Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot
VuoristorataTässä
Ne kyynelet matkaavat poskien vuoristorataa.
Miksi niin vaikeaa tehdä oikein,
mikä siinä niin suuresti sydäntä satuttaa,
toisen onnen eteen toimia?
Niin,
ei oma sydän okaa tahtoisi irti nyppiä,
sykkii salassa lämmöllä.
Rakkaus-
se ruma sana,
koska se satuttaa,
juuri nyt minua.
Miten ottaa onni,
miten toimia oikein?
Vai pitäisikö kerrankin vain toimia väärin,
olla itsekäs rakkaudessa,
vaikka tietää että voi satuttaa toista.
Satuttaa lopulta itseään...
Sen sijaan että satuttaa vain itseään.
Tässä kuumien kyynelten vuoristoradassa,
istun matkalla ylös ja alas.
Tein oikein,
miksi siis itken?
Ja silti tiedän että hänkin minua,
sillä rumalla sanalla.>
19.06.2010Vaikeaa on jos rakkaus ei kohtaa, vaan kaipaus on kauniimpaa >Arvostelija: Diomedea19.06.2010 Herkkä, haikean kaunis runo >Arvostelija: Neito6820.06.2010 Rehellinen ja helvetillisen kipeä, elämänmakuinen runo, joka koski juuri nyt erityisen kipeästi. >Arvostelija: rimpsenssa19.08.2010 KuunkatsojatNe kolme kuunkatsojaa,
tarinaa kertoivat,
maasta minne päivät menevät nukkumaan,
yöstä joka ei päivää koskaan nää.
Ne kertoivat myös maasta,
miljoonan auringon, ainaisten auringonnousujen.
Loputtomasti horisontteja huikaisevine,
loputtomine auringonnousuineen.
Ei koskaan yötä nähnyt tämä maa.
Ja minä,
kuljen siinä välissä,
loputonta hämärän harmaata viivaa.
Täällä tähtien alla,
auringon laskun viimeisessä aavistuksessa,
sen nousun ensimmäisessä hämärässä,
suurien tarujen levottomilla kentillä.
Tylsyyden kuluttumilla teillä,
ikävyyden syntysijoilla.
Siellä kuuntelin,
kuun kulkijain naurua,
päivän etsijäin surua-
kultaansa, kunniaansa löytäneet,
vain näintä ristiriitojen,
suttuisia napanöyhtä palleroita.
Ja se suru virroiksi asti kyynelehditty,
tuhansissa levottomissa öissä,
hekuman hikeen sekoitettuna,
sykkinyt kuuman veren mukana.
Kolme kuunkatsojaa,
tähtien tuijottajaa-
selittämässä selittämätöntä,
merkitsemässä merkityksettömiä.
Minä merkillinen
hämärän lapsi,
harmaalla viivallani,
nousemassa ensimmäiseen aamuuni.>
Aurinko nousee-
tai laskee, meille elämässäkin.
13.03.2010Mielenkiintoinen, kaunis ja haikeakin runo...hyvä >Arvostelija: Neito6817.03.2010 upeaa >Arvostelija: MangoMoon10.04.2010 Sydämen pimeälläpuolella.Lämmin hyöky sydämen,
piilossa kaikelta lainehtii.
Miten avata suljetun sydämen patoluukut,
tuoda avoimeksi muiden nähdä,
kuulla, katsoa.
Jossain tunteen tuollapuolen,
loputtomasti lainehtii,
ottajaa odottaa.
Sen sekunnin ja toisen välissä,
katseiden fotonivirrassa ui,
levoton lämpö,
tunteiden loputon meri.
Tässä päivässä,
tässä hetkessä-
tuhannessa menneessä aamussa,
epämääräisessä määrässä,
toteutumattomia huomisia.
Sieltä sydänten pimeältä puolelta,
sykkii kohti huomista.>
02.03.2010Niin ihana luen tämän kyl uudestaa...... >Arvostelija: Piitu29.03.2010 rakkauden kaipuuta...pidin runostasi :) >Arvostelija: LifeGoesOn14.05.2010 Toiveikkaan Ihanasti sykkii... kaikesta huolimatta. >Arvostelija: niiu25.05.2010 Lohdullisen kipeä runo kasvun vaikeudesta. >Arvostelija: rimpsenssa19.08.2010 PilkilläKajo auringon,
yllä aavan,
jäisen järvenselän.
Lumi narskuu askelilla,
sydän elämää takoo korviin jyskien,
kaira rutisee,
veteen molskahtaa.
