Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot
KaipuuoivallusMinä katson
eilistä
meren yli
ja ajattelen
huomista
Minä etsin onnea tänään,
aika ei merkitsekään enää mitään
Jokainen saa toimia omillaan,
ei minusta ole matkalla auttamaan
Lokit
kaartelevat
kalastaja-aluksen
yllä
ja kirkuvat
Peilikuva veden pinnasta heijastuu,
ajatus tulevaisuudesta yhdessä tummuu
Haljennut lapsiveistos muistuttaa
kuinka jokainen meistä katoaa
Kyyneleeni
yhdistyvät
mereen ja
muistan,
että kerran olit sinäkin luonani
Rakkaudesta on turha puhua,
on ikävää vaikea ääneen kertoa
Silti haluaisin pyytää luottamusta,
työntää pois hetken joka oli täynnä turtumusta
Unohdetaan se,
että välimatka
on liian pitkä,
sillä kiinni voi pitää
siitäkin huolimatta
Se toimii sittenkin!>
Kokeilua ja onnellisuutta.
12.05.2007Tämä onnistui hyvin :o >Arvostelija: ÖidenKruunu12.05.2007 Joskus suuri välimatka saa tunteet itkemään ja rakkauden kaipaus nostattaa tuhannet kyyneleet jatka häviää meren laineisiin vieden terveiset rakkaalle. Kun on kaukana ammuu ja lähellä potkii. >Arvostelija: kotihiiri16.05.2007 HengitysIkävääni
ei olisi osattu ajassa mitata,
ei vaikka itkin yöni
karkottaakseni hyökyaaltona kulkevat
painajaiset
Sainhan minäkin silti onnen,
eikö sen pitäisi riittää?
Epätoivo,
pelko tai
jokin ihan muu
jäi taustalle kummittelemaan,
pimeään yksinäisyyteen piiloutuen
Kyllä onni ja ilo on kaunista,
silti en uskalla luottaa
Kukaan,
yksikään,
ei olisi voinut tietää
miltä se tuntui,
vaihtaa katkeruus rakkauteen, hetkessä
Anna aikaa,
tärisen vieläkin sanojesi voimasta,
tarvitsen sinua,
aikaa
Viha
Minä vihaan sinua
Rakkaus
Minä rakastan sinua
Minä vihaan ja rakastan sinua
Ikuisuushengityslaki>
Olen eksyksissä, en ole varma mihin tämä kaikki vielä johtaa, pystynkö pyyhkimään kyyneleeni, pystynkö unohtamaan. Tarvitsen aikaa, ymmärrystä, lohdutusta. Ihmiselle, jota ilman osaisin elää, mutta joka on äärimmäisen tärkeä, huolimatta ajasta jona taisin kasvaa hieman, jona unohdin, muistin, vihasin ja rakastin. Ihmiselle, joka teki minun painajaiseni ja olemassaolollaan suojelee minua niiltä. Ihmiselle jota ilman en olisi kukaan, mikään. Kahdelle ihmiselle. Kolmelle, useallekin. 10.12.2006-7.4.2007, minä ehkä opin joskus.
08.04.2007Sanoin jo kerran, sanon uudestaan. Tämä pysäytti. Koko teksti on kokonaisuudessaan kaunis ja koskettaa paljon. Loppu oli kaikkein upein, ilman sitä tämä olisi jäänyt kuivaksi. >Arvostelija: novelle09.04.2007 En hengitä. Upea runo! Kaunista tekstiä <3 Katkeraa. Suosikki -> >Arvostelija: ÖidenKruunu09.04.2007 Tykkään. Ja paljon! >Arvostelija: Ketunleipä10.04.2007 hiukan erityylinen runo kuin muut mutta tämä epätoivosi huokuu läpi runon...tässä oli sydäntä ja sielua mukana.elämän vaikeus...voimia.:) >Arvostelija: Antracon22.04.2007 oi voi voi voi miten kaunis upea. pidin oikein kovasti.:) >Arvostelija: linzki26.04.2007 Rakastuin loppuun. "..Viha Minä vihaan sinua Rakkaus Minä rakastan sinua Minä vihaan ja rakastan sinua Ikuisuushengityslaki.." Tuo viimeinen sana. Pidän todella tästä. Tähän aikaan yöstä minusta ei muuta irtoa. Kaunista, herkkää. >Arvostelija: tulenruusu03.05.2007 Mielstäni tämä "ikuisuushengityslaki" on kyllä upein sana vähään aikaan. ;> >Arvostelija: judy03.05.2007 KevätpyyntöNäinä päivinä
kun aurinko paistaa meille,
kuuntelen vain hengitystäsi,
enkä haluaisi kuin
koskettaa hiljaa, vaivihkaa
Joskus olisi helpompaa
jos osaisin huutaa, vaatia, käskeä,
haluta huomiota,
olla muutakin kuin
seinäkukkanen,
jonka roolista olen oppinut nauttimaan
Ja ne viimeisetkin kyyneleet
jotka itken
ovat onnea
ja epätoivoa
Sillä eihän seinäkukkasiin kiinnitetä huomiota,
eikä ole tarkoituskaan
Saanhan silti rakastaa?>
Sekaisin keväästä, sinusta.
