Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot
This is UMinun maailmani suurina tähtinä tässä hetkessä paistaa loman hetket.
Minun Maailmani tässä taivaassa ja tähdet ovat niin hienojakoisia ettet osaa laskea niitä.
Tässä on jotakin suurempaa, jotakin mitä en osaaa sanoa suoraan,
En osaa olla niinkuin ennen, mutta osaan olla siten miten sinä tahdot,
rakkaus muuttaa kohdettaan, mutta tunne ei muuutu.
En osaa kaivaa hautaa tälle tunteelle,
enkä edes tahdokaan,
Olen löytänyt jotakin parempaa mitä kukaan voi luvata.
Tämä ei ole rakkausruno tai laulu
tämä on
taivas kuolemaa edellä.
Juosten pakoon todellisuutta, tämä on
jotakin utopiaa.>
12.07.2012Kaikki mitä olet halunnut on siellä >Arvostelija: Eeros16.12.2012 160911Kirjoitin tänään pitkästä aikaa runon.
Vuosiin en ole tarttunut kynään ja raaputtanut paperin pintaa
En ole uskaltanut purkaa tuntojani näin, en enää koskaan tämän jälkeenkään
Halusin kirjoittaa julki kaiken sen, mikä sisälläni velloo
meret ja niityt tuulessa
Valaiden laulun, joka kantautuu ulapalta
Sydämen, jonka sirpaleet leviävät tuulessa
Jää, joka uppoaa pienen pojan sydämeen ja jäädyttää
Istun lumilinnassani yksin ja pohdin minne meni asiat
joita joskus tarvitsin:
Kissan turkin silitys
Marsujen hyrinä
Vincentin tuoksu
Kesän nauru, hymyt, kasvot, huulet, kiihko
Intohimo hikistä kehoa vasten
Yhteiset suihkuhetket, ranta, sormus, polvistut
Ei saa! Muistot tuhoavat sieluni
Laitan VHS-kasetin soittimeen ja kuulen elokuvassa sanat:
''And then one day
A magic day he came my way
And while we spoke of many things, fools and kings
This he said to me
"The greatest thing
You'll ever learn
Is just to love
And be loved
In return">
16.09.2011Vahvoja tunnelmapaloja kauniissa runossasi. >Arvostelija: taivaanlapsi09.11.2011 MyöhästyneetMinä olen kaivannut
pohtinut sinua öisin ja päivin.
Lähdit heti, kun pystyit, mutta meistä
se ei ollut hyvä niin.
Sinä maalasit meidän meremme, meidän rantamme
sinä tanssitit yksinäistä tyttöä metsässä.
Sitten minä ja sinä
ja aika loppui kesken.
Sinun aikasi loppui kesken, yksi sivuaskel ohitse.
Me sinua kaipaamme, toivomme jotenkin että
voisit tulla takaisin.
Me sinua odotamme, merellä,rannalla, metsässä, kaupungissa
Me sinun nimeäsi huudamme, sinun muistoasi laulamme.
Sinun nimesi niin raamatullinen, minun vastakohtani.
Sinun ja minun aikamme loppui jo kauan sitten,
mutta vasta nyt lopullisesti.>
''Voi kuinka me sinua kaivataan''
12.05.2011voimakas runo, sykähdyttää >Arvostelija: Randome12.05.2011 Kaunis kuin mikä, sanoma ja teksti pysyvät hyvin kasassa koko runon ajan :) >Arvostelija: Fortuna20.11.2011 Kevät kulkee pohjoiseenKirjotan taas pitkästä aikaa. Otan yhteyttä maailmaan.
Kaikki alkaa jo oikeastaan olla mallillaan, mutta musta alkaa tuntua aina vaan pahemmalta,
aina vaan pahemmalta. En tiedä edes mistä alottaa...
Tarina on sama, kun edellisetkin: Poika löytää tytön, tyttö näkee pojan.
Pitää kädestä, halaa, nukkuu yhdessä.
Aamulla silmissä hiekkaa, tyttö kerää tavaroita, siivoo huonetta
näkee jotain mitä tahtonut ei koskaan, polttaa silmiä, polttaa sydäntä.
Irti käsistä, irti sydämestä.
Irti köydestä, irti solmusta.
Iltapäivä, kahvi on jo kylmää. Aurinko ei lämmitä, sade ei kastele, ei kosketa.