Vain kevyt tuulen henkäys,
talvisia tykkypuita helisyttää,
humahduksella lumia tiputtelee-
pilven talven timantteja puista,
valoon auringon kajon,
tuo- aikaan saa halon-
ilmiön tuon taittuvan valon.
Siinä istun, jakkaralla sormet kohmeessa,
toukkaa koukkuun pujottamassa,
ahventa narraamassa aamun auringossa.
Katselen, ihmettelen
tätä talven ihmettä,
kun päällä vesien kävelin.
Sydän takoo sekunteja pois,
kohti illan punerrusta,
värjäten aavan kuparinpunaan,
sammuen pois harmauteen.
Vielä kuu ja tähdet,
saattelevat kohti kotia.
Eipä juuri saalista,
mietteitä,
vain
hyvä mieli, levollinen.>
20.02.2010Mukava tunnelma, hyvä : ) >Arvostelija: Neito6820.02.2010 Aistivoimainen vaellus vetten päällä; ihmettely jää >Arvostelija: vesilintu20.02.2010 Hienoa tunnelmointia... tempaisee lukijankin pilkkihetkeen mukaan. :) >Arvostelija: niiu28.02.2010 PalvojaMiten palvoa voi,
rikasta,
rakasta- unelmaa kaunista.
Harhakuvaa rakkaan kangastusta,
ajat takaa,
janoon näännyt lähteen reunalla.
Uni kaunein,
haavekuva vain-
painajaisena ennen jouluna kummittelee.
Tuhannetta kangastustani elämässäni jahtaan.
Ja se pakenee aina vain.
Tiedän sen tuolla olevan,
sinun,
kangastuksenkin.
Rakkaan, elämän kauniin takaa.
Miten palvoa voi,
harhakuvaansa vainen,
ihminen, mies ja nainen.
Miten
rakkauden kuvaa-
ei rakastaan,
se ihminen tavoita suosta tuosta?
Ajatus liian kevyt koskettavaksi,
elämä liian raskasta elettäväksi.
Ne pilvet sydämen sokeriset,
pois sulavat arjessa aina.
Mutta palvon,
sinua rakkain
muistoasi sydämen vaalin.>
20.02.2010Kaunista ja haikeaakin, hyvä runo >Arvostelija: Neito6820.02.2010 haikeaa sinua >Arvostelija: MangoMoon20.02.2010 Upea. Ei raskas, eikä liian keveä. Ihmettelen ja ihastelen, enkä lähde sorkkimaan. >Arvostelija: Cere13.03.2010 SydänlamaSydäntalvesta sydänlamaan.
Suudelma toisensa perään,
antamistaan odottaa.
Matkalla jostain jonnekin,
hetkestä seuraavaan.
Sydänlama-
laatikossa tykyttää.
Odottaa kätesi avainta,
kosketusta huulien.
Hellyyden puskutraktoreita,
sydänlaman kaatamaan.
Henki huuruten,
kohti lämmintä syliäsi-
narskuva pakkaslumi,
luoksesi saattelee.
Aina matkalla
kohti sinua, minua
ja meitä.
>
31.01.2010Kaihoisaa ja kaunista...hieno runo >Arvostelija: Neito6810.02.2010 Sydänlamasta huolimatta Hieno tunne runossasi. Erityinen. Tykkäsin Paljon. >Arvostelija: niiu11.02.2010 Runosi soljuu kaihoavan kauniina lukijaan >Arvostelija: Diomedea20.02.2010 Yön tunnitYön tyhjät tunnit,
niitä lukemattomat kellot,
pienemmiksi paloiksi pilkkomassa.
Yhtään nopeammin ei maa rataansa
silti siitä kiiruhda,
käännä kylkeään,
kohti uutta päivää-
ei vaikka kuin hoputtaisi.
Kuutamo valaisee alkukuun talviyötä,
vielä valkoisia hankia,
kaupungin valoissa hiljalleen hehkuen,
ja kuutamossa,
sinertävän loisteen lumossa,
laajana taustakankaana,
puiden varjoja piirrellen satumaisemaan,
tykkypuiden lumioksilla kimaltaen.
Sydän vain hiljaista kaipausta soittaa,
jokaisella lyönnillään.
Yön tyhjät tunnit
poissa jossain,
sen rakkaimman rinnalta,
pitkiltä tuntuvat.