28.03.2007Mä menin tästä sekaisin <3 >Arvostelija: ÖidenKruunu04.04.2007 Tuttua.. :p "Seinäkukkanen"- eihän niistä kukaan välitä, huomattu on. - Pidin tästä, suosikkeihin. (: >Arvostelija: bbeauté03.05.2007 iihana:) Tästä runosta hehkuu jotenkin epävarmuus. Tosi kauniisti kirjoitettu! >Arvostelija: sonjj03.05.2007 Koska ei ollut tarpeeksi aikaaHarmaus
muistutti jostain menneestä,
entisaikojen kuiskauksesta
puiden kuolleissa latvustoissa
Kuolevat lapset
yrittivät värittää maailmaa
huopakynillänsä,
mutta tuulet veivät voiton
Epäjumalille uhratut
epäonnistuneet ihmisyksilöt
huusivat rukouksensa
olemattomalle
Ehkä veren
olisikin voinut antaa anteeksi,
jos oli hiljaa,
muttei pahoiteltua epätoivoa
Kaikki olisi saattanut ratketa helpommin
jos ei olisi annettu
vahvempien voittaa
Syyksi sanottiin,
ettei ollut tarpeeksi aikaa>
Sietää miettiä, kannattaako jatkaa.
16.03.2007maalailet hienoin sanakääntein ehyen runokokonaisuuden.pidin todella paljon...vahvaa runokieltä.kiitos. >Arvostelija: Antracon16.03.2007 Maalasit hienon runon. Wow! Hyvä Anette :) >Arvostelija: ÖidenKruunu19.03.2007 Helvetin hieno tunnelma. Ooo... >Arvostelija: Maléfice25.03.2007 Pidän tästä todella paljon, vaikka se onkin pohjimmiltaan hieman karmea. Tai sellainen.. pelottava. Toinen säe on joku niin upea yhdistelmä arkea ja oivallusta. Ihana. Ja mun meielstä aikaa on aina tarpeeksi, jos sitä vaan revitään jostain. Koskaan ei pitäisi luovuttaa moisen 'pienen' asian takia. >Arvostelija: novelle03.04.2007 Uskomattoman kauniita runoja sinulla. En osaa sanoa oikein mitään rakentavaa, todella hienoa. >Arvostelija: Fruitti03.05.2007 YksinäistymistäTiedän kyllä
osaavani piiloutua,
juosta karkuun rakkautta
ja pakastuneiden mansikoiden makua
Kuivuneilta huulilta löydetyt lupaukset
huusivat pettymystä
Katkeruuden hedelmästä synnytetyt
kaipuunsiemenet
ovat myynnissä vielä tänään
kun epätoivo on
muodikasta,
ilo surulla leikittelyä
jäähdytetyssä paratiisissa
jossa sydämemme vaelsivat
valkoisine orkideoineen
ja kadonneine unelmineen
Lapsuusaamuina pidimme hautajaiset yölle>
04.03.2007Jotenkin ristiriitaisia ajatuksia herättävä runo. Sävy on epätoivoinen ja lannistunut, mutta samalla rauhaisa. Hieno runo kuitenkin. >Arvostelija: taivaanlapsi07.03.2007 Helvetti miten hieno runo! Suosikki -> >Arvostelija: ÖidenKruunu09.03.2007 ElämänajatteluaMuovisia todellisuuksia
löytyi postimyyntiluettelosta
jokaiselle ihmismassojen tallaamalle
heikkouskoiselle
Mustiin pistihuntuihin pukeutuneet viattomat
eivät kestäneet enää
kateellisten pilkkahuutoja
jotka uskottelivat heidän olevan noidantyttäriä
Todistusaineisto oli vähissä
kun etsittiin
toivon murhaajaa
Eduskuntatalon portailla
Vai oliko se porttikongissa istunut juoppo?>
Leikittelyä.
