Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot
Keuhkotkin kristallisoituu
sinä siirsit hikiset ja takkuiset hiukset pois
naamaltani
kultaisin
tämä on todellisuus
jonka minusta löydät ja jota
pidin piilossa
liian kauan, ehkä sitten ymmärrät
että olen kiinni pienissä hetkissä
muuten ihan vain hukassa
ehkä et halua huomata, että taas tänään
istuin tunnin parvekkeella enkä palellut
tuijotin lumiseen maahan
kengänjälkiäsi, matkalla poispäin
minussa piilevä hulluus sinussa
välinpitämättömyys
mutta silti rakastan jokaista
kun sydän juoksee kilpaa basson kanssa
ja minulta loppuu happi>
24.03.2013Paljon kaipausta runossasi, paljon myös rakkautta. Hyvin sommiteltu runo josta tykkäsin. >Arvostelija: mörrikki24.03.2013 mieletön. Aivan mieletön. >Arvostelija: kengänpohjat26.03.2013 Tähtipölyn makuinen iltaToisinaan taivas nukahtaa
kääriytyy tummaan peittoon ja kääntää
kylkeä
mutta minä seison mielelläni silloinkin parvekkeella
pyörin varpaillani ja valojuovat, niin ne on
satelliitteja
vilunväreet ja siniset huulet
kylmät sormet ja tupakanpuruja
hiuksissa asti
tunnen kätesi ympärilläni
samaan aikaan leijailen ja putoan
vatsanpohjasta saakka
ja höyryävän hengityksen mukana katoaa
ajatus
Oletko vain ohikulkumatkalla vai
aiotko jäädä rakastamaan minua ?>
20.08.2012Onpa onnistunut nimi runollasi. Tämä ihailijasi kiittää taas kerran koen suurta nautintoa lukiessani runojasi, k i i t o s. Tämän runon alku.... se vangitsee.... hieno! ONNEA ONNEA ONNEA synttärisi johdosta. >Arvostelija: FridaMaria25.10.2012 Vau! Runosi on pehmeä ja todella kaunis. Mielessäni saatoin nähdä taivaan ja tuntea vilunväreet. Joskus hetkistä on vain nautittava ilman suurempia pohdintoja. Suosikkeihin. Onnea. >Arvostelija: Tammikuuntytär25.10.2012 Irrallisia lauseitaSiinä missä muiden laivat
keinuvat aallokossa
minun uppoaa
olin alussa ja lopussa samaan aikaan
täydellisessä tyhjiössä
jossa maanantait tuntuvat viikonlopuilta
ja sunnuntaita ei ollut olemassa
sitten tulit sinä
kutsumatta ja vaivihkaa
halusit kesyttää ja pitää huolta
niin kai sanoit joskus
vaikken edes kuuntele
kun minä haluaisin repiä hiuksista,
purra huulta ja
kadota ennenkuin ne heräävät
pukeutua sitten rappukäytävässä
ja jostain syystä nyt
minä hymyilen jopa silmilläni
enkä pysty liukenemaan
haihtumaan vaahdoksi
vesilasin pinnalla
kun sinne tiputtaa aamulla poretabletin.>
17.07.2012loppu on hieman irrallinen (otsikolle uskollinen, siis). Mutta pidän tästä, voi kyllä. Viimeiset säkeet varsinkin kolahtavat. >Arvostelija: loveaholic17.07.2012 Niin, sitten tulit sinä... voin huokaista näin, minäkin. Ja tuo runon alku - ah ja voi, se tekee iholleni vilunväristyksiä.... >Arvostelija: FridaMaria26.07.2012 Joskus sellaista tarvitaan, sitä joka haluaa pitää huolta ja rauhoittaa. Silmissä hymy on ehdottomasti paras, silloin on kaikki hyvin. >Arvostelija: Varpaillaan18.08.2012 siististi cooleja rivejä ja värivaloja. muistuttaa eräästä olennosta toisesta ulottovuudesta. lopetus on ovela. tykkäsin kyllä. >Arvostelija: roughhands15.01.2013 Naurattaa ja itkettääOta yksi aamulla, toinen illalla
sivuvaikutuksia ovat hidastunut hengitys ja
tunnemaailman surkastuminen
kylmät kädet sekä
