Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot
Noususta laskuunTässä voiman nousussa
heilun, tanssin, rakastan
oloa
Itseni kevyen hennon
tunteen
valjastan luovuuteen
Vaan nopeasti kadoten
nousu jättää
tilalle tuoden
kylmät viimat, tärisyttäen
Pelastakaa tältä pettymykseltä>
15.02.2010Hienosti kirjoitettu, hieman surullinen runo - ainakin lopussa. >Arvostelija: Roxanne15.02.2010 hieno >Arvostelija: seba15.02.2010 Hieno runo, ymmärrän hyvin. :) Ja kiitos arvostelustasi :) >Arvostelija: Sirith01.03.2010 F32.2Nousen aikaa vastaan
vastaan sotatannerta,
sotaa sairauttani vastaan
Vihollinen itsessäni,
tuo tunne
kroonistaen minut psykoottisuuteen
Saaden minut häviämään,
häviämään uudesta alusta
muistoista
kaipuusta
kivusta
Tekemään rangaistuksen,
jonka itselleni langetin
>
24.01.2010
Tänään en toivo mitään
sillä unelmat ovat vanhenneet
Tänään en odota mitään
eivätkä pettymykset odota minua
Uskon kuollakseni
pimeää rakkautta
jossa jokainen tahtoo kunnioittaa vain itseään
Halveksin entistä minääni
kyynelsilmässä
kuljettuani kuin armonenkeli - auttamassa muita
...vaan ei itseään koskaan>
20.11.2009
Kadotettu intohimoKerta kiellon päälle
palaamme vuosien taakse
kuin mikään ei olisikaan muuttunut
Silti, kukaan ei saa tietää
Huulesi kulkevat kehollani
kuiskien salattuja asioita
käsiesi löytäessä vanhat arpeni
Kadotettu intohimomme
löytyi sieltä jostain
yhden yön huumeesta>
17.11.2009ah, kuumakin runo, kiva jos intohimo palasi :) >Arvostelija: uninen runoilija17.11.2009 SairaalassaTotisesti olin pohjalla
liian rikki edes kirjoittaakseni
Olin sydän vailla iloa tai lohtua
yksinäinen, todellakin yksin
Sairaalavuoteella
tunsin runnellun kehoni,
muistin käsieni teot
sairaalan vaatteet pureutuneena haavoihin
Manan mietteistä selviydyin
ja nyt halusin vain kirjoittaa:
En olekaan heikko, en mennyttä
ja elämäni silkkaa aikaa täynnä
>
13.09.2009sairaalan vaatteet pukeutuneina haavoihin on hieno ilmaus, sorrut loppu runosta liian yleiselle tasolle >Arvostelija: seba13.09.2009 Kehräävä ystäväni Kostea nenäsi niskassani
aamuyöllä minut herättää
"Äiti kiltti, minulla on jo ikävä"
Kehräten käperryt kaulalleni
enkä raaski kääntää kylkeä
-Valvon vain onnellisena,
kuunnellen pientä tuhinaa
Silkkiseen turkkiisi
itkenyt olen kyyneleet
Kasvoni monesti painanut
tuoksuun pehmoiseen
Palatessani aina kotiin
on minullakin jo ikävä
Tervehdit minua naukaisten
ja säntäät heti leikkeihisi
Odotat minua
Nauratat minua
Lohdutat minua
Rakastat minua
ja minä aivan mielettömästi sinua!
>
Ei taaskaan mikään runollinen taideteos todellakaan, koska niin suuren tunteen vallassa äkkiä suhaistu... Minun paras ystäväni, 10kk ikäinen tyttökissani <3
18.04.2009Ihana ja niin suloinen runo. Tuli mieleen oma karvaturri, joka on leikkisä ja pelkää yksinäisyyttä :> >Arvostelija: manetheren18.04.2009 Runo kuin kissan kehräys, lämpimästi ja kunnioitaaen runominä kertoo suhteestaan ystäväänsä. Runo kulkee hyvin on selkeä ja kaunissanainen, pidän kovasti. >Arvostelija: Puuhevonen08.06.2009 Oi suloinen runo. >Arvostelija: sinunvarjo13.09.2009 Oij aivan ihana<33 tuli ihan oma kissa mieleen :)) >Arvostelija: Piiuu09.02.2010 -5kgSuupieleni kääntyvät hymyyn,
jäykästi, pitkästä aikaa,
ja ihan totta, aivan luonnostaan
Eivät nuo luonnontuotteet, kemikaalit
samaa tunnetta saa aikaan,
kuin katseesi kulkiessaan ihoni pintaa
ja vihjaten, että pian kelpaan>
Otsikko tahallaan "irrallinen", jotta toisi runolle hiukan erilaisen sanoman...
27.01.2009Upea, kuinka paljon saatkaan kerrottua rivien välistä ! Tämä saa minut kuitenkin pohjattoman surulliseksi.. >Arvostelija: Kliseidenvyyhti09.02.2009 Wau! Todella hieno. Ilman otsikkoa olisinkin varmasti käsittänyt runon ihan eri tavalla. Se toi tähän sen pienen lisämausteen joka käänsi koko asetelman nurinpäin. Hieno! :) >Arvostelija: nukkekoti01.03.2009 Onnellisuus kihelmöi mukavasti. >Arvostelija: Puuhevonen08.06.2009 tosi upea! toi otsikko toi tähän ihan eri näkökulman :) >Arvostelija: Piiuu09.02.2010 Käsi kädessä hetken kuljinKäsi kädessä
me kaksi pientä ja herkkää
Hetken luulimme onnen kääntyneen,
ottaneen meidätkin viimein vastaan
Se päätti vain piruilla meille,
käden kädestä erottaa>
24.11.2008Voi luoja, tämä on niin suloinen! Suloinen, ja samalla satuttava. Kaunista! >Arvostelija: jennimary15.12.2008 Entä jos sinutkin menetänLiian moni lähtenyt
oman käden kautta
Liian moni jäänyt
pois näistä kuvioista
Kuulin eilen liikaa,
suuria asioita
ja hiipi sydämeeni - pelkoa
Vastaa nyt puhelimeen,
sydämeni ei vaan kestä
se kuuluu ikuisesti sinulle
Anteeksi etten eilen soittanut
>
15.11.2008Kipeä aihe. >Arvostelija: tiikeri ja jänis15.11.2008 Sellainen suloisenkatkera tämä runo, tunne välittyy hienosti. Tykkään :) >Arvostelija: Sirith22.11.2008 tää on upea,kosketti.. >Arvostelija: MaDonna15.02.2010 Amfetamiinin hellyysMustelmat, reiät käsivarsissasi
en haluaisi niitä nähdä
en haluaisi tietää
Kun suonissasi virtaa voima
jaksat ehkä jatkaa hetken,
sydämesi sykkii hellemmin
Kun näen nuo pöydälläsi
minun sydämeni ei rikkoudu
Se vain itkee hiljaa
>
Otsikko on liian helppo ja johdatteleva, teksti liian laimeaa, mutta tämä suru on niin totisinta totta kuin vain voi.
15.11.2008
MurtuvaKasvojesi takana
loputon virta,
odottelee kiivautta, raivoa
Kätketty kivulla, väärillä sanoilla, padoilla
eikä jäljellä monta aikaa,
on kaikki romahtava
Kaikki on pian läpinähty>
05.10.2008Sopii fiiliksiini täydellisesti. Loistava runo! >Arvostelija: aivopesty05.10.2008 Pidin. Mielenkiintoinen matka... >Arvostelija: Joshua05.10.2008 Pelko omatuntoa kohtaanKatumuksen tielle löydettyäni
huomaan silmieni auenneen,
sillä ennen en tosiaan nähnyt;
siteet silmilläni, luomet arkoina
Kun nyt omaan näkökyvyn,
en pysty peittämään silmiä;
virheellinen todellisuus,
rikkonainen omatunto,
pistävä kipu
Taas toivoisin olevani sokea>
05.10.2008hyvä runo ihminen haluisi vaientaa omantunnon >Arvostelija: Valonvoitto07.11.2008 Älä menetä voimaasiTuulesta riehtaisit rakkautta,
vaikkei myötätuuli myötäillytkään
Purosta kasvatit aalokon,
vaikka valmiiksi jo kohisi
Puhdistit roskaa jäteastialta,
sillä sehän minä oikeasti olen
Joskus muistelet, mistä se kaikki voima,
ja minä pelkään,
pelkään vastatuulta,
pelkään virtaa,
pelkään omaa sisintä
ja joskus pelkään sinua>
05.10.2008
LiitoksistaanPikkuinen sielu parkuu
tämän ajan paosta haaveillen
Sillä lähellä on se hetki
kun sydämet ratkeavat liitoksistaan
Eivät kestä enää piilotettua
mustaa tuskaa ja punaista surua>
28.08.2008tämänkin on hyvä tyttö...osaat kirjoittaa >Arvostelija: Valonvoitto07.11.2008 Kesän ensimmäinen hämäräKattotuuletin hurisee
pöydällä lakastuneita kukkia
ja teemuki
Ensimmäinen hämärä kesäyö
jonka koleus odottaa vain sadetta
Pari kesää sitten,
samanlaisena yönä
samaa sadetta kuuntelimme,
sydämen sykettä hiljaa
Kesähuoneeni, hämärä aitta,
siellä tein ensiaskeleen loppuelämälle
>
Asuin kesäyöt aitassa, jossa kuuntelimme kanssasi sadetta hiljaa, jolloin rakastuin
13.07.2008Sateen ropina katolle, pimeydessä, jonka vain kynttilän tai rakkauden valo rikkoo, huoks. Tuollaista tunnelmaa, minkä runoosi olet riimittänyt tahtoisi tavoittaa tämäkin sydän. Kiitos nautinnollisesta lukuhetkestä. :) >Arvostelija: Kultavirta14.08.2008 Ihana tunnelma on runossasi. Sateen ropinaa ja lämmittävää rakkautta. Pidin tästä. >Arvostelija: Makarios18.08.2008 Sanojeni varhainen lähdeSinulle kirjoitin,
asettelin hellät sanat sinua varten
omistit hauraimman huokauksenkin
Nyt kun sinua ei enää ole
säästyy paperi valkoinen
Vaan mistä nuo tulevat
haikeimmat, hauraimmat
tuo pieni pisto rinnassa...
Niin mistä, jos ei sinua kerran enää ole?>
Hänelle, jolle on aina varattu osa sydämestäni. Se pieni osaa siellä välillä pistelee, koska on tuskaa menettää lopullisesti jotain, jota tulee aina muistelemaan rakkaudella.
13.07.2008Ikävää ja surua sydämesi vuotaa. Kaipaava tunnelma ja sen koskettavat sanat tuntuvat sydämeen asti. >Arvostelija: Makarios24.08.2008 SaksetonOllaan yössä yksin, hiljaa
lihamme palaa
sydämemme jo karrella
Hien valuessa kasvoilta
on hyvä ottaa esiin liinat
Sidon itseni sinuun
ja minne ikinä päädymmekään
niin hei
en minä omista saksia>
09.07.2008
Heinäkuun ensimmäiset mansikkamaistiaisetMuistat kai sen viime kesän,
vanhan ruman autosi
ja piinaavan kuuman ajomatkan?
Mansikoita annoin suuhusi,
ajelit maantien laitaa
Hymysi oli silkkaa huumaa,
rakkautta, iloa katsella,
ja radio soitti juuri sopivan lujaa
...mutta tänä kesänä
on lattialla mytty vaatteita,
ja kone hyrrää ja rätisee
"En nyt mansikoita, jos vaikkapa illalla">
09.07.2008Ihanaa iloa ja onnea on runosi alku... Lopun sanat koskettavat surullisuudellaan. Hieno runo. >Arvostelija: Makarios24.08.2008 SekasotkuMustat koirat palaavat taas
raadellakseen
vaikka jo kuinka oltaisiin kuin -
verkkoa
Silmä silmästä, punottava yhteen,
solmu solmulta selvitettävä
Eikä jäljelle jää mitäänsen selkeämpää>
Kirjoitettu keskellä yötä, kun pakotettiin inspiroimaan.
09.07.2008
Usko rakkauteenkin horjuu joskusSe kuiskii korvaasi
pyytäen lisää aikaa,
mutta kello on lyönyt
viedäkseen lohdun mennessään
Rakasta kuin kuollaksesi,
sillä kuolema rakkauden lopulta korjaa
taittaa kuin kuivan heinän lakoavan
saa tuli polttaa kaiken aikanaan>
07.07.2008
| 0| 20 | 40 | 60 |
|
Siilitär 