21.02.2007Runo on kovin erilainen kuin muut aikaisemmat runosi. Tämä on suorastaan katkera, kyyninen. Vierastin sitä, koska en tunnistanut sitä sinun tekeleeksesi. Sanavalinnat ovat voimakkaita, sopivat kyllä loistavasti runon tunnelmaan ja punoutuvat toimivaksi kokonaisuudeksi. Lopetus kalskahtaa korvaan, vaikka sekin sopii tähän erittäin hyvin. En vain pidä sanavalinnoista. Kaiken kaikkiaan hyvin onnistunut ja erilainen. >Arvostelija: novelle22.02.2007 Erikoinen runo. Hieno silti. >Arvostelija: ÖidenKruunu21.03.2007 MaailmankatselmusmatkaHetkittäin
me astumme harhaan,
toiseen todellisuuteen,
elämänvaloon,
mutta se
ei estä
sinua ja minua
tuntemasta
tärkeintä
Meidän panssarimme
rakennettiin paperimassasta
ja pienikin halkeama
syöksi yhteisen veren
suihkuna ulos,
sivustakatsojien päälle,
emme kestäneet kolhuja
ennenkuin rakensimme ne
itse
itsellemme,
toisillemme
Tärkeintä
tässä hetkessä
olet sinä, ajatuksinesi,
itsesi näkevänä
Ja vaikka
piiloutuisit kuin kilpikonna,
tahtoisit työntää minut,
tai maailman, luotasi
löydän aina halkeaman,
koputan,
kuiskaan
Minä rakastan sinua>
Oikein kaunista ystävänpäivää. Ne, joille tämä on, tiedostavat sen toivottavasti. <3
14.02.2007Mahtava taas ^^ Ihana <3 >Arvostelija: ÖidenKruunu14.02.2007 SuruvirheellisyyttäLäpi viimeisen auringonlaskun
käyvät sinun askeleesi
minun kasvattaessani
kyynelmerta
lintujen keskelle
Yli hetkien, onnellistenkin,
sinä lennät,
mutta silmäsi
eivät riitä näkemään
sitä kaikkea, minua
Maailman itku heijastuu
yhteen suruun,
meitä on monta
odottamassa, kaipaamassa,
vaipumassa ikävään
Tarinoita,
helmenhohtoisia haalenneita muistoja,
matkojen päässä,
me olemme ikuisuus
ja päästämme irti>
Minunkaan ei pitänyt itkeä. Life goes on.
25.01.2007Upea :o Erityisesti kahdesta viimeisestä säkeistöstä pidän valtavasti. Ehdottomasti suosikkeihin --> >Arvostelija: Neulatyyny29.01.2007 Upea! Sä todella osaat <3 Kaunis. Suosikit -> Ekasta säkeestä pidin paljon :) >Arvostelija: ÖidenKruunu31.01.2007 sanaton :o Todella, todella hieno, pidän runoistasi aivan valtavasti. >Arvostelija: Ketunleipä07.02.2007 Todella kaunista tekstiä.. Hyvä.. :) >Arvostelija: Oka11.02.2007 Herkkä ja upea runo. Muistakin runoistasi pidän paljon. :) Hyvää syntymäpäivää! >Arvostelija: party-03.05.2007 Todelle kaunis ja.. hauras ehkä. Sanattomaksi sait. (; Suosikkeihin myös tämä. -> >Arvostelija: bbeauté03.05.2007 ValtakunnanosiaHetken vielä
saan kuunnella yksinäisyyttä,
ajatella parempaa aikaa,
unelmoida rauhassa
Minuutit muuttuvat tunneiksi
En minä
odota sinua tulevaksi,
en ole aikoihin odottanut
Lähden,
jos lupaat olla ikävöimättä minua,
katoan jos et itke
Takanapäin ovat jo ajat pelon,
edessä vasta tulossa
poskille maalatut kyyneleet
oikeiden puuttuessa
Lähtölaskenta on alkanut jo,
juokse
Enhän edes yrittänyt piilotella taivasta,
kirsikankukkasia,
aikamerkkejä
Liian kaukana?
Enkä minä
olettanut ikuisuuden
jatkumattomuuden olevan
näin kova isku
ihmiskunnalle>
Prinsessoja ja kermavaahtoa.
