Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot
Tuulen henkäysAamuisin kiipeän vuoren päälle
tunteakseni tuulen henkäyksen ihollani
olen varma että se olet sinä>
09.09.2010
KuuKatsoin yötaivaalle
näin pilviä ja täysikuun niiden keskellä
mutta ei se minulle hymyillyt eikä liioin nauranut
niin kuin satukirjoissani väitettiin>
02.09.2010Niin se lapsenusko väkisin karisee; mukavasti se kerrottu tässä runossa. >Arvostelija: khm03.09.2010 satuttava kauneudessansa >Arvostelija: jumalat03.09.2010 Surumielistä ja kaunista. >Arvostelija: lindor06.09.2010 Appelsiinipuun allaHe istuivat appelsiinipuun alla
Kerro itsestäsi.
Poika sanoi.
Tyttö oli hetken vaiti ja tuijotti sinisellä taivaalla häämöttäviä pilvenhattaroita,
niin hauraita ja toiveita täynnä
Ei minussa ole mitään kerrottavaa.
En ole olemassa. Olemme olemassa niin kauan
kuin joku meidät muistaa.
Tyttö vastasi itkevänä kuin kuu.
Mutta minä muistan sinut, joten silloin olet olemassa.
Poika vastasi hymyillen
ja yhdessä he katsoivat pilvenhattaroita,
jotka olivat yhtä todellisia kuin appelsiinin
kosketus poskella,
vaikka ne unien tapaan niin kaukana häämöttivätkin.>
02.09.2010Ihana sadunomainen tyyli, kauniita ajatuksia ja suloinen kuvaus. >Arvostelija: lindor06.09.2010 PettymysJoka syntymäpäivänään
asetti hän tuolin eteiseen ja istui siinä tuntikausia
odotellen toiveikkaana,
että postiluukusta tipahtaisi kortti
vanhemmilta ja sukulaisilta
mutta joka syntymäpäivänään
hän pettyi ja itki
hän oli yhtä kuin kuollut
omille sukulaisilleen>
01.09.2010Voi ei.. Pisti miettimään :( Hienosti sait sanoman tuoduksi esiin. >Arvostelija: Zarsi01.09.2010 Runon hän tuntuu valmistautuvan hyvin pettymykselle valmistamalla sille katsomon postiluukulle. Ajattelemaan laittava runo, hyvä. >Arvostelija: Sarayah02.09.2010 Itse, joillekin ihmisille kuin kuollut ja osalle elän jouluna, kuin joulupukki, kerran vuodessa,korttiystävänä. Ihminen, unohdus ja elämän osallinen julmuus runossasi elää ja herättää ajatusta,huomiota. Kiitos. >Arvostelija: Kultavirta02.09.2010 RantahiekkaAamuyöllä hän kirjoitti märkään rantahiekkaan:
"Sinä päivänä kun synnyin tähän maailmaan
oli elämäni jo silloin ohi."
