|
 |
|
|
|
|
|
|
|
Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot
Rukous kannattaa1500 sekopäistä runoa.
Hyvästejä jätteässä.
Tai nopeaa hokiessa jotain.
Kiireessä koheltaessa.
Oli hyvä harjoitella.
Paloitella ajatuksia.
Oli hyvä hallintaa hakea.
Tunteita säädellä.
Oli hyvä virittää mopoa,
ja pitää yllä iloa.
Oli hyvä lämpimikseen
hypellä pakkasessa.
Kello kuuden uutiset.
Päivä valkenee,
aamu saa.
Rukous yhä kannattaa.>
24.02.2013
Mitä mahtaa, kuka haastaa`?Joskus jotenkin päin,
mietin mä näin:
jälkeen toisista jäin,
kun etsiessäin löysinkin ystäväin.
Sitten siitä silloin jotenkin kaiku löytyi.
Hyytyi lumeen lada ja hyytyi myös,
mies, jolla oli kiinteistöt kiinni työs'.
Mutta syödessäni ruohoa taisin,
sanoa sen jotenkin toisin.
Etsittyäni ja löydettyäni palan rauhaa,
voin kiittää Luojaa, kun suojasäätä lauhaa,
saa sydän päiväsaikaan jauhaa,
ja lopettaa kauhaa hakemasta.
Pakastimessa on kesäkeitto,
peitotessa pakkaslunta,
voi kuvitella, että kesäkeitto valtakunta,
on pitkää ja valkeaa, mutta keveää unta.
Taulun keskellä on valkea pilkku,
ja minulta pyörästä katosi vilkku,
kun käsistä loppuivat voimat,
ja talkoissa iskin peukaloon,
kun käteni haparoivat.
Muutenkin pitkämielisyyden kiitos,
voi olla vaikeaselkoinen siitos,
välillä kahden kansalaisen,
joiden nälkäiseen vatsaan ei käy leipä, ei.
Mutta mitäpä tuosta,
etten jaksa juosta.
Kun kuudennella kerralla,
voin seisoa tien vierellä,
ihmettelemässä, mitä herralla,
mahtaa tänään olla päällä.>
23.02.2013
Mene rauhaanKupittaan kenttä oli outo paikka. "Sinun tililläsi on 20 minuuttia omaa aikaa Minun kanssani", sanoi ääni puhelimessa. En tiennyt, olinko itse vastannut puhelimeen, vai oliko sihteerini ojentautunut ottamaan vastaan puheluita.
Katselin kenttää. Oli paljon kuolleita. Nurkkakentällä leikittiin nurkkajussia. Orkesteri soitti hidasta tangoa ja muutama vanha pari luisteli hiljalleen lumihiutaleiden sataessa. Vastasin puhelimeen varovaisella äänellä: "Paljonko pakkasta?" Ääni puhelimen toisessa päässä sanoi: "Riittävän paljon, etteivät ruumiit ala haista vielä kolmeen päivään."
Kupittaan kenttä oli outo paikka. Anelin lisää aikaa puhelinmyyjältä, mutta puhelinkopissa oli minun lisäkseni vain polvillaan oleva sihteerini. "Nouse ylös, hyvä nainen", sanoin sihteerille. Sihteeri nousi ja avasi kalenterin: "Sinulle on tapaaminen Kupittaan kentän puolivälissä kakkospesällä kello 14."
Olin varma yhdestä asiasta. Peräreikääni pakotti. No, sehän ei ollut uusi asia ytimekkäässä viestinnässä, mutta en silti sanonut sitä puhelimen toisessa päässä odottavalle ihmiselle. "En tahdo puhua kanssasi kauempaa", ilmoitin yks kantaan. "Et voi sulkea puhelinta ennen kuin 20 minuuttia on kulunut", ilmoitti miesääni. Mietin, miten olisi mahdollista, etten voisi sulkea puhelinta. Sehän oli minun valintani. En uskaltanut laskea luuria.
"Minähän sanoin. Et voi tehdä tahtoni vastaisesti", miesääni sanoi. Minua ei naurattanut, vaikka elokuvissa tässä vaiheessa nainen olisi alkanut vähintäänkin hymyillä. Katselin ruumiita kentällä. "En tiedä, kuuluuko minun mennä auttamaan haavoittuneita", sanoin miehelle. "Et mene minnekään, vaan pysyt siinä ja juttelet kanssani", mies sanoi takaisin.
