Lajittele runot aakkosjärjestykseen Näytä ilman arvosteluja Näytä vain otsikot
Ajantappo
Kannet
kestävät kirjoissa kaikkein kauimmin
sivelen sen pintaa hellin sormin
avaan kannen, pyyhin
pölyt kellastuneilta sivuilta
sanat aukeavat selvemmin
elämä herää,
vuosien takaa talon asukkaat
puuhastelevat askareissaan
jo palaa leivinuunissa tuli
saavat täytettä leipävartaat
porstuassa porisee puuro
pellolla isäntä, rengit ja piiat
keräävät kriikunat ja omenat
talveksi talteen säilöttäväksi
illalla istutaan alas
kerrotaan kynttilänvalossa tarinat
kirjataan päivän tapahtumat
aina ainaiseksi
tuleville tiedoksi
silloin,
kun kaikella tekemisellä
vielä oli merkityksensä
eikä aikaa vain tapettu
>
01.09.2010Kylmät väreet kulkevat nyt selässäni, niin hienosti olet vain hetki sitten kokemani runoksi pukenut. On niin ihmeellisen hienoa asua vanhassa talossa, tutkia vanhoja tavaroita, aistia aikojen havinat ja ei, edelleenkään tällaisessa paikassa ei tapeta aikaa, siitä nautitaan täysin siemauksin, ja tekemistäkin riittää :) Ihana, ihana on runosi ♥ >Arvostelija: Rinsessa7501.09.2010 Tämä kuljettaa kauas varmoin ja rauhallisin askelin. Runosi on matka maisemien läpi. Tyynnyttävä tunnelma, lämmin ja verkkainen. Teksti on rakentunut alusta loppuun kestävin silmukoin. Se on kuin matka, jossa jokainen askel on yhteydessä edelliseen. >Arvostelija: Aavevaloja01.09.2010 Kaunis, hieno runo >Arvostelija: Neito6801.09.2010 Hieno, puhutteleva runo. >Arvostelija: Talvicc101.09.2010 Hieno,menneistä ajoista kertova tarina,joka herätti itselleni kysymyksen,miksi meillä on aina niin kiire,vaikka vapaa-aikaa on enemmän,kuin koskaan. >Arvostelija: Tellikka01.09.2010 Niin sitä oli kerran aika, kuin myös oli, että tekemisellä todellakin oli merkityksensä, kun iltatyönä anturoitiin vaikkapa sontarekeä, ja lapset siinä olivat, miten sitten olivatkin apuna kykyjensä mukaan kuten niin monissa muissakin askareissa. Työtä tehtiin aamusta iltaan ja toisinaan ehdittiin jopa tarinoimaankin. >Arvostelija: Aku-Aku01.09.2010 Tämä runo on kirjoitettu rakkaudella, on niin kotoisan lämmin tunnelmaltaan, aivan kuin lukija itse kurkistaisi salaa pirtin ikkunasta sisään :)) >Arvostelija: Vipero01.09.2010 Sydänlämmin runo, jonka alkusäkeistö Erityisen Hieno ja ajan patinaa kuvaavaa. Kirjojen kannet yleensäkin houkuttelevat lukemaan, sivelemään... ruotsiksi löytyy sanonta: `de blad som på pärmen äro skrivna, står kvar fastän bladen äro rivna`. Vanhasta talosta löytyy tuota samaa henkeä kuin vanhassa kirjassakin, kansineen. Pidin runostasi, Paljon. >Arvostelija: niiu02.09.2010 Mietteitä herättelevä runo!! Oesko tuo ajan tappamine oekee sana, vae pitäskö sannoo ett kuluttaa juoksevoo aekoo jonniijoutavaan. Niimpä! Nykypäevän immeisile tuuvvaan kaek valamiina heleposti suatavile ja konneet on vallana lihasvoeman. Nykyvää ei tarvihe kirvesvartta illala veistee, eikä lattijaluutija sitova. Nekkii on jo korvattu konneila. >Arvostelija: Joutonoomi02.09.2010 Tunnelman nostatus syntyy runosi keltaisilta sivuilta, kauniisti ja vilpittömästi sen teet, niin hiljaisella äänella, että on pakko kuunnella, tyylikäs on runotarinasi >Arvostelija: Puuhevonen02.09.2010 Tämän elämänmakuisen ja leppoisatunnelmaisen runon viimeinen säe kumoaa väkivaltaisen otsikon ja näin on hyvä! >Arvostelija: Resupekka03.09.2010 Pikkuisen huono omatunto kohotteli korviaan: Tulee vietyä kansien sisään joutavaa mielen myllerrystä ja niin huonolla käsialalla, ettei huomenna itsekään tiedä kirjoituksen sisältöä. Sietäisi ryhdistäytyä, senkin Sorsa! <- vesilintu Runosi antaa PALJON. >Arvostelija: vesilintu03.09.2010 Otsikkosi antaa odottaa jotenkin synkkyyttä, mutta lopputuloshan on kaikkea muuta. Elämänmakuinen tosiaan ja runoa lukiessa melkein voi nähdä lukijakin kaiken sielunsa silmin tuosta wanhasta ajasta. Kaikki talon ihmiset isäntineen, emäntineen ja apulaisineen. Ja kuinka kotoisasti kirjoitatkaan leivistä, puurosta ja kaikesta muustakin. Tosiaan, viimeinen lause todellakin kumoaa otsikon. Todellinen lukunautinto. >Arvostelija: lindalinda03.09.2010 Runosi avaa oven menneeseen maailmaan, johon lukija lähtee mukaan hiukan aavistellen mihin kuvituksesi johtaa. Odotus palkitaan, hetki hyvin kuvatussa, elämyksellisessä menneessä saa toivomaan että kaikki olisi vielä toisin. Että kiirettömyydessä hyvin tehty käsityö palkittaisiin ja ihmisillä olisi aikaa toisilleen. Mielenkiintoinen ja opettava on 'kirjasi'! *Kiitos >Arvostelija: Alppivuokko03.09.2010 Hieno puhuva runo >Arvostelija: anMali03.09.2010 Tämän runosi talo herää henkiin lukijallekin. Se täyttää säkeillään lämpöisen tunnelman ja lukija pääsee näin mukaan upean runon saloihin. >Arvostelija: Bluest04.09.2010 Lämmin runo, joka maalaa todentuntuisen maailman lukijansa ympärille. Taitavaa kerrontaa ja sanankäyttöä. >Arvostelija: Aippu04.09.2010 hyvin suorasanainen mutta todella rehellinen runo.kaikessa arkipäiväisyydessään, runo ei siltä missään vaiheessa tuntunut.hieno runo...minä kiitän. >Arvostelija: Antracon05.09.2010 Et surmannut aikaa. Herätit henkiin menneen ajan. Muistan pajan missä isäni käskystä kävin viikatteita teroituttamassa. >Arvostelija: epeli05.09.2010 runo pysäyttää ajattelemaan, mikä on tärkeää. Pari sanavalintaa minua pikkuisen kiusaa - puuhastelu ja pelto. >Arvostelija: nipper05.09.2010 Elävästi ja kiehtovasti kuvaat entisajan elämää kauniissa runossasi. Voin tauluna nähdä kertomasi tapahtumat. >Arvostelija: taivaanlapsi08.09.2010 Vanhan talon aarteista paljastuu yhä mielenkiintoisia tarinoita. Niin rauhallisesti (ilman kellokortteja) elämä soljuu työnteon ja vapaa-ajan välillä. Onneksi on perinnetietoa jäljellä ja runoilijalla herkkyyttä aistia ne parhaat tunnelmat ja tuoda ne meille iloksemme ;=) >Arvostelija: Marle08.09.2010 Ihana runo! Tuot niin elävästi mielikuvat eläviksi ihan tänne minullekin asti. ja miten totta tuo onkaan, me tapamme aikaa, elämme liian vähän, vaikka paljon tapahtuukin ja monia ihmisiä tapaamme, vähintääkin netissä, päivittäin. Ennen toisiaankin oli kaikeikilla puuhilla jokin tarkoitus ja ystävätkin oli niitä aitoja, jotka tulevat lähelle, auttavat toisiaan käytännössä ja joilla on aikaa olla yhdessä. Nyt haemme kaupasta tarvitsemamme ja ne rikkaammat myös senkin, mitä eivät oikeesti tarvitse ollenkaan. Ajat ovat muutuneet. Ihanasti avasit tämän kaiken vanhan kirjan avulla.....runosi alussa. Tämä runo oli kuin matka....ajassa ja elämänarvoissa. >Arvostelija: merenaalto08.09.2010 Keskellä yötä
kahden aikaan
kannamme
patjoja,peittoja ja tyynyjä pihalle
katselemme tummaa taivaankaarta
tuhansia tähdenlentoja
ja toivomuksemme
lähtevät niiden mukana
maailmankaikkeuteen
toteutuakseen
kattomme yläpuolelta
kulkee linnunrata
kuin silta
säkenöivä
sateenkaarisilta
meiltä
maapallon toiselle puolelle
ja siellä on joku
joka vilkuttaa
tähtisilmillään
takaisin
emme mekään
saaneet
silmiämme suljettua
kauneuden myötä
keskellä yötä
>
