Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot
Peikon tieOlen pitkän matkan kulkenut,
metsätietä kohti syvempää,
monien suruja kantanut.
Luulin löytäväni oman paikkani,
kannon tai puun juuren,
turvallisen sijan pienelle peikolle.
Liian monesti tieltäni lähdin,
poimimaan huolianne sammaleista,
lisäten taakkaani ja vahingossa eksyen.
Nyt kadotin oman määränpääni,
väsyin liian raskaaseen taakkaan,
jätin matkan kesken omaan paikkaan.
Kuka nostaisi pienen peikon sammaleista,
joka luuli selviävänsä liian paljosta?>
03.03.2012upeasti olet toteuttanut runosi >Arvostelija: Pikku Sekopää04.03.2012 Muurin suojassaKylmästä kivestä,
kyyneleistä ja haavoista,
niistä rakensin muurini.
Vahvistin kerroksilla,
valasin katkeruudella,
ettei kukaan pääsisi läpi.
Sinä näit kivimuurini,
koettelit sitä hyvyydellä,
sait sen jopa horjuvaksi.
Purat kerros kerrokselta,
saavutat mitä kauan olen suojellut,
sydämeni tuntuu heikolta.
Annan sinun valloittaa sen.>
09.02.2012Niin sitä ihminen piiloutuu suojatakseen itsensä pahalta maailmalta runosi on koskettavan ihana toivo herää maailma aukeaa upeaa >Arvostelija: kirkaskyynel24.02.2012 Ei enääEn halua enää tuntea,
en kenelläkkään antautua,
tahdon tunteiden pois maatuvan.
En halua ketään lähelleni,
en kuulla sanoja luottamuksesta,
maa voi kuitenkin sortua alta.
En halua enää itkeä,
en katsoa muistoja sinusta.
kumpa sade ne pois huuhtoisi.>
auttoi vain hiukan purkamaan oloa.
31.01.2012Runosi kuvaa hienosti pettynyttä oloasi välillä on tuollaisia tunteita onneksi elämä voittaa ihana runo >Arvostelija: kirkaskyynel24.02.2012 Vain satuaKanssasi sadekin oli kaunista,
Pisarat otsallasi pelkkää runoutta.
Rakkauden hetket unenomaisia,
sisälsivät tunteita saduista,
joissa elettiin onnellisina loppuun asti.
Hymysi ei ikinä katoa mielestäni.
Kanssasi sateiden pisarat,
olivat liian usein kyyneleitä.
Tuskan hetket painajaisia,
suru ja rakkaus niin painavia,
että aaltojen vaahdoksi kadottiin.
Kyyneleesi eivät ikinä katoa mielestäni.>
15.01.2012
MustetaivasPiiskaavat pisarat taivaalta,
kirvelevät kolhiintunutta ihoa.
Sataa synkkiä sanoja.
Mustekynä sotkenut taivaan,
hukuttanut täysin mustaan.
Kirvelyä voimakkaampi pelko.
Missään ei tähden tähteä,
mustetta ei voi pois pyyhkiä.
En löydä enää omaa tietä.
>
31.10.2011
Ukkosmyrsky sydämessäMeille maalattiin musta taivas,
jonka alla sokeana asumme.
Pilvet itkevät tarinaamme,
josta on enää jäljellä,
vain ukkosmyrsky sydämessä.>
11.07.2011Upea PIdin PAljon :D >Arvostelija: Susa09Angel24.07.2011 taidokas runo. >Arvostelija: uninen runoilija06.09.2011 Kipeät sanatkin voivat helistä kauniisti. Tämä kosketti minua. Kiitos näistä sanoista. >Arvostelija: Kuulintu15.10.2011 Vaikea rakkausAjatukseni harhailevat ilmassa.
Mielipiteet ulkopuolisten kolhivat,
sanasi ristiriitaiset vaikeuttavat.
En usko sinua, en järkeänkikään.
Sydämeni lyönnit satuttavat,
haavekuvat virtaavat verisuonissa.
Miksei voitaisiin vain rakastaa?>
13.06.2011Lopussa toive johon voi hyvin samaistua. >Arvostelija: Kuurankukka17.06.2011 Upea Miksei voitaisiin vain rakastaa Koskettava JA ihan mielettämän hyvä >Arvostelija: Susa09Angel24.07.2011 PakoPakkaaminen tuntuu kotoisalta.
Laittaa muistot ja vaikeat asiat,
mieleni repun pieneen taskuun.
Tahdon unohtaa tapahtuneet.
Reppu tuntuu aluksi raskaalta,
mutta paljon kevyemmältä,
kuin tapahtumat levällään lattialla.
Tahdon piilottaa ne itseltäni.
Hiljaa poistun tapahtumapaikalta,
silmistäni yritän ne poistaa.
Suljen repun, laitan sen selkääni.
Tahdon taas paeta. >
pelkuri tai väsynyt.
31.05.2011
Yksinäisyyden väritKatson Yksinäisyyttä silmiin,
ne täyttyvät suolaisista kyynelistä,
mutta vihreät olivat sävyltään.
Piilottaakseen todellisen minänsä,
Yksinäisyys pukeutuu kirkkauteen
ja hymyilee ohikulkijoille kauniisti.
Yksinäisyyden ajatuksilla on värit.
Ne ovat sateisen päivän harmaus
ja nuoren tytön sininen hauraus.
Ne ovat matkalta jäljelle jääneet,
selviytyneet kevään hetkeen,
sillä Yksinäisyyden maailmassa,
väritkin voivat mennä rikki.>
12.05.2011Kaunis runo. >Arvostelija: Kuurankukka17.06.2011 Kiitos arvostelusta ♥ Tää on hieno, vetoaa muhun. :) Muutkin sun runot on ihania, aika melankolisia. >Arvostelija: sumusade06.09.2011 PeilikuvaOlenko se todella minä, joka hymyilee?
En näe enää itseäni peilistä,
näen vain tyhjän katseen
ja harhailevat ajatukset.
Hymyilevän suun ja itkevät silmät,
jotka sisälleen kätkevät tunteet.
Jonkun, joka ennen hymyili luonnostaan
ja päästi toisen lähelleen.
Piilottiko joku hänen sydämen?
Vai miksi hän ei enää naura?
Olenko se todella minä, joka itkee?>
30.09.2010Koskettava <3 >Arvostelija: Unisade28.06.2011 Kadonnut avainEn muista mihin jätin sen,
avaimen lukkoon kyynelien.
Unohdin sen kai pöydän laitaan,
josta se ajan myötä katosi,
tunteiden peittävään huoneeseen.
Nyt kun sitä tarvitsisin,
kadun etten laittanut sitä talteen. >
ehkä sitä ajan myötä kadottaa itkemisen taidon...
27.06.2010Niin..ja sitten se löytyy yllättäin ja odottamatta, usko vain. >Arvostelija: Syysrouta27.06.2010 Ihanasti olet maalannut tunteiden taulun >Arvostelija: Taivaanrannan maalari28.06.2010 Loistava :) >Arvostelija: Jores23.09.2010 Vautsi, tää on todella samaistuttava. Hienosti kirjoitettu. Olen itse joskus miettinyt, että josko kyynelille onkin jokin kiintiö; kun on itkenyt tietyn "määrän", niin kyyneliä enää vain ei ole? Siltä ainakin toisinaan itsestä tuntuu. Mielessä saattaa itkettää hyvinkin, mutta kyyneleitä vain ei ole. Sitten on toki se olo, että ei edes itketä, vaikka "pitäisi" itkeä. Jos ymmärrät, mitä tarkoitan. Niin, ja kiitos arvostelustasi :) >Arvostelija: kissanpentu17.06.2011 Jouluinen rakkausrunoJos sinulle valmistaisin,
pulkan Joulun punaisen,
olisiko valmis mäenlaskuun,
suoraan sydämeen?
Jos sinulle askartelisin,
kortin kauniin värisen,
lähettäisitkö sen minulle,
kera lentosuudelmien?
Jos sinulle kertoisin,
rakkausrunon aivan oman,
vastaisitko minulle,
sinun rakkaudella?>
22.12.2009SalaisuusEn tästä voi maailmalle avautua,
perääntyä niin pitkän ajan jälkeen.
En uskaltaisi teitä enää silmiin katsoa.
Ei ole syytä, mutta silti pelkään,
etten tuntisi enää itseäni.
En olisi enää minä.
Se on minullekkin vielä salaisuus,
jota käsittelen vain hiljaa,
piilossa muiden katseilta,
etenkin piilossa omaltani.
Minä todella pelkään,
että menetän sen myötä itseni.>
08.09.2009Identiteetin menettäminen tekee ihmisestä tyhjän. Jos sen menettäminen pelottaa, on totuuden kertominen tärkeää. Joskus vaikeita asioita kieltää myös itseltään. >Arvostelija: saw17.09.2009 AvaruusAvasin minä taivaankannen
ja sisään varovasti kurkistin.
Pimeyttä silmän kantamattomiin,
mutta uskalsin astua sisään.
Hetken ajan eksyksissä sukeltelin,
avaruuden kiertoradoilla.
Jatkoin kahlaamista rohkein mielin,
sillä en pelännyt mustia aukkoja.
Tulit luokseni tavoittamattomasta,
kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Mutta kerroitkin sen sijaan salaisuuden;
olit minun oma toivomustähteni,
se sininen haltija kauneimmista saduista.
Suutelit lailla tähdenlennon,
veit minut planeettojen pyörteisiin,
sukeltamaan käsi kädessä avaruuteen.
>
Henri<3
01.09.2009TyhjääTyhjät huoneet huokailevat,
muistoja monista tunteista.
Synkkyyttä syksyisin,
romantiikkaa talvisin,
sydänsuruja keväisin,
iloisia nauruja kesäisin.
Nyt tunnen henkäyksinä,
ne pitkin paljaita seiniä.
Maaten tyhjässä tunteessa,
hengittäen niitä sisääni.
Minä itken.>
03.08.2009Hieno runo, toisaalta kaunis, toisaalta ahdistava. Kiitos myös arvostelusta!:) >Arvostelija: pienimetsäkauris10.08.2009 TukahtuminenTukahdun taas maahan matalaan
Se vetää minua liian lujaa
ja kurkun kohdalta kuristaa.
Ei kulje henki,
vain huulet huutaa.
Tukahdun korkeaan hapettomuuteen.
En jaksa enää taistella,
ei se tilaa anna.
Ei kulje järki,
vain silmät itkee.>
28.07.2009En voi sanoa muutakuin että pidin! Runossasi oli se jokin joka kolahti ja kovaa:D >Arvostelija: Enkeli9529.07.2009 Idästä länteenLähdit maailman laidalta,
kääntäen katseesi itään.
Aamu oli vielä unessa.
Etsit minua varmoin liikkein,
käsittelit jokaisen tunteen,
yksitellen kaikki muistot.
Mutta olin jo poissa,
jättäen tunteeni itään,
suuntasin länteen.
Et löydä minua enää.>
löysin pakkailessani nuhjuisesti paperilapusta runon.
24.07.2009haikean hyvä runo >Arvostelija: loveaholic31.05.2011 Särkynyt kotiSinä päivänä sisälläkin ukkosti,
mutta sitäkin enemmän satoi.
Taivas sirpaliin särkyi,
liian kauan se tätä hautoi.>
12.06.2009Waude, hieno kuvaus ukkosesta, sekä sisällä että ulkona. Ja sisältää jopa aavistuksen tieteellistä faktaa tuon hautomisen puolesta. Tää on hyvä! >Arvostelija: Paraskeva25.06.2009 Hyvä runo. En kyllä tieteelliseltä kantilta tätä lukenut. Taivas=toiveet, unelmat. Viimeinen lause täsmentää hienosti runon ytimen. >Arvostelija: tulisoihtu28.07.2009 PintapuoliOlen orpo ihminen,
keskellä teidän maailmaa.
En osaa sitä käsitellä,
enkä saada sitä nauramaan.
Olen outo lintu,
teidän puhelinlangallanne.
En osaa samaa laulua,
enkä kaunista lentotaitoa.
Kuka haluaisi nähdä pinnan alle?
>
en osaa selittää, tai ehkä en kehtaa.
10.06.2009Kaunista, herätti ajatuksia. Varmaan meistä kaikista tuntuu joskus tuolta... >Arvostelija: Adswil14.06.2009 Varmasti on ihmisiä, jotka haluaisivat nähdä pinnan alle. Kauniisti ja herkästi kirjoitat. >Arvostelija: Millimenninkäinen20.06.2009 Oi, ajatteleeko joku niin kuin minä.. tuli sellainen fiilis. Kauniisti kirjoitettu. >Arvostelija: Zucker27.06.2009 Riipaiseva runo. Uskon; monesta tuntuu siltä, että on outo lintu. Näin varsinkin taiteilijatemperamentin omistavien ihmisten käy, ei vaan tunne kuuluvan joukkoon. Herkkyys VAHVAA. >Arvostelija: FridaMaria22.08.2011 TietElämän katu jakautuu,
tulevaisuuteen meneviksi teiksi.
Toiset lähtevät auringon matkaan,
toiset tahtovat olla kanssa kuun.
Mutta muista ystäväni,
että vielä tiet kaduksi kokoontuu.
Sillä sinä Gabrielle,
olet minulle aurinko ja kuu.>
<3
16.05.2009| 0| 20 | 40 |
|
Arjen sankari 