erittäin huono arviointikyky
olisin minä sinutkin jättänyt kokeilematta
vähänkuin kaupan hyllyyn seisomaan,
parasta ennen
mutta kai se on vain tapana, että avaan suuni
väärään aikaan
sinä minun housunnappini
ja hetken ollaan niin lähekkäin, katsotaan silmiin ja
hymyillään
vaikkakin vain toisella suupielellä
minä ammennan itseeni
epätoivoa ja kitkerää ruohonhajua
nuuskin salaa paidankauluksia
ennenkuin tukistan sinua kaksin käsin
tänään laitoin peilin edessä huulipunaa
enkä pessyt eilisiä meikkejä
painelin sormellani mustelmia reisissä
koska kipu, se on niin kivaa ja olen taas elossa.>
27.05.2012tekstistä välittyy paljon erilaisia tunnetiloja, eikä välttämättä niitä kaikkein mukavimpia. onko olemassa sellaista kuin väärä aika? jos olisikin vain aika. "she should not lock the open door, runawayrunawayrunaway..." niin, aina ei kylläkään osaa valita kaikkein viisaimmin. Pidin housunnapeista, kivusta, hyvistä kielikuvista ja paidankauluksista. Kun tuntee, tietää elävänsä. >Arvostelija: loveaholic27.05.2012 No niin. Olet runoillut, mikä ilahduttaa minua!! Kunpa osaisin sanoa jotain viisasta - vaan sanon sen minkä tunnen; heti runon alku kolahtaa lujaa, eikä jatkokaan saa putoamaan kärryiltä tätä lukijaa. Loppu sitten; huikaiseva! Vahvaa on tunnemaailmasi, ja ylen voimakasta tekstisi. Kiitos! >Arvostelija: FridaMaria26.07.2012 Kivusta tuntee olevansa elossa, viimeinen lause niin totta. Tämä käy tunteet äärilaidasta toiseen, paljon tarttumapintaa. >Arvostelija: Varpaillaan18.08.2012 Monenlaista tunnetta runossasi, ja elämän halua kipujenkin keskellä. Tykkäsin runostasi. >Arvostelija: mörrikki24.03.2013 Solar plexusTaivas tarttui kengänpohjaan
kaduilla korkeat reunat ja kynnykset
kompastumisvaara joka askeleella
Älä tule lähelleni nyt, anna minun pudota rauhassa
kohmettua ja käpertyä
enkä nouse enää koskaan
Teistä kukaan ei jaksa taistella
puolestani, puolellani
niiltä loppuu usko
kun minä varastin sen kaiken
ääreisverenkiertooni
laajenneiden pupillien reunoille värisemään
Haluaisin vesisateen ropisemaan peltikattooni
niin minun ei tarvitsisi etsiä itsestäni itkua
kuivattaisin kyyneleet kämmenselkään
polttavassa auringossa
Koska minä en muista
miltä kesä tuntuu.>
07.05.2012Tämä koko runo ihan vilisee tajuttoman ihania sanavalintoja. Oioi tykkään sinusta hulluna. >Arvostelija: grreee17.05.2012 Luin uusimmat runosi. Ajan kanssa. Nauttien. Ihaillen. On suuri rikkaus osata kirjoittaa näin. Niin, ihminen on loppujen lopuksi aina yksin. Eivät kanssaihmiset näe. Tavallaan se on helpottavaakin, toisinaan rankkaa. >Arvostelija: FridaMaria09.06.2012 Vesisade ropisemassa peltikattoon on lohullista, tavallaa. Ihana ääni. Ymmärrän. Tämä on täynnä oikeita sanoja, yhdistettynä, kivusta kauneutta. >Arvostelija: Varpaillaan11.08.2012 Kaikki on kuin hidastettuaHetki sitten jäin paikoilleni seisomaan
havahduin keskeltä katua, päässäni yksi kysymys
Millaista on olla elossa ?
Unohdatko sinä koskaan
miksi arki on täynnä rutiineja ja
teräviä reunoja
kaavakkeita ja musteisia sormenjälkiä
kun aika ja avaruus kulkevat käsikädessä
jään itsekin galaksin reunalle liftaamaan
mutta ei minulla ole kuin
nyrkkiin puristettu psyyke.