27.08.2010Tästä runosta nousee mieleeni sana kuulas. Pieni kirpeä syysilma jonka raikkaudessa petivaatteet ovat saaneet tuulettua tovin, ja se tunnelma kun pujahtaa vilpoisten raikkaiden sekaan :))) >Arvostelija: Vipero27.08.2010 Ihana tunnelma tähtitaivaasi alla. :) >Arvostelija: niiu27.08.2010 onnellinen runo >Arvostelija: vesilintu27.08.2010 Monitasoinen runo, josta selviää sekin, että kauneuden edessä ei halua eikä voi sulkea silmiään. Niin. >Arvostelija: khm28.08.2010 Olemme tähtien sukua, mutta kannamme työläisen arkipukua. >Arvostelija: epeli28.08.2010 Maisemaa luot taitavasti lukijalle. Vilpitöntä rauhallisuutta, tässä aika on pysähtynyt. Vau! >Arvostelija: Sirutar28.08.2010 Aivan upea teksti. >Arvostelija: Tupasvilla28.08.2010 Tämä runo on tunnetta täynnä. Se viestii lempein säkein kahden ihmisen terveiset valtameren toiselle puolelle. Seesteisen kaunis ! >Arvostelija: Bluest28.08.2010 ihania tähtiä tuikkii runollasi, jolla kuljetat lukijaa! >Arvostelija: kissaa28.08.2010 Nautinnan tuntoa ja hiljaista rauhaa kauniilla runollasi, valoa yössä ja läheisyyttä >Arvostelija: Puuhevonen29.08.2010 Kiehtova herkka tunnelma. Taalla ei auta edes tuo, koska yollakin on noin 30astetta lamminta. >Arvostelija: taivaanlapsi29.08.2010 Upeaa tunnelmointia kauniilla kuvilla runossasi, kerrassaan nautinnollista luettavaa. >Arvostelija: lindalinda29.08.2010 Ihanan tunnelman ja kauniin yötaivaan luot runollasi lukijalleen... >Arvostelija: Circuit29.08.2010 Erityisen taitavasti rakennat lukijalle tunnelmaa tähtien loisteesta ja avaruuden läheisyydestä, pidän erittäin paljon! >Arvostelija: Eijuliini29.08.2010 Ihanaa tunnelmaa ja tilaa ja niin kauniin lentävää runoutta... Suuren suuri nautinto lukea. >Arvostelija: Tuomo29.08.2010 Tämä on valopilkku pimenevällä syystaivaalla! Ihana, monitasoinen runo! >Arvostelija: Piparminttupolku30.08.2010 Ei varmaan ole olemassakaan yhtä kaunista kattoa kuin taivas yläpuolellamme. >Arvostelija: Vanamo30.08.2010 Hieno yöhetki Teillä ollut, kauniisti kuvaat ihmisen ihmettelevyyttä, pienuutta maailmakaikkeuden rinnalla ;) >Arvostelija: Liisi30.08.2010 kerrassaan upea runo. Raikas ja niin arvoituksellinen . >Arvostelija: kotihiiri30.08.2010 upea tunnelma ps. kiitos kommentista >Arvostelija: uninen runoilija31.08.2010 Tämän runosi maailman suuntaan niin mielelläni matkaisi moni lukija. Kartta ja maltti puuttuvat. Onneksi vihjeitä saa jokaisessa säkeistössä. >Arvostelija: pörrykkä31.08.2010 ihana :) >Arvostelija: ninnu2831.08.2010 Jännä tunnelma runossasi! Laittaa mielikuvituksen liikkeelle. >Arvostelija: merenaalto31.08.2010 Hienoa kuvausta, tästä on pakko pitää. >Arvostelija: Jack of hearts02.09.2010 *emme mekään saaneet silmiämme suljettua kauneuden myötä keskellä yötä* Lumoavan kiehtovaa tunnelmaa ja toimintaa runossasi. Lopetus todella, todella ihastuttava! <3 >Arvostelija: Vaalea ruusu02.09.2010 Ihana,kaunis,puhuva,herkkä runo.Pidän. >Arvostelija: anMali03.09.2010 Elämäntehtävä
Aamun varhaisena hetkenä
unimaailman hiljaa siirtyessä
auringon säteiden tieltä
se mitäänsanomattomalla
ulkonäöllään kuin mikrokopteri
pörrää puutarhapöydän yläpuolelta
mikäsennimiolikaan öttiäinen
suorittaa äärettömän täydellisen
ja upean laskeutumisen
suoraan eteeni
kuin suurimpana
elämäntehtävänään
olisi
avata silmäni
eikä se suurempaa
ääntä pidä itsestään
>
14.08.2010Mainiosti silmäsi avattiin,hyvin ilmaistu,pidän. >Arvostelija: Jukka-Pekka Huttunen14.08.2010 Zzzrrrr....."öttiäisen" surraava herätys. :D >Arvostelija: Vanamo14.08.2010 Hieno runo..pienikin tapahtuma voi saada suuria aikaan... >Arvostelija: vihreä14.08.2010 hiljaisuudessa kiinnittyy huomio ihaniin pieniin asioihin, ihana runo >Arvostelija: Diomedea14.08.2010 Positiivistä ajattelua pidän >Arvostelija: Taivaanrannan maalari14.08.2010 Jaa-a, mikähän öttiäinen se mahtoikaan aamuusi lennähtää. Mutta yhtä kaikki, mukavasti kuitenkin kuljetat runollasi sen esilletuloa ja ' elämäntehtäväänsä ' >Arvostelija: lindalinda16.08.2010 Valloittavan suriseva ja kunnioituksella pientä öttiäistä kohtaan kirjoitettu runo.<3 >Arvostelija: Vaalea ruusu16.08.2010 Kauniin ja ilmeikkään rauhallisen runosi kruunaa sen loppu, jonka otan vapaudella tulkita myös laveammin .."..ääntä pidä itsestään" miten yksinkertaista ja suurta, tässä on elämä ja sen viisaus >Arvostelija: Puuhevonen16.08.2010 Hieno runo unenkarkottaja öettijäesestä!! Tätä lukkiissa unet haehtuu silemistä. >Arvostelija: Joutonoomi17.08.2010 Tämän runon tehtävä oli avata tämän lukijan rähmäiset ja lupsottavat silmät. Ja sen se teki, kiitos! >Arvostelija: Resupekka18.08.2010 Onhan niitä kaikenlaisia ötököitä ja öttiäisiä eikä niiden tehtäviä tiedä, lintujen ravintona ainakin menettelee. Kai se yksi tehtävä sitten on ihmisten häiritseminen :) Kaikesta sä saatkin runon aikaiseksi ja Hyvän!!!!!! >Arvostelija: Velimarkku18.08.2010 Kauniin kiehtovasti osaat, noinkin jokapäiväisestä pienestä asiasta kirjoittaa, mukaansa tempaavan ja syvempiäkin asioita ja ajatuksia mieleen tuovan runon. Ei se suurta ääntä itsestään pitäminen, todellakaan tuo sitä huomiota, jota sillä usein etsimme. Vaikka sanotaan, että *Mainos on valttia.* Kiitos taas vierailuista. >Arvostelija: Carre19.08.2010 Kiehtovan kaunis aamunakyma ja leppoisa tunnelma. >Arvostelija: taivaanlapsi19.08.2010 Näin se menee, öttiäisetkin sen tietää. :) >Arvostelija: Petrus20.08.2010 Mukava herätys. Hieno runo >Arvostelija: ayla20.08.2010 Sie näet oikeasti maailman kauneuden, ainutkertaisuuden. Runosi on todiste. >Arvostelija: pörrykkä26.08.2010 Tämän runon luonto on niin vahvasti läsnä pienen öttiäisen muodossa. Ja niinhän se on, mitä pienempään ja vähäpätöisemmän oloiseen tarkentaa katseensa, sitä paremmin ymmärtää luonnon monimuotoista kauneutta. >Arvostelija: Vipero27.08.2010 Heh, se öttiäinen pöräjää nyt tuossa pöydällä täällä. >Arvostelija: epeli28.08.2010 Runo saa lukijan laajentamaan ajatusta 'mikrokopterista' maailmankaikkeuteen. Kaikilla ja kaikella on oma tärkeä tehtävänsä! Elämäntarkkailijan pieni, suuri runo. >Arvostelija: Alppivuokko28.08.2010 Mielettömön hieno runo ja aiheesta josta ei juuri ensimmääseksi ymmärtääsi runoolla. Sulla se onnistuu kaiken hienon ja kaunihin näkeminen ja ymmärtäminen. Todellaki puhutteleva ja mainio runo ! >Arvostelija: Ma-ppi29.08.2010 Mikä suuri viisaus kätkeytyykään näiden sanojen ja rivien väliin! >Arvostelija: Piparminttupolku30.08.2010 Pysäyttävää pohdintaa. Kaikilla meillä on täällä joku tehtävä. >Arvostelija: bwara01.09.2010 Tupakkalahja
Silloin
kun jokin oikein
suuri koskettaa
sisintä
valuvat kristallikyyneleet
ne kaikkein arvokkaimmat
ja kun vanhimmat kutsuvat
istumme piirissä
polttelemme rukouspiippua
ja pyhimmät puhuvat
maailmankaikkeuden läsnäollessa
hyvin hiljaa, kunnioittaen
niin kuin on aina ollut tapana
antaa tupakkalahja
kiittää elämästä ja sen kauneudesta
valmistaa seremonia
>
09.08.2010Minulle runollasi syntyy kunnioituksen ympysä, piiri ihmisistä toistensa liki ja hiljaisesti toisiaan tarkkaillen valmiina kuulemaan ja ymmärtämään, ihan pyhyys ja elämän peruskunnioitus on tässä läsnä ehken tupakantuoksuisena, kuitenkin kaikki aistit avoimina ja herkkinä..upeaa tunnelman ja tilan tekoa ja pitoa tässä >Arvostelija: Puuhevonen09.08.2010 Jotenkin tästä tuli mieleeni leirinuotio ja ajattomuus. >Arvostelija: epeli09.08.2010 Niimpä!! Oesko niin isova tiipiitä, ett myö kaek runnoilijat mahuttas tupruttelemmaan piippuva. Parannettas tätä mulimoo kertaheitola oekeen uunalleen. Rukkous kannattaa tehhä kuitennii käet ristissä, nii ei ruppee savu ryvittämmään. >Arvostelija: Joutonoomi09.08.2010 Joku tupakanvihaaja kiihtyisi ehkä tästä runostasi unohtamatta sen syvintä merkitystä ja hiljaisuutta, arvokkuutta. Siihen sisältyy upea perusajatus; rukouspiipun/rauhansavujen ja pyhyyden merkitys sekä kiitos elämänlahjasta. Harras, hienostunut ja viisas runouden ja kokemusten äärellä kirjoitettu ilmentymä. >Arvostelija: lindalinda11.08.2010 Uskomattoman upea tunnelma ikuisuuden portille vievässä runossasi. >Arvostelija: taivaanlapsi11.08.2010 Tässä se nyt on, lämmin henkäys, hetki kuka saa sytyttää ei vihan katseita, rakkauden tuoma lahja. Juuri runojen aatelia, mieleni lepää hyvin muistojen kera, ja kauemmas ajassa. Erinomaisen upea suoritus josta saan nauttia lopun ikääni. >Arvostelija: woodoo