Silti
loputonta kauneutta,
kuutamoinen talviyö tulvillaan
voimaa-
luonnon, taivaan
sielujen synnyinmaan.
Yön tunnit
lopulta täysiä ovat
kauneuden jääkidekukkien.>
Öinen maisema ikkunan takana kuutamossa
voi houkuttaa yllättäviin ajatuksiin.
06.01.2010Hyviä oivalluksia, kauneutta, herkkyyttä, haikeutta runossasi. Pidän! >Arvostelija: Talvicc106.01.2010 Vahvasti tunnelmainen on sanojesi piirto kauniilla ja luonnonläheisellä hyvin rauhaisan oloisella runollasi. >Arvostelija: Puuhevonen06.01.2010 Joskus yön tunnit tuntuvat todella pitkiltä liian pitkiltä yksin kuluttaessa niitä Kaunis, herkkä, haikeakin runo...pidän >Arvostelija: Neito6806.01.2010 Valvoessa on yö pitkä, kaunista tekstiä kaipauksessasi >Arvostelija: Diomedea06.01.2010 haikeankaunista >Arvostelija: MangoMoon06.01.2010 Kaunista yön tunnelma loihdit runossasi. Tuo viimeinen säkeistö Erityisen Kaunis jääkidekukkineen. Sydänlämpöiset Syntymäpäiväonnittelut !! ---<--<--@ @-->-->---- >Arvostelija: niiu11.01.2010 Kuutamossa kaikki kaunistuu ja kaipuu sirottelee jääkukkasiaan yöikkunaan! Paljon Onnea Syntymäpäiväsi johdosta! >Arvostelija: KuruKukka11.01.2010 Runon tunnit täynnä tunnelmaa joka syntyy juuri noista aineksista lumi, yö ja kuutamo. Teksti keinuu sointuvasti kohti loppuaan, jossa sen kaipuu saa täyttymyksensä. Onnea merkkipäivälle! >Arvostelija: Alppivuokko12.01.2010 Haikea ja kaunista<3 Hieno runo, pidin!:) >Arvostelija: Cinderella23.01.2010 Miulla alkaa heti runon alun luettuani soimaan päässä Yön (muistaakseni) biisi "Tunnit toukokuun" ja se sotkee ajatustani melko pitkään ensin... No, saan sen lopulta karistettua ja aloitan tekstin lukemisen uudelleen. Todella kaunista kuvausta kuutamöyöstä, kaupungin sykkeen rauhoittumisesta hitaasti kulkevista tunneista. Valvojalle ne todella ovat pitkiä. Mutta silloin on myös mahdollisuus nähdä tuo kaunis maisema, kuunnella itseään ja sieltä ulos noita koskettavia kaipuun kipuja. Kerätä voimaa kauneudesta ~ja sitä todella on tulvillaan kuutamoyö, jotta voi alkaa uuden aamun, päivän ja jatkaa matkaa... Upea runo. >Arvostelija: Mandella23.01.2010 Kaunis runo :) >Arvostelija: Matseltof26.01.2010 TalviyönäTalviyö,
se ensimmäinen joulunjälkeinen,
jona taivaasta lumi leijui,
peitellen lasten lumienkelit uneen.
Kuinka jäälyhdyissä tuikkivatkaan kynttilät,
upoten yksinäisen sieluun,
valaisten polkua huomiseen.
Sylin ikävä,
ihon ikävä...
sylin kaipuu toiseen,
ihon kaipuu iholle.
Vielä hetkinen yksinoloa orastavassa rakkaudessa.
Ei uutta anoppia aattona vielä tohtinut kohdata.
Päiviä tulevia,
silti innolla odotan varovaisella.
Sitä uutta vuotta tulevaa-
parasta kaikista tulevista?
Talviyö,
täynnä pieniä unelmia,
toipumista kaloripommeista.
Lasketellaan kohti laskiaista,
jos laskimotukos ei yllätä pitkinä pyhinä.
ja sylin kaipuu-
pian taas iho iholla,
ehkä kaikki tulevat talvet,
vuodet ja elämän.
Talviyö,
tänään täynnä kynttilän valoa.>
Kauniisti kynttilät valaisevat naapureiden pihoja.. ja omaanikin.