>
13.04.2012Mukavasti nidot tarinan runoosi >Arvostelija: Anjuska13.04.2012 Tälläisistä runoista pidän, arkista, kipua, monitulkinnallisia lauseita. >Arvostelija: Varpaillaan18.08.2012 AlkuMustelmia polvissa
kieli kuivuu kiinni kitalakeen
ja musiikin rytmi aiheuttaa
läikähdyksiä
opin eilen että tuuli kuljettaa kirsikankukkia viisi senttimetriä sekunnissa
Päässä tyhjyys
sarveiskalvojen takana vilisee elokuva
jonka mieli kuvittaa mustavalkoiseksi
välillä häivähdys oranssia, tai ehkä punertavaa
en muista enkä halua
Ja aamuyön mustassa loisteessa havahdun
ohi ajavan auton etuvaloihin
pieni pilkahdus silmiäsärkevän keltaista.
>
05.03.2012Mielipiteeni on:Hyvä runo olet tehnyt sinä. >Arvostelija: Adalmiinanhelmi05.03.2012 Meillä on aina uusi alku edessä. Sitä on kyllä pirun vaikea joskus muistaa, tajuta saatikka ymmärtää. Tässä kuvaat erään alun. Risteys on tärkeä paikka, kieli kuivana valitsee uuden alun, pää tyhjänä - onneksi! - valmis havahtumaan. Voin suositella; Anthony de Mello HAVAHTUMINEN-kirjaa. >Arvostelija: FridaMaria07.04.2012 Pakko pitää näistä riveistä. >Arvostelija: Mahlasydän13.04.2012 1muistilappuja kauppalistoja
sadan euron aurinkolasit ja hybridiauto
kirjoita itsellesi ylös ettet unohda:
muista hakea sielu pesulasta
siinä missä muut menee eteenpäin
minä kävelen ympyrää
ymmärrän
unohdan ja hukkaan
käynnistä systeemisi uudestaan, vaihda se
uudempaan
ja olet niin helvetin vapaa ja itsenäinen
itsekäs ihminen
primitiivistä elämässä on enää uloshengitys
korvaa se ideologialla
kabbalah, zumba ja cappuchino
sinä olet uuden ajan loppuasukas.>
17.11.2011Joo, tyhjää on elämä jossa vallitsee raha. Vaikuttaa auto, tontin koko ja muu sellainen. Itsekkyyttä! Minne meneekään ihminen.. Välittäminen, lähimmäisen kunnioitus. Luonnon huomioon ottaminen. >Arvostelija: FridaMaria31.12.2011 Jokin tässä tehoaa, pakko lukea monen kertaan, syntyy rytmi runoon. >Arvostelija: Mahlasydän13.04.2012 A Nice Little PlaceOlisin kaunis
maaperästä muovattu ja kasteessa kasvanut
metsänhenki
Mutta olen vankina betonineliössä,
kahdeksasta neljään ja sitä rataa
ihmisten keskellä ikuisesti
Stimulantteja, psykedeelejä
hitaita, nopeita
ja aidoimmat hetket on vain aistiharhoja
Vaarallisia sivuvaikutuksia.>
12.11.2011Luin muutaman runosi, tykkään ihan hirviästi. Palaan lukemaan uudelleen, mutta nyt vain tähän puumerkki. Kuvaat tässä osuvasti nykyihmistä, tuo "aidoimmat hetket on vain aistiharhoja" kolahti meikäläiseen lujaa. "Vaarallisia sivuvaikutuksia". Niin, tähän on maailma mennyt. Kauas Luonnosta, valitettavasti. >Arvostelija: FridaMaria12.11.2011 Näinhän se valitettavasti usein on.Kuin vankina jossain seinien sisällä. Ihminen tahtoo takaisin luontoon. >Arvostelija: Adalmiinanhelmi13.11.2011 heroiinia huonepalvelustasinä aamuna
heräsin tukka sotkussa meikit poskilla
lattialta
katsoin sinua ja heitä mutten
tunnistanut yhtäkään naamaa
sen enempää kuin eilenkään
eiliset vaatteet eiliset ajatukset
eilinen mieli
ja nykyään kaikki huomisetkin on
eilisiä
parvekkeellasi, sotkun keskellä
tyhjät tölkit tyhjä pää ja sytkärillä poltetut
tunteet
halua ei tunneta, ei sisällä pala
onko käytösongelma vai
käytössäsi ongelma
nyt aamuinen kaupunki on hiljaa
kuuleeko maailma.>