chile11.08.2010 Rauhallinen,upea tunnelma tässä! Kaunista tekstiä :) >Arvostelija: Matseltof11.08.2010 Harras, kunnioittava ja kiitollinen tunnelma. Rauhaa ja Rakkautta - elämän suurimpia ja tärkeimpiä asioita. >Arvostelija: Vanamo13.08.2010 Tämän runon tunnelma on hartaan seesteinen, lukija pääsee mielikuvissaan näkemään tuon tapahtuman runosi ansiosta :))) >Arvostelija: Vipero13.08.2010 Suurata kunnioitusta huokuu runostasi,upea,pidän. >Arvostelija: Jukka-Pekka Huttunen14.08.2010 Kerrot totuuksia. Harva kuuntelee. mutta moni meistä lukee...monta kertaa. jotkut tajuavat ja huominen helpottuu. >Arvostelija: pörrykkä21.08.2010 Rupesi tekemään mieli sätkää, 43v savuttoman vuoden jälkeen. ;) >Arvostelija: Kultavirta23.08.2010 Harras, kaunis ja kunnioitusta herättävä runoteos jonka ensimmäiseen säkeistöön yhdyn 110%:sti!!!! >Arvostelija: Velimarkku26.08.2010 Savuton rauhanpiippu raittiissa ilmapiirissä. >Arvostelija: Aku-Aku28.08.2010 Sinulle tuppakka on jotain muuta, se on lahja, se on kuin intiaanien helmi, rauhoittaa, kertoo, antaa avaruutta, ymmärrystä, valmistaa, tulevaan! >Arvostelija: vastakaiku30.08.2010 Kaunista. En ole yleensä sanaton, mutta nyt jotenkin olen. >Arvostelija: Lumea08.09.2010 50kilometrin tuntivauhdilla
Illuusioiden verkoissa
sätkivät harhojen hait
vesien äärellä viihtyvät
sudenkorentosuvut
vedessä asuvat
tiedostamattomat viisaudet
ja minä laskeudun veden
äärelle,
sudenkorentoni
pyydän,
opasta minut elämänlähteelle
sytytä,
synnytä
maailman kaikkeuden väriloisto
ja istuta se siipiini
viisaus ja valo
ideoiden nousta sisältäni
viidenkymmenen kilometrin
tuntivauhdilla
>
28.07.2010Aivan ihanaa tekstiä! Herkkää, nöyrää, ja loppu on huima :) "Sudenkorentosuvut" on ihana sana! >Arvostelija: Piparminttupolku28.07.2010 Energisen tahtoista kiertoa eri maailmoiden ja viisauden keskusten tuntumassa, kuvailua ja harkintaa, kunnes päätös ja hyppy suoraan vauhtiin, viisauteen.. ajatusta nostavaa sanain piirtoa ja pohdintaa, äärillä ja ajassa näen hienolla runollasi >Arvostelija: Puuhevonen28.07.2010 Tässä on tuntu ajaton. >Arvostelija: epeli29.07.2010 Ei voi muuta sanoa, kuin että runosi ON upeus kaikkine sävyineen. Lukija kiittää. >Arvostelija: lindalinda29.07.2010 Energian toive upeasti kumpuaa lukijalle luoduista mielikuvista. Tuo vauhti kuulostaa juuri sopivalta napata ajatuksesta kiinni. >Arvostelija: Tuomo29.07.2010 sinä pääset suosikki runoilijoiden pariin. upeita teoksia. rakkautta. >Arvostelija: vuoristorataa29.07.2010 Ruokouksellinen sävy runossasi jossa on mielettömän kauniita luontokuvia, samaan aikaan myös ihmisyys on istunut siihen hienostuneella tavalla. Otsikko antaa ymmärtää ihan jotain muuta mitä saa kokea lukiessaan. >Arvostelija: lindalinda30.07.2010 Nämä sinun upeat runosi kiitävät huimissa korkeuksissa samalla kun pureutuvat syvälle ihmismielen syövereihin. >Arvostelija: Resupekka30.07.2010 Kaunista yksityisyyden hetkiä >Arvostelija: ayla31.07.2010 Hienoa ja kiehtovaa sanailua, säkeiden lukemisesta ihan nauttii. "Illuusioiden verkoissa sätkivät harhojen hait" oli suosikkini. Runosi on ehjä kokonaisuus täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia, jotka muodostavat selkeän tarinan. Kaunista tekstiä. >Arvostelija: Canneberge brute31.07.2010 Kertakaikkisen upea runo, hienoja kielikuvia ja taidokasta kynän käyttöä. >Arvostelija: Aippu01.08.2010 hieno runo, pidän sudenkorennoista runosi sanoituksessa, ne herättävät mielikuvia, oikeasti toisinaan jopa pelkään ja inhoan niitä, tässä runossa on kaunista toivetta hienoa tunnelmaa, pidän väriloistosta ja viisaudesta ja valosta, ne ovat todellakin kauniisti runossasi kerrottu, tuo vauhtikin tuntuu ihan realistiselta jos apuna on jokin kulkuväline, maratonvauhdillakaan siihen ei ihan pysty, pidin >Arvostelija: unelmanainen02.08.2010 Kiehtova herkkä runo inspiraatiosta. >Arvostelija: taivaanlapsi05.08.2010 Mielenkiintoinen otsikko, joka seuraa runon sisällä punaisena lankana. Lukijalle tulee ajatuksiin että; " 50 km/h on ihan sopiva vauhti uuden luomiseen - ei kaahata nopeasti eikä kovaa". Tämä runoteos sopii lukijalle - siitä leijailee sellaista seesteisyyttä ja rauhaa harmonista. + kauneutta unohtamatta - sitä elämä omilleen antaa, ken jaksaa kantaa. >Arvostelija: ninotska05.08.2010 Kaunis, hieno runo. >Arvostelija: Kuurankukka13.08.2010 Nam, kaunista mielenmaiseman kuvausta. Omaperäistä ja herkkää sanailua tässä. ♥ >Arvostelija: surukukkanen13.08.2010 Sudenkorento - kai muistaakseni - elää vain päivän ...kuinkahan aikansa käyttäisi jos olisi vain päivä aikaa...Runosi vie syvempiin ajatuksiin. Se on hyvän runon merkki. Parhaimmat ideat sisimmässä muhii hitaasti ajatusten valossa ja viisaudessa, niin kuin tässä runossasi toivot / pyydät. >Arvostelija: Vanamo13.08.2010 Olen ostanut kirjan sudenkorennoista ihana runo kuin taulu >Arvostelija: Taivaanrannan maalari15.08.2010 Hienosti esität toiveen ja vertaat sitä sudenkorentoon. >Arvostelija: Kultakutri17.08.2010 Ihan mielettömän kaunista sanataiteilua ! >Arvostelija: Swindle07.09.2010 Pikkuveljelle
Tulit takaisin
pikkuveli
toit tullessasi
tähtisilmäsi
ja niissä asuvan ilon
takana jossain siellä
on unimaailma
tyhjyyden naapurissa
asuvat esi-isämme
näkymättömässä
uinu, uinu unta ihanaa
kerää karhullesi hunajaa
tutki hiljaa sisimpääsi
oma tie elämääsi
sillä elämä
se on etsimistä,
vuorelle kiipeämistä
mäenlaskua,
muistatko lapsuudesta
löytämistä
ja siellä sisällä
hiljaisuudessa
siellä on paikka
jossa vastaukset
elävät tasapainossa
kysymysten kanssa
>
27.07.2010Lämmin, rakastava upea runo. >Arvostelija: Vanamo27.07.2010 Lämmin,herkkä,kaunis ja koskettava runo. Pidän tästä. >Arvostelija: Matseltof27.07.2010 Ennen olleiden, nyt eloa palvelevien kunnioitusta saavien on maailma tämä veljeäsi näyttämässä, arvonsa näet sä säilyneen, silmäinsä kuvien kirkastuneen, oi jos kaiken minkä osaa hän, tietäisit ja ehken enemmän voisit elossasi oivaltaa, nyt vain onnellisena arvoa antaa ja rakastaa..vaitonaiset, ne parhaat on kysymykset, ja vastaukset silmien.. ..inspiroi, nostaa ja puhuttaa upea ja mystinenkin runotarinasi, nautittava on >Arvostelija: Puuhevonen27.07.2010 niin lämminhenkinen ja kaunis on runosi >Arvostelija: Yökultasiipinen27.07.2010 *uinu, uinu unta ihanaa kerää karhullesi hunajaa tutki hiljaa sisimpääsi oma tie elämääsi* Rakastava, suloinen runo veljelle sisältää suurenmoisen elämänohjeen ja -viisauden. Tähän runoon ihastuin vakavasti.<3<3 >Arvostelija: Vaalea ruusu27.07.2010 Oih että, tämän runosi tunnelma jossa sisarukset keskustelevat mielen tasolla, toivoen ja toiveikkaana, toisaalta jo hyvinkin aikuismaisesti tietäen että elämä on suuri seikkailu ja suuri "ei mitään"... sanaton olen taidollesi kirjoittaa. >Arvostelija: Vipero27.07.2010 Hieno runo pikkuveljelle. Toinen säkeistö antaa upeaa syvyyttä tälle runolle. Tässä on rakkautta, ihanaa hellittelyä ja lisäksi elämänviisautta. >Arvostelija: kyynikko27.07.2010 Sanataidetta parhaimmillaan. >Arvostelija: epeli28.07.2010 herkkä kaunis runo, koskettaa syvälle sieluun, rakkaus pikkuveljeä kohtaan, herkkä tunnelma kuin kosketus, eikä mikään mahti maailmassa voi sammuttaa tunteita jotka runossasi ovat niin eläviä aitoja ja lämpöä täynnä, jollakin tavalla haikeansuloinenkin runo >Arvostelija: unelmanainen28.07.2010 Ihana, lämmin runo, todella kauniisti kirjoitettu. >Arvostelija: Talvicc128.07.2010 ... ei kukaan ystävä koskaan, voi yltää samoihin muistijälkiin/tunteisiin, mitä sisarensa tai veljensä kanssa voi jakaa... Koskettavan Herkkä, Hieno runo. >Arvostelija: niiu28.07.2010 Sisarusrakkaus, elämänkokemus ja mielihyvä - se kaikki on runossasi lempeästi kirjoitettu. Veljesi saa olla onnellinen taidoistasi, mutta myöskin rakkaudestasi. >Arvostelija: lindalinda29.07.2010 Lämminhenkine tunnepohjane runo!! Sisaruksele pystyy avvautummaan ! Mitä ne immeiset ovat mänettännet joella ei ole ollu mahollisuutta sisaruseen. >Arvostelija: Joutonoomi29.07.2010 Lämmin kaunis runo >Arvostelija: ayla31.07.2010 Kaunis, suloinen runo. >Arvostelija: Kuurankukka13.08.2010 Ihana runo >Arvostelija: Taivaanrannan maalari14.08.2010 Hellan rakastava runo viisaine neuvoineen. >Arvostelija: taivaanlapsi23.08.2010 Seitsenruutuinen ikkuna