24.12.2009Kauniita tunnelmakuvia, herkkää ja hapuilevaa haaveilua silti niin eteenpäin vievä, pidän kovasti. >Arvostelija: Saskiia24.12.2009 Kaunis, toiveikas runo...hieno : ) >Arvostelija: Neito6825.12.2009 huikean kaunista >Arvostelija: MangoMoon25.12.2009 Kaunista,hienoa pohdiskelua ja tunnelmaa. >Arvostelija: Talvicc125.12.2009 Realistista mietintää ja tunnelmaa kauniilla ja ilmeikkäällä ihan rohkeallakin joulurunollasi, pidän tästä. >Arvostelija: Puuhevonen25.12.2009 Kauniisti runossasi sykkii talven sydän. :) >Arvostelija: niiu11.01.2010 Tänä aamunaTämä pakkasaamu,
kuuraiset puut auringon kultaamat.
Siinä vierelläni hengitit-
hengitin minäkin,
hiustesi tuoksua,
sydämesi sykettä rauhaisaa.
Missä olit nämä vuodet,
joina sinua etsin?
Vai vääriltä poluiltako aina etsin,
vaikka melkein vierelläni vaelsit.
Tämä pakkasaamu,
lämpimin ikinä,
syleilyssä toisen ihmisen.
Ja vaikka kutsu käy,
työmaan taas ulos kylmään,
pakkaseen-
auringon kullassa henki huuruten.
Kantavat hymysi yli päivän,
pienellä kaipauksella.
ja taas,
syli toistaan,
kosketusta odottaa-
yhteisiä hetkiä hämärän.
>
Näin-
käy kun jotkin asiat loksahtavat vain paikoilleen...
17.12.2009Mahtavan ihana tunnelma tässä kuin hidastetussa filmissä >Arvostelija: Diomedea17.12.2009 Rauhallinen, seesteinen tunnelma alusta loppuun, joka valtaa myös lukijan mielen onnistuneesti kainaloonsa. Tästä paistaa samalla myös varmuus oikeasta tiestä, mii laiks! >Arvostelija: maitokahvi17.12.2009 Niin on kuulteinen ja onnellinen tunnelma runossasi. Kauniisti ja ilmeikkäästi sanoma korostuu upean luonnon verrannossa, taidokasta ja osaavaa runotusta, nautinto lukijalle. >Arvostelija: Puuhevonen18.12.2009 Hieman unenomainen, rauhallinen, kaunis tunnelma...joskus sitä etsii vääristä paikoista, joskus ei vain huomaa sitä oikeaa...hyvä runo, pidän >Arvostelija: Neito6818.12.2009 Huikean ihana tunnelmaltaan. Kertakaikkiaan vei kuin virta venhoa mennessään tätä lukijaa... Upea. >Arvostelija: amo te18.12.2009 Elämän pikkunyansiit loksahtavat kauniisti lukemassani paikoilleen... >Arvostelija: liinukkavarsa18.12.2009 suloisen kaunista >Arvostelija: MangoMoon21.12.2009 Talvirakkaus lämmittää. Ihanan positiivinen ja lämmin runo. >Arvostelija: niiu11.01.2010 GoottilinnulleÄlä kuolemaa etsi,
kaunis Goottilintu, kuolemanjoutseni...
Souda sumuisella virrallasi,
vastaan, kohti aurinkoa.
Älä polta silti,
siipiäsi lailla Ikaroksen,
ei taivas ole meitä varten,
ei myöskään synkät syvyydet.
Palamme aina,
loisteessa suuressa,
jos liian ylös tai alas liidämme.
Päivät eivät koskaan vailla kuolemaa,
elämän tasapaino,
yhden syntymä,
toisen kuolema.
Mutta jokainen elämä,
elämisen arvoinen.
>
Goottiruusulle piristykseksi kirjoittamani pätkä...
Esille tulee hänen pyynnöstään =)
17.12.2009voi, kuinka mua hemmotellaan tänään aivan piloille. kohta alkaa kellertää päässä. niin kaunista. syvältä koskettaa. >Arvostelija: MangoMoon17.12.2009 Aivan ihana ja runon sankaritar on tämän kyllä ansainnut! >Arvostelija: maitokahvi17.12.2009 Kauniita sanoja ihmiselle, upeaa syvyyttä elämälle, vaikuttavaa ja puhuttelevaa kerrontaa ja ajatusta nostavaa ilomaisua ylväällä runollasi, nauttavaa runotusta lukijalle. >Arvostelija: Puuhevonen18.12.2009 Niin on...hieno, piristävä runo : ) >Arvostelija: Neito6818.12.2009 Tosi kaunis runo. Ihana ystävälle osoitettu kannustus. Harvinaislaatuisia nykyään kuitenkin, ja aina saajalleen todella arvokkaita ja upeita. >Arvostelija: amo te18.12.2009 Ihastuttava runo ystävälleni, tämä on jotenki voimmaannuttava, saat tuntumahan siltä niinku sanat liitääs toisen luota toisen luo,-- ihana runo. >Arvostelija: Ma-ppi18.12.2009 Upeasti kerrot gootilinnusta kuitenkin tytöstä uljaasta :) >Arvostelija: liinukkavarsa18.12.2009 Loistavaa kirjoittelua <3 >Arvostelija: ÖidenKruunu18.12.2009 MusiikkiaJos annan
tuon musiikin
joka jostain valkoisten pilvien yltä
korvani tavoitti,
kuun kurkistukselta kaatui,
liukastui enkeleiden astinlaudoilta
Tipahti sävel kerrallaan korviin,
sydämeen
sitä outoa toivoa jostain huomisista,
uusista paremmista valaen.
