin
siispä korvatkin paketoin, annoin pauhulle kääreen
Entäpä hajut? Ne sieraimet poltti, mahaa väänsi
sisikuntani mun aivan mullinmallin käänsi
Vei aivan uusien kivun ulottuvuuksien ääreen
ja sikspä sen Aisti-Juudaksen vaimensin
Lisää vielä vähän, noin - täysin hiljensin, vaiensin
vaan vielä suuni maisteli, mokoma kehtasi!
Maailman kanssa peliään piti, avoimesti vehtasi
työni täydensin, kuuppani kerrassaan kapaloin
Itseluodun muurin takana voitonriemu, se kovin
lyhyt oli: yksi maailma ulos kun jäi, mieleni tovin
Aisteista tyhjempi oltuaan aatoksista täyttyi, maailma uus
edellistä armottomampi edessä aukeni, koko kamaluus
Pehmentämättä, tauotta, välimatkatta, toiseutta ilman
itse itseensä porautui ja kiireesti muurini purin, maailman
Ulkoisen sallin, kauheudesta pienempi lopulta se lie
joka etäältä näkyy; minä, sinä - armollinen kiertotie
Nähdyt, kuullut, haistetut, maistetut, ne ajassa kaareutuvat
meidät meille opettavat ja itseltämme meitä suojaavat.
>
14.07.2012Runosi haastaa omaa ajatteluani, nykyinen maailma viestimineen ja tiedon nopeuden kautta vaatii ihmiseltä paljoa aistittavaa monella elämän alueella, joilta aikaisempi mökkiläisyys metsien takana ei olisi voinut kuvitellaakaan - esim. intohimoisena ja uteliaana imin itseeni aikaisemmin tietoa luonnosta ja kaikkeen siihen liittyvästä - nyt joudun yhä useammin joko sulkemaan viestilaitteen tai muutoin estämään itseni kiusaamisen asioilla, joita en tunnu kestävän - mielenkiintoinen ja hyvin perusteltu on runosi ajatusleikki mitä tapahtuu, jos ulkoiset aistimukset estetään - muistaakseni huulluus ja mielensairauden puhkeaminen oli hyvin lähellä tutkimuksessa, jossa simuloitiin ko tilannetta - koe keskeytettiin koehenkilön pyynnöstä - johtopäätös haastavalta runoltasi lienee, että on vain tyydyttävä omin eväin poimimaan paras ja tarpeellisin itselleen tulevien viestien ja tuntojen joukosta - ihailen tapaa, jolla olet saanut painavan ja vaativan aiheesi kevyen luettavaksi ja helposti ymmärrettäväksi >Arvostelija: Puuhevonen14.07.2012 Paljon puhuva Paljon antava Tämä jättää lukjan hiljaiseksi Upea. >Arvostelija: Usvaraita22.07.2012 Hauskalla tavalla, isoa asiaa. >Arvostelija: Eloisa26.07.2012
Kyky hyvään on kykyä pahaan; vain hän joka osaa luoda oikein, voi tuhota oikein.
Yhä ylös hän yrittää, nopeammin ajatusta aina alimmankin alittaa. Suurimmatkaan saavutukset eivät ole mitään ilman kykyä antaa aina anteeksi yhä enemmän ja enemmän.
Joka ei rakasta oikein, ei osaa antaa anteeksi, tarpeeksi.
Oikein rakastava on valoon ojentautunut terve puu vankkoine oksineen, mehevine hedelmineen. Vastaanottamaan kaikki kämmenet se avaa, kaikki suut se ruokkii ja kaiken se kasvattaa.>
Runojen sekaan välillä jotain muuta. Inspiraatio osittain Raamatusta, osittain Kaunis mieli - elokuvasta ja sen musiikista.
http://www.youtube.com/watch?v=mZI3VWSu0nM&feature=related
10.07.2012Äärilaidoista vastakohtaisuuksiin kimpoilee wiisas runosi. Punaisena lankana kuitenkin yksi ihmiselon oleellisista selviytymiskeinoista sosiaalisessa viidakossa; anteeksiannon kyky ja sen vaikeus. Kumpa käyttäisimme sitä vilpittömästi oikeudenmukaisesti. Ja kumpa unohdus toimisi. Kiitos tästä runostasi,että sain lukea tämän tänään! >Arvostelija: MadameKevät10.07.2012 Viisasta tekstiä. >Arvostelija: Adalmiinanhelmi11.07.2012 Ihminen on hyvää ja pahaa. Tai oikeammin hänessä asuvat nuo molemmat voimat, riippuu vain valinnoista jotka hän tekee, kumpi voima hänessä saa voittaa. Totta myös, että kyvyssään antaa ja saada anteeksi piilevät pitkälle kasvun edellytykset ihmisenä. Niillä eväillä jotka itsekukin on saanut. Voin vain jälleen nyökytellä runolle kiitokset. >Arvostelija: Alppivuokko16.07.2012 |
Jack of hearts 