Naiseus painaa tonneja hartioilla, aika kuluttaa virtaa.
Niin kauan itseäni syytin, hakemalla vikoja hain. Nyt tässä istun ja mietin
Minne meni aika, minne luottamus. Miksi teet virheen virheen perään ja pahoittelet.
Nukkuu yhdessä, ei tässä pedissä, ei tässä hetkessä.
Aamuisin kasvot vasten kasvoja, ei koskaan minun kasvoja.
Imuroin vielä ja sitten unohdan, unohdan ja en mainitse.
Irti käsistä, irti sydämestä.
Irti köydestä, irti solmusta.
Juoksen pitkin metsää, kosketan tammen runkoa. En tahdo enää pois.
Olen kotona taas, olen tässä pitkästä aikaa.
Silta kantaa yli joen, mutta askel ei ole vakaa.
Tuuli näyttää tietä, tuuli näyttää polkua. Poissa mielestä.
Kävelen kaiteilla, mietin minne matka jatkuu, mietin kenen viereen petaat.
Aamulla silmissä lunta ja jäätä, aamulla sydän tuhkaa.
Näkee jotain, joka ei käännä mieltä oikeaan, ei saa katsomaan maasta ylös.
Irti käsistä, irti köydestä.
Irti solmusta, irti sydämestä.>
21.04.2010
Tuuli kaataa viljaaMinä kuvassa, vasten sinistä taivasta
polvea myöten ruispellossa.
Jalkoja särkee, ei jaksa juosta.
Sade pesee hiuksista punaista heinän sekaan.
Kerään rikkaruohot elämän.
Käsiä koskee, polttelee nokkoset.
Sydän arvilla, soittaa lehdellä yksin.
Tuuli kaataa viljaa, metsä huojuu rajalla.
Nostan lehden jäätyneen ja mietin,
minne jäi syksyinen nauru, kultainen aurinko>
25.03.2010
Marraskuunlauluja I '09 Kylmää ilmaa puhallan
annan usvalle siivet.
Juoksen pitkin peltoja,
kun katsot ikkunasta huomaat
etten ole enää vain varjo.
Muutuin eläväksi.>
02.12.2009Voimakas ja intohimoinen >Arvostelija: Eeros16.12.2012 VäsymysHyvät yöt
ja hyvät huomenet.
En usko uuteen aamuun vielä.
Kiitos teille kaikille
kiitos minulle.
On aika laskea siivet maahan,
on aika lepuuttaa jalkojaan.
Niin pitkään kuljin untenmailla
kävelin tyhjiä katuja.
Hyvät yöt
ja hyvät huomenet
En halua nousta vielä.
Kiitos teille kaikille
kiitos sinulle.
Niin pitkään harhailin polkuja noita
unten teillä tietämättömillä.
Pitkään podin väsymystä,
kunnes löysin lääkkeen.
Ensinlumen alle minut peittelit
hautasit minut lämpimään petiin.
En tahdo nousta vielä hetkeen,
nautin levosta, nautin rauhasta.
-Kevään mukana sulan pois.->
01.10.2009XIVPalavaa muuria on vaikea kiivetä.
Jokaisella otteella sormenpäitä polttaa enemmän ja
lopulta päästät irti ja huomaat,
ettei alhaalla olekaan suurirakkaus vastassa,
vaikka kuinka äsken pinnistelit sen eteen.>
24.09.2009
Huorana vieraan hovissa Ja sinä katsot, vaikket mitään näe.
Katselet tyhjiä seiniä, maalaat mielikuvia.
Tiedän itsekin, niinkuin sinäkin,
jonakin päivänä minä sorrun.
Jonakin päivänä murtuvat muurit,
halkeavat padot ja uskon,
ettet edes tiedä miksi, sillä en minäkään.
En minäkään.
Ja sinä puhut, vaikket sanoja saa ulos.
Selittelet tyhjille saleille, kerrot totuutta (valhetta).
Tiedän itsekin, niinkuin sinäkin,
jonakin päivänä murtuu tämä muuri,
kaatuvat seinät aina maahan asti.
Jonakin päivänä riisun itseni aseista,
nyrkki nyrkin jälkeen revin itseäni pois vihasta.
Ja sinä kuuntelet, vaikket mitään kuule.
Kuuntelet äänetöntä huutoani, koitat löytää perille.
