Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot
Haluaisin kertoa sinulle
kuinka asiat ovat järjestyneet.
Ja kuinka onnellinen olen siitä
mitä ei koskaan pitänyt tapahtua. >
23.05.2013
Sinun katseessasi on kysymys, johon en tahdo vastataKaikista maailman ihmisistä
minä törmään juuri sinuun
siinä hiljaisessa risteyksessä
jonka suojatien valkeat viivat ovat kuluneet askeleista, muuttunut miljooniksi valkoisiksi juoviksi.
Minä seison lyhtypylvästä vasten
odottaen vihreää miestä
- joka käskee minun kävellä
siinä pienessä hetkessä
joka kestää vain silmän räpäyksen verran
sinä vilkaiset minua autosi taustapeilistä
enkä minä tahtoisi olla mitään muuta kuin näkymätön.>
16.05.2013Suuri tunnelma. Runossasi on hyvä ote. Pidin paljon, samaistuin. >Arvostelija: Tenho16.05.2013 Vaikuttavasti kirjoitettua tunnetta >Arvostelija: Anjuska16.05.2013 Jos minä en koskaan, et olisi sinäkäänJos minä olisin vain sinä iltana jäänyt kotiin.
En koskaan olisi rikkonut sinun ja sen
liian laihan tytön rakkautta
et olisi koskaan ihastunut minuun
enkä minä antanut sinulle mahdollisuuttaa.
Jos sinä iltana olisin jäänyt kotiin
voisin yhä olla se tyttö
jonka eteinen on täynnä lähteviä kenkiä. >
10.05.2013Satuttavan kaunista. Vapauden ikävöintiä ja kateutta. Sopivissa määrin kaunis. >Arvostelija: Psyloche10.05.2013 Rakastuin runon juoksevuuteen. tykkeen.. >Arvostelija: henrik j toloppanen11.05.2013 Kaunista, hieman sanattomaksi vetää. >Arvostelija: chichaicho16.05.2013 Huokaus. "jonka eteinen on täynnä lähteviä kenkiä", tämä on taas niin johonkin syvälle osuvaa. >Arvostelija: Varpaillaan16.05.2013
seistä työpaikan röökipaikalla
mamma-housut jalassa.
Sinä muutit sen toisen naisen kanssa
hiekanharmaaseen omakotitaloon
minun kantaessaan jotain sinulle kuuluvaa. >
04.05.2013Koskettava sanoma on runossasi. >Arvostelija: Adalmiinanhelmi05.05.2013 Koskettavan Pysäyttävä ja Säväyttävä runo. >Arvostelija: niiu06.05.2013 Roudan raiskaamalla asfaltillaKadut ovat hiljentyneet
minun kävelessä kotiin rakoilevalla asfaltilla.
Sora rapisee tennareiden alla.
Eikä minulla ole enää yhtään tupakkaa.
Minä tulin luoksesi kerran
avasin sinulle maailmani
- annoin itsetäni enemmän kuin koskaan ennen
totuuden.
Kalanruotoletistä jäljellä vain laineet
eikä minun silmäni enää loista kuten ennen.
Silti poimin maasta yksinäisen lapaset
siinä toivossa että sinä olisit tehnyt minulle saman
tässä kuolleessa kaupungissa
jossa kadut kaikuvat vain yksinäisiä askelia. >
06.04.2013Haikea ja surullinen fiilis kauniisti kuvailtuna. Tykkään myös siitä, että käytät isoja alkukirjaimia ja pisteitä, ne tuo lisää ryhtiä tähän tekstiin! >Arvostelija: ttau06.04.2013 Kauniisti kulkee runon sanat,surunkin sanoista eroittaa. Tykkäsin. >Arvostelija: mörrikki12.04.2013 Jotenkin samaistuin tähän todella vahvasti. Tämä on kovin elämänmakuinen runo. >Arvostelija: pienihiiritiikeri20.04.2013 Sinä päivänä, minä itkinSinä päivänä kun maailmani romahti,
wc:n viininpunaisten kiintokalusteet huojuivat.