Seitsemänruutuisen ikkunan
äärellä istumme
vaikka joskus sanoitkin
ettei se ole mahdollista
ja katsomme kaikkea
sitä kaunista
joka kasvaa
vain rakkauden puutarhassa
kun siirtää rajoja,
niitä joita olemme
asetelleet ympärillemme
kuvitelleet niiden olevan
aitoja
seitsenruutuisen
ikkunan raosta kuuluu
satakielen laulu
jo tuoksuu
tutulle,
sinulle, minulle
istumme vierekkäin
ja hymyilemme toisillemme
seitsenruutuisen ikkunan äärellä
sataa jasmiinin kukkia
sylimme täysi
>
20.07.2010Yhdessä katsoen näkee kirkkaammin ja kauniimmin. Rakkaus antaa värit, tuoksut ja äänet vahvoina, elämänmakuisina esille ;=) Runon nimi houkuttelee katsomaan, mitähän sieltä näkyy ja eipäs pety lukija, kiitos elämyksestä! >Arvostelija: Marle20.07.2010 Tulevaisuus tuomisineen kurkkii seitsemästä ruudusta, kuvin ja ajatuksin seesteisen lämmin tuntu suvisessa maisemassa upealla runollasi >Arvostelija: Puuhevonen21.07.2010 Kuin "seitsemäs taivas"...joka ruudusta näkyy ihana maailma kaksin silmäparein. : ) >Arvostelija: Vanamo21.07.2010 Kaunis, lämmin ja rauhallinen tunnelma, hyvä runo >Arvostelija: Neito6821.07.2010 Kaunis runo,tässä on aivan mahtava tunnelma! Pidän. >Arvostelija: Matseltof21.07.2010 Kaunis puhuva hieno runo >Arvostelija: anMali21.07.2010 Ahh tämän runosi nautinnollisen leppoista kotitunnelmaa!!! Yhdessä sisulla luottaen tulevaan - kyllä se kantaa ihania hedelmiä :))) >Arvostelija: Vipero21.07.2010 *sataa jasmiinin kukkia sylimme täysi* Pyörryttävän ihana kokonaisuus. Olet todella taitava kirjoittaja! >Arvostelija: Vaalea ruusu22.07.2010 kaunis runo, olemisentunnelmasta, ikkunasta joka kuulostaa todella merkityksellisen kauniilta, minäkin pidän ikkunoista, *kuusiruutuiset* siellä kotona maalla,siksi runosi tunnelma ja tuoksu tulee todellisena luokseni kun luen sanoitustasi, sinä kirjoitat kauniilla tavalla ihmisenä olemisesta, tuneista ja hetkestä hänen kanssaan >Arvostelija: unelmanainen22.07.2010 Tässä hakeutuu ajatus ikkunan ääreen etsimään mistä se seitsenruutuinen löytyisi. Kolmekymmentäkaksiruutuinen löytyi melkeinpä liiankin helposti. >Arvostelija: Aku-Aku22.07.2010 Mielettömän kauniita kuvia puutarhastanne piirtelee tämä rakkauden täysi runo, otsikko ja sen esiintyminen vielä runossa itsessään on napakymppi! >Arvostelija: maitokahvi22.07.2010 Seitsemästä ruudusta mystiset rakkauden näköalat. >Arvostelija: epeli23.07.2010 Ihana runo siitä kun on pääsyt seitsemänruutuisen taa. Rauhallinen ja onnellinen tunnelma tässä:) >Arvostelija: Prinssi6323.07.2010 Tässä runossasi on rakkaus. >Arvostelija: Verum23.07.2010 Kuin tunnelma mökin ikkunan takaa!! >Arvostelija: vastakaiku24.07.2010 Seitsemän on täydellisyyden luku. Seitsemänruutuisen ikkunan äärellä täydellinen rakkaus. :) >Arvostelija: Velimarkku25.07.2010 Onnellisuuvvesta kertova runo!! Seihtemän ruutuva ikkunassa no ku tähtijä otavassa, jokkae ruutu on onnellisuuvven tähti. >Arvostelija: Joutonoomi27.07.2010 Seitsenruutuinen ikkunahan on aivan mahdollinen näin runossa. Kaunista ja herkkää tekstiä, josta löytyy oivia kielikuvia kauniisti sanoiksi aseteltuina. Upea on runosi. >Arvostelija: kyynikko27.07.2010 Harmoniaa joka tuntuu ja vaikuttaa! Seitsemän on luku joka symbolisoi monia hyviä asioita. Hieno runo ;) >Arvostelija: Alppivuokko13.08.2010 Edelleenkään en ole huomannut kokoelmasi ilmestyneen. Lukijakunta on jo valmiina ja markkinointikanavat. Runosi ovat rakentavia kaikessa lumoavuudessaan. >Arvostelija: vesilintu18.08.2010 Jos olen hukassa II
Etsi minusta
hymy
piiloon mennyt
sykkyrälle käpertynyt
se, joka käväisi
kasvoillani
joskus kauan sitten
ja anna sen olla
piilossa
minuun uskoen
(vaikka itse usko en)
yhtä varmasti
kuin on aurinko taivaalla
pilvipeiton takana
paistava päivään
etsi minua
>
10.07.2010On hyvä, jos lähellä on ihminen, joka löytää sen hymyn silloinkin kun itse on eksynyt hymyttömään. >Arvostelija: Ansa11.07.2010 Koskettaa herkkä pyyntösi toiselle tuen ja innostuksen antamisesta, itse koen jokaisen olevan oman onnensa seppä, vain harvalla on onnea löytää se oikea kansi vakkaansa, siis yhdessä auttaja ja halukas jakaja.. inspiroiva ja ajatusta nostava on hieno runosi >Arvostelija: Puuhevonen11.07.2010 Etsimällä on aina mahdollista hakea piilossa olevaa piilostaan, esiin saaminen sitten onkin asia erikseen. >Arvostelija: Aku-Aku13.07.2010 Kyllä näiden kahdessa runossasi olevien tuntomerkkien perusteella sisimpäsi löytyy. Sen piiloon menneen hymyn koittaisin saada esiin. Runot ovat taattua Mandella-laatua!!!!!! >Arvostelija: Velimarkku14.07.2010 Tämäkin herkkää tektiä. Koskettavaa sanailua. Pidän :) >Arvostelija: Matseltof14.07.2010 Puhutteleva ja ihana runo. >Arvostelija: Aippu15.07.2010 Ihana runo! Niin me kaikki voisimme etsiä toistemme hymyjä..... >Arvostelija: merenaalto16.07.2010 Jotenkin tämä runo iskostui sisimpääni riipaisevuudellaan, hymy voi tosiaan jäädä silmien taakse pitkiksikin toveiksi. Toivoa ei kuitenkaan kannata heittää, aina on joku joka sen voi jossain vaiheessa palauttaa. >Arvostelija: lindalinda17.07.2010 Koskettavan herkkä pyyntö tuen saamiseksi. Rinnalla kulkija on tarpeen kun on vaikeaa. >Arvostelija: taivaanlapsi17.07.2010 Tämä runo tuo mieleen erään ajanjakson elämässä tämän lukijan, hyvinkin syvälle minuun menevä teksti, runoaarteiden joukkoon tallennan. >Arvostelija: Eijuliini18.07.2010 Hymyssä asustaa hyve. >Arvostelija: epeli18.07.2010 Avoin ja rehellinen pyyntö ystävälle, rakkaalle, niin tämän luin. Aivan samoin olen joskus ajatellut, että silloin kun on kadottanut hymynsä ja samlla ehkä itsensä, pitäisi olla joku, joka sen etsii minusta. Pidin! >Arvostelija: maitokahvi18.07.2010 herkkä ja kaunis... >Arvostelija: koi19.07.2010 *yhtä varmasti kuin on aurinko taivaalla pilvipeiton takana paistava päivään etsi minua* Rakkauden varmuutta ja turvaa... <3 Niin hieno on runosi, että olen mykistynyt ihastuksesta. >Arvostelija: Vaalea ruusu20.07.2010 Voi mahdoton, miten koskettava ja taiten kirjoitettu runo! Pyyntö, että saisi osakseen rakkautta joka ei vaadi itselleen vaan kantaa ja tukee... En oikein saa mitään viisasta kirjoitettua, vedit sanattomaksi.:) Suosikkeihin. >Arvostelija: pienimetsäkauris20.07.2010 Läheinen, rakas ihminen löytää tai uskoo löytyvän sen kun aika on hymylle. >Arvostelija: Vanamo21.07.2010 Puhuva,hieno runo. >Arvostelija: anMali21.07.2010 Jos olen hukassa
Etsi minusta
kyynel,
syvältä kumpuava
silmänurkasta karkaava
poskelle vierähtävä
ja anna sen tulla
mitään muuttamatta
mitään poispyyhkimättä
vapaana virrata
niin kuin sadevesi
valuu maahan,
etsii tiensä
puroihin, jokiin
yhtyy mereen
kokonaisuuteen
maailmankaikkeudessa
etsi minua
>