Nousuveden myötä
sanat kaikkosivat mereen
muiden ulottumattomiin.>
01.09.2010Tässä, kämmenelläni nuo meren suutelemat kirjaimesi takaisin, sinulle, jotta minulle voit ne uudelleen asentaa,kirjoittaa meren pojalle viestikin. :) Lumoava meri- ja hiekkaruno, joka kantaa aamusta illan viimeiseen laineeseen, ikävän merkeissä. >Arvostelija: Kultavirta02.09.2010 Kaukainen tunnelma, josta pidän. Lopetus ja keskimmäinen säkeistö liittyvät jollain maagisella tavalla toisiinsa enemmän kuin ensilukemalta ajattelisi. >Arvostelija: lindor06.09.2010 Rakkauden arvoinenSinä olet ihana,
lämmin ja suloinen
ja kaiken rakkauden arvoinen,
mitä maailma tarjoaa.>
27.08.2010Hella koskettava runo. >Arvostelija: taivaanlapsi28.08.2010 kaunis ja hellä kosketus näkyy runostasi. >Arvostelija: Tintti k28.08.2010 suloinen runo jolla on lämmin sydän <3 kauniisti sanottu >Arvostelija: PersonaNonGrata31.08.2010
on aina oleva erheeni eilisen>
26.08.2010surullinen sanoma pieni runonen jossa oivalllus >Arvostelija: PersonaNonGrata26.08.2010 Haikean surullinen, mutta hienosti kirjoitettu runo. Pidin tästä kovasti! Onnea synttäreinäsi! :) >Arvostelija: KinDa28.08.2010 olen samaa mieltä hieno oivallus. >Arvostelija: Tintti k28.08.2010 lyyrinen, rimmaama tämä pieni. pidin paljon oivalluksesta näinpäin, pessimisti kun olen. >Arvostelija: surukukkanen03.09.2010 Pieni haaveilijaPieni haaveilija haaveilee ja rakastaa
kun muut vielä nukkuvat ja yrittävät päästä eroon unihiekasta,
on hän ollut valveilla jo useita tunteja kuuntelemassa hiljaisuutta ja ottamassa vastaan tulevaa aamua
sitten hän katoaa
omaan haavemaailmaansa
eikä kukaan häntä huomaa>
26.07.2010tällainen minä olen. kiitos tästä runosta, laitan seinälleni >Arvostelija: ennalleen26.07.2010 Todela kauniita runoja! Tästä pidin valtavasti(: >Arvostelija: silentt02.09.2010 EpäonnistujaSe piirsi yhden viivan seinälle
kaikkien niiden muiden joukkoon
ei se sieltä enää erotu
kaikki ne epäonnistumiset
se on merkannut viivoin seinälle
se menetti työpaikan
taas kerran
aamulla se tunsi taas sen olon
sen voimattoman tunteen
maailma pysähtyy
se vaan seisoo tyhjän päällä
vaipuu tuntemattomaan useiksi päiviksi
ei se sitä osaa selittää
se vaan jää kotiin
kenenkään tietämättä
ei se sitä tarkoituksella tee
ehkä joku päivä
joku tulee ja maalaa
nuo kaikki viivat pois seinältä
se ajatteli, mutta tiesi kuitenkin
ettei niin koskaan kävisi
joku päivä
tuon huoneen seinät
olisivat täynnä viivoja>
06.10.2009suosikeihin >Arvostelija: MangoMoon06.10.2009 surullisen kaunis runosi,onneksi sieltä piirtyi toivon kipinä. pidin kovasti >Arvostelija: kristal08.10.2009 Selkeästi tämä runo kertoo suomalaisuudesta. olemme kansana suuria epäonnistujia, onnettomia työttömiä ja yksinäisiä sieluja joita ei kukaan pelasta. hieno runo joka näin piirtyy mieleeni >Arvostelija: PersonaNonGrata09.10.2009 Puhuttelevan koskettava runo pessimistisestä luonteenlaadusta. >Arvostelija: taivaanlapsi15.10.2009 piirrä välillä rukseja seinään, ei mene samaksi jauhamiseksi:) >Arvostelija: Blanco25.10.2009 ... ja aloittakoon tämä uudelta pöydältä. kaikki kyllä tekee virheitä ihan tarpeeksi, jos niitä alkaisi kirjaamaan ylös, niin niitä tosiaan tulis niin paljon että sais niitä viivoja enemmänkin ku yhen seinän täyteen :P silti, jollain tavalla osaan samaistua tuohon tekstiin. itse on tullut oltua jollain tavalla tuollainen "epäonnistuja", tai pikemminkin kuvitellut olevansa. ehkä siksi juuri tämä juuri nytten meni ylitse muiden. >Arvostelija: Runoilijapoitsu26.07.2010 KatusoittajaSe aina vohki kolikoita
sokealta katusoittajalta
rammalta
kunnes eräänä päivänä
se lopetti soittamisen
ja sanoi
kuule jos sinä poika
istut päivittäin seuraani
vartiksi
ehkä tunniksi
saat sitten kolikoita varastamatta
sokea olen
mutta kuuro en
niin poika tuli päivittäin
pitämään seuraa katusoittajalle
saaden palkinnoksi kolikoita
ja uuden ystävän>
02.10.2009Upea tarina kohtaamisesta ja ihmissuhteiden tärkeydestä. Upeista ihmisistä ja elämästä. >Arvostelija: Mandella06.10.2009 Puhutteleva erilaisuudessaan ja syvässä sanomassaan on taidokkaasti kirjoitettu hyvämielinen hieno tarinasi. >Arvostelija: Puuhevonen06.10.2009 viisaasti kirjoitit ajatuksia herättävästi hieno runosi >Arvostelija: kristal08.10.2009 Tämä oli jotenkin pikkuisen suloinen. Paljon ajatusta myös. >Arvostelija: SsennyuLostSoul27.10.2009 ajatuksia herättävä, vähän surullinen tarina. hienoa työtä. :) >Arvostelija: Evette05.11.2009 TekosyitäLiian monta kertaa
kuulee sen saman veisun
se tapahtuu niin kaukana
mitä jos se tapahtuisi täällä?