13.09.2011Varsinkin nuo kaksi viimeistä kappaletta kolahti. Hyvä runo, kattelin että luen noista uusimmista jonkun pelkästään otsikon perusteella ja tämä oli ainut jossa oli(minun mielestäni) oikeasti sellainen otsikko joka kiinnosti että halusin lukea tämän - kannatti! >Arvostelija: Silenseux13.09.2011 "ja nykyään kaikki huomisetkin on eilisiä" Vau. Tämä jättää sanattomaksi. >Arvostelija: Varpaillaan04.10.2011 Huhhuh, sanaton olen mäkin. Mykistävä (: >Arvostelija: Oceandream25.10.2011 Vau, mahtava! Tykkäsin. >Arvostelija: TiiaMo25.10.2011 pidän hirveästi runoistasi. Tämä varsinkin kolahti, sanat tunnelma ja tarina tuolla kaiken takana. >Arvostelija: loveaholic04.12.2011 tää oli loistava, sellanen viikonloppu aamuinen realistinen runo. jotenki omalla tavallaa loppu oli musta kauniskin. tykkäsin. >Arvostelija: timanttityttö20.01.2012 Syvällisestikadut on harmaat ja ruska vain
muotiväri lehtien sivuilla
silti toistat sitä kuin mantraa
ja niin sen on oltava
tajunta umpisolmussa
mutta jalassa tarralenkkarit
eikä kukaan enää erota tähtiä
helikoptereista
trendikkäästi tainnuksissa
piilevästi psykoosissa
tutkimuskemikaaleista kolmen tunnin
euforia
syyskuussa sulkasato
kuvakulma vinossa ja moderni savanni
missä leijonat on enää taskumateissa>
24.08.2011Pidän tyylistäsi. Näihin jää koukkuun. >Arvostelija: easytiger25.10.2011 rakastuin tähän. Mieletöntä sanojen käyttöä. Lisäksi rakastan kun saa itse miettiä eri tapoja löytää yhteyksiä yhteenliitettyjen mutta eri maailmoista tulevien mielikuvien välille >Arvostelija: kengänpohjat01.11.2011 haluaisitko sinä koskaan lähteäkerro miltä tuntuu
kun seisoo tyhjän päällä putoamatta
kävelee tikkaiden alta ja
seinät kaatuu vain viereen
miksi pitäisi itkeä
jos on kuivunut kasaan
kaikki on samanväristä ja
terävät reunat on suojattu
ei kiinnosta ja
ole jo hiljaa
enää en edes huuda
kun kädet sotkeutuu yhteen ja
sinä olet solmussa minun keskellä
en tunnista ajatuksia toisistaan
enkä osaa nukkua
haluaisitko sinä koskaan lähteä>
21.12.2010Hienossa runossasi tunnetta ja tuskaa.. >Arvostelija: Syysrouta21.12.2010 syvällistä runoutta >Arvostelija: Tintti k24.08.2011 Vau! Pysäyttäviä runoja. Pysäyttäviä kohtia tässäkin. Syvällistä. Pidän kovasti. Onnea! >Arvostelija: Tammikuuntytär25.10.2011 havaitsen sinut vielä huomennanyt kun istun paikallaan
eikä minua ympäröi äänet
jopa hiljaisuus on melua
tuska ei mahdu enää minuun
joten siirrän sen viereeni
seinille
ikkunankarmeihin
päästän osan karkaamaan
ovenraosta
mutten silti ole vapaa
kun olen ikuisesti sinusta irrallaan
myös minä lähdin
en tunne enää itseäni enkä
halua oppiakaan
jos jään tähän
tiedän
ilmestyt viereeni pala palalta
varjo kerrallaan>
29.11.2010Jopa hiljaisuus on melua. Nii-in. >Arvostelija: Varpaillaan29.11.2010 Nämä eron ja tuskan kielikuvat ja vangitsevan tunteen hahmot pyörittävät vahvaan tunteeseen. Minä luen, minä pidän, minä luen taas ja nautin..suloista tuskaa.. >Arvostelija: Syysrouta29.11.2010 The power of goodbye. Tai jotain. Kaunis runo! >Arvostelija: 24729.11.2010 Kaunis, herkkä. Pysäyttää. Onnea! >Arvostelija: Tammikuuntytär25.10.2011 ja siksi minä rakastan sinuasinä pysyt paikallaan
sinulla on päivän lehti ja kahvimuki
etkä hievahda
minä olen kaaos
pyörremyrsky
rantojen kaihoisat tuulet
ja kaisla joka taipuu vedenrajaan
muttei katkea