10.07.2010Herkkää kaunista runoutta tuntuu lukijan sisällä saakka upeaa taidetta >Arvostelija: Tuomo10.07.2010 Pidin runostasi, se on kuin kevyt tuulenhenkäys joka koskettaa sisintä. >Arvostelija: SitruunaMelissa10.07.2010 Runo kulkee ja seilaa syvillä ihmisyyden lähteillä, epätoivossaan valaiseva! >Arvostelija: Niittyvilla10.07.2010 Inhimillistä pohdintaa herkin sanoin haurasta vuorovaikutuksenkin toivetta, mieli ja sen maailma luo omia kuviaan ja tuntojaan >Arvostelija: Puuhevonen11.07.2010 Suruisaa lempeyttä, joka laajenee universaaleihin mittoihin. Pidin paljon. >Arvostelija: Alppivuokko13.07.2010 Jos olen hukassa ja usein olenkin. Ja koskettaa tunne, jota runosi ilmentää. Ymmärrystä ja hyväksymistä etsii runosi. >Arvostelija: kyynikko14.07.2010 Herkkä runo!! Huuhteloo lukijasa sisimmännii. >Arvostelija: Joutonoomi14.07.2010 Hieman haikea,todella herkkä runo. Tämä kosketti minua ja paljon. Upeaa tekstiä :) >Arvostelija: Matseltof14.07.2010 "Mitään pois pyyhkimättä" kauniisti sielun paljastava runo. >Arvostelija: Tuulispää15.07.2010 Tätä aamullaki luin ja nyt vasta näen eteheni itkultani, seliittämätöön itkupäivä, eikä muuta seliitystä ku sen kotomettän ikävä. Tämä runo oli justihin nyt mulle oikeen sopiva ja hyvä lohturuno. >Arvostelija: Ma-ppi16.07.2010 Kun voi ja osaa itkeä, sitten vasta oppii aidosti hymyilemään. Hienosti nämä kaksi runoa täydensivät toisiaan. Itku ja nauru ovat hyvin läheistä sukua. Vain vapaus tuntea voi vapauttaa myös sen hymyn. Kyynelten kautta monta kertaa löytää tien onneen. >Arvostelija: merenaalto16.07.2010 Nämä kaksi runoasi ovat yhdessä kuulaan kaunis kokonaisuus, toive ja tarina ystävyydesä ja rakkaudesta. Suosikkeihini myös tämä.:) >Arvostelija: pienimetsäkauris20.07.2010 Tämä on aivan liikuttavan kaunis runo. >Arvostelija: Vanamo21.07.2010 Kaunis,puhuva ja koskettava on tämäkin.Pidän tästä. >Arvostelija: anMali21.07.2010 Kauniin Herkkä, Koskettavakain on runosi pyyntö. ... vaan sen Oikean kohdalla ei ehdi edes pyytää... >Arvostelija: niiu24.07.2010 Rohkaiset avoimuuteen - molemmanpuoliseen. >Arvostelija: pörrykkä25.07.2010 Elämän valo
Ilta laskee hiljaisuuden
kuin usvan
salaperäisen hunnun
pellonpientareelle
kissankello,
heinän untuvikko
kulkee tuuli, tuutii hiljaa
elämänviljaa
ilta laskee hiljaisuuden
ja aurinko säteensä
veden päälle
levittää kultaharsonsa
ja aivan hetken
järven pinta
on kultainen
salaisuuksien temppelin
kupoli
kätkien syyvyyteen
sen kaiken minkä
päivä ja yö yhdessä solmivat
syntymän
ja kuoleman
kaiken sen
salaperäisen
valon ihmisen elämän
>
08.07.2010Täydellisen ihana runo! Kaikki sopii yhteen, jokainen lause ja rivien välistäkin luettava tunne tukee toistaan ja kauneus, se on ihan uskomattoman ihmeellistä runossasi. Loistava kokonaisuus! >Arvostelija: merenaalto08.07.2010 Tasapainoinen rauhallinen tunnelmaruno! >Arvostelija: vastakaiku08.07.2010 Samoilla aaltopituuksila! >Arvostelija: vesilintu09.07.2010 Erinomainen, syvällinen runoteos johon sisältyy myös kauniita maisemakuvauksia. Kiitos Mandella! >Arvostelija: Velimarkku09.07.2010 Kaunista! >Arvostelija: Talvicc109.07.2010 Mystinen, moniulotteinen ja kaunis runo kaikin puolin. Lukija kiittää. >Arvostelija: lindalinda09.07.2010 Eleettömän kaunis kuvaus ihmiselon kulusta ja kauneudesta näissä maisemissa viihdyn ajatuksin >Arvostelija: Puuhevonen09.07.2010 Elämän Kauneutta ja samalla sen Suurta Arvoitusta täynnä on Upea runosi. Miten hyvältä tuntuukaan jäädä hetkeksi kauniiseen runoosi pohtimaan. :) Pidin, Paljon. >Arvostelija: niiu10.07.2010 Kaunis maisemakuvauksesi saa minut ikävöimään sinne mökille. Auringonlaskussa on jotain salaperäistä uuden aamun odotusta. >Arvostelija: taivaanlapsi10.07.2010 Mielelläni kirjaan sieluuni runosi kaksi eka osiota ja vielä 'kaiken minkä päivä ja yö yhdessä solmivat!' Upean sisältörikas kokonaisuus, jota pitää nauttien rivi riviltä lukea, näinä helteisinä lomapäivinä ;) >Arvostelija: Alppivuokko13.07.2010 Kaunis, hieno runo. >Arvostelija: Kuurankukka13.07.2010 Tämä on todella kaunis, syvälle elämään menevä runo. >Arvostelija: kyynikko14.07.2010 Taianomaista, mystistä ja erittäin kaunista. Maalailet upeasti sanoilla! >Arvostelija: YksMuidenJoukossa14.07.2010 Järisyttävän lumoava lukuelämys. ♥ >Arvostelija: Vaalea ruusu14.07.2010 Kaunis ja seesteinen runo. >Arvostelija: Pratu17.07.2010 Tämä todella hieno,puhuvaa,kaunista ja hienoa runoa,Pidän todella paljon. >Arvostelija: anMali21.07.2010 Aisti(k)kuuden aamuja
Kumina kumpuaa
jostain kaukaa
voimistuu,
vie mennessään
veret virtaa
kosket pauhaa
muistaa
jokainen soluni
rummutat yhä kovemmin
ja me tanssimme
läpi vartaloidemme
salaisuuksien
lisäämme tulta
maistelemme kielipareja
märkiä,
kosteutta tihkuvia
ratsastamme tuulilla
hengitämme samaan
tahtiin toisiamme
laajennumme
maitoniityiksi
pyhille vuorille
villiintyen
ja jostain
syvältä sisimmästäni
kohoaa alkukantainen huuto,
rietas ja eläimellinen
herääminen
>
01.07.2010Minulle tuli tästä heti alkuun edesmenneen äitini leipomasta leivästä ihana kuminan tuoksu. Polku haarautui kuitenkin salamana hisorian hämäryyteen, joka sekin on upea juttu. >Arvostelija: epeli01.07.2010 Kauniin aistikasta,herkkää,hyvin etenee huudon kautta heräämiseen,pidän. >Arvostelija: Jukka-Pekka Huttunen01.07.2010 Aamuista tunnelmaa, kasteista aistia, heräämistä, nautintaa, oi elämä on runollasi huutona, ihminen itsensä löytäneenä..taiturin tunnetta ja ääntä tässä >Arvostelija: Puuhevonen01.07.2010 Upea aistillinen kokonaisuus >Arvostelija: Diomedea01.07.2010 Vahvaa Aistillisuutta... ja todella sitä Eläimellisyyttä. Hyvä. >Arvostelija: niiu01.07.2010 Tämähän oli aika aistillinen runokokemus kaiken kaikkiaan. Tästä jäi päällimmäisenä mieleen ihmisen täydellinen vapautuminen juuri aisteilleen. Siitä hyvän olon tunteeseen sitten. :) Hieno. >Arvostelija: Otto2301.07.2010 Tässä mahtavaa räiskettä, kuin rakastellen ukonilmalla! >Arvostelija: Vipero01.07.2010 Vapauden tunne runossasi , hienoja unikuvia. Upea >Arvostelija: ayla02.07.2010 WAU! Alkukantaisen rajua ja villiä! UPEA! >Arvostelija: Vanamo02.07.2010 Todella aistikasta. Mutta oliko se sittenkin vain unta? Mikä pettymys herätä tuollaisesta unesta ;) >Arvostelija: Ansa06.07.2010 Aamuinen herätys kuin pudotus maailmasta toiseen. >Arvostelija: Aku-Aku08.07.2010 Kaunista ja samalla villiä erotiikkaa. Taitavaa runoutta!! >Arvostelija: Velimarkku09.07.2010 *laajennumme maitoniityiksi pyhille vuorille villiintyen* ♥ Niin on ihana tuo lainaamani runokuva, etten varmaan toivu siitä koskaan. :)) Ja runo myös kokonaisuutena mestarillinen, vailla vertaa. >Arvostelija: Vaalea ruusu23.08.2010 Se on niin ujo
Kurkkii sieltä uuninpankolta
on sitten niin kuin ei huomaiskaan
tupatonttu
tuo, jolta kysyn lupaa varovaiskaan
että sopiskos sitä tupaan tulla
toisin tullessani uutta eloa
jotta kai sitä sovittais saman katon alla
sulassa sovussa asumaan
ikkunanverhot pesisin ja lattioita kuuraisin
mäntysuovalta tuokuvat matot
astuttavaksi laittaisin
kukkia tuoksuvia tupaan kantaisin
jotta kai sitä sopis
jos vaikka hiljaa kuunneltais
seinäkellon askeleita laskettais
ja lattialankun narahtelua
kaksin aina mukavampi
vaan se kääntää kylkeään
uuninpankolla, on kuin ei huomaiskaan
vaan myö kyllä huomataan
kun se rapsuttaa salaa
meidän kissaa
ja kiikkustuolia keinuttaa
hiljaa myhäilee
tupatonttu
vinossa nuttu
se on niin ujo
kippuraukko
>