ajattelisitko yhä samalla tavalla?
On helppoa olla välinpitämätön
mutta välittäminen
silloin vasta se kovin työ alkaa
vaatii rohkeutta nähdä
asiat kokonaisuutena
ymmärtää ja välittää
auttaa>
01.10.2009Kantaaottava runo. Olen tänään ihan samoilla linjoilla itsekin. Hyvä. >Arvostelija: Sarayah02.10.2009 Ei sitä ymmärrä ennenkuin omalla kohdalle sattuu ja silloin toivoisi jonkun välittävän. >Arvostelija: äyriäinen06.10.2009 TodellisuusSe kyyhöttää yksin maassa
suojassa vihollisilta
iho kelmeänä
silmät vettyneinä
punaisina
sen huulet on raolla
kun se rukoilee
mutta vain vähän
takana räjähtävä talo
kiveä ja raajoja
verta
ne lentävät yläilmoihin
mätkähtävät maahan sen viereen
kyyneleet kirpoavat silmiini
kun katson tuota mustavalkoista valokuvaa
liian tietoisena siitä
että tuo pieni tyttö
perheensä menettäneenä
koko suku poissa
on nyt orpona sirpaleisessa maassa
lieneekö enää edes elossa
ei sen painajaiset katoa
albumin sulkeutuessa>
01.10.2009Koskettava ja mieltä kovertava. Miten raadollinen elämä voikaan olla. Hieno runo. >Arvostelija: Brindille01.10.2009 sulla on todentotta voimakkaita runoja! >Arvostelija: Sarayah02.10.2009 OrpoOrpo varasti torilta leivän
juoksi hiljaisen kujan suojiin
sen maha kurisi
nälkä oli kamala
se piti leipää kaksin käsin
haukkasi siitä yhden palan
se kuuli äänen
kissanpennun hennon maukaisun
se oli laiha ja likainen
nääntymäisillään
orpo katsoi leipää ja sitten kissaa
se nielaisi ja laski leivän maahan
ota sinä se
ne viettivät koko pienen elämän
yhdessä kulkien>
25.09.2009Ihastuttavan lämminhenkinen runo. >Arvostelija: taivaanlapsi28.09.2009 Hieno. :) Tällaista runoa haluaisin lukea lapsenlapsille. >Arvostelija: u roskala30.09.2009 YksinNeljä seinää
lattia ja katto
valkoisia kaikki
pieni ikkuna
mutta ei ainuttakaan ovea koko huoneessa
koko lapsuutensa tyttö vain istui ikkunalaudalla
katsellen lasin takana vaihtuvia vuodenaikoja
lämpimän kesän vaihtuessa keltaiseen syksyyn
keltaisen syksyn vaihtuessa valkoiseen talveen
valkoisen talven vaihtuessa värikkääseen kevääseen
värikkään kevään vaihtuessa taas lämpimään kesään
mutta mikään tuolla huoneessa
ei koskaan muuttunut eikä vaihtunut
tyttö oli yksin>