Olen eksynyt holveihin, olen kaarien takana piilossa.
Olen muurattuna seiniin, olen lattialaattojen alla.
R I K O M A R M O R I N E N P I N T A
ja näe astetta syvemmälle.
Tunne miltä sirpaleet tuntuvat, kasaa niistä elin, joka pumppaa verta.
Kokoa pienistä paloista se minulle, ojenna
ja minä otan sen vastaan hymyillen.
>
10.08.2009todellakin suosikkeihin. runosta tuli mieleen omia ajatuksia. kirjoitat kauniisti, en löydä edes oikeita sanoja. " ja sinä kuuntelet, vaikket mitään kuule. " ehkä runon parhain kohta, tai ainakin se mistä pidin eniten. >Arvostelija: marleylove18.10.2009 17Minä katson ja sinä lukitset,
pysäytät ajan.
Minä sanon ja sinä lukitset,
muistat jokaisen henkäyksenkin.
Sinä sanot ja minä lukitsen,
en silti tiedä, tai tahdo uskoa.
En voi näiden vuosien jälkeen ymmärtää
miksi ajaudumme aina tähän helvettiin.>
23.06.2009niin se on käsittämätön tuo ihmismieli. sitä luulee, että ossaa välttää vanhat virhheet, eikä sitä kuiteskaan ossaa. tämä on tavallansa aika hieno, mie piän siittä. ensin ihmettelin tuota toistoa, mutta ko luin uuestaan,aloin ymmärtää, ettei tämä olis näin merkityksellinen ilman sitä. vuosienjälkeen? voisi mahdollisesti kirjoittaa erikseen, paitsi jos tämä on joku taiteellinen keino muuttaa lauseen rytmitystä. miten vain. joka tapauksessa mie tykkään. >Arvostelija: själ10.08.2009 vEhkä joku aamu, kun kävelen tällä tiellä kouluun
sä huudat mun perään: "OOTA!",
mutta mä en pysähdy. En tänään
enkä tulevaisuudessa.
Ei tule olemaan aikaa, jolloin
nostaisin katseeni maasta ja voisin sanoa:
"Tulit takaisin."
Nyt mietin vain: "Vaikka tulisitkin takaisin
et tulisi jäädäksesi"
Ei tästä päivästä tule mitään
en osaa sanoa sanoja tai muutakaan
Elämäni on merkityksetöntä
Katso joutsenet ovat jo saapuneet
mutta sinä pysyt yhä poissa
Olet yhä poissa
Nyt kun sinä et enää vierelläni northia sytytä
minä teen sen puolestasi
vain tunteakseni tuoksusi>
11.04.2009
Aivan sama mulle, aivan sama sulleMutta Kulta mehän olemme aina olleet vain teeskentelyä,
suurta surkuhupaisaa tarinaa.
Katso, on kevät.
Niin pitäisi iloita tiedän
niin pitäishän sitä nähdäkin joku päivä.
Etkö sinä vieläkään huomaa, kuinka raskasta on
avata ovi
jonka perässäsi ajat sitten suljit?
Hukkasin kai avaimen tai nielin sen,
en tiedä enkä välitä.
On yhdentekevää mitä minä teen
On yhden tekevää mitä sinä teet.
Minä en näet enää välitä, olen nimittäin huomannut
miten rakastatkaan häntä enemmän.>
Sinulle, vain sinulle. Katkeruudella: Marisi.
06.04.2009
Kevät '09Mutta entä, jos olenkin täydellinen?
Entä jos olenkin Jumalatar ihmisten joukossa?
Jos olen viha ihmisten kasvoilla, olen juureton puu
joka silti pysyy pystyssä tuulessa.
Mutta entä, jos olen valtio, jolla on tiukka hallinto?
Entä jos osaan kiertää jokaisen lakini kuitenkin?
Jos olen irvikuva peilissä, vääristynyt käsitys kuvista
enkä silti olisi virheellinen.
Mutta entä, jos olen talvi keskellä kesää?
Entä jos olen tullut jäädäkseni?
Mitä sitten vaikkeivät muut pitäisikään minusta, he
ovat vain kateellisia.
Entä, jos en tiedäkään kuka olen tai vaikka tietäisinkin en näkisi
kuin täydellisen itseni.