Minun kyyneleeni putoilivat tummalle kaakelille.
Sinä puhuit sanoilla, joita en jaksanut ymmärtää.
Minun maailmani huojui
kuten lapsuudenkotini pihakoivut syysmyrskyssä.
Etkä sinä enää jaksanut huutaa
käänsit vain selkäsi ja kävelit pois. >
28.03.2013niinsanotusti heikkoudessaankin vahva ja upea runo. >Arvostelija: survivaltrigger28.03.2013 Runosi pysäytti muistoni menneeseen. Voimakas teksti, tuskaa ja välinpitämättömyyttä. >Arvostelija: pienihiiritiikeri20.04.2013 Eteiseni on täynnä kuiskauksiaKun sinä suljit viimeisen kerran ulko-oveni,
minä jäin eteiseen odottamaan
soran rapisevan askeleittesi alla.
Viimeiset lauseet olivat vain kuiskaus suljetuille oville, eikä minulla ollut enää voimia juosta perääsi.
Olla edessäsi haavoittuvainen.>
10.03.2013Tässä on niin kipeä tunne tavoitettuna! Hieno. >Arvostelija: Tuuliz10.03.2013 Kaunis, koskettava runo. >Arvostelija: Kuurankukka15.03.2013 Koskettava runo, tunnelma vie mukanaan. Kaunista sanailua. >Arvostelija: nukkekoti15.03.2013 Tämäkin vie vuosien taakse, haikeanvaikeisiin muistoihin. >Arvostelija: pienihiiritiikeri20.04.2013 En anna tunteilleni valtaa ja sinäkin opit unohtamaanTahdon palata takaisin siihen pisteeseen
jossa minä olin vain kotiin saateltava tyttö
ja vastaamattomia puheluita.
Hukattuja alusvaatteita, unohdettuja rannerenkaita,
kilpajuoksuja aamuauringon kanssa.
Ja vaikka aamut kanssasi ovat enemmänkin kuin ihania
en silti voi jäädä. >
27.01.2013huh, samaistun tähän tällä hetkellä hurjasti. hyvä runo >Arvostelija: eyesofmisery28.01.2013 upeaa >Arvostelija: Rokkarinpimu29.01.2013
Sinä odotit minua liian monta tuntia,
enkä minä vastannut yhteenkään puheluusi.
En tehnyt sitä siksi, etten välittäisi
etten haluaisi - vaan siksi että pelkään.
Pelkään kasvaa kiinni,
tulla riippuvaiseksi,
menettäväni vapauteni.
Rakastuvani.>
25.01.2013niin aika paha.. >Arvostelija: ollimolli25.01.2013 Runo puhuu totta: Rakkaus on vaarallista! Joskus siihen on vain uskallauduttava. Toivottavasti se hetki on oikea. >Arvostelija: vesilintu09.02.2013 kuinka tuttua ja miten kaiken voikaan sillä pilata >Arvostelija: pakkomielle13.03.2013 Kylläpä kirjoitat kauniisti. Ja osaavasti. :) Runoihisi on helppo samaistua. Kaunista kyllä :) >Arvostelija: auringonlasku20.03.2013 Paniikkiratkaisu, todellakin. Niin tuttu tunne. Rakastuminen on pelottavaa. Sitä on ihan kiinni siinä toisessa ja unohtaa itsensä, kun kahdesta tulee yksi. Ihmissuhteet on vaikeita. >Arvostelija: surukukkanen20.03.2013
jossa minä ja ne muut olemme sinun pikku marionettinukkejasi.
Osaat vetää oikeista naruista
mutta mitä sitten kun joku katkaisee narut
kun leikkikenttäsi hiljenee,
eikä sinun keinussasi keinu enää kuin yksinäisyys.
>
kunnes sekin kuluu pois..
13.01.2013Rakastaa, ei rakasta, rakastaa...
minä lakkasin repimästä kukan teränlehtiä
peläten tunteitani, sinua ja mahdollisuuksia.
Sidon tennarin narut tuplarusetille ja kävelen kotiin
ennen kuin juurrun kiinni ja perhosen toukat vatsanpohjassani pääsevät vapauteen. >
13.01.2013tykkään tästä hirveästi. elämä ja etenkin jotkut ihmiset voivat pelottaa välillä hyvinkin paljon. >Arvostelija: eyesofmisery13.01.2013 Jottei minuun sattuisiLauantaiyön aikana sinä todistit
etten ole tunteeton
vaikka väitin niin.>
08.01.2013yksinkertaisuudessaan upea runo. ja hyvin samaistumiskelpoinen >Arvostelija: eyesofmisery08.01.2013 Aivan ihana. Suosikkeihini. >Arvostelija: Heartagram08.01.2013 Tuntisin itseni edes ihan vähän onnelliseksiSeisoin siinä lumisateen keskellä
katsellen kuinka hiutaleiden tanssi päättyi harmaalle katukivetykselle.
Enkä minä jaksanut polttaa enää yhtään tupakka,
odotin vain ihmeitä, jotain tähdenlennon tapaista.
Seisoin niin kauan että sormenpäistä meni tunto,
niin kauan että maa oli valkea ja sade lakkasi
sitten jätin jälkeni koskemattomaan hankeen
niin että jos sinä vaikka ihan vahingossa olisit lähtenyt perääni, vahingossa löytänyt minut
pitänyt sylissäsi hetken, niin että kyyneleet katoaisivat.
.>
07.01.2013juuri tänään, mut varmasti muinakin päivinä, tää ihastutti. Odotus paremmasta, onnellisuudesta. "pitänyt sylissäsi hetken, niin että kyyneleet katoaisivat" mahtava lopetus. Sulla on paljon tekstejä, joissa sanat yksinään ei ole suuria, mutta yhdessä ne muodostaa tunteita, jotka on. >Arvostelija: Maya07.01.2013 Eikä kukaan soita ovikelloaniEn tiedä kumpi sattuu enemmän
tieto siitä, ettet enää tule
vai ne sanat, jotka sanoit lähtiessäsi.
Tänään minä istun eteisen lattialla
juoden kahvini mustana
odottaen ihmeitä.
Kunnellen kuinka autot lähtevät, tulevat takaisin.
Naapurit sulkevat ovensa ja askelten äänet katoavat.
>
28.12.2012Hieno Kuinka tarkka korva onkaan ikävä >Arvostelija: peres28.12.2012 Hyvä tunnelma, turhankin tuttu. >Arvostelija: tulenlämpö28.12.2012 Koskettava runosi... hiljentyneestä hetkestä.. saa lukijansa toivomaan että jonakin päivänä se oikea joka on tarkoitettukin soittaisi sitä sydämeen johtavaa kelloa... >Arvostelija: Aaltonen29.12.2012 Joskus on mukava pysähtyä kuuntelemaan, odottamaan ja vaikkapa itkemäänkin. Puhdistava. >Arvostelija: loistis01.01.2013 Luot taitavasti tunteen sanoiksi. Pidin. >Arvostelija: Tuuliz10.03.2013 Eivätkä yhdetkään askeleet tule omalle ovelle... >Arvostelija: pienihiiritiikeri20.04.2013 Jättäen tuoksunsa tyynyliinaanMiten voi ikävöidä jotain
jotain sellaista
joka unohti.
Jätti sanomatta ne vaikeimmat sanat
lakkasi puhumatta
lähti, eikä palannut.>
Ei valehdellut, ei selitellyt.
Lakkasi vain olemasta.
26.12.2012 teki minulle samoin... ja en vaan voi unohtaa - enkä vaihtaa tyynyliinaa >Arvostelija: Mazel26.12.2012
ettei kukaan odota minua kotiin. >
24.12.2012Jokainen askel täynnä surua. Tämä sattuu. >Arvostelija: Varpaillaan24.12.2012 Koskettava runo. Hienosti ilmaistu. >Arvostelija: feeltheuniverse24.12.2012 Talven kirouksia... Onneksi lumet on jo sulaneet:). >Arvostelija: pienihiiritiikeri20.04.2013 Milloin on luovutettavaMissä menee se raja, kun ei ole enää mitään annettavaa.
Kuka määrää sen, milloin on yritetty jo liikaa
ja milloin jokin asia on mahdotonta saavuttaa?>
19.12.2012Hyvää pohdiskelua, tosin mahdotonkin on kai mahdollista saavuttaa=) >Arvostelija: Minänoita19.12.2012 joo, se tunne ku kääntää samaa sivua edes takas yhä uudelleen. hyviä juttuja sulla! >Arvostelija: if she floats28.12.2012
ja minä kuulin kuinka tunteeni huusivat
kaivaten hänen läsnäoloaan.
Laitoin hiukseni kalanruotoleteille.
Hän on ihan liian väärä
ja silti täysin oikea. >
18.12.2012Mä tykkäsin tästä ihan kympillä! >Arvostelija: Minänoita18.12.2012 Juuri kuin oma tilanteeni! :) Hyvä. >Arvostelija: Pupu8221.12.2012 Viimeinen säe.. Vau. Miten täydellisesti voi tuon sanoakin kun ihmissuhteet ovat niin monimutkaisia. >Arvostelija: Varpaillaan24.12.2012 Loppuun kai voi lähes jokainen samaistua. Minä ainakin:). >Arvostelija: pienihiiritiikeri20.04.2013 Minulle riittää vapaus ja akkuporakoneOlet sinä kyllä omituinen tyttö, niin sinä sanoit
kun minä kerroin etten koskaan ole rakastanut ketään oikeasti ja että olen jo monen vuoden ajan
syönyt suoraa kattilasta
kasannut yksin huonekaluja,
tapetoinut seinäni sanoilla.
Kävellyt valomerkin jälkeen yksin kotiin.
Silti sinä jaksat yhä ihmetellä,
miksi en päästä ketään elämääni
(minä kerron sinulle salaisuuden)
Etsin kaikista aina vikoja, epäsopivuuksia
niin kauan kunnes hänestä tulee ihan vääränlainen. >
12.12.2012vallan upea >Arvostelija: Rokkarinpimu12.12.2012 Uskomattoman hyvä! Kiitos kirjoittajalle=) *kattilasta syöminen ja maitopurkista juominen on joskus vallan hauskaa, nimim kokemusta myös* >Arvostelija: Minänoita12.12.2012 Hieno runo! >Arvostelija: Galeheart12.12.2012 tykkään paljon. "etsin kaikista aina vikoja, epäsopivuuksia niin kauan kunnes hänestä tulee ihan vääränlainen" tajusin että itse teen samaa. >Arvostelija: eyesofmisery12.12.2012 Pidin tästä. Mielenkiintoinen, hyvä otsikkokin :) >Arvostelija: feeltheuniverse17.12.2012 Ihana! Otsikkokin kuin runo. >Arvostelija: Nedda10.02.2013 Sinä muistutat minua naisesta, johon olen syvästi rakastunut. Runosi koskettavat minua niin, että palaan varmasti lukemaan niitä. >Arvostelija: Tenho16.05.2013 Mitenhän oppisi olemaan tekemättä niin? >Arvostelija: Varpaillaan18.05.2013 Kello 7:21 ja lupaan olevani sinulle vain unikuva.Meitä yhdistää hetket valomerkin jälkeen,
illan viimeiset hitaat ja narikalla vaihdetut suudelmat.
Ja vaikka kuinka uskottelen itselleni
meneväni kotiin nukkumaan
ihan kuin vahingossa eksyn lakanoittesi väliin.
Katoan ennen huomista
ja palaan jonain talvisena lauantai yönä.
Sillä välin, olen näkymätön.>
25.11.2012tää on niin tuttua, liiankin enkä mä haluaisi ehkä tietää tätä tunnetta, olla näkymätön >Arvostelija: pakkomielle25.11.2012 Upea! Tähän voi sukeltaa >Arvostelija: Michiko26.11.2012 |
AIR 