17.01.2007
Hetkittäisiä muistojaPäivämäärät
ovat syöpyneet muistiini,
vaikka kuinka yritän unohtaa
Minun maailmaani mahtuu
kyyneleitä ja
vielä yksi arpi lisää
En minä ollut tärkein,
mutta sinä olit minulle
enemmän kuin yksi useista,
kirkkaampi kuin taivaan tähdet
Pelko tanssii edelleen taustalla
vaikka minä en matkustakaan
edes unelmissani tapaamaan sinua
Tapettu ikävä
palaa yhä uudelleen
vaikka kielsinkin sen
Liekitetty sydämeni
sai vuotaa rauhassa
katkeruuden kadotessa
viiden kuukauden jälkeen
Viimeinen tapaamisemme,
vihdoin vapautus
Sinä et ollut koskaan yhdentekevä
Paljon valheita
ja auringon kultaamaa hiekkaa
meidän ajatuksissamme
Unohdus löysi hetket>
Kaksi.//
1.4.06, kävelyä sateessa ja toivoa, että voisi hukkua ojaan. 22. tai 27.2, jotain sinnepäin kuitenkin, ihan liikaa pelkoa. 11.5, kipeitä sanoja ja katkeruutta, en minä tiennyt miksei toinen voinut itse kertoa, miksi minun oli sanottava se, miten minä pelkäsinkään siellä, auringossa, suihkulähteen kivillä hyppiessäni ja odotellessani että pääsen muualle. 24.6, niin paljon pelkoa että teki mieli polttaa selkä karrelle kuumalla asfaltilla. Juhannuksentoivotuksia ventovierailta muttei tutuimmalta, rakkaimmalta. Riitaa ja itkua vain. Liian henkilökohtaisia päiviä, muistan liikaa, enkä haluaisi oikeasti edes ajatella miltä hiekka tuntuu jalkapohjissa, miltä tuntuu kävellä lämpimässä, millaista on tuntea kipu sekä sisällä että iholla, 30.6, kaikki muuttui, anteeksi aina. Minä olin yksi liikaa kolmesta, kaksi kaunista ja epämääräinen rakastaja, minä. Maailma on julma.
~Tämä on liian täynnä ajatuksia, en löydä itsekään mitään kaunista sanottavaa. Epämääräistä virtausta. Sekavaa selittelyä ja yritystä löytää syy kaikkeen. Löytää syy, miksi käy aina näin. Ja miksi juuri tänään. Tasan kuukausi ystävänpäivään. Tasan 11 kuukautta edellisestä ystävänpäivästä. Sydäntikkareista ja harmaasta ikävästä
14.01.2007Kaunis runo. varmasti niin kipeästä asiasta. >Arvostelija: linzki15.01.2007 Eräästä tietystä syystä tämän runon arvioiminen on aika vaikeaa. Mutta jotain on pakko sanoa, siltä nyt tuntuu. En pidä siitä, että tulkitsen tämän kovin syyttävänä. Vaikka itse syytäkin itseäni monesta asiasta ihan syystä, niin on silti hyvin pelottavaa, että tulkitsen tämänkin itseäni syyttävänä. Ei sen pitäisi mennä niin. Runoahan olisi luonnollisesti helpompi arvioida jos emme tuntisi, luultavasti saisin aikaiseksi positiivisemman näkökulman. Yritän nyt arvioida tätä runona, olla aivan kuin ulkopuolinen, sivustakatsoja. Minä rakastan kerrontatapaasi, sen sinä tiedätkin. Monet runosi ovat niin koskettavia, että tekisi mieli iskeä puukolla sydämeen vain siksi, etten kestä niiden kauneutta. Tämä on sellainen. Kaikki sanat iskevät lujaa, jokaisella niistä on oma merkityksensä, oma paikkansa tässä runossa. Ja yhdessä ne ovat mahtava kokonaisuus. "Pelko tanssii edelleen taustalla vaikka minä en matkustakaan edes unelmissani tapaamaan sinua" Tämä kosketti eniten, koska välimatkahan se on meidätkin erottamassa. Tai, enää se ei ole pelkkä välimatka, mutta ennen.. Ennen se oli välimatka. Pidin. >Arvostelija: novelle23.01.2007 Näissä sanoissa kaikui voimakkaita tunteita todella upea teksti. Pidin tästä. Suuren suurta tuskaa ja ikuista rakkautta samassa läjässä. >Arvostelija: QueenOfTheDawn07.02.2007 erittäin kaunis runo asioista jotka vähemmän tai enemmän tuttuja ja henkilökohtaisia. suosikkeihin. >Arvostelija: mismu05.08.2007 Joutsenia merelläSamalla kun sinä
tunnet kuihtuvasi
minä saan lisää vauhtia
enkä hukuta meitä enää kyyneliini
Lukuisat illat kietovat
muistomme yhteen
ja kumpikin katsoo
omia särkyneitä unelmiaan
Ota lujemmin kiinni,
sillä minä lähden koko ajan
Tunnetilat
tukahdutettiin liian aikaisin
emmekä koskaan löytäneet
todellisuutta
Linnut lensivät jo,
mene sinäkin,
ennenkuin en enää
osaa hillitä itseäni
Aikaa on mennyt liikaa>
Kai tästä löytää jotain jos oikein yrittää...