25.09.2009Hyvin kirjoitettu yksinäisyydestä, ihminen suljettuna erillisyyteen, jonnekin missä ei ole ovea. Ulkona liikkuu tapahtumien virta mutta ihmisen sisäisessä huoneessa mikään ei muutu ja siksi ulkoiseenkaan ei saa kosketusta. Ei ole ovea... Onneksi ovi voi löytyä. Runo tuo mieleen erään lukemani elämäkertakirjan missä päähenkilön, hyljeksityn tytön tilanne oli tuo, mutta myöhemmin hänestä kasvoi elävä, empaattinen nainen, joka meni naimisiin ja teki puolisonsa kanssa merkittävää työtä. >Arvostelija: u roskala25.09.2009 surullisen hieno runo! vau! :) >Arvostelija: Fantzu25.09.2009 SanatSuuret ja pienet sanat
kiedottuna ilkeyteen ja kylmyyteen
satuttavat
mutta vanhempien suusta kuultuna
ne musertavat>
25.09.2009Niin totta, upea :) >Arvostelija: äityli8625.09.2009 Totta! >Arvostelija: u roskala25.09.2009 Niinhän se on...hyvin kirjoitettu. >Arvostelija: mintunoksa25.09.2009 Upea runosi. Ja niin totta! >Arvostelija: Evette28.09.2009 Kipeän totta! >Arvostelija: Talvicc128.09.2009 Olen syyllinenAvoimesta keittiön ikkunasta
kantautuu ulos musiikkia
ja naapurit näkevät
minut tanssahtelemassa
Al Bowllyn musiikin tahdissa
Laitan piirakan uuniin
ja hyräilen ja hymyilen
tanssahtelen ja astelen
kevein askelein parvekkeelle
pyykit laittamaan
aurinkoon kuivumaan
Hyräilen ja syyllistyn
sinua taas ajattelemaan
mitähän sinä minusta ajatella mahtaisit
jos minut näkisit
pyykkejä syleilen ja tanssahtelen
olen kai syyllinen
kun sinua näin palvon
>
08.07.2009Hyväntuulen teksti. Jos minä näkisin tuollaisen, niin ajattelisin pelkästään jotain hienoa. >Arvostelija: proffa17.09.2009 hyvänmielen tekstiä parhaimmillaan. hienoa kerrontaa, joka pitää otteessaan ja pistää hymyilemään. >Arvostelija: herra puunukke25.09.2009 SoittorasiaÄiti huutaa
isä huutaa
veli huutaa
riitelevät ja haukkuvat
aina vain
pinseteillä heidät nostan
soittorasiaan punaiseen
nostan sen hyllylle ja kuuntelen
nyt kuulen vain kaunista musiikkia
kunnes se lopulta sulkeutuu ja nukahdan>
07.07.2009Voimakas runo. Herättää ajatuksia.. >Arvostelija: Aliisa07.07.2009 Kuulostaa unelta. >Arvostelija: proffa17.09.2009 Mielenkiintoinen ja ajatuksia synnyttävä runo, hyvin kirjoitettu... >Arvostelija: u roskala25.09.2009
olisit edes pettänyt
suudellut ventovieraita
nainut ystäviäni
lupaukset unohtanut
valehdellut ja jättänyt
luottamukseni pettänyt
siitä olisin jotenkin yli päässyt
mutta kuolemastasi en koskaan toivu>
29.12.2008Pysäyttävä runo! Vahvasti ja vakuuttavasti sanailet! Loppu yllättää karuudellaan. >Arvostelija: Juru29.12.2008 Tunteikas ja pysäyttävä runo. >Arvostelija: SaraCrane29.12.2008 Pysäyttävä, liian läheltä riipaiseva runo. >Arvostelija: Mammuska29.12.2008 Vaikuttava runo. >Arvostelija: Pellava29.12.2008 |
Claudina 