Odotin seuraavaa ajatusta kaksi sekunttia. Otin kellosta aikaa. "Etkö aio ajaa ulos perkeleitä päästäsi", mies kysyi minulta. "Mahdotonta. Olen jähmettynyt kauhusta", sanoi miehelle. "Et ole. Kuvittelet olevasi ja kuvitelmastasi tulee totta, mitä enemmän kuvittelet kauhusi todeksi", mies sanoi minulle. "En voi liikkua", sanoi miehelle. "Minähän sanoin. Et voi tehdä tahtoani vastaan", mies sanoi. Minä vihastuin, mutta en uskaltanut olla vihainen.
Kello 14:15 kysyin mieheltä: "Olemmeko me täällä sitä varten, että oppisimme jotain, vai sitä varten, että vanhojentansseissa olisi kauniit vaatteet?" Mies alkoi nauraa. "Kuinka voit nauraa tässä tilanteessa", kysyin moittivasti. "Älä ota tätä niin raskaasti", mies sanoi ja lisäsi: "Ties vaikka aamulla sade tulee happona." Vihasin häntä. Se oli selvä asia. "Olet typerys", sanoin miehelle. Mies nauroi. "Et voi laskea luuria", hän sanoi. Nyökkäsin hänelle. "Ovatko kamerat illalla pois päältä", kysyin. "Ovat", mies vastasi.
Huokasin. "Olen unohtanut ruokailun tänään", sanoin miehelle. "Ei se mitään. Syöt aamuyöstä pari hampurilaista", mies vastasi. "Seksityö on", aloitin. "Ole hiljaa", mies vastasi. En tajunnut, miksi mies tahtoi vaientaa minut. "Elimelliset asiat puhutaan toisesta puhelimesta", mies sanoi. En uskonut korviani. Maailma oli haudanhiljainen. "Toisesta puhelimesta", kysyin mieheltä. "Missä", kysyin. "Kupittaan kentän toisessa päädyssä. Et voi nähdä sinne saakka", mies vastasi.
"Paleleeko jalkojasi", mies kysyi. "Hieman", vastasin. "Kävisit juoksulenkillä", mies sanoi. "Minulla on penikkatauti", vastasin miehelle loukkaantuneena. "Olen lisäksi hyvin ylipainoinen", sanoi vielä loukkaantuneempana. "Älä siitä huoli. Niin kauan kuin tuoli allasi kestää", mies sanoi. "Lausu minulle runo", anelin. "En voi. Enää viisi minuuttia aikaa", mies vastasi. "Inhottavan vähän", sanoi. "Sellaista telkkariohjelmaa ajattelin, että vähä vähältä sataa yhä kovemmin ja lopulta tuulee niin, että seinät kaatuvat päälle", mies sanoi. "Milloin", kysyin. "Ylihuomenna", mies sanoi. Minua nauratti.
Olen varma siitä, että mies antaisi minun mennä pois puhelinkopista, kun kello tulisi 20 vaille 5. "Voit mennä. Mutta runoja älä kirjoita, ennen seuraavaa amua", mies sanoi. En tiennyt, miten päättää puhelua. Totesin mekaanisesti: "Olen hyvin kiitollinen, että Kupittaan kentällä sataa lunta, ja että olen puhellut kanssasi säästä." Mies toisessa päässä hymyili ja sanoi: "Tyttäreni. Mene rauhaan.">
05.02.2013
Minä olenMinä olen vankeuteen jäänyt lintu.
Kulkusien kuiske helmikuussa.
Minä levitän käteni aurinkotervehdykseen aamuisin.
Ja majakkani valo sammuu iltaisin, kun on aika
lausua iltarukous.
Minulla on kädessäni kaksi maljaa.
Toisessa on tyyni vesi ja luottamus.
Toisessa on valpas tietoisuus.
Minä olen huume. Minun vereni on vahva.
Minun pääni on ontto,
kuin täynnä huminaa.
Minä olen kirjaston kirja,
kirjaston omaisuutta.
Mutta minä olen tylsä juoneltani
ja minua lainataan harvoin.
Kun minut lainataan, ja kanteni avataan,
toinen lukija pyyhkii silmiään
ja toinen heittää veivinsä, kaatuu kolisten,
jää makaamaan sänkyyn.
Parkua, helvettiä. Askeleet portailla.
Pois menneisyydestä, kohti meren rantaa.
Joku ottaa minusta oppia, lukee sitaatteja.
Toinen katselee kuvani, tarkkaa värejäni.
Mutta edelleen minä olen lintu vankeudessa.
Siipeni levitän, kun ovi avautuu.
Kanteni avataan ja lintuni lentää.
Jumalani syliin lentää.
Molemmissa käsissäni minulla on malja.
Toisessa ihmeitä tekevä taikajuoma.
Ja toisessa viisaudet viisaitten.
Minun pääni on ontto. Otsaripanani on tyhmyys.
Minä olen narri, jonka nauru kaikuu ontossa päässä.
Varastohuone puhtaana.
Kirjaston kirja.
Laskelmoitu lause.
Puhdas taulu.
Odotus täynnä odotusta.
Elämä täynnä elämää.
Kirja täynnä hyvää tahtoa.
Mutta vasta viimeisellä sivulla kerron,
lentääkö lintuni vapauteen.>
04.02.2013
TaikasauvaHän sanoi minulle: "Nauti arkisista asioista."
Sytytin kynttilät siivouksen jälkeen.
Kuvittelin enkelin siivet kotini ylle
ja kuvitelmissani lepäsin sylissä rakkauden.
En ehkä ollut ennen herkistynyt ajattelemaan,
että tunnetilat, jotka toistuvat eri tilanteissa,
ovat erityisen arvokkaita asioita tunnistaa.
Ja olen kiitollinen, että huomaan nyt.
Aistimus, mielikuva, tunnetila, tietoisuus.
Käsitteet hienovaraisille jännitteille.
Kuin näkymätön lukukirja, ja hiljainen ääni,
joka kuiskaa: "Tämä on pelkkää kuvitelmaa."
Ja minä alan sisälläni nauraa.
Hänelle tämä on pelkkää kuvitelmaa.
Minä olen hänen kuvitelmansa.
Hänen kuvitelmanaan minä olen osa häntä.
Hän sanoi: "Katso tarkemmin sydämesi silmillä."
Näkymättömälle lukukirjalle alkoi ilmestyä kirjaimia.
Minä sain runon. Hän laati sen minulle.
Minä tahtoisin ostaa Harry Potter-pelin.
Ja taikasauvan.>
04.02.2013
RukoillakoJos ei Jumalaa ole,
mitä on musiikki?
Jos musiikkia ei ole,
mitä olisi nautinto?
Jos nautintoa ei olisi,
miksi elää enempää?
Jos elämää ei olisi enempää,
miksi hankita mitään?
Jos ei hankitse enää mitään,
miksi odottaa yötä?
Jos ei seuraava päivä tuo riemua,
miksi odottaa seuraavaa elämää?
Jos ei odota elämältä mitään,
miksi valvoa enää yötä?
Jos ei valvo enää yötä,
rukoillako silloin "anteeksi.">
30.01.2013Todella koskettava runo. Paljon sanomaa. Loistavaa... >Arvostelija: Legendaarinen05.02.2013 Ei siis Jumala maailmaa pidä kasassa. Vaikenen.Missä vaiheessa päätettiin,
että vain ilkeydellä on lupa puhua.
Tällä palstalla, jos toisella.
Missä vaiheessa hyvät antoivat pahojen ottaa kaiken vallan, ja vaikenivat.
Minä lauloin ja soitin. Rukoillakin koitin.
En toisen siivillä lennä, en.
Tulen uudelleen, Työnnyn läpi kiven.
Huudan hajalle kalliot. Ja Jumala nauraa.
Ai niin, pienisieluiset ei kestä sanaa Jumalasta.>
30.01.2013
Melkein sama asia, kuin nukkuminen,
on se, ettei edes koskaan koe olevansa hereillä.
Kai.>
28.01.2013
Tätä te ette koskaan voi viedä minultaEi se ollut totta, mitä meille sanottiin:
"Niin maan päällä niin kuin taivaissa."
Se meni, tuli. Oli, miten oli.
Ja se vaihtui nopeaa, kuin kulta hopeaan.
Ja minä itken. Ihmisen kyyneleitä. Minä itken.
Hengitin syvään, kuin sammaleen kosteista pintaa,
hengittäisi syvään.
Ja minulla oli siinä taivas,
kuin maan päällä olisi taivas.
Ja nauroin:
"Tätä te ette koskaan voi viedä minulta.">
18.01.2013Iloa surussa, ihanasti. Taidokkaasti limitetty erilaiset elementit, tunnot, tapahtumat ja lausumat. Rauhaisa, vapautunut tunnetila on se mihin päädyn tämän runon lopuksi. Kiitos. >Arvostelija: Eloisa18.01.2013 Koskettavaa tuskaa runossa. >Arvostelija: Albatrossi19.01.2013 Eloisa huutava runo. Joka päättyy oivallukseen hienosti. >Arvostelija: war19.01.2013 Vahva ja upea runosi! >Arvostelija: Saga Stålt25.01.2013 Piece of mindHe does not look like you,
bored on the rhymes, of yours, not.
Like you too much to tell in straight letter,
better for you and I, both.
It is not, I intend to cheat my man.
Not so, even if I could.
Not that I love you too much to tell it in words,
in your bed I belong, not.
And you most probably read this letter, wrong.
Loosing the best friend, as melting snow in spring,
once was, and then no longer is.
But in your body, or in your face,
at least in your music,
I find my peace of mind.
Or should I write:
"Piece of mind.">
18.01.2013
NarsistiJos vastaisin jokaiseen huutoon,
MINUN ON PAKKO HUUTAA kovemmin.
Jos vastaisin jokaiseen pyyntöön,
minä makaisin päivät ja makaisin yöt.
Ja minun elämäni olisi viisi minuuttia aamupesulla.
Jos, mutta minä en elä niin.
Minä en kuule, enkä minä näe.
Minuun ei luonnonlait päe.
Ja minulla on tunti siellä, juoksua tuolla.
Aikaa haavojani nuolla.
Enkä minä silloin rakasta sinua.
Vaikka sinä ehkä rakastat minua.
Silloin minä rakastan vain itseäni.
Enkä minä elä sinulle. En sinun vuoksesi.
Tulit elämääni, annoit jotain, otitkin jotain.
Ja pohja ei ole kunnossa,
vaikka me leijumme taivaissa,
tyhjän päällä.
Mutta sodan keskellä,
minä kiitän päivästä,
tai tunnista siellä ja hetkistä täällä,
omalla peilijäällä.
Oman kuvani kanssa,
narsisti.>
18.01.2013narsisti ottaa, ei anna syyttää ei kehu,,, rakkaus sanana toki tuttu ehkä on tunteena taas aivan mahdoton.. >Arvostelija: tiikeri ja jänis19.01.2013 AnkkuriJos hetkeksi pysähtyy juoksu,
ja melkein saa hännästään kiinni.
Keikalla huutaa mukana musiikin,
ennen kuin sammuu houreisiinsa,
voi sen hetken kuulla ikuisuuden,
maatessaan sängyllä kuunnellen MTV:tä.
Minä toivon laulavani silloin.
Minä toivon, että sanat ovat oikein,
ja melodia toivosta, ei epätoivosta.
Enkä minä yrittänyt olla hauska,
vaikka sinä kuvittelit niin.
Minulla oli ankkuri niin kaukana,
jonne ei nähneet kukaan, kukaan.
Ja sinne minua kiskoi muukin voima,
kuin tappaa sinut.>
18.01.2013
SeinäkirjoituksiaEi se eilispäivä ollut vain pimeä.
Eikä ne sanat olleet halpoja.
Eilinen oli lyhyt elämä
punaisten lyhtyjen alla.
Missä pedot tanssivat
huumeissaan, houreissaan:
hokien: "Huominen päivä ei nouse."
Ja ne loukkaavat sanat,
jotka lopulta murhasivat,
eivät olleet pelkästään
iskuja sydämeen,
vaan myös myrkky,
joka ensin luo elämää,
ja lopulta tainnuttaa:
"Mescalin."
Minulla ei ollut määrää.
Eikä äiti harjannut hiuksiani
sinä aamuna, kun hävisin.
Kävin nopeasti läpi metrokartan,
ja tiesin minuutilleen, milloin.
Mutta kun pysähdyin Varjalahdella,
näin peilikuvan,
joka säikäytti enemmän,
kuin poliisit takanani.
Minä olin enemmän kuin juoksuni.
Minä olen enemmän kuin tuoksuni.
Minä en tiennyt, mikä minä olin.
Ja niihin seinäkirjoituksiin,
joihin ei saanut kirjoittaa sanaa:
"Auttakaa minua", minä kirjoitin:
"Kuolkaa, saatana.">
18.01.2013
Mököttämällä kasvaaOnko hyötyä mököttää.
Satuttaa sulkeutumalla.
Onko hyötyä kestää enempää.
Nauraa huorien lailla.
Onko hyötyä nukkua lain?
Eläisi itselleen vain,
maailmassa jäisessä,
jääaavikon ainoana elävänä.
Onko hyötyä rakentaa,
kun kaupunki rakentaa rumaa ympärille?
Onko järkevää käydä kävelyllä,
tai ulkoiluttaa koiraa?
Onko tulosta sillä, että kouluttaa koiran istumaan?
Onko mitään edistystä se,
että vajoaa yhä uudelleen hallusinaatioihin?
Onko melkein millä tahansa mitään väliä,
jos päässä soi pirunviulu?
Onko elämällä ylipäänsä alkuunkaan ollut muuta tarkoitusta kuin istua odottamassa,
että tulee ero,
ja koittaa uusi suhde?
Uusi suhde, jossa olen yhtä onneton
kuin tässäkin.>
18.01.2013
Olen tottunutolen tottunut
1 alkoholi ei lopu kesken. jos loppuu, haen lisää.
2 miehet ei paljon matkalaukussa paina, jos painaa, vaihdan toiseen.
3 minä itse tiedän ratkaisut, mutta Jumala tietää vielä paremmin.
4 musiikki hoitaa sielua paremmin kuin rukous
5 netistä löytyy sanoja, jotka lohduttaa
6 naiset eivät kestä seuraani
7 lapset ovat luonnonvaroista kaikkein riistetyin
8 muuten vain eläen ei elä kovin kauaa
9 tuijottaessaan ulos voi tuijottaa sydämeen sisään
10 minun nimeni ei ole vieläkään sitä, jolla minua nykyisin kutsutaan>
18.01.2013Kiinnostava. Tekisi mieli keskutella. >Arvostelija: tanssahtelija18.01.2013 Ei anteeksipyyntöjäJos joskus mietinkin eroa,
mitä eroa sillä on siihen,
ettet kykene elämään ihmisiksi
toiselle ihmiselle.
Siis on ihan ok miettiä joskus eroa.
Jos joskus vaivunkin omaan maailmaan,
enkä viitsi vastata puhelimeen.
Kun ei voisi vähempää kiinnostaa.
Eikä jaksa panostaa.
Mitäpä tuosta.
Ihmiset maailmassa ovat sellaisia,
että he kuollakseen tahtovat sanoa:
"Me kävimme Ikeassa."
"Me", mitä tahansa, mutta "me."
Minä voin käydä Ikeassa itsekin, yksin.
Mutta en jaksaisi kymmentä vuotta
tuijottaa televisiosta lempeitä kasvoja,
koskaan katsomatta ketään silmiin.
Ja vaikka joskus tahdon eroa.
Ja toivon, että katoaisit elämästäni.
Se on ohitsekiitävä hetki.
Kuoppa tiessä, eikä enempää.
Taidan tänään nukkua omalla puolellani,
kietoutuneena omaan peittooni.
En tahdo käsivarttasi ympärilleni,
enkä kuulla anteeksipyyntöjä.>
18.01.2013Ihanan lempeältä saat kuulostamaan sen tunnon, kun ei ole valmis toiselle jotain anteeksi antamaan. Kirjoitat muutenkin tosi hyvin. Jälleen tälleen ihastuin runoihisi. >Arvostelija: Eloisa18.01.2013 Totta! Runossasi on viisas sanoma, kunpa olisin lukenut tämän kuukauden tai kaksi aiemmin. ehkä olisin ymmärtänyt tämän puolen minussa, ja antanut sen mennä vain ohi hiljalleen... nuina hetkinä on herkimmillään hajottamaan kaiken. Viisas ja niin elämänmakuinen runo. meni kyllä suosikkeihini. :) kiitos tästä! >Arvostelija: Marionetti19.01.2013 EpävarmaaOlen ollut ja tänäänkin olen,
kolme tai neljä väriä,
värisävyjä vienoja
tai rankkoja pintoja pellavakankaalla.
Olen ollut ja yhä olen,
itsenäisyyspäiväruno,
hetki irralla otteesta maan,
liitovarjo ja kitara.
Olen yhä ollut sitä mitä ennenkin olen ollut.
Että jos tavoitan ajatuksen, olen ehjä.
Jos kyyneleen itken, olen osa tätä.
Ja etteikö siinä olisi minua riittäviin?
Eikä riittäisi se, että sana kannattaa,
kannattaa ja yhä aina kannattaa?
Minulla on alterego, voima, joka pitää majaa minussa.
Mutta yhä olen minäkin, olemme kaksi tai kolme
tai useampi ihmeellinen voima.
Ristiriitaista elämästäni tällä hetkellä tekee vain se,
että minä en tahdo saada riittävästi,
mutta jos kiitän edes tästä runosta,
olen saanut riittävästi tälle päivälle.
Mutta ellen opi elämään itselleni
ja annan toisen jumaluuden tulla syliini,
kuljettaa sormiaan poskillani
ja annan sen sipsutella huoneissani kuiskien korviini
runoja, minä tulen vihaiseksi
tai minua alkaa naurattaa.
Joskin epävarmaa täällä on varmuus siitä,
että mielettömyyden ainoa syy on synti.>
10.01.2013Hyvin kulkee tarina, mutta pahalainen, jos syntiin uskot! >Arvostelija: vesilintu10.01.2013 HimostaIhminen, joka väistää vastuutaan,
selittää itselleen miten päin tahansa
syyn sille, ettei tarvitsisi kantaa vastuuta.
Ihminen, joka ei kestä kohdata ikäviä asioita,
on kuin lapsi, joka ei pelkää, vaikka vaara seisoo
suoraan edessä. Hän mieluummin selittää itselleen:
"Äiti sanoi, ettei maailmassa ole vaaroja."
Ihminen, joka on kasvatettu valhein,
ei aikuisenakaan ymmärrä kunnolla kirjoitettua tai puhuttua kieltä. Koska sanojen merkitykset eivät avaudu.
Ihminen, joka on kasvatettu petojen keskellä, kasvaa pedoksi.
Ihminen, jolle ei ole asetettu rajoja, ei ymmärrä miten on mahdollista hallita omat himonsa.>
08.01.2013
Jos päätät kouluttaa koiraaJos päätät kouluttaa koiraa,
opettele ensin sanomaan "ei."
Ellet osaa sanoa ei itsellesi,
et vakuuta eilläsi ketään toistakaan.
Jos päätät kouluttaa koiraa,
muista, että koira paljastaa hampaansa
ensin varoittaakseen,
jonka jälkeen sinusta riippuu,
hyökkääkö koira.
Jos päätät kouluttaa koiraa,
muista, että väkivalta on
nopein tapa tehdä koirasta hullu.
Jos päätät kouluttaa koiraa,
pohdi ensin, vietätkö mieluummin
elämäsi peläten vai rakastaen.>
08.01.20139 tason hysteriaaEnsimmäisellä tasolla pakenet isän syliin.
Toisella tasolla juokset mieluummin metsään.
Kolmannella tasolla kiikutat perässäsi ruumiita.
Neljännellä tasolla opettelet huutamaan apua.
Viidennellä tasolla vetelet sikeitä.
Kuudennella tasolla kuvittelet jo olevasi jotakin.
Seitsemännellä tasolla punnitset hopean ja kullan.
Kahdeksannella tasolla naurat, ettet ymmärrä.
Yhdeksännellä tasolla olet anorektikko,
joka ei edes enää oksenna,
koska ei enää kelpaa ruoka
eikä maita elämä.
Yhdeksän tason hysteriaa,
ja jokaisella niistä värähtelet eri väreissä.
Milloin kuolema ajaa, niin kuolema ajaa,
mutta jos kuolema ei aja,
niin se on silloin Vapahtaja.>
06.01.2013Hysteerinen runosi on, elämänkaruselli. >Arvostelija: Narrien Herra08.01.2013 |
|
|
Pellava 
