zephyr

Zephyr tarkoittaa: 1. Länsi-tuuli 2. tuulenhenkäys 3. jotain ilmavaa, epäolennaista tai ohimenevää Minulla tuppaa olemaan paha tapa yrittää tiivistää ajatuksiani. Jos luet, kiitän sinua. Jos ajattelet lukemaasi, kommentoi sitä. Pidän palautteesta.

Kevätaurinko

Kevätaurinko tekee taikojaan, 
hangen kimalteessa,
leikkii kirkkaan valkealla jäällä.

Haluan laulaa, rikkoa jään ja
kymmenen lasia,
iskeä nyrkkini ikkunasta läpi,
että näkisin
ja herättäisin meidät särkevään helinään.

Räpyttelen silmiäni,
jään loisteessa,
olen tullut rantaan,
hieman aiemmin, ennen,
silloin viimeksi,
jäälautat vasta hipoivat hiljaa
toinen toistensa kylkiä.

Nyt ne ovat yhtä
ja kantavat minutkin.

Elefantin kyynel

Jos tulisit ikkunani alle,
soittaisit keskellä yötä,
tajuaisit viimeinkin,
huutaisit, itkisit, nauraisit, rukoilisit,
kertoisit, mitä haluat

Kertoisin,
että haluan sinut

Uskoisit ja uskaltaisit,
ottaisin sinut
pehmeästi vastaan

Näin sinut eilen ja
tänään sisälläni paistaa aurinko

Pelko

Pelko on se, 
joka syö vielä, vaikka nälkä meni jo aikoja sitten.
Pelko oksentaa, kun sen silmissä välkkyvät ne levottomat yöt.

Pelko on se,
joka suunnittelee mielessään mielisairaalan sängyn
ja siihen itsensä asettelee kippuraan.

Pelko tilaa vielä yhden,
soittaa taas yhden itkuisen puhelun.

Pelko ryntää ulos,
se on niin sekaisin, ettei varmaan löydä kotiin tänä yönä.

Ettäs kehtaakin!
Nytkin se vainoharhailee tuolla kaduilla.

Sunnuntai

on hyvä päivä



siivota ja vaihtaa järjestystä



kun en suostu uskomaan,

että tää ois tässä



Hyvä päivä

aloittaa

uusi elämä

huomenna



vanhassa valokuva-albumissa

pikkuenkeli

hymyilee vieläkin.

Kotimatkalla

Ruokalan tiiliseinä,

elokuun taivas,

tanssivat hullut nuoret,

nuoret hullut,

epätoivoaan.

Huulet kiiltävät,

houkuttavat,

eikä kukaan tee päätöksiä täällä.

Tallaan nuoruuttani
märkään lenkkipolkuun.
Juoksen ohi puiston,
jossa istuin syliisi hajareisin,
humalluimme hämärässä
loppukesän illassa.

Mutta tässä minä nyt juoksen
ja juoksen ja juoksen
tyhjiä polkuja ja puistoja.

Sitten katulamput sammutetaan,
tuuli vaihtaa suuntaa.

Katse ylös, tähdet vilkuttavat
meille, pölystä syntyneille.

Taltutan sisäisen ekstremistini,
olen saanut paljon anteeksi.

Olen rakastanut tätä,
rakastunut tänne,
rakastunut täällä.

Kiitos teille kaikille,
jotka opetitte minua,
satutin ja 
satutimme,
satuimme 
samalle tielle.

Olen räsynukke,
on riepoteltu,
pesukoneessa rummutettu,
sylissä nukahdettu.

Tääl on oltu

Tääl on oltu,
tupakansavuisessa hotellissa aamupalalla soittimet selässä,
kaniinit loikkivat tehtaan aidan raoista Twin Peaks -soundtrackin tahtiin,
tääl on oltu sillan alla silleen, räkälän kattoterassilla kovaan ääneen sunnuntaihumalassa,
viimeisillään paettu keskitalven mustaan pakkasyöhön,
keskikesällä autiotaloon, joka purettiin seuraavana aamuna.

Keltaisia lehtiä
kesäkuun neljäntenätoista, koko kaupunki
tuoksuu kostealta uimarannalta
voi kukan haituvat hyökkäävät hiuksiini!

Do you really want to live forever?
olen kuulevinani lasten huutoa,
kuulokkeideni lävitse,
tuulee aina vain lujemmin
ja minä lisään volyymia,
we don't have the power but we never say never,
hetkeksi.

Sitten avaan taas korvani,
onkin hiljaista,
eikä tullut sadetta.

Huh nyt tiedän,

ei ole enää sanottavaa tai

vastattavaa nyt

tiedän olen valmis, ei kaikki

ei ala alusta, kaikki

alkaa uudesta,

koska tiedän nyt.

Etäisyydet

Valtatien kohina ja

vain omat askeleeni

jäisellä tiellä.

Tässä pimeässä on hyvä.

Tunne uskaltaa tulla 

sopivalle etäisyydelle.

Ne ikävät haluan unohtaa,
mitäänsanomattomat.
Piilottaa muistot niistä,
joiden kanssa kadotin itseni.

Mitä haluan muistaa,
kevätyön tuoksun,
aran ja viattoman,
pojan äänen korvassani,
se kutitteli kuin 
samettinen ruusunterälehti.

Me leikimme
ahneita roolileikkejä
odotamme
kärsimättöminä
kun sanotaan
maailma muuttuu

Etsin itseäni
suurennuslasilla
päivisin.

I

Vanhat henget
kohtaavat öisin lähteellä,
josta joimme kerran,
usva nousi, mutta ennen kuin lähdimme,
käänsimme selkämme,
perhoset laskeutuivat lepoon lähteen reunalle.



Aurinko polttaa hiekkaa joen rannalla,
vesi on kirkkaampaa,
ilma pehmeää,
ja minulla vielä
melko sileät kantapäät.


II

Olemme vanhempia nyt,
puukin kasvattaa jo karheaa partaa.

Ympärilläni yhtä aaltoilevaa tunturia,
kuljen pientä poropolkua,
jouset soivat korvissani
ja sataa haikeasti.

Äiti Maa ja Isä Aurinko
pitävät meitä kädestä.

Tietämättömänä, avoimena,

Tyttönen tanssii,

hyppii ja heiluu elokuun yössä,

mustat hiukset salaa takaa takussa,

viiniä kielellään, veressään,

viininpunaisessa villatakissaan,

viaton lämpö silmissään,

arkana ja luottavaisena,

kun ei etsi mitään,

ei pelkää ketään,


kun ei pelkää mitään,
ei etsi ketään


kerran elämässään

18-vuotiaana.