Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot
Terävät huiputTahdon herätä henkiin
olla taas hymyä ja tekoja
Olen kuin kuollut
ei tunnu pahalta
miltään
Haudan levossa
raskasta
ei maatuminen virvoita
Tahdon elää
syttyä ja räiskyä
Nostakaa ylös
repikää kuopastani
niin herään henkiin
sädehdin ihanasti
valaisten teidätkin >
17.06.2013Tästä tulee lukijalle mieleen minän sisäinen halu päästä takaisin elämänsä rytmiin, joka on syystä tai toisesta lipsunut johonkin tarpomiseen ja nyt astuu pikkuhiljaa pelko mieleen juuttua kuin juoksuhiekkaan kiinni. Hyvä runo herättelemään ajatuksia elämästä. >Arvostelija: Carre17.06.2013 joskus sinne huipulle tosiaan on niin pitkä matka, että kaipaa toisten apua noustakseen. Runo kuvaa hyvin taipumusta rajuihin ylä- ja alamäen vaihteluihin elämässä. >Arvostelija: Decadent17.06.2013 tää on aivan mahtava!! mulle just ajankohtainen ja tuntuu että ikäänkuin kohtaloa ku sain lukea runosi täältä. just samat fiilikset! samantyylistä vähän kuin munki tekstit. jes! keep it! >Arvostelija: Tonigee17.06.2013 Elämänmakuinen, kaunis runo. >Arvostelija: Kuurankukka17.06.2013 Kyllä tuon takia kannattaa jo herätelläkin niin räiskyvä runon olet haudasta saanut aikaiseksi. >Arvostelija: war17.06.2013 tuhat kertaa kaksiTuhannen kerran kertaa kaksi
Minulla on kasvoja
varalla useita
niin monta etten osaa laskeakkaan
On kuluttavaa näyttää niitä
aina vaihtua tilanteeseen sopivaksi
tai tarpeen vaatiessa epäsopivaksi
Kyllä minä sen
peilin kuvan omakseni tunnistan
vaikka se alati muuttuu
mutta mitä on sisällä
mutta mitä on sisällä
se on tuhannet kerrat kertaa kaksi
livennyt käsistä >
17.06.2013Tää on jotenkin psykedeelinen, jännä runo. Sekoitus konkreettista ja syvällistä. Pidän erityisesti lopusta, kursivoidusta, epätoivoisesta kysymyksestä ja viimeisestä säkeestä. >Arvostelija: Decadent17.06.2013 Kuolio Mieleni laitimmaiset sopukat
ovat kuoliossa
eikä sitä voida parantaa
Mätä matelee kohti keskustaa
syöden tieltään kaiken
Miten käy
jos leikataan
mieli osiin
kuoleeko se
vai jatkooko elämää
irtonaisena, hylättynä
katkerana juonia punoen
Ja mitä on ydin
ilman reunustaa?
Maailma suurenee
minä olen uhmaikäinen
minä pienenen
kehtoon sopivaksi>
13.06.2013
Satukirjarikkouduit
jo äitisi kohdussa
eikä se ollut
kenenkään syy
sinua ei valmistettu
kestämään
vaan särkymään
olet kartta
kadonneiden lasten luo
olet irvikissa, pala omenaa
ja kaikki muut harhat
jotka saavat uskomaan ihmeisiin>
26.05.2013kyyneliä tulvii >Arvostelija: Rokkarinpimu26.05.2013 Elämässä ovat surut läsnä kuten runo hyvin kertoo >Arvostelija: Rosmariini26.05.2013 Surullista, mutta toisaalta niin älyttömän kaunista... >Arvostelija: Circuit12.06.2013 koskettava, hienosti kirjoitat >Arvostelija: Satumnainen13.06.2013 upea. aiheutti kylmiä väreitä ja kyyneliä, kiitos sinulle. >Arvostelija: Mariella M17.06.2013 surusumuisen sateen tapaan
olet rauhallinen
ja kevyt
tuttu kuin vanhin ystävä
ja se sininen halauksesi
niin lämmin >
26.05.2013todella kaunis runo surusta - lukija kiittää. >Arvostelija: aquarius26.05.2013 koskettaa >Arvostelija: Rokkarinpimu02.06.2013
tuhansiksi illoiksi
ikävöin
Anna anteeksi
Lähdin kauas
sillä pelkään
menettää sinut
enemmän kuin
mitään pimeää >
26.05.2013Tähän on niin helppo samaistua... tämä tunnetila niin ajankohtainen itsellä, et kyyneleet tuli... >Arvostelija: Circuit12.06.2013 lopetus on huikea, saa värisemään >Arvostelija: Satumnainen13.06.2013 Sä et ole enääPelkään maailmanpyöriä
liikettä ja suuria ympyröitä
ihmistä
Sinä soitat kuullaksesi ääneni
Tivolissa pyörryttää
vaaleanpunainen hattara huumaa
ja takertuu sormiin
Painaudun vasten ufon seinää kun se pyörii
enkä saa nostettua kättäni
ottaakseni sinusta kiinni
Minulla ei ole aikaa,
katkaisen
Tötteröstä liian suolaista popcornia
vyötäisillä narunvedosta voitettu
puhallettava miekka
Sinä olet niin pieni
ja hauras vailla hoivaa
Minä olen kuva menneestä
se lapsi joka olin
Mutta sinä loitonet
et ole se sama
äiti>
26.05.2013 Pidän kovasti tästä teoksesta.. Niinpä aika muuttaa meitä jokaista. >Arvostelija: ollimolli26.05.2013 Paperista tulee ihmistä vahvenpaa kun sitä on tarpeeksiMinulta puuttuu vapaus
on kaikkea
on kaikkea
muttei sitä yhtä
jolla todella hengittäisi
eläisi, lentäisi
jos minä vain karkaisin
jättäisin paperipinon kasvamaan
korkeutta ja sammalta kilpaa
vain haihtuisin sinunkin elämästä
jättäisin parittomia sukkia huonekalujen alle
satunnaisia esineitä kaappien perälle
muistomerkkejä>
24.05.2013Tämä koskettaa juuri tänään kovin kipeästi, kun samankaltaisia ajatuksia hapuilen. Kiitos tästä. >Arvostelija: vagabond07.06.2013 EhkäEräänä päivänä
joskus jossakin
varjot laskeutuvat
ja se on helpotus
hyvästit lausutaan
eikä mitään kaduta
Minä salaan itseni
muttei se auta
linnut lähetän yläilmoihin
vaikka ne lentävät minne haluavat
kadun monia asioita, sanoja
niitä pahan juuria
jotka ovat minusta siinneet sinuun
Silloin, eräänä päivänä
jossain kaukana täältä
annatko anteeksi
epätäydellisyyteni>
24.05.2013
Sinusta ei tullut aikuistaYksi väärä sana
ja kaikki palaa
Ensimmäinen virhe
ja kaikki murenee
Sinussa ei ole rajoja
olet kokonaan hajalla
vietät superpalloelämää
sinkoillen holtittomasti
äärestä ääreen
Tarvitset ankkurin, kiintotähden
tarvitset rajat ja rakkauden
sä tarvit sun lapsuuden takaisin>
Muuttolintusopuliseikkailijattarelle
21.05.2013Hyvä, puhutteleva runo. Vaikeaa on kasvattaa jotakin huteralle pohjalle. >Arvostelija: Satumnainen21.05.2013 AsenneMaailma jota katselet on kuvasi
mitä, miten sinä näet
piirtää viivasi
onko se mustaa
ruosteenpunaista
tuntuuko se terävältä
onko se tummaa
sapenvihreää
tuntuuko se limaiselta
onko se vaaleaa
ruusunpunaista
tuntuuko se pumpulilta
onko se ruskeaa
maansävyjä
tuntuuko se turvalliselta
onko se harmaata
graniittia
tuntuuko se kovalta
onko se oranssia
auringon kaltaista
tuntuuko se tulelta
onko se mariinia
taivaan kantta
tuntuuko se kylmältä
onko se valkoista
pilvien hahtuvaista
tuntuuko se viattomalta
onko se keltaista
sitruunaista
tuntuuko se piristävältä
onko se purppuraa
samettista, silkkistä
tuntuuko se ylelliseltä
Maailma jota katselet on kuvasi
mitä, miten sinä näet
maalaa kasvosi >
no tätähän voisi jatkaa ja jatkaa vain :'D mut eiköhän se pointti tullu selväksi
21.05.2013
PuhallaKaikesta selviää
vaikka selkänahka kasvaisi suomuja
ja suu ommeltaisiin kiinni
sä selviät
sillä elämä on ihme
se kasvaa ja juurtuu kiinni
vaikka kallion lävitse
se löytää keinot
muttei mikään tulikaan syty
jollei siihen hieman puhalla henkeä
sä et voi vain makaa ja itkeä
suomujasi ja suuta joka ei aukea>
02.05.2013 totta hiukan pitää puoliaan pitää >Arvostelija: ollimolli02.05.2013 Hieno runo >Arvostelija: Satumnainen02.05.2013 Nyt kyllä kolahti ja lujaa nykyiseen elämäntilanteeseen. Suosikkeihin, ehdottomasti. Hieno, omaan vastuuseen herättelevä ja täynnä ajatusta siitä, miten itsekin ajattelen elämästä - tai ainakin toivoisin ajattelevani myös epätoivon hetkinä. >Arvostelija: Razorblade Romance08.05.2013 Hieno runo. Itsenkin pitää hiukan yrittää, eteenpäin on mentävä. Pidän tästä tosi paljon. >Arvostelija: Viipi08.05.2013 Viisauksia, ronskilla tavalla rohkaisevia... Hieno! >Arvostelija: Nur11.05.2013 upee runo! >Arvostelija: Fantzu18.05.2013
venytetyillä reunoilla
tuulee
eikä ole mitään
mistä pitää kiinni
suunta kohti pohjaa vauhdilla
ja kun herää
mitään ei tapahtunutkaan
pelkäätkö sä turhaan
hengittämistä
se kun loppuu aikanaan
ja se sattuu
enemmän>
02.05.2013Juuri nyt tämä tuntuu erityisen samaistuttavalta. Kaunis runo alusta loppuun saakka, saa ainakin minut pohtimaan. >Arvostelija: nukkekoti19.05.2013 Black and white rainbowEpätoivo on helppoa
ei varjoja, valoa
niiden hippaleikkiä
Toivo satuttaa syvimmin
värikirjo levittyy seinille
valotäplää vaan
ei kiinni saa >
mä valitsen silti toivon, luovuttaminen on.. no luusereille ;)
ja ehkä sitä valoa ei saa kiinni, mut jos antaa mahollisuuden se tulee itse sun luo
23.04.2013Hieno valinta. Hieno runo! >Arvostelija: Nur25.04.2013 Just noin! ja kiitos kommentistasi! >Arvostelija: vesilintu03.05.2013 KatumusMinä annoin ne sinulle
silkkityynyllä kannoin
sakset joilla leikata
siivet irti selästä
En niitä siihen tarkoitukseen tuonut
vaan nauhoihin jotka sinua sitovat
On veri vuotanut
narut kiristyneet
ja jotain jo kuollut
Sama kalpeus ja kauhu
molempien kasvoilla
kuin peiliin katsoisi>
23.04.2013Pidän tästä, tosi traaginen tarina. Nimi sopii hyvin ja korostuu viimeisessä säkeistössä. >Arvostelija: Decadent24.04.2013 Kaunis ja surullinen kuvaus, erittäin hienoa sanan käyttöä jolla rakennat mielikuvan lukijan verkkokalvoille. Hieno! >Arvostelija: vagabond26.04.2013 ValhettaOnko minun todistukseni valhetta
vain koska et tahdo uskoa
Kuka sinun sydäntäsi säilyttää?
Sinä annoit sen minulle
vaan kun katsoin
rasiassa makasikin sian sydän>
19.04.2013Raadollisuus, kyynisyysHeikot seuraavat perässä
toisten heikkojen
alas kallioilta
meren tyrskyihin
iskeytyvät kallot
kivisiin seinämiin
ruhot runnoutuvat
pohjan ansoihin
meri kuohuaa punaista
Tyynenä
vahvat laskeutuvat
naaraavat
hautaavat
se on sen palkka
kun elämän kestää >
18.04.2013
epävakaatmulla oli joskus mieli
mut se halkes
ja murtui
nyt niitä on tuhansia
eipä silti
yhtäkään ehjää>
18.04.2013Olemmeko yhtä mieltä? -Emme, vaan tuhatta sirpaletta. Upea, pieni ja kipeä teksti. >Arvostelija: vagabond26.04.2013 Osuva. Todellinen. >Arvostelija: Razorblade Romance08.05.2013 Huumesä astelet hämärien polkujen teitä
hipsuttelet hiljaa varjojen sivussa
sua en näe kuin mustin silmin
valo ei tartu, heijastu
valkeista kaavuistasi>
16.04.2013
Paper cutsKirveltää näkymättömät haavat
sä et näe, silti ne on siinä
sä tunnet
tunnet, sä tunnet ne!
Ah, pelko värisee rinnassa
milloin jälleen elämä iskee sormille
sä säikyt ja väistät
sukellat pöydän alle piiloon
lyöt pääsi ja elämän sielläkin kohtaat
sä et pääse pakoon
sä et pääse pakoon
muttei se estä sua pakenemasta
toistamasta väitöliikkeitten kaavaasi
kuin tanssien sä elämäsi polut kuljet
sitä lumoutuneena monet katselee
vaan lopulta jokainen päätään pudistelee
Vois kaikki olla helpompaa, tyttö
Aika kuluu
kello käy
tiimalasin hiekka valuu
elämä ei väistä, astu syrjään
kuin viimeisessä hämärässä
jota sulle ei suoda
ennen kuin
sä elät>
On helppoa olla pelkäämättä kuolemaa, mutta vaikeaa olla pelkäämättä elämää
16.04.2013Pidän tästä tosi paljon, jokaisessa säkeessä on oivaltavaa runosinän analysointia ja ympäröivän maailman ajatuksia. Silmiä avaava runo, hienoa kieltä, voimakasta >Arvostelija: Decadent18.04.2013 |
Julkaistu : 29 runoa