Missä nuo taivaan lempeät,
kylmän sinisten pohjoisten tuulien ylle löysivät,
mistä saapui kevään tuoksu uuteen talveen?
Valoa kuutamon,
ystävän iltatähden,
Pohjantähden,
Etelänristin- taivaan maitopolkujen sumuisten.
Ja niin
katse jalkoihin,
maahan rakkaaseen-
suomalaiseen, sen sylissä kasvaneena,
siitä voiman,
syvät syntyjen syvyydetkin imeneenä,
aina äidinmaidosta ja kohdusta alkaen.
Siitä,
katseesta, jalkojen juuresta ne kevään siemenet,
nousevat talven taittaen
ja musiikki
se nuotti kerrallaan,
taivaille palasi.>
Tuossa palautteessa tuli kysymystä, että mitähän musiikkia satuin kirjoittamishetkellä kuuntelemaan...?
Noh.. kuuntelin Yön Loisto albumia.. kappale jääköön kuitenkin kertomatta, pienenä arvailuna jokaiselle joka tämän lukee.
03.11.2009Hyvin moninaisesti soiva ja kauniita runokuvia piirtävä on taidokas ja runollisesti soiva ja kaunis runosi. ~~Kiitos kauniista sanoistasi.~~ >Arvostelija: Puuhevonen03.11.2009 Ihana, valloittava -> ehdottomasti suosikkeihini :) >Arvostelija: Samum03.11.2009 Oitis alkoi uteluttaa, mitähän runoilija kuunteli. Viimeksi syvennyin kehoituksesta steelpannuorkesterin soittamaan Finlandiaan enkä pettynyt, vaikka se esitys olisi ehdottomasti pitänyt nähdä; on se niin liikunnallista musiikin tekoa. Innoittunut on runosi. >Arvostelija: vesilintu03.11.2009 Kaunis, hieno runo...musiikki saa joskus liitelemään pilvien päällä... : ) >Arvostelija: Neito6803.11.2009 surumielinen pohjaväre >Arvostelija: MangoMoon05.11.2009 Lukija ihailee tämän runon jättämää vapautta tulkita runon musiikkia. Vahvaa Sonataa, herkkää Secret Gardenia. Silti luulen että runossa on kyse sanojen paluusta kirjoittajalle. >Arvostelija: Vipero05.11.2009 Kun käyn runosi riveillä tuntuu, että olisin keskellä kaunista musiikkia ja maailmaa lähellä taivasta. Tässä on kauneutta, valoa, rakkautta. Sanataidetta. Kiitos. >Arvostelija: Mandella06.11.2009 Miehekästä, herkkää tulkintaa. Tyylikäs kokonaisuus. >Arvostelija: Vaalea ruusu27.11.2009 Todella upeaa tekstiä! >Arvostelija: Talvicc118.12.2009 AlastomatAlastomat rangat
suruaan itkevät,
syksyn sateissa
vailla lehtiään.
Suruvaippaan talvi kaiken kutoo,
puhtaan valkoiseen.
Pyyhkii sateen kyyneleen,
mustan maan pimeyden.
Niin talvi jäätää
viinin virratessa suonissa,
elämän pakkasnesteenä
henki huuruten,
happea haukon ahnaisiin keuhkoihin.
Sitä hiiltä tuotan,
merkkaan jalanjälkeäni,
keltaisella lumipenkkaan.
Vielä uusia satua kerrottaviksi,
joka päivä pörssitiedotteissa,
muovitettuja tarinoita,
kilometritehtaalta.
Vihreää näkyy,
kadun tallaajalle,
ei lamppu rikki suojatien liikennevalossa vielä.
Ja surulliset alastomat rangat,
lohduttomasti vastaan kävelivät.
>
28.10.2009Hyvällä rytmillä kirjoitettu selviytymistarina, jota oli mukava lukea. Yllätyksellinen ja tuore. >Arvostelija: Narrien Herra28.10.2009 Kaunis, hieman haikeakin runo..hyvä >Arvostelija: Neito6830.10.2009 oi, kuinka kaunista melankoliaa >Arvostelija: MangoMoon31.10.2009 Tämän hetke koleus tuntuu sanoissasi. Kaunis >Arvostelija: ayla07.11.2009 On aikaEhkä olisi aika,
avata se elämän kirja.
Avata siivet viikatut, tuskalla tärkätyt.
Ottaa ilo,
tuulen noste
elämän viinistä juopua kerrankin.>
Syntyi palautteena goottiruusun nimettömään runoon.
26.10.2009sanaton. kiitos! >Arvostelija: MangoMoon26.10.2009 On varmasti! Oi kuin ihanaa räpistelyä, joka on juuri kainiiksi liitolennoksi muuttumassa, hyvät on ohjeet annettu ja kalli viinikin kaadettu. Hieno ja vahva on runosi. >Arvostelija: Puuhevonen26.10.2009 Tässä on ajatusta. Nosteen saa tuntumaan ainoastaan levittämällä siipensä. >Arvostelija: Mandella26.10.2009 Kaunis, hyvä runo : ) >Arvostelija: Neito6826.10.2009 Siipien havinan voi lähes kuulla. Hieno. >Arvostelija: niiu27.10.2009 Baudelairea siteerataan usein aiheesta elämästä juopuminen: Voi valita, mistä tahtoo päihtyä. >Arvostelija: vesilintu27.10.2009 Upea :) >Arvostelija: Samum28.10.2009 Upea ja sanaton minäkin ♥ >Arvostelija: ÖidenKruunu06.12.2009 Savuisia unelmiaSavuinen unelma,
uusista aamuista
kaukana jossain,
huolien tuollapuolen.
Mikä pursi sinne kuljettaisi,
onnettoman kaarnalaivaan tuulen tartuttaisi,
onnellisten omille vesille ohjaisi.
Pieni kipinä toivon,
orastavan läpi laskevan pimeän.
Se soihtu sydämen,
jossain kutsuu-
sanattomilla sanoilla elehtii.
Suoraan savuisten unelmien
unikuviin.
Näin herään, ajallaan-
talviaikaan arempaan.
>
25.10.2009tässäpä on runo tunnetta täynnä taitavaa sanailua >Arvostelija: QueenOfTheDawn25.10.2009 Utuisen Savuinen runonen, jossa herkkyyttä ja ihanaa toivon kipinää. Pidin, Paljon, runosta kokonaisuudessaan, mutta aivan erityisesti runon hienosta ja herkästä lopusta. >Arvostelija: niiu27.10.2009 huokauksen kaunista >Arvostelija: MangoMoon31.10.2009 Pimeät vedetPimeys lankesi,
mustana merenä kurkun umpeen kuristi.
Vahvan käsivarren lailla,
tähdetkin vesien yltä yksi kerrallaan sammutti.
Tuhon teot korjaamattomat,
paniikki sielussa, sydämessä,
maailman kaikki jänikset pussipöksyissä.
Missä on se sielun liipaisin,
missä se ajopanos hulluuteen?
Hetkittäin, ihminen itsensä tuntee
ja hetkittäin toisenkin.
Piinkova pinta, voi kätkeä pehmeän ytimen.
Pehmein untuva verhota,
sen riivinraudan,
repivän piikin joka haudatutkin muistot,
äestää, auraa pintaan menneen,
kaiken piilotetun pintaan nostaa.
Koskaan ei mikään pintaa syvemmällä.
Ei ihminen eläimestä eroa,
kun ohuen kuoren sivistystä sivuun sysää.
Ollapa sovussa susien lailla,
vaan usein ihminen toiselleen susi,
liian harvoin ihminen ihmiselle.
Mikä löi hampaat irveen, tuhanteen toraan,
tuhoisille teille, mustille vesille.
Toivoa on sydämissä,
ei aina empatiaa, antipatioiden keskellä.
Antropomorffisena ilmentymänä,
vaanii kateus, kurjuus ja kuolema,
kannoillani käännyn.
Anteeksi- eihän näin pitänyt käydä
että järjen tuolle puolle ajaudun.
Vielä viimeiset karaoket,
kanavan kutsu toivon tuollepuolen.
Näin sammuu
viimeinen kipinä.
>
Elämässä on asioita, joita ei tahtoisi oppia itsestään, niitä pimeitä puolia. Siksi kai ne hyppäävätkin naamalle järkyttävän kovaa, kun niihin törmää.
Elämä on mutkikasta, ei sitä ymmärrä, eihän sitä ymmärrä aina edes itseään. Omistettu kadotetulle ystävyydelle, hukatuille tilaisuuksille ja sinulle, sinä joka luet tätä siellä jossain.
19.10.2009Koskettava, surumielinen runo >Arvostelija: Neito6819.10.2009 tämä oli matka >Arvostelija: MangoMoon24.10.2009 Koskettavaa kuvausta ihmisen hauraasta pintasivistyksestä ja sisällä jylläävistä vaistoista ja vieteistä sekä pahuudesta, mikä on vierasta eläimillekin. >Arvostelija: taivaanlapsi25.10.2009 Tämä on huikea! Siis vau! Kiireesti suosikkeihin. >Arvostelija: Mustaleski26.10.2009 PurotJanoa
Loputtoman polttavaa,
siinä lähteen reunalla kuvajaista onnesta katsoen.
Miksi kukin,
aivan itse käpertyy menneitä sirujaan vaalimaan,
janossaan nääntymään päivä kerrallaan.
Jos viimein,
tilaisuuteen tarttuisi,
uudesta lähteestä joisi virkistyäkseen,
eikä enää nahistuisi onnettomuuttaan?
Syksyn sateet saavat viilentää,
poltetta mielen,
naisen kuin miehen.
Pienet purot kuivuneiden kyyneleiden,
kaikki viimein samaan mereen laskevat.>
01.10.2009Ihastuin jo runosi nimeen...se on lupaus jostain suuremmasta. Ja sitähän saa luettuaan runosi. Hyvin kaunis ja koskettava. >Arvostelija: Mandella01.10.2009 Kaunis, hieno runo : ) >Arvostelija: Neito6802.10.2009 Tunteiden puron solinaa merta kohti. Hieno. >Arvostelija: niiu12.10.2009 huikeaa laatuasi >Arvostelija: MangoMoon18.10.2009 Tuikkujen kertomaaTuuli tempoi,
oksia koivun.
Lehtiä ravisteli, niihin kirjoitteli,
tuuleen tarttuneita
kurjia kohtaloita.
Mitä sateesta, sen pisaroista
kun maahan roiskuvat rapakoihin.
Sitä isoa matalaa väistät,
pieneen syvään polkaiset.
Syksyssä värit syvät, vihreä vanhaan kellastuu,
pakkasesta haavat,
tuulen tuhmasta kuiskeesta punastuu.
Punaposkipuolukat mättäällä,
poimijaansa odottaa,
kuin kosteana naisen nuppukin rakastajaansa.
Sanoja, saloja hämärän kuiskeen,
syksyn
ja sen tuulen salaisen kuiskeen,
takkatulten takaa kaapatun.
Tuikku rivi ikkunalla,
katseesta heijastumassa,
näitä ajatuksia päälleni kertomassa.
Se liekki,
lämmin tanssii takaraivossa aamuun.>
24.09.2009Onpa kaunis syksyinen runo! >Arvostelija: Talvicc124.09.2009 Kauniin Tuikkiva Syysruno. Pidin, Paljon. >Arvostelija: niiu24.09.2009 Satumaisen hienoa sanoilla ja tunnelmilla kuljetusta, lukijalle ihana elämysmatka. >Arvostelija: Puuhevonen28.09.2009 Kauniin syksyinen runo :) >Arvostelija: hiivatti29.09.2009 Kaunis, hieno runo...pidän : ) >Arvostelija: Neito6829.09.2009 Kaunis ja voimakas runo, tykkäsin kovasti paljon :) >Arvostelija: Samum25.10.2009 syksy tuo runouden inspiraatio kaunista tekstiä >Arvostelija: QueenOfTheDawn25.10.2009 Mistä vaikenenMistä vaikenen,
mitä rakastin, minkä sydämestäni kadotin?
Ne kädet päästin käsistäni,
vaikka eihän niitä pitää voinut,
vailla toisen tahtoa.
Mistä vaikenen,
mitä ymmärrä en, tämä elämä,
rakkaus- kiemurat sen.