07.01.2007Kyllä kuules minä löysin tästä hyvinkin paljon mihin samaistua.Oikein kaunis ja koskettava runo mielestäi.Loppua kohden vain paranee.Tykkäsin paljon:) >Arvostelija: Duppy Conqueror07.01.2007 Yhdellä lukukerralla en saanut mitään irti, ainoastaan hajannaisia kohtia, toisella kerralla uskon saaneeni. Tämä ei ole läheskään niin hyvä kuin jokut runosi, mutta siltikin pidän tästä paljon. Löydän tunnistettavasti paljon liittyen minuun, meihin. Et välttämättä ole tarkoituksella niitä sinne pistänyt mutta minä nyt osaan yhdistää itseni mihin vain. Aiheena tämä oli kaunis, samoin toteutit sen uoeasti. Rakastuin otsikkoon, ehkä siksi koska joutsen on mielestäni kaunis lintu ja meri on minulle rakas. Kursiivit täydentävät runon runkoa tuoden siihen pieniä hienoja ylimääräisiä yksityiskohtia. Jotkut saattavat olla kliseitä, mutta eivät niin että se pilaisi tästä jotain. Kaunis ja erittäin toimiva kokonaisuus. >Arvostelija: novelle08.01.2007 Kolmas säkeistö on lempparini. Siinä on sitä jotain mikä koskettaa minua. Tietynlaista levottomuutta. >Arvostelija: pannari10.01.2007 Ihana <3 Tuli mieleen PMMP:n Joutsenet :) >Arvostelija: ÖidenKruunu10.01.2007 Aina ei asiat toimi ihan niinkuin suunniteltiin. Upea runo. Pidin tämän sydäntä riipaisevasta "uhrautuvaisuudesta". >Arvostelija: QueenOfTheDawn01.02.2007 aivan upea runo! muutenkin olet todella lahjakas kirjoittaja! :) jotenki kummasti olen tykästyny näihin runoihisi! :) >Arvostelija: Mountain26.09.2007 TalvipeilailujaSinun käsissäsi
rikoin maailmani,
aikani
ja ajatukseni
Rakastin
kuin palapeliä,
yksi osa hukassa,
minä itse
Joskus näemme lasin läpi
pikaisesti,
emme uskalla katsoa silmiin,
totuus on kaukana
Yksi hymysi
saa minut muistamaan
enkä kestä
turvattomia käytäviä
Auringonsäteet
näyttävät meidän sisimpämme
vaikkemme haluaisi
paljastua
Kyllähän minä sinusta välitin,
vaikket halunnutkaan kuulla
Lunta ja kynttilöitä,
havuja pimeässä
Kipu
vaihtui toiseksi
ja takaisin
yhä uudelleen
En enää kysy
missä asut
tai minne menit
Sinäkin olet peilini>
...en oikein tiedä, kaksi vuotta taaksepäin oli niin toisenlaista, niin ihanaa ja kaunista, mutta tähän päivään asti se ei olisi kuitenkaan säilynyt. Ja tänäänkin olen onnellinen, ehkä jopa onnellisempi kuin silloin.
30.12.2006hyvä erityisesti kohta "Rakastin kuin palapeliä, yksi osa hukassa, minä itse" sai minulle kylmät ja lämpimät väreet yhtaikaa :) >Arvostelija: Juan_Ramirez05.01.2007 EtsintöjäTe halusitte
kulkea käsikkäin
päivästä yöhön ja
illasta aamuun
Unelmoitte kauneudesta
tähtitaivaan alla
ja ajattelitte tapaavanne
vielä
Kuinka olisittekaan kