|
 |
|
|
|
|
|
|
|
Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot
Raunioilla yksinIkävä mun on,
ikävä ilman sua.
Poissa se on,
aika rohkaistua.
Kaikki, mikä oli,
kaunista hyvin.
Pois kaikki meni,
surukin syvin.
Raunioilla yksin,
istun pyrkimyksin
haastaa pois suru,
raastava suru.
Jos kyyneleen näet,
käännä pääsi.
Niin mahdoton
tilanne on.>
15.10.2010Surullisen Koskettava. >Arvostelija: niiu17.10.2010 TorstaiKun raaka maailma heittää lokaa niskaan,
minä luutuan lattia, pesen ikkunat, tiskaan.
En tänään mene keikalle kiskaan,
en edes pois muistoja viskaa.
Kun raatelee sielun maailman kylmyys,
mietin, missä päässä, omassako on tyhmyys.
Miksei tasapaino riitä elämässä?
Onko vika tasapainottomuuteen tässä?
Arka mieli pelkää kaikkea.
Se on paikka, koulu, vaikea.
Opettajat ovat kylmää konetta.
Oppikirjat pelkkää hometta.
Istu ja nuole siellä heidän persettä.
Tekee niin pahaa, tekee mieli eläkettä.
Sovitan runon tehtävien väliin.
Toivoisin jotakin saavuttavani niin.
Ei ole turvapaikkaa maailmassa,
jossa voisi heräillä rauhassa.
Kova koura sielua riipoo.
Ei ole minusta täyskiitoon.
Herra, rakas auttajani minulle suo,
että kuivuu kyynelten vuo.
Ellen sinulta apua saa,
olen paljas, alaston maa.
Rauhoittuisi ja petiin panisi.
Malttaisi mielen ja paranisi.
Ei kierrättäisi pahaa,
kadehtisi, janoaisi rahaa.
Ei eteenpäin elämässä pyrkisikään,
ei kouluun enää menisikään.
Vaan pakkohan se on yrittää.
Pakko kaikkensa antaa.
Jos siitä ei ole riittämään.
Toivoa, että aika parantaa.>
14.10.2010liet ope, sil ykskään oppilas ei kyl luuttua lattioit jne runoilet hyvin, yht pientä kirj virhettä lukuunottamat an tul lisää >Arvostelija: ruMoilija14.10.2010 En tahdo nukkua poisHerättele minut hellästi.
Sano nimeni selvästi.
Todista, että olen olemassa.
Uppoan epätoivoon.
Taistele rinnallani systeemia vastaan.
Hoida minua, kuin äiti lastaan.
Ja kun alkaa pakastamaan,
sulje minut sylisi lämpöön.
Kutita minua varpaista.
Pidä minut erossa varkaista.
Ole minulle äiti, isä,
pennulle kuin emon nisä.
Kuuntele katkeruuttani,
juota minut humalaan.
Halla kenties kukat jo pani,
vaan anna minun uskoa kevään Jumalaan.
Kuuletko, kuinka huudan.
Jos rikon lasin, haen luudan.
Jos raivoan, pyydän jälkeen päin,
anteeksi sanoen näin:
Rakkaani, tiedät, että sekopää
rinnallasi pysyy ja jää.
Tyynnytä minut rakkaudella,
vailla paljoa, niin paljoa vailla
elänyt olen, pitkän kauden,
sateettoman, auringottoman.
Ymmärrä hulluuttani, näe,
ei minuun säännöt päde.
Jos toinen hukkuu,
ikiuneen nukkuu,
minä elän, eläimen sisulla.
Mutta minä kuolen,
ellen rakkautta saa.
Haavojani nuolen,
enkä rakkautta jaa.
Häiriintynyt on aina ollut häiritty.
Nyt minut ammattilaiset on tyrmännyt.
Ota minut, kulta, syliisi.
En tahdo nukkua pois.>
10.10.2010
KatkeruuttaSysteemissä on vikaa.
Likaa ja sontaa.
Minua syytetään,
että minulla on aivot invalidisoituneet.
Minua syytetään,
ettei unelmoida saa.
Taistelutahtoni menee yli.
Koen, että mitätöintini on jo laitonta.
Tahtoisin olla lämmin syli,
vaan olen vihan vallassa.
"Kuka sinä olet sanomaan,
mitä minä saan, mitä minun tulee
tehdä?"
"Ei sinusta mihinkään ole",
on hoitajan vakaa mielipide.
"Et saa rasittaa itseäsi opinnoilla.
Invalidi."
"Vain meistä parhaista on tähän työhön",
jonka tarkoitus on lannistaa toinen ihminen.
"Kas on asiantuntijan velvollisuus
murskata unelmat, jotka ovat epärealistisia",
hän sanoo ja hymyilee.
Nauttii, perkele.>
10.10.2010Upea kannanotto vakavaan asiaan. Itsesäälinsä toisten niskaan kaatavien hoitsujen puheet täytyy vain oppia sietämään ja siirtämään tyhmien puheiden laatikkoon. Pidetään lippu korkealla ja unelmoidaan :) >Arvostelija: Elämänliekki10.10.2010 Ei valoa missäänSuljen silmäni - ei valoa missään.
Kuulen äänen. Se tulee jostain.
Avaan silmät - näen sinut.
Kirjoitan runon. Olin kuin olisin nukahtanut.
Avaan television. Roskaa sataa päähän.
Keitän kahvit, astun sateeseen, poltan tupakan.
Kaikki samaa rataa mataa.
Ajatuskin vain, ja tympäsee koko elämä.
Kiitos lääkärikunta. Teitte minusta todella, todella
arvokkaan. Niin arvokkaan, että nyt on helppo elää.>
10.10.2010
Hyvää huomentaHyvää huomenta ilojen maa.
Piloissani aioin kirjoittaa.
Iloissani, en kai kuitenkaan.
Sillä mädäksi tiedän maan.
Hyvää huomenta surujen maa.
Täällä monesti itkeä saa.
Kantaa kuormaa kamalaa
ja yksin miettiä kuolemaa.
Hyvää huomenta harmaa arki.
Kynttilän jos sytyttäisi.
Tuomaan valoa pimeään aamuun.
Lokakuiseen vesisateen lauluun.
Hyvää huomenta Taivaan Isä.
Ei järki tunnetta lämmitä.
Tunne lämmittää järjen niin,
ettei joudu aivan kadoksiin.
Kiitos tästä maailmasta,
joka kovalta tuntuukin vasta.
Kiitos päivästä rakkauden,
sillä juuri kuulen sen,
sydämen sykkeen ihanan.
"Elossa" hoen ja totean:
tänne kuulun ja tänne jään.>
09.10.2010upea teksti . miten joku voikin kirjoittaa tuollaisesta aiheeesta tollaista teksia aivan mielettömän upea, >Arvostelija: Tintti k09.10.2010 Mitäpä noistaMitäpä noista, vanhoista asioista,
eteenpäin vain, kun tehtävän sain.
Ei kostoa himoita saa, pyrkiä eteenpäin vaan.
Pinnalla maan, tallustaa.
Toiset ovat ne, jotka ratkaisuineen
kostoa janoo, ja lyö, eikä sano.
Sanon kantani kerran, tajuan sen verran,
että osuu ja uppoaa, jääpähän se taa.
Kiitos, että taivaista vettä,
juoda saa, arvostusta.
Yksi arvon mitätöi, yksi löi.
Toinen maasta nostaa.
Mutta ei, en minä aio kostaa.>
08.10.2010hieno runo, vahvimmat ei katkeroidu eikä kosta >Arvostelija: tahrittu08.10.2010 Edessä epäjumalienMielenrauhan voi saavuttaa,
kun uhoaa ja uhoaa.
Heiluttaa sananmiekkaa,
ja itse itsensä sisuunnuttaa.
Mielenrauhan myöskin saa,
jos voiman käyttöönsä ottaa.
Tällä kertaa ei lamaannukkaan,
vaan antaa Jumalan vahvistaa.
Ei ollut meitä tarkoitettu,
epäjumalia kumartamaan.
Vaan varmaan oli tarkoitettu,
että epäjumalat kaadetaan.
Kas vääryyttä ei ihannoida,
saa, jos tahtoo hyvin voida.
Suora selkä, katse valpas,
kertoo katselijallensa
tuosta ei ole alamaiseksi,
tuosta ei ole nuoleksijaksi,
tuo ei arvosta titteleitä,
tuosta ei ole kunnioittamaan meitä.
Näin saa olla, ja näin on.
Vääräjumala saa minulta tuomion.
Titteli ei paljon kerro,
mikä on sydän, mikä hemmo.
Saattaa olla yksi toisten polkija,
teeskentelijä, itsensä korottaja.
Astinlaudaksi käy toinen ihminen,
joka kumartaa edessä epäjumalien.>
08.10.2010no ompas suoraa puhetta, tällästä harvoin tänä päivänä kuuleekaan, kirjoita aina älä koskaan lopeta! >Arvostelija: tulukset08.10.2010 Hullun sisu IILuotan siihen, tämä sisu nostaa,
ilman, että tarvitsisi kenellekään kostaa.
Näytän vielä, millä tiellä,
kuljen ja minkä syliini suljen.
Ei ole minusta kumartamaan,
enää yhtään itsensä korottajaa.
Pikemminkin aion pyrkiä siihen,
etten nuole perseitä näiden
titteleiden varassa kelluvien,
minua alas potkivien.
Kas vesi on epätoivon vesi.
Ja alla aaltojen kellukkeesi
on sisusi ja luottamuksesi Herraan.
Hän ohjaa, ja luonaan kerran,
saat kiitoksen kaikesta,
siitäkin, ettet kumarra
valkotakkista tärkeilijää,
jonka ainoava tehtävänä,
on lausunto antaa,
ei hullua voi parantaa.
Itse tiedät, että vahvempi olet.
Voin lamautua sanoistansa,
vaan se olisi vasta ansa.
Voin taistellen käydä kanssa miekan,
heittää pois kuuliaisuuden taakan.
Miksi enää kunnioittaisin,
sinua armahin auttajani,
jos ainoana tehtävänäsi,
on minut arvioida likaisin käsin.
Kas et näe minua, et potentiaalia.
Näet vain uhkan, jota et tahdo vaalia.
Minä aion kasaan haalia,
suoritukset, joilla kunnioitettavuuden maalia,
vähän pinnalleni saan,
titteli ei kerro paljoakaan.
Mutta sen verran se auttaa,
että ihmisarvoni palauttaa.
Enää ei lääkäri arvottomaksi,
minua tuomitse koska kaksi,
kertaa epäonnistunutkin,
voi vielä yltää saavutuksiin.
Kerran vielä katson suoraan,
sitä lääkäriporukkaa,
joka minut koitti musertaa.
Vaan minun sisuni voitti, voin kiittää Luojaa.>
08.10.2010Hyvä, että toit esille lääkärikokemuksesi. Puhutteleva kirjoitus. >Arvostelija: OnnenEnkeli08.10.2010 Oikeata asiaa mahtavasti runoillen kerrottu ja lukijaansa ei varmasti kylmäksi , tyhmäksi tämä sisua ja itseluottamusta uhkuva runo jätä vaan miettimään laittaa miten laitoksissa monet byrokratian ja alistavan hoitajan alleen jäävät ! Taiten tehty runo tämä josta kovasti pidän myös minä :) Sinulla on kyllä sana hallussa ! Hienoa ! >Arvostelija: niinuska08.10.2010 Hullun sisuSaat niellä roskan, mitä he syöttää.
Sinut lannistaen maahan köyttää.
Jos et ole vahva, et menesty lain.
Katsos päämäärä ei ole parantajain,
että menestyisit elämässä.
Sen kun oivallat on kädessä ässä.
Tosi asiassa tahtovat vain itseään korottaa.
Sanoen, tämä keskustelutuokio sinut parantaa.
Montako vuotta kiukuttelen tälle,
systeemille epäpätevälle?
Kauanko saan taakkaa kantaa,
luottaen siihen Jumala parantaa?
Kauanko joudun lakki kourassani,
kulkemaan hoidossa hoitajani?
Kauanko syömään karvasta myrkkyä,
kun hän astinlautaa itselleen tahtoo kärkkyä.
"Sinä olet potilas, ja minä tiedän,
sinun kiukutteluasi en minä siedä.
Sinä et ole mitään, mihinkään ei sinusta ole,
parempi varmasti olisi jos pois kuolet."
Ei ole syytä, ei ole arpaa,
jos tahdot marttyyriksi alkaa.
Tappaa itsesi pois systeemistä,
olitkin hullu ja se siitä.
Turha on lääkärin lausuntoon luottaa.
Turhaan toivoa hoitaja auttaa.
Lannistumisen hoito vain tuottaa.
Mikä voisi ihmisarvon palauttaa?
Et ole mitään ilman titteliä.
Et kelpaa mihinkään, ellet nuole perseitä.
Ylevä olemus, ylevä aate,
on heille kuin punainen vaate.
"En kumarra teitä, perkeleitä.
En vaikka potkisitte maan rakoon.
Minä juoksen Isän luokse.
Minä pääsen teitä pakoon!"
Näin uhoten saan lisää lääkitystä.
Onhan se selvä kiukku on hätäännystä,
jota on syytä lääkkein lamauttaa.
Lääkäri tietää myrkyt auttaa.
Kun ei ole uhoa, ei tule tuhoa.
Näin ajattelee lääkäri ja lääkettä määrää.
Tekemisissään ei ole mitään väärää.
Sillä lääkäri ahkerasti häärää.
Kasviksia sinne, kasviksia tuonne.
Niin on vaikea hulluilla luonne.
Sängynpohjalle vaivattomiksi,
se on lääkärin ohje ja niksi.
Kas väsynyt olen jälkeen vuoden monen,
kulkemaan lakki kourassa perseitä nuollen.
Jo paljastuu potilaan oikea luonne,
kun sisunsa kerää, eikä sisältä kuole.>
08.10.2010
Paskaksi potkittuNiin moni täällä paskaksi potkitaan.
Kas, kuinka ehtisi lapsiaan vahtimaan.
Isä ja äiti kiireisiä ovat.
Lapsilla voi olla otteet kovat.
Opin tässä siskolta.
Ettei kannata olemassa olla.
Sitä rataa jatkavat,
ihanan mielisairaanhoitajat.
Kerran potkittu, aina potkittu.
Jos en olisi luja luu, minut olisi hotkittu,
surman suuhun, itsemurhaan.
Kerran kerrottu, että elän turhaan.
Niin on monta onnetonta,
maailman pieksemää.
Halveksiva katse,
mitätöivä ele.
Jo on sivistys, perkele.
Periksi en voi antaa.
Ehkä aika parantaa.
Ehkä luovutan kesken.
Ehkä taas en.
Jos jostain rahtusen arvoa saan.
Näytän närhen munat vuorostaan.
Opiskelen ja itseni korotan.
Siinä sitten hoitaja saa arvion mairevan:
kaikki tämä, huolimatta sinun 'apusi'.>
07.10.2010kerrassaan hieno...niin on maailman parhaassa maassa kummallisen huono olla monella >Arvostelija: tahrittu07.10.2010 Ammattiauttajille 2Jos et muuta osaa kuin lannistaa,
voisi parempi olla miettiä puuhaa,
johon lahjasi sopisivat,
kenties mielenterveys hoitaja.
He kontrolloida ja pomottaa saa.
Kukaan ei voi väittää vastaan.
Mielisairaala on oiva paikka,
jos tahdot olla natsisika.
Kuule, siis, harkitse tätä.
Älä lannistamatta toista jätä.
Kas korkeammalle kun itseäsi korotat,
myös paremmin tässä maailmassa elää uskallat.
Ovat toiset nuo, jotka lääkitään,
kun heidän vihan liekki jäädytetään.
Syy ei ole kenessäkään muussa,
tavassamme hoitaa mielisairaita.
Syy on siinä, että he ovat heikkoja.
Me olemme sen sijaan kelpo veikkoja.
Potkimme henkisesti maan rakoon,
älykön, joka tahtoo mielisairaalaa pakoon.
Mitä enemmän murjomme henkisesti,
sen paremmin onnistuu lääkekestit.
Kas olemme onnistuneet maailmassa,
kun omahyväisyys pitää vallankahvassa.
jos todellista rakkauden valtaa emme osaa.
voimme hyvin leikkiä natsisikaa.
Tulosta tulee pika pikaa.
Kukaan potilaista ei uskalla väittää vastaan.>
07.10.2010
Ammattiauttajille"Olen täällä, että lannistaisin sinut,
koska kun sinä olet maassa, olen onnistunut.
Kas lannistaminen on mielipuuhaa.
Kun muuta en osaa, olenko huuhaa?
Osaan kyllä mitätöidä,
ja itsestäni elämöidä.
Sinusta ei koskaan tule mitään,
menisit vaikka länteen tai itään.
Olen ammattiauttaja parhaimmasta päästä.
Arvioinneillani en potilasta säästä.
Kas realistiset toiveet ne ovat kultaa.
Kuitenkin kohta päällä on jo multaa.
Ah, minulta saat uskon ihmiseen.
Jos uskot liikaa, petyt toiseen.
Siksi on hyvä, jos vain vihaat.
Voimme vähän lääkitystä taas nostaa.
Pelko mulla on, että potilas kostaa.
Siksi uhosi on pois lääkittävä.
Jos sisusi kasvaa, se on mitätöitävä,
samaten, kuten luulo, että parantumiseen olisi kykyä.
Olen ammattiauttaja parhaimmasta päästä.
Kollegoiden kanssa, me pidämme yhtä.
Jos luulo sulla on, että tahdomme pahaa,
olisi sun parempi tietää, ettei lainaa makseta ilman rahaa.
Kas, mitä surkeammaksi itsesi koet.
Sen paremmin pysyvät toimet.
Joilla asuntolainan maksaa.
Älä yritä itse jaksaa.
Kulje täällä lannistettavana.
Sillä kaipaamme kokea itsemme korvaamattomana.
Emme salli paranemisia,
sillä luuloja ei hullulla tule olla.
Jos paha mieli tulee hoidossamme,
syynä on sairaus, ei hoitotapamme.
Me emme tee mitään väärää.
Aivosairaus tunteesi määrää."
"kiitos, kiitos hoidostasi.
Koitan parhaani etten raivoltani
viiltelisi autoasi kotimatkalla.
Vihani ei voisi olla liekillä paremmalla.">
07.10.2010runo joka pistää ajattelemaan. surullinen näkökulmasta ihmisen joka tarvitsee apua ammattiauttajien :o/ hyvin sanailtu, pidän! >Arvostelija: tahrittu07.10.2010 Mielipahan karkoitusJotakin pientä ja sievää,
tahdon siitä runon piirtää.
Paperi alla on valkea.
Valkea kuin päivä alkava.
Joka aamu yksi paperi.
Aiheeksi kelpaa taivas, meri.
Iskelmäradio taustalla.
Päivä alkaa riimillä hauskalla.
Väsynyt mieli virkistyy siitä,
kun runon sanoin elämää kiitän.
Tänään onnistun jossakin.
Tänään ponnistan lujemmin.
Hyppään kuuhun tai puuhun,
kunhan en halua ryhtyä muuhun.
Ainakin sen verran siedän melua,
etten jaksa enää itseäni siitä kehua.
Jos välttämättä pitää lupaus pitää,
joka aamu runo lähettää,
tämän aamun avaus,
on mielipahan karkoitus.>
30.09.2010Runoilu on oiva keino ilmaista tunteitaan ja saada sanotuksi asioita.. Pidän tästä itseänikin kuvaavasta runosta :) >Arvostelija: niinuska07.10.2010 UnessaNukuin yli puoli vuorokautta.
Näin unta elin rakkaudetta.
Heräsin, tarkistin elonmerkit.
Huusin, elän sittenkin!
Unessa kävelin puusillalla.
Valaistus oli myöhään illalla.
Joku mua rohkaisi jatkamaan vaan.
Ei ole edes tietoa rahtuakaan,
kuka hän oli, minne hän meni.
Oliko hän elossa edes, nimeni
tiesi ja kutsui, luoksensa kutsui.
Tahdoin mennä, mutta tapahtui
se, mitä pelkäsin, minä putosin.
Aamulla huusin, kuin mä tällein?
Joka aamu kun herään unestani.
Katson kelloa, ja syön aamupalani.
Nyt vain odotan seuraavaa unta.
Tahdon nähdä, kuinka lunta
sataa alas, ja kuinka elämä palas,
tähänkin kroppaan,
järki pääkoppaan.>
29.09.2010
Nuori eläkeläinenAamuun verhot avaan taas.
On jo vähän kuuraa maas'.
Ruska herkuttaa katsomaan.
Aurinko paistaa korkeudestaan.
Kahvit juon ja poltan savut.
Mietin, miten asettuvat tavut.
Netin avaan, sanat näytölle
riimittelen, miten sanojen käytölle
saisin uutta voimaa taakse.
Kun en jaksa ajatella maate,
käyn radiota kuunnellen.
Kissanpäiviä viettelen.
Koira tulee viereen peiton alle.
Katselen, kun linnut tulee ruoalle.
Lisään kauraa, odotan kurkiauraa,
jos tänään merelle kulkisi katsomaan.
Valokuvaa metsästän
syksystä.
Terapiassa käyn,
iltapäivästä.
Pukeudun ruskeaan.
Hiukset solmin palmikolle.
Radio mietteet kuljettaa,
taivaskalliolle.
Näitä hetkiä, syksyn retkiä
nautin ja nauttia saan.
Voi unelmaa, vierellä
on vakavainen mies.
Ei paina työn ies
nuorta eläkeläistä.>
28.09.2010kauniisti riimitellen olet päivän runoksi laittanut, pidän rauhallisuudestasi, asuvalinnasta tälle päivälle myös, ruskea onkin syksyn väri, kissanpäivät ne minä tiedän kun kaksi nuorta tyttökissaa yli vuoden ollut asumassa meillä, sinä tunnet hyvin itsesi kun terapiassa uskallat raottaa elämääsi toisenkin kuultavaksi, hieno runo, toivotaan että syksyiset retkesi onnistuvat tänään, kiitos ihanasta runostasi >Arvostelija: unelmanainen28.09.2010 Tänä syksynä hengitän vapaastiKun ensi kerran käytät voimaa.
Kiellät heitä, jotka soimaa.
Se on kuin räpiköisi eka kertaa,
siipien voimin, matka odottaa.
Voiman käytöstä ken kieltää.
Kiltteyden oikeaksi mieltää.
Joka estää toista lentämästä,
itse vaeltaa menneisyydessä.
Runo ensimmäinen katkeruudesta,
ei häikäise kauneudella.
Vaan sen on pakko tulla,
että mielenrauha on sulla.
Huutaa ulos vihansa.
Siistiä näin takapihansa.
Aurinko paistaa kauniisti,
tänä syksynä hengitän vapaasti.>
27.09.2010Hienon hieno runo :) Tykkäsin tästä, varsinki kohdasta: Runo ensimmäinen katkeruudesta, ei häikäise kauneudella. Vaan sen on pakko tulla, että mielenrauha on sulla. Mahtavaa :) >Arvostelija: Jukebox27.09.2010 Jo otsikko houkuttaa vahvasti lukemaan, ja vaikka katkeruus ei kauneudella häikäise, runosi kyllä häikäisee viisailla ajatuksillaan ja hienolla riimittelyllä. >Arvostelija: Millimenninkäinen28.09.2010 hieno runo >Arvostelija: Emilia Tomperi29.09.2010 Ota kiinni kädestä VakaanJos sinä olet sen kokenut,
kuin maailma ois hokenut,
että olet tiellä ja paha.
Kuka lie, joka sanoi, vain raha,
vaivaton elämä ja lapset viis,
sopii hänen unelmiin.
Saattoi olla isä tai äiti,
koko suku. Älä iäti
kanna taakkaa menneestä.
Se heitä pois, pois selästä,
sydämestä ja sielustasi.
Toivon, että sisusi, voimasi
riittää vapauteen olla itsesi,
luottaa omiin vaistoihisi.
Ne, jotka solvasi, tieltä työnsivät,
jotenkin varmasti sen myönsivät,
joivat tai ilakoivat, viinan voimin,
omin toimin.
Jotenkin tiedät, kaikki oli väärin.
Sitten myös ymmärrät, miten minä tein
laitoin sulun porttiini sielun.
Hyppäsin yli hulluuden kuilun.
Kielsin heitä menneisyydestä,
tulemasta lähelle, sinäkin voit estää.
Ei heitä, jotka satuttavat.
Vaikeaksi jos heille alat,
ota kiinni kädestä Vakaan.
Se kannattaa, sen takaan.
Kerran, armosta Herran
vapaa menneisyydestä.
Kukaan ei iloa silloin estä.>
27.09.2010
Et sinä osaaNäin kun kerran kuulee toisen sanovan:
"Et sinä kuitenkaan mitään osaa."
Voi tietää isona hyväksyntää anovan,
ja kulkevan aivan väärään suuntaan.
Kiitän mummuu, kiitän pappaa,
paljon saitte pahaa aikaan.
Eihän tippa tietenkään voi tappaa.
Vaan lapsen mieli järkkyy par'aikaa.
Ikuinen lapsi, invalidi.
Se, jonka takia menee hermot.
Yritit aina olla kiltti.
Kunnes viimein petti aivot.
Katkera? No kyllä,
tietää ettei koskaan yllä,
aikuisen tasolle hermoiltaan.
Luulematta, että itselle nauretaan.
"Naurettava lapsi vaan",
pappaa, mummua kiittää saan.
Kuin on onni, kun he ovat poissa.
Rakkaus loppui jo hyvin ajoissa.
Enhän minä mitään osaa.
En edes rakastaa.
En koskaan kai sitä saa,
ettei vainoaisi paranoia.
Minä tiedän, mikä sen sielun teki,
raskaaksi kantaa kuin kivireki.
Minä tiedän, ketä voin syyttää,
kun aivoissa heittää ja maailma kyttää.
Jos, Luojan tahto ois.
Olisin lähtenyt täältä jo pois.
Vaan vielä täällä,
surumielisellä päällä,
kohellan runoja katkeruudesta,
unelmoiden tilaisuudesta,
vapautua taakastani,
kiitosta soida sydämen halustani
rakastaa ja voida hyvin.
Sitä kaipaa sielun syvin.
Vapaa kerran, uskon niin.
En vaivu harhakuvitelmiin.
Kukaan ei enää minua hätistä.
Ei kehu rumaksi, ei ala kännissä
lähennellä, nipistellä,
ei enää koskaan, onni on kellä,
on tulevaisuus avoin ilman,
että kuulee äänen menneen maailman,
kohta pois on myöskin pappa.
Silloin iloon puhkeanpa.>
27.09.2010Kipeä kertomus siitä miten lapsena kuullut loukkaukset satuttavat vielä aikuisenakin... Hyvin kirjoitettu runo. >Arvostelija: rEkina27.09.2010 syysaurinkoTänään heräsin auringon valoon.
Syksyinen riemu valtasi minut.
Tajusin tässä mä yksin oon.
Sitä mietin, kuin oisin tajunnut.
On vierellä aina salattu Hän,
joka elämästä tekee elämän.
On sydämessä aina voima suuri.
Hänen on lahjansa se juuri.
Koputin kerran ja toisenkin.
Vuosia koputin, koputin.
Viimein ovi sydämen avattiin
ja mulle rakkauden alkeet tavattiin.
Kengät alttiuden julistaa jalassa.
Sydämessä kätkettynä vaan ei salassa.
Liekki, joka lämmittää kuin aurinko.
Kiitollisuuden ja rakkauden pesäkolo.>
26.09.2010Runosi on aarre! Laitan suosikkeihini! Runostasi huokui lohdutus ja ihana valo, joka virkistää sisintä ja antaa taas voimia. Kiitän sydämestäni! >Arvostelija: KuruKukka26.09.2010 Ihailen kyllä sinun riimipareja ja kuinka taitavasti käytät niitä lauseissa :) Tässä oli niin paljon lohtua, joka pistää kenet tahansa hyvälle mielelle. Pistän suosikkeihin, todellakin! :D >Arvostelija: Jukebox26.09.2010 |
|
|
Pellava 