24.06.2010Tämän runosi uuninpankko on jo yksistään sellainen elementti, johon tämä lukija ihastuu täysin, muistelee lapsuuden mummolaa ja lämpöistä pankkoa jossa sekä lapset että kissat viihtyivät. Liian pieniä pankolle olivat ne jotka eivät sinne itse päässeet kiipeilemään :)) Ja kyllä, kyllä tupatonttu on aika ujo ;D >Arvostelija: Vipero24.06.2010 Oi ett on mukava ja ihana ja kaikkee >Arvostelija: Diomedea24.06.2010 Voi kun ihana puhdas tupa teilla tuoksuu mäntysuovalta niin kyllä se tupatonttu siellä viihtyy edelleenkin >Arvostelija: ayla25.06.2010 Ujosti runollisin ajatuksen narahtaa mielen muistouksi piirtää kuvaa lapsuuden tarinoiden monien tonttujen pankolla tarvi ei pakoilla eikä kammarissa makoilla kun on turva tuvassansa kotitonttu kera kissainsa.. melankolisen iloinen tunne syntyy taidokkaan runosi ajatuksista ja kuvan piirroista >Arvostelija: Puuhevonen25.06.2010 =) Tulinpa hyvälle mielelle. >Arvostelija: Nemhain25.06.2010 Lämminhenkinen tarina jonka myötä astelee toiseen aikakauteen. >Arvostelija: kylkiäinen26.06.2010 aivan huikean upea >Arvostelija: MangoMoon26.06.2010 Minusta tulee isona tupatonttu, tai siis pienenä, tai taidanpa jo ollakin sellainen. >Arvostelija: Riimihärkä26.06.2010 Mukavasti mielkuvitusta kutkuttava runo!! Sillo onnii kaek hyvin, ku on uus tupa ja vielä sen käöttämisseen Tupatontulta lupa. >Arvostelija: Joutonoomi27.06.2010 Heh, tässäpäs mukavaa salamyhkäistä juhannustaikaa. >Arvostelija: epeli27.06.2010 Mukavan lapsenomaisen tunnelmallinen tarina!!! Sai suupielet yläviistoon. >Arvostelija: Tellikka27.06.2010 Valloittava ! :)) >Arvostelija: niiu28.06.2010 Tässä on niin ihana vanhan tuvan tunnelma ja nuo tuoksut melkein tuntee, äänet kuulee ja näkee mielessään tämän runon tarinan. : ) >Arvostelija: Vanamo29.06.2010 ihana tarina ja niin tosi :) >Arvostelija: liinukkavarsa29.06.2010 Siis niin ihana tupatonttu teillä, voikohan se tulla joskus käymään kaupunkiin ja poiketa kerrostaloonkin. Aivan upea tunnelma runossasi :)) >Arvostelija: Sirius30.06.2010 Näiden sinun saturunojesi jälkeen on pakko tarkistaa vanhoja uskomuksia. Ei tämä elämä taida ollakaan niin kuolemanvakava retki kuin olen luullut. >Arvostelija: Resupekka30.06.2010 Ihastuin erityisesti tontun jurouteen, vaikka salaa tykkääkin kun tuvassa on elämää :) >Arvostelija: Ansa06.07.2010 Uuninpankon leppoisa sadunomainen tunnelma! >Arvostelija: vastakaiku08.07.2010 Sun äiti on noita
Ne sanoo
sun äiti on noita
no se vaan aamulla
ikkunan avaa ja
tekee tuulesta palmikoita
ennen puuronkeittoa
johon se muistaa tipauttaa
ilopapanoita siitä purnukasta
jota se säilyttää
keittön kaapin päällä
ja sitten se hengähtää syvään
se laskee surut kattilaan
ja keittelee niitä hiljaa
kunnes ne ovat kypsiä
ja lisää sinne yrttejä
salaisia sekoituksia
siitä isoäidin kaapista
ja säilöö keitosta
pitsikannellisessa lasipurkissa
samassa, jossa itää ilopapanat
ja se tanssii ja soittaa rumpua
sen kuulee lapset koska niillä
on paremmat korvat kuin aikuisilla
illalla se kutoo hämähäkinseittejä
ja aamukastetta
koska niihin voi kalastella unia
ja juuri ennen nukahtamista
tahdon nuuskutella
sen suurta, lämmintä syliä
vaikka se on noita,
on siinä turvallista olla.
>
16.06.2010Ei siis mikään "Hannu ja Kerttu-sadun lapsia syövä hirvitys",vaan lempeä pehmonoita. Tämä sai hyvälle tuulelle heti aamusta!! >Arvostelija: Tellikka16.06.2010 Voi kun ihanasti sanottu, niitä ilonpipanoita olisi hyvä löytää minunkin purkista tai heitä tänne. Runosi lukeminenkin sai jo ilon pintaan. Hieno >Arvostelija: ayla16.06.2010 Ihana runo. Erilaisuus on suurta voimaa ;) Eikös ole hyvä aika olla noita, rovioista ei ole pelkoa :) >Arvostelija: Sarayah16.06.2010 Salaperäisen lempeästi piirtyy noitaäidin kuva lukijalle ;) Tuo surujen keitto on tuttua, niin monta kertaa itsekin sekoitellut kyynelissä silmin ja helpottaahan se. Kauha onneksi on puuta, ei kolise niin paljon ;) Ihana runo, kiitos! >Arvostelija: Marle16.06.2010 nonih, nyt se repäs oikein mahtavan tarinan, Ei kaikki noidat ole pahoja, nautintoa, nautintoa >Arvostelija: Diomedea16.06.2010 Tämä runo on todella ihana. Kumpa meillä kaikilla olisi tuollainen noitaäiti. >Arvostelija: kyynikko16.06.2010 Suurta rakkautta! >Arvostelija: Pratu16.06.2010 Hieno runo, pidin paljon. >Arvostelija: Jack of hearts16.06.2010 No voihan nenä miten Ihana runo, niin lempeä ja samalla hymyilevä. Oli pakko lukea uudelleen ja imeä runosta salaisia sekoituksia, katsella pitsillä somistettua purkkia, kurkata avattuun ikkunaan, niitä tuulen palmikoita. Wauh, tämä runo jysähti päähäni jäädäkseen. Odotin jo runoa sinulta ja mitä sainkaan. Kerrassaan Upean runon isolla U.lla >Arvostelija: Bluest16.06.2010 voi vide - miten ihana runo =) kuin satu johon uskoo >Arvostelija: Mystis16.06.2010 Luulen ettei tämä noita osaa keittää kärmeslientä eikä lentää luudalla kyöpelinvuorelle. >Arvostelija: Resupekka17.06.2010 Mielettömän Ihana !! Hyvä noita on runosi noita. :)) Suosikkirunoihini ! >Arvostelija: niiu17.06.2010 Sellaisen äidin sylissä on turvallista, jonka keitossa on sekä surua että iloa, kaikkea tasapainossa. Niin hellyttävän ihana runo, joka sai minut hymyilemään! >Arvostelija: KuruKukka18.06.2010 Aivan ihanaa, mukaansa tempaavaa satumaista kerrontaa. <3 >Arvostelija: vonderwall20.06.2010 Runsautta rosoa kuni mamma kotoa kiire tulee katsellessa satuisassa astunnassa.. taidokasta, antoisaa ja kielellisesti omaperäistä on satumainen runotus tässä >Arvostelija: Puuhevonen20.06.2010 Voi miten ihana runo. >Arvostelija: annifanni21.06.2010 Oi millaiseen sadun tunnelmaan meidät päästätkään runollasi. Ja vaikka otsikossa onkin ' noita ' niin sisältö on kaikkea muuta, kuin mitä kyseinen sana nostaa ihmismieleen. Tämähän on suloinen, ihana ja kaikkea mitä siihen väliin mahtuu. >Arvostelija: lindalinda23.06.2010 Vautsi kuinka sympaattinen noita. Tämä runoluuta lakaisee eikä vain tupsuttele! >Arvostelija: Riimihärkä26.06.2010 Iki-ihana runo! Ihanan lempeä ja rakkautta täynnä. (ja kiitos arvostelusta, josta on varmasti lähes vuosi.. hajamielinen minä) >Arvostelija: Enkelipeikko0026.06.2010 Voi, kunpa lapset voisivat kokea näinä aikoina jotain tällaista. >Arvostelija: epeli27.06.2010 Joinain päivinä
olen kuin
pesussa
kutistunut villavaate
haalistuneine väreineen
ja toisina
venyn yli kehoni
ääriviivojen
valona,
värinä
ja äänenä
rajatonta riemua
ja rakkautta
valuva
iätön vaeltaja
>
03.06.2010Elämän rikkautta ovat nuo vaihtelut, taidokasta kerrontaa on runosi >Arvostelija: Diomedea03.06.2010 Hienosti kuvaat noita päiviä, pidän paljon. >Arvostelija: Talvicc103.06.2010 Hienosti kuvailtu. >Arvostelija: Tupasvilla03.06.2010 Niinpä, vaihtelua se on elämä...hyvä runo >Arvostelija: Neito6803.06.2010 Hieno,niin ne päivät on erilaisia... >Arvostelija: koi03.06.2010 Aivan ihana on runosi, ja niin totta naisimmeisen kohdalla: joinakin aamuina peilistä katsoo valju haamu, toisina sirkeäsilmäinen arvoitus. >Arvostelija: Vipero03.06.2010 Hienosti tunteita kuvailet tässä >Arvostelija: ayla04.06.2010 Tuollainen vaeltaja täällä toinen =( Hienosti puit naisen maailman ajatuksia runoksi, todella maukkaita lauseita. >Arvostelija: lindalinda05.06.2010 Niimpä!! Kuapa sitä jokkaene päevä timminä kulokoo, elämä kuluttaa ja miel mielentilat muuttuu. Minnäi aprikoen, ett mihin suan tuon ylmiäräsen roekkuvan nahan laettuva. Sitä ku oun laehtuna jo parsattoo rammoo;))) >Arvostelija: Joutonoomi05.06.2010 Hieno on runosi. >Arvostelija: Jack of hearts07.06.2010 Puhutteleva on runoverrantosi ihmisen mieleen ja tuntemuksiin ajassa ja tilanteissa, lopun viisaus on huikea ja mieleen jäävä >Arvostelija: Puuhevonen07.06.2010 Monessa roolissa taivallamme täällä. >Arvostelija: epeli07.06.2010 Jestas! Tää kolahti =) >Arvostelija: Mystis11.06.2010 Naisesta on moneksi! >Arvostelija: Resupekka15.06.2010 valot, värit ja äänet, kaunista ääriensä etsimistä :) >Arvostelija: Sarayah16.06.2010 Niin maharottoman ihana on tämäki riemua ja iättömyyttä ja suurta suurta rakkautta ja elämänilua täynnä oleva runos :) Hyvin oot paketoonu runohon kaiken oleellisen. >Arvostelija: Ma-ppi16.06.2010 Samojen tuntemusten mylleryksessä olleena voin vain sanoa, että upeasti olet kirjannut runomuotoon elämän hetkiä. >Arvostelija: lindalinda16.06.2010 Hienosti kuvaavaa! ^^ >Arvostelija: vonderwall20.06.2010 Upea! >Arvostelija: surukukkanen27.06.2010 Upea runo, tällaiselta todellakin aina välillä tuntuu! >Arvostelija: Soturinsydän29.06.2010 Tämä on hienoa kuvausta, tykkään kovasti. >Arvostelija: TwhoT01.07.2010 Tähän on helppo samaistua. Mukavasti kuvitettu, ihan oikeasti hymyilyttävä! ;) >Arvostelija: Alppivuokko01.07.2010 Sulkaunia
Opeta minua
ompelemaan mokkasiinit
jokaisesta askeleesta,
jonka olen elämässäni
ottanut
anna niiden kertoa
tarinaansa kuin se olisi
joka päivä uusi
ihmeitä täynnään
niin kuin ne maalaisivat
sateenkaarta taivaasta
maahan ja se aarrearkku
olisi rakkautta täynnään
ja kun illalla asetan
ne nukkumapaikkani viereen
ne levähtävät kanssani
muistuta, että kiitän
jos olen väynyt
näen selvemmin
sulkaunia sateesta
siitä kuinka rakkaudella
on siivet,
ne kasvavat sisältäpäin
>
29.05.2010Persoonallis-sävytteinen, kaunis sydänruno :) >Arvostelija: Niittyvilla29.05.2010 Nöyrää ja kaunista kerrontaa >Arvostelija: Diomedea29.05.2010 Kun on elänyt elämää kuin ns. viimeistä päivää hyvin, ja välillä huonommin - ottanut kaiken sen mikä on päivässä tarjottu - runon siemen on siten niin uskottavan realistinen. Minuun iskee tällainen runous, jonka sisään on kirjailtu koettua, opittua ja vielä kaikkea sitä - mikä on odottava ottajaansa. Nöyryyttä ihailtavaa on tuo kiittäminen yötä ottaessa, siis olla onnellinen elossaan, etuoikeutettuna elämässään. Voisin kirjoittaa ajatuksistani paljon ja pitkälti - runo on kuin minun orvaskedestäni tunto - erittäin herkkä!!!! Kiitos - lauantai on pelastettu. >Arvostelija: ninotska29.05.2010 Voimakkaasti puhutteleva, todella kaunis runo. >Arvostelija: Talvicc129.05.2010 Pelkkä sana `sulkaunia` jo säväyttää... Tässä runo, joka hyväilee sisintä. Pidin, Paljon. >Arvostelija: niiu29.05.2010 Hymyilevän huokauksen lailla soljuvat rukouksenomaisen sanat ja ikiaikaiset viisaat ajatukset, tässä on sielun nautintaa ja ohjetta otettavaksi, nautin >Arvostelija: Puuhevonen30.05.2010 Pienin hellin pistoin kirjailet elämäsi tapahtumia, onnellisia kuvioita ja rakkauden täyteisiä. Suloisia unitarinoita, joita rakastan, koska itsekin unessa näen niitä ja tiedän, miten ne antavat tähtivaloa poluille... Siipesi kantavat runojasi ihanan kevyesti, kiittää Pajutar! >Arvostelija: Marle30.05.2010 kuinka taivavasti kirjoitat, tavallaan ompelet kasaan tarinan, paljon tunnelmaa ja tunnetta, pehmeästi kauniisti kerrotuna, ihanaa että kirjoitit tämän runon sen pehmeä kerronta hoitaa sielua, ihmeellinen ja kaunis matka aamusta iltaan ja uneen viet...pidin paljon >Arvostelija: unelmanainen31.05.2010 Koskettavan kaunista,pidän. >Arvostelija: Jukka-Pekka Huttunen01.06.2010 Elämän kulusta kaunis runo, kaaren erivaiheiden muistoista, niistä hyvistä sekä myös pahoista joita ilman ei olisi kyyneleitä eikä naurua. Runo siitä sisäisestä kauneudesta joka on kaiken voittava voima. >Arvostelija: Eijuliini01.06.2010 Lämmin mieli tuli tästä. >Arvostelija: epeli01.06.2010 Tässä runossa on aineksia moneen. Mielestäni läsnä on rakkaus, Jumala ja yksinäisyyskin. Osin runoa, osin elämän pohdiskelua hirmuisen kauniilla säkeillä. Kiitos että sain lukea, kokea. >Arvostelija: lindalinda03.06.2010 Todella hieno runo, monitasoinen ja lämminhenkinen tunnelma tuo toivoa elämään myös lukijalle :)) >Arvostelija: Sirius03.06.2010 Lämmin ihana runo >Arvostelija: ayla04.06.2010 Tällä on hyvä vaihtaa päivän kiireistä öiseen hiljaisuuteen. >Arvostelija: Aku-Aku14.06.2010 Ihanaa, puhuttelevaa sinua. ^^ >Arvostelija: vonderwall20.06.2010 Virta
Olen tullut
vuosituhanten takaa
tullut
tuhat päivää ja yötä
taivaankaarella
tavoitellut tähtiä ja kuita
sytyttänyt sata salamaa
jakanut ne kahtia
kulkemaan
tuulena tuimana
käpertymään kuusien rungoille
hyväilemään niiden kaarnaa
laantunut
joen vettä virrattavaksi
venheen vanhan kulkea
koski koskelta,
virta virralta,
uoma uomalta
renkaita,
renkaita
synnyttävät sadepisarat
vastarannalta ne joku huomaa
ja poimii
>
28.05.2010"huokaa hiljaa ihastuksesta" >Arvostelija: menley28.05.2010 Upeaa kerrontaa >Arvostelija: Diomedea28.05.2010 Tässä on kaikkeuden tuntu. >Arvostelija: epeli28.05.2010 Ihana kellua runossasi >Arvostelija: vesilintu28.05.2010 Arkaainen tunnelma, tosin sata salamaa toi hymyn huulille :-) >Arvostelija: Ahura28.05.2010 Virran viemänä olen ja nautin >Arvostelija: Puuhevonen28.05.2010 Tässä on tunnelmaa pääasiana kiireetön venematka jonnekin etäiseen kohteeseen. >Arvostelija: Aku-Aku28.05.2010 Kulkee, kulkee runoilija ja luonto on veressä läsnä. Herkkää, niin sieluani hyväilevää, ettei sanotuksi saa, kuin että kiitos ;=) >Arvostelija: Marle28.05.2010 Tämän runosi alku soi monena lauluna, hiljalleen seestyy yksittäiseen pisaran putoamisen kasvattamaan laajenevaan ympyrään. Ompa kaunis, tämä lukija näkee käden joka vastaanottaa hellästi ;) >Arvostelija: Vipero28.05.2010 Mitä enemmä salamoeta sitä valosampoo on kulokee. Niimpä se virta venettä viep, eikä perälaeneista ota selevee kukkaa. >Arvostelija: Joutonoomi28.05.2010 *Tääkin huokaa* ...Jotain suurta... >Arvostelija: Rinsessa7529.05.2010 Ikiaikainen veden 'juoksutusruno.' Mykistyttävän ihana. Tunnelma joka nousee, laajenee ja lopuksi soljuu rauhoittuen uomaansa ;) >Arvostelija: Alppivuokko29.05.2010 Niin on runo kuin kutemaan vastavirtaan uiva lohi. Aatelia syödä - elämänmittaista toistua. Mikä lie - runon punainen lanka - aivan upeaa kuitenkin lukijan itsessään tulkita. Ps. Kuin käsi ojossa - vastarannalle kurottautuu pieni toive lukijankin. >Arvostelija: ninotska29.05.2010 Kaunista runovirtaa. Erityisesti ihastuin tuohon runon viimeiseen säkeistöön, joka toimisi ihan erillisenäkin, sellaisenaan. ...runoaarteistooni tallennan... >Arvostelija: niiu29.05.2010 ooh, olen sanaton! >Arvostelija: Nenna^^02.06.2010 Tässä runossa on jotakin käsittämätöntä ja valjastamatonta elämänvoimaa, joka ei ole kuitenkaan väkivaltaa. >Arvostelija: Resupekka15.06.2010 Ihana. ^^ >Arvostelija: vonderwall20.06.2010 Vastarannal voi olla vaik Matti ja Teppo, jokka laulaa luikauttava siihe et "Missäs sitä ollaan oltu?" >Arvostelija: Riimihärkä26.06.2010 minun helsinkini (kuinkahan mones) III
Minua ovat
aina viehättäneet
kaupungin yön
välkkyvät liikennevalot
sateen huuhtomat jalkakäytävät
joihin puut luovat varjojaan
katulamppujen
avustuksella
kun yö on laulu
auton kaukainen ääni
säestää hyräilyäni
yksinäisyys,
paljain jaloin kävelty
tie tillikasta kotiin
hymyilen
>
26.05.2010Runo täynnä kaupungin sykettä =) >Arvostelija: Hippe26.05.2010 Tämä osui ja upposi! Löysin itseni tästä runosta. Kiitos :) >Arvostelija: Matseltof26.05.2010 Kyllä tästä Helsingin tunnistaa; se on minullekin rakas. >Arvostelija: Tupasvilla26.05.2010 Eläydyin runoosi vahvasti. Itse tykkään kaupungin vilskeestä, istua ja katsoa sitä, olla osa jotakin, mutta myös merenrannan rauhasta yms.Tarvitsen annoksen molempia. Todella kauniisti kuvasit kokemuksiasi öisestä kaupungista. Itse vähän pelkään kävellä öisin, mutta myöhään illalla teen usein kävelyn ja nuo varjot näen. Sateen jälkeen on ihanaa kävellä. Vaikka itse en asua Helsingissä, kuitenkin niin lähellä, että se täytyy kokea aina kun voi sinne mennä. >Arvostelija: merenaalto26.05.2010 Aivan upeaa kuvausta hämyisestä kaupungista ja äänistä, voin hyvin nähdä sieluni silmin kaiken. Viimeinen säe ja hymy päätöksenä kruunaa kokonaisuuden. >Arvostelija: lindalinda26.05.2010 Sain muutama tunti sitten terveisiä Helsingin matkalta, kun suopursu oli puolisoineen siellä käynyt. >Arvostelija: epeli26.05.2010 Kaunista näkymää. Upea >Arvostelija: ayla26.05.2010 Helsinkiä kauneimmillaan... >Arvostelija: vonderwall27.05.2010 Kaupunkiromantiikkaa.:) Mulle tuo mieleen sen tunnelman, kun istuu väsyneenä myöhään bussissa ja on ainoa matkustaja - mutta ei niin negatiivisissa fiiliksissä kuin Egotripin biisissä.;) Erityisesti pidän "kun yö on laulu auton kaukainen ääni" -kohdasta. >Arvostelija: pienimetsäkauris27.05.2010 No voe tokkiisa! Ite ku oun muala asuna, nii en ossoo kantoo ottoo kaopunkin katujen kulokuun. Suattaa se lumota. Vuan minuva viehättää enemmä saonapolun varrela yössä väläkkyvät Kiiltomavot ja jossae taostala kuuluu Kehreejän laolu. eikä pahemmi haettoo jos kävyt pistelöö paljaeta jalakapohjija kävellessä saonapolokuva. >Arvostelija: Joutonoomi28.05.2010 Oih... tämä upposi, Täysin. Rakkaani kautta olen oppinut Rakastamaan Helsinkiä, näkemään kaupungin uusin silmin. Ihanasti kolahtaa runosi. :) Täysillä Tykkään. >Arvostelija: niiu29.05.2010 Rakastan näitä kaupungeista kirjoitettuja runoja. Tämä varsinkin upposi kuin veitsi sulaan voihin. Ihana >Arvostelija: Jonkun muun27.06.2010 Onnelliset
Silloin ei tarvittu paljoa
kukkamansetit
rikkaruohosta
siitä samasta,
jota nyt selkäväärällään
kukkamaasta
ja luonnonkukkia
kimpuiksi
tikkaat muuntuivat
kioskiksi
mitä isompi kivi
sen suurempi raha
kesä, perhoset
ja paljaat varpaat
mukulat
onnelliset
>
23.05.2010Voi miten kaunis. Kaunista kieltä. >Arvostelija: Tupasvilla23.05.2010 Niin kaunista tämä. vielä joskus lapset tekevät näin >Arvostelija: ayla23.05.2010 Lapsuuden onnellisia aikoja herkän koskettavassa runossasi. >Arvostelija: taivaanlapsi23.05.2010 Kaunis, lämmin runo >Arvostelija: Diomedea23.05.2010 tulee ihan unelmakesä mieleen ! (; >Arvostelija: jAssukka23.05.2010 ihana, lapsuuden onni... hyvä aloitus, joka pistää miettimään, mitä kaikkea sitä mukamas nyt tarvitsee. >Arvostelija: zephyr23.05.2010 Todella lämmin, ihana runo. >Arvostelija: Talvicc123.05.2010 Ei siihen paljoa tarvitse. Meillä oli lautataapelin kolossa kauppa ja vihreä ruoho varpaiden välissä. Kesäisen onnen muistelua lapsuudesta ihanassa runossasi. >Arvostelija: kyynikko23.05.2010 Eivät unohdu ihanat lapsuuden kesämuistot. Hiljaa virtaavan joen kivien välistä pyydystettiin kivennuoliaisia (pieniä kaloja) käsin sieppaamalla ja iso lasipurkki toimitti akvaarion virkaa. Kaikkea keksittiin, eikä koskaan tarvinnut äidille sanoa:"Kun ei ole mitään tekemistä"! Runosi laukaisi lukemattomien tapahtumien muistoketjun...joka jatkuu huomennakin. Pajutar kiittää ;D >Arvostelija: Marle23.05.2010 Niin me kaikki ollaan leikitty niitä samoja leikkejä... ihanan tuttua runosi kesätunne. :)) >Arvostelija: niiu23.05.2010 Tuli sellainen olo, että voisipa sitä olla vielä pieni. Ihanaa lapsuushetkien kuvausta. Saa muistamaan miten sitä olikaan pienenä niin onnellinen, ja niin pienestä. >Arvostelija: Purppur23.05.2010 Ihana !! Hieta oli hienuasokuria ja sahajauhot kaffetta ! Kukkakauppaasta sai leikityksi ja rahoona oli tosiaanki erikokooset kivet !! Mä näen sun tikaskioskis myyjänä :)) >Arvostelija: Ma-ppi23.05.2010 Suloisen onnellista, huoletonta aikaa jota itsekin niin lämmöllä, hymyssä suin muistelee. - eräs leikkimökin asukki - ; ) >Arvostelija: Vanamo24.05.2010 Kiitos lapsuuden muistelosta, se toi omankin lapsuuden mieleen. Ihania kielikuvia ja leikkimielisyyttä. >Arvostelija: lindalinda24.05.2010 Tää on niin ihana <3<3 >Arvostelija: Sisko26.05.2010 Kaunis runo,hienosti kirjoitettu. Ei tästä voi kun tykätä,hyvä :) >Arvostelija: Matseltof26.05.2010 Tulipas hyvä mieli tästä >Arvostelija: epeli26.05.2010 Ihania lapsuusmuistoja runossasi, sai suun messingille. >Arvostelija: kylkiäinen26.05.2010 Ihanaa, onnellista kesän tuntua. >Arvostelija: vonderwall27.05.2010 Voi kuinka tulvivat lapsuusmuistot mieleen tämän myötä. Niin :) >Arvostelija: Rinsessa7527.05.2010 Nostalgiaa joka saa nielaisemaan ja huoahtamaan ja onnellisuus niin totta tässä! Pidin myös runon tyylikeinosta pelkistetyn suoraviivaisesti kertoa tarina. >Arvostelija: Alppivuokko29.05.2010 On hyvä tietääettä
miehen ei tulisi
koskaan
kysyä
naisen ikää
ja naiset,
jotka vetoavat tähän
ovat aina
yli nelikymppisiä
>
22.05.2010ihana totuudenpoikanen >Arvostelija: liinukkavarsa22.05.2010 kyllä niin totta=) >Arvostelija: siskotuuli22.05.2010 Jaahax! Kuka lie mitä kysellyt!? >Arvostelija: vesilintu22.05.2010 voihan se olla noinkin, kiva runo >Arvostelija: Diomedea22.05.2010 Ihana,sai hymyn esiin,pidän. >Arvostelija: koi23.05.2010 Heh, minulla mokomalla on tapana kysyä, kun lähes kaikki näyttävät rippikoulutytöiltä. >Arvostelija: epeli23.05.2010 Mainio. :) >Arvostelija: niiu23.05.2010 Har har :) tottapa! >Arvostelija: Jack of hearts23.05.2010 haha, tää on huippu! >Arvostelija: surukukkanen23.05.2010 Totta joka sana, vaikka itse olen aina kahdenviiden! >Arvostelija: taivaanlapsi24.05.2010 Olisikohan näin, saattaapi olla. Hyvä! >Arvostelija: Kuurankukka28.05.2010 No jospa siks onnii kysynä, ku tietää viininkii olevan aena parempoo mitä vanhempoo vuoskertoo se on;))) >Arvostelija: Joutonoomi28.05.2010 jep jep :cX >Arvostelija: miguel mirror16.06.2010 En koskaan vetoa ettei ikää saa kysyä, olen vain aika monta kertaa täyttänyt kakskytviis... >Arvostelija: Paula28.08.2010 Khorós
Kuori
on merkinnyt
minulle niin paljon
olen kulkenut sen turvin
jokaisen päivän,
yön ja tuskan
tähän hetkeen jolloin
alankin kuorimaan
elämääni omin käsin
kuin appelsiinia
tietäen että juuri kuori
on sen aromirikkain osa
ja taas se merkitsee
niin paljon
nähdä ihmisiä
sylit täynnään appelsiineja
kuin torilla tarjolla
ja kuitenkin kuori
on kirkon
arvokkain paikka,
pyhin paikka
kohtele minun omaani
kuin se olisi yhtä pyhä
ja kun saavut
ikonostaasini taakse
tiedä,
että olet nähnyt minut itseni
laula silloin kanssani
sielun pyhyydestä
>
17.05.2010Upeaa, kaunista!! >Arvostelija: ayla17.05.2010 Herkkä ja kaunis... >Arvostelija: koi18.05.2010 Itkettää... Sillä kuorittu sipuli. >Arvostelija: epeli18.05.2010 Kaonista ajatusta! Hienosti johateltu appelsiinilöestä hartaampaan aeheeseen. Vuan kovannii kuoren alla on herkkä sisin. >Arvostelija: Joutonoomi18.05.2010 Niin paljon tunnetta, vahvaa sanomaa, sisältää tämä taidolla kirjoitettu runo, jonka äärelle pysähtyy mieluusti. Kiitos ! >Arvostelija: Bluest19.05.2010 Ihana runo! >Arvostelija: Pellava19.05.2010 Jotain ihan erikoista, niin kiehtovaa on runosi sanoma. Appelsiinista kirkkoon, miten ihmeessä se onnistuu niin luontevasti ja tuo lopetus...sanaton on Pajutar ;) >Arvostelija: Marle20.05.2010 Vahvaa sanomaa ja ajatusta pienen piirin ja laaja-alaisen kulttuurisisäistyksen moninaisuudesta ja tärkeydestä yksilön elämään ja valintoihin läpi kokemusten kuin huomaamattomien ohjausten kautta, viisasta ja antavaa sanomaa kauniilla ja moneksi tulkittavalla hyvämielisellä ja optimistisella runollasi >Arvostelija: Puuhevonen20.05.2010 Ortodoksinen tunnelma runossasi hyvin vahvana. En tiedä luenko runosi kauniisti väärin jos totean, että samalla hyvin inhimillinen ja jopa yksilökeskeinen: kuin heräisi pelon keskeltä löytämisen riemuun :)) >Arvostelija: Vipero20.05.2010 Upea ja kaunis runo :) Hyvä. >Arvostelija: Matseltof21.05.2010 Upea ja kaunis runo :) Hyvä. >Arvostelija: Matseltof21.05.2010 Koskettavan herkkää kuten ihminen ilman kuorta. Harvoille uskaltaa paljastaa itsensä ilman kuorta, sillä silloin on haavoittuneimmillaan. >Arvostelija: taivaanlapsi22.05.2010 ensin 'ikonostaasini taakse' hymyilyttää, mutta sitten alkaa runon tulkinta - avoimuuteen, kuorestaan ulos tulemiseen tämä kannustaa. >Arvostelija: nipper22.05.2010 Kaunis, herkkä, hieno runo. >Arvostelija: Kuurankukka28.05.2010 | 0| 20 | 40 | 60 | 80 | 100 | 120 | 140 | 160 | 180 | 200 | 220 | 240 |