Katso, kun vesi tulee rantaan ja pyyhkii nimesi pois vierestäni,
tunne vihdoin tyhjyys rinnassasi.
Minä kaadun maahan, minua pistää, sattuu.
>
14.03.2009
Viimeinen katoaminen ennen hautaaSe siellä en ole minä,
sillä minä nimittäin menen
niinkuin pyysit, minä menen.
Kävelen läpi seinien, seilaan läpi seitsemän meren,
isken hampaat kiveen, mutta minä menen.
En oe täällä, tätä ei tapahdu
en ole täällä, minä menen.
En ole täällä, minä menen.
Vielä hetki, vielä hetki
ja minä katoan, minä menen.
Aika on jo lähtenyt, se on mennyt
ja minä en ole täällä, tätä ei tapahdu
minä en ole täällä, minä menen.
Minä en ole täällä, minä menen.
Kirkkaat valot, porraskäytävät,
vihaa huutavat vahvisimet, mutta minä menen.
Minä en ole siellä, sitä ei tapahdu
minä en ole siellä, minä menen.
Minä en ole siellä, minä menen.
Tämä tässä en ole minä,
sillä minä nimittäin menen
niinkuin pyysit, minä menen.
Kävelen läpi seinien, seilaan läpi seitsemän meren,
isken hampaat kiveen, mutta minä menen.
En ole tässä, en ole täällä
minä menen, minä menen.
En ole täällä, en ole tässä.
minä menen, minä menen.
>
08.03.2009
HopealuodillaJa kun katsoo peiliin
näkee sen, mitä nähdä pitäisi ei.
Tämä päivä on niin synkkä, ettei rajoja erota
tämä päivä on eilisen varjo
musta kuin yön pimein nurkka.
Mutta mihin minä voin pääni laskea?
Antaa siipien levätä hetken, onko se
mahdollista?
Elämää rajan tuolla puolen,
kun lähden, kun kuolen.
Ei tämä aika jätä varaa pelata,
on vain loppu ja lopun alku.
Ei ole aikaa taas menneisiin palata,
on tammikuu eikä mikään tunnu paremmalta
kuin tuoksu veren inhosi alta.
Humaltuminen on vakava rikos,
mutta vain pieni rike siihen verrattuna,
jos olisit sidottuna makaamassa alasti lattialla
ja koittaisit irti turhaan.
On aika astua pimeämmälle tielle,
joka johtaa puutarhaan.
Ei ole murheelle tilaa siellä,
sillä elämä on suuri suru
ja hillitön intohimon tuoksu.
Kun on kerran koskettanut tätä peilikuvaa
tai katsonut valosta ohi,
tietää ettei mikään toimi niinkuin piti.
On sirpaleina lattialla, muistona kauneudesta.
Peto on vapaata riistaa, ottakaa ja tappakaa.
>
07.01.2009Todella kaunis runo, upea idea ja hienoa sanojen käyttöä. >Arvostelija: shantyu07.01.2009 Marraskuun lauluja IIEnpä olisi uskonut nyt istuvani tässä.
Hetkeä aikaisemmin olin ajelehtinut merellä,
ilman lauttaa tai laivaa.
Kasvot vettä vasten makasin,
en hengittänyt.
Nyt kuitenkin istuin tässä,
yhtenä kappaleena.
Pihatien varressa,
repien jäätyineitä lehtiä maasta
ja katsoin aurinkoon,
vaikka sinä kielsit.
>
09.11.2008kaunis, tästä saa jotain herkkää irti. Pidin. >Arvostelija: mowet09.11.2008 Marraskuun lauluja IJa minähän olen
taivas ja maa, lehdillä kirjoitettu
teksti puiden kannattelemana
taivaan siniseen kanteen.
Minähän maalaan taivasta
joka ilta tartun siveltimeen ja huomaatko
kuinka se on punainen.
Kuten veri, sillä veri on rakkaus.
Se kohisee kuumana, eikä pysähdy
jollei viillä liian syvään ja odota
liian pitkään. Rakkaus on
toimintaa ja tilaisuuksiin tarttumista.
Sitä se on, rakkaus on verta
ja veri on rakkauteni.
Mitä viha sitten on?
Se on talvi, huomaa kylmyys
kun minä puhallan.>
05.11.2008
NumeroituOlen tarkkaillut itseäni ulkoapäin.
Olen katsellut kaukaa kasvojani,
tuijotellut kätteni liikkeita
kuunnellut hengitykseni kohinaa
haistanut verisuonteni villin elämän.
Olen kädet ilmassa istunut tunnista toiseen.
Odottanut muutosta ja
ennen kaikkea odottanut parempaa.
Olen katsellut ulkoa itseäni.
Olen kaivautunut ihosi alle,
yrittänyt ottaa selvää sinusta.
Olen miettinyt ajatuksiasi ja antanut vastauksia
Olen katsellut silmilläsi maailmaa
olen katsellut silmilläsi minua,
ja nyt ymmärrän etten ole
vain yksi muiden joukossa.
Sillä ihmiset eivät ole mitään tässä maailmassa.
Olen koittanut laskea käteni alas,
mutta jos lasken.
Laskeutuvatko myös silkkipaperista tehdyt siipeni?
ja entä jos laskeutuvat, putoanko minäkin?
Jos kannattelen myös sinua,
tipahdammeko molemmat?
Aika näyttää rajat.
Piirtää seinät laatikollemme,
häkkihän tämä on
keskiaikainen kidutusselli.
Aika piirtää rajaviivat valtiollemme,
jonka kuninkaallisina meidän tulee seistä ylväinä
vaikka tietäisimme, että kansamme vihaa meitä.>
Rakkaus nimittäin.
21.10.2008Tämä pysäytti ajattelemaan. Siksi merkittävä runo. Ihmiset eivät ole mitään...niin, siltä se monesti tuntuu. Sometimes, I can see right through myself Less concerned, about fitting into the world Your world that is, cause it doesn't really matter anymore Yes, I am alone, but then again I always was As far back as I can tell, I think maybe it's because Because you were never really real to begin with I just made you up to hurt myself - Nine inch nails, Only - >Arvostelija: Jack of hearts29.11.2008 Rise of The Morning GlorySe syttyi minussa hitaasti,
poltti ruumistani päästä jalkoihin.
Se halu muistaa, miksi valitsin
juuri tämän kauniin asian, muiden joukosta.
Minä muistin kaiken, ja halusin takoa
kun rauta oli vielä kuumaa.
Minä niin muistin sen miltä tuntui
juuri saatu uusi kitara käsissäni.
Halusin muistaan sen tunteen, joka poltti minua.
Poltti minua kuin viimeistä päivää,
kun minä soitin samoja kappaleita kerta
toisensa jälkeen yhä uudestaan.
Se syttyi minussa hitaasti,
muttei palanut vieläkään loppuun.
Se halu kertoa siitä muille, miksi valitsin
juuri tämän maailman kauneimman soittimen
muiden joukosta.
Kun olet kerran haistanut juuri hiottua puuta,
koskettanut sitä kädelläsi
ja katsellut sitä joka suunnasta.
Sen jälkeen maalannut ja pinnoittanut,
Tiedät, ettet voi sanoa sille tunteelle enää
koskaan ei. Sillä
sinähän muistat varsin hyvin, miltä kitaran
hieman haikeat soinnut kuullostavat
minun soittaminani.
Se syttyi minussa hitaasti,
tällä junamatkalla.
Kuunnellessani erästä kappaletta
vuosien takaa.
Se halu muistaa, että juuri tässä kappaleessa
lauletaan:
"Scream and shout, cry it out loud
We are comming back to life
Now open your eyes
Witness the rise
Rise of the morning glory "
Eikä mikään ole sen parempaa,
ei koskaan herättänyt niin suurta paloa, kuin
tämä kappale minussa nyt
istuessani junassa, joka on jo 20minuuttia myöhässä.>
Sillä nyt muistan taas, miksi minä valitsin juuri kitaran.
18.10.2008
En halua nimetäEi käsi tunne kättä, ei sydän sydäntä
Koskettaen kylmää jäätä, viiltää pintaa
raapaisee.
Repii raastaa ja inhoaa,
ei tunne heikkoutta ei voimattomuutta.
Vaan mahtaavuudella, voimalla ja vihalla
minut on tähän maahan kaivettu.
Saateltu kotiin, peitelty lämpimään petiin.
>
Eikä se enää kuulu sinulle. Ei ole sinun asiasi enää surra.
06.10.2008näinkin voi elämä mennä >Arvostelija: ÄNDII02.04.2009 |
|
Margheit 