Ne säikeet ohuet elämän langat,
sanattomat säkeet, joita en lausunut.
Mistä vaikenen,
ymmärrän sen, että ymmärtänyt en.
Siis
jos viimein sanon sen,
vaikea taito on rakkauden.
Tämän asian viimein
viimein ymmärtänyt olen.
Siinä se,
mistä vaikenen.
>
Siis nyt lienee taas aika vaieta.
18.09.2009Toivottavasti vaikeneminen ei tarkoita myös kirjoittamisen lopettamista...hieno runo...ja niin totta...se on vaikea taito... Kiitos : ) >Arvostelija: Neito6818.09.2009 Kunpa osaisimme lukea toistemme ajatuksia niin olisi rakkauskin helppoa, ethän lopeta kirjoittamista hyvä runo >Arvostelija: Diomedea18.09.2009 Kovin on lukijaakin satuttava tämä kaunis ja puhuteleva runosi, upea on runosi, ei varmaankaan viimeisesi. >Arvostelija: Puuhevonen18.09.2009 Mä en vaan ymmärrä miten jotkut osaa kirjottaa! <3 >Arvostelija: ÖidenKruunu19.09.2009 Sykähdyttävää ymmärrystä :) >Arvostelija: Samum25.10.2009 Näitähän minä kaipaan.Askelten rapina,
suttuinen soratie menneessä.
Ne askeleet viemässä jonnekin,
jota ei muista,
haaleaa ja sameaa.
Eivät ystävän kädet luokseen viittoneet,
eivät sormet lomittuneet toisiinsa,
lämpimästi syleilyyn suljettu.
Tuhansia pieniä harharetkiä elämässä.
Taas tämä oma pikku monttu vettymässä,
salaojitustako rakentaa pitäisi,
ylivuotoputki suruille ja pato iloille?
Pysyvyyttä kaipaan,
käsiä toisia omiini, sormia toisen,
omia sormia lomittamaan.
Sen otteen,
kiinni pitämään, huomiseen viittomaan.
Ja niitä muistoja suloisen kauniita,
kehyksiin liimattaviksi.>
Otsikko kertoo kaiken.
10.09.2009Kaunis, kaihoisa, hieno runo! >Arvostelija: Neito6811.09.2009 Äh, kaniin runon olet raapustanut. Ehkä hieman poikkeava rakennevalinta (omasta mielestäni), mutta se ei haittaa lainkaan. Se on vain hyvä juttu; tuo runoon mielekkyyttä ja ns. tasoja. Joka lukukerta antaa jotain uutta lukijalle. >Arvostelija: SsennyuLostSoul11.09.2009 Kaunis on runosi Kaipaus. Erityisesti viehättää itseäni runon loppupuoli lähtien tuosta `Pysyvyyttä kaipaan, käsiä toisia omiini, sormia toisen...` jne. Tosi Hieno Tunneruno. ...runoaarteistooni tallennan... >Arvostelija: niiu14.09.2009 Tää toimii, saat aikaan hienon tunnelman tässä. Tuo salaojitus ja ylivuotoputki ja pato, on tosi hieno kohta, tunteita ja kokreettisia tommosia asioita, jotka on irrallaan ikäänkuin tunnelmasta, siihen kuulumattomia, mutta samalla sanovat juuri oikein. Tykkään =) >Arvostelija: Vilp18.09.2009 Ihanan konkreettista kaupausta, kauniisti olet runosi ajtellut ja taidolla kirjoittanut hyvin tunnetta välittämään ja sanomaasi kertomaan. >Arvostelija: Puuhevonen18.09.2009 *huokaus* Niinpä niin. Taitavaa tekstiä >Arvostelija: Mustaleski27.10.2009 LomillaTämä rakas elämä,
sitä kaulin,
sen reunoja parsin.
Lomaa, sitä ei elämä anna,
nihkeästi duunarin isäntäkin.
Rakkaudesta rumia sanoja jaellaan,
kiimasta kuumia ja kauniita.
Kohtalo,
sitähän ei ole, vain olematon arpa,
omaan osaansa tyytymättömän.
>
04.09.2009Paljon hyviä ajatuksia ja pohdintaa antaa ja puhuu hyvin, koskettava runo. >Arvostelija: Puuhevonen07.09.2009 Aina joskus pitää sitä elämääkin tosiaan parsia... Hieno. >Arvostelija: niiu14.09.2009 |
|
J M Stone 