tekisit tilaa viereesi, ottaisit syliisi
eilen puistossa minä katselin lampea
sinä kai minua, tai ohi minusta
halusin tulla linnuksi
lähteä muuttoauran mukana talveksi
etelään
mutta sinä et anna minun paeta, minä en livistä enkä
valu sormiesi välistä, tiedäthän
jos haluaa tulla löydetyksi, pitää joskus myös
eksyä.>
17.11.2010valloittava >Arvostelija: Rokkarinpimu17.11.2010 Pidän , pidän, pidän :) todellakin vie mukanaa, tekee hyvälle mielelle, ajatteluttaa. >Arvostelija: Syysrouta17.11.2010 Runon loppu huikaiseva! Itse runosta jää minulle hieman ristiriitainen olo, tms. Tuttua tyyliäsi, eli erinomaisen taitavaa sanan käyttöä. No, tämä lienee runo joka vaatii usean lukukerran jotta aukenee kunnolla. HYVÄ, että annat pähkinöitäkin :) >Arvostelija: FridaMaria21.11.2011 vihaan sinua, kultaminä katson
kun sinä sytytät tupakan
se on kai viides tänään
etkä itkekään
ajatuksissani olen koditon
kaipaan sinua,
sinua ja ehkä ihan vähän
kesäkuuta
avasit oven kun olin vasta rappukäytävässä ja
minua pelottaa
suljen mieleni kivulta
korvani sanoilta
ja istun kuuntelemassa
sano jotain, pyydät
mutta en minä osaa enkä halua
räystääseen lentää pääskynen
sellainen jota säikyin aina
ja sinä nauroit,
minä halusin ottaa kädestä
parvekkeen reunaan tippuu vesipisaroita
sinä jätät minut.>
18.09.2010Todella kaunis ja taidokkaasti kirjoitettu runo. Toi vika säe jotenkin täydensi kaiken sen kivun, jonka olit saanut runoosi. Hrrr.. >Arvostelija: allrosesaredead25.10.2010 Todella koskettava. >Arvostelija: Tupasvilla03.11.2010 Kauniin koskettava runo >Arvostelija: Eeella24.08.2011 silloin minä pelkäänvietkö
minut täältä
olen valojen sokaisemana
enkä näe kasvojasi
kun sinut maalattiin vesiväreillä
sateeseen
minua ei haittaa juuri mikään
se hukuttava pimeys
kylkiluita nuoleva hämärä
salpaa hengityksen
lukitsee mielen
eikä päästä ääntäkään
ja hajoan varjoihin>
15.09.2010Aivan ihana syksyinen sateinen kaipaava hauras runo!<3 Toi mieleen tuhat ja yks mielikuvaa ja viimenen lause särähtää jossain tosi syvällä. Täydellisyyttä sanoisin >Arvostelija: Jesssa15.09.2010 Sinulla on kyllä hyviä kirjoituksia. Tykkään sun tyylistä, ei mitään riimien ylikäyttöä vaan just sopivasti minun makuuni. Hienoja kielikuvia joissain ja sanavalintoja. :) >Arvostelija: Silenseux13.09.2011 feenikskompleksipelkääjän paikka
huurteinen tölkki ja pilli
se on puoliksi läpinäkyvä
puoliksi vaaleanpunainen
sinä tuhahtelet
minä pidän jalkoja kojelaudalla
silitän poskeasi ja
revin hiuksiasi
harmaanruskeat lakanat
päämäärätön onnettomuus
silmitön suru ja sinun kauluspaita
minun hartioilla
rakastan jokaista virhettäsi aina lähtemiseen saakka
sen jälkeen ropisen tuhkana ikkunalaudalle
jään sormenjäljiksi lasipinnoille
huminaksi korvasi nurkkaan
jos tahdot niin>
22.07.2010Jotenkin karun koskettava. >Arvostelija: Jim23.07.2010 Tästä tulee niin elävästi mieleen se laulu: jos sä tahdot niin. Jotain samaa näissä sanoissa on, mitä siinä laulussakin. En osaa oikein selittää miksi tykästyin tähän, tämä tunnelma vain on sellainen, jonka ajattelee henkilökohtaiseksi. >Arvostelija: Varpaillaan28.07.2010 oh lá lá, suoraa suosikkeihin. sen jälkeen ropisen tuhkana ikkunalaudalle jään sormenjäljiksi lasipinnoille eieiei, miten sanoitkaan sen hyvin. >Arvostelija: Umbriel12.08.2010 tässä oli ihan mielettömästi fiilistä. >Arvostelija: tuulenpoika12.08.2010 otsikko on ihan mieletön ja täydellinen juuri tähä runoon. mä vaa mykkänä tuijotan näitä rivejä ja ihailen todella kirjoitustaitoasi. loppu on huikea. >Arvostelija: surukukkanen18.09.2010 Ihana, mieletön, rakastuin! Suoraan tietä suosikkeihin. >Arvostelija: teeu19.09.2010 pidin tästä runosta hyvin paljon! >Arvostelija: loveaholic01.04.2011 maanantai-iltalaineet lyö rantaan
minä katson kun ne hajoaa tai sekoittuu hiekkaan
sinulla on murheita
istut siinä vieressä, meillä on alla vanha makuupussi
löysin sen roskiksen päältä
puhut ja minä kuuntelen
mutta varon katsomasta päin
kun sinua itkettää
heinät takertuu jalkapohjiin ja
loppuunpalaneet tupakat muodostavat
jonoja rivejä ja kasoja
tämä on meidän ilta ja kukaan ei vie sitä pois
sinä halusit juttuseuraa ja minä vapauden
ehkä puoli kolmelta aamulla halaan sinua
poski vasten olkapäätäsi
sormet solisluuta silitellen
sanon sinä kyllä pärjäät>
se maanantai-ilta, joka jätti tunteita sisälle
21.07.2010Mulla ei ole edes sanoja kuvaamaan kuinka ihana ja koskettava runo tämä oli. Löysi paikkansa sydämestä heti ensilukemalla ilman mitään epäröintiä. Vau.. Tunnelma on jotenkin niin hauras, välittävä, surumielinenkin. Mä en ymmärrä miten tälläistä voi osata kirjoittaa edes. >Arvostelija: Varpaillaan21.07.2010 Luoja Ida tää on upea!!! Itkettää ihan kauheesti ku luen tätä, niin hauras, kaunis ja hengensalpaava ! oot edelleen miun idoli >Arvostelija: Jesssa23.07.2010 Mielettömän kaunis.. Kuten kaikki runosi. Toi itselle mieleen menneen kesän ja sen erään tärkeän ihmisen.. Kiitos tästä <3 >Arvostelija: teeu19.09.2010 älä soita huomennaen kuitenkaan vastaa
olen matkalla
lähtövalmiina tällä sekunnilla
levottomat jalat koukussa
ansassa
sinä sanoit, olen huonoin tuntemasi ihminen
jäämään
ja sehän on totta
minä olisin missä vaan mieluummin
milloin vaan
enkä kaipaa mitään niin kuin kaipaan muutosta
en halua tarttua mihinkään
vapaapudotus tuntemattomaan
onnellisuuteen
tien reunassa, mukana pahvinen kyltti
siinä kerran luki viisikymmentä kilometriä
taivaaseen
nykyään sateen värjäämät kirjaimet
minä olen siellä missä kukaan ei pysähdy
missä en muista huomisia, eilisiä
missä ukulelella ei pysty soittamaan
rakkauslauluja>
16.07.2010rrakastuin viimeisiin neljään riviin! ja sun muihinki teksteihin. Kirjotat aivan mielettömän hyvin, oot menossa suosikkirunoilijoitten listalle seurantaan ;> jja kiitoos, sun arvostelu pelasti mun päivän. >Arvostelija: kengänpohjat28.07.2010 vau. tää on aiva mieletön! :o "siinä kerran luki viisikymmentä kilometriä taivaaseen" hitsi sun runoista mä tykkään!! ♥♥♥ >Arvostelija: surukukkanen15.09.2010 atlantin allakylmä asfaltti
enkä tiedä kauan olen maannut tässä
kallo halki, valtimo revenneenä
rintalasta sirpaleina
pirstaloituvat unelmat
iskuja ei pehmennetty koskaan
eikä mikään tunnu niin pahalta kuin
menettäminen
sillä jokainen valinta on
vähemmän tai enemmän
toiseen suuntaan
väärällä polulla
sireenien äänet tuudittamassa uneen
ja kun tietää että kaikki on
ihan melkein ohi
ei enää itke>
02.07.2010tuskainen eli hyvä >Arvostelija: seba02.07.2010 ... kiitos. et tiedäkään, miten kiitollinen olen tämän runon olemassaolosta. >Arvostelija: sauli10.07.2010 |
värivalot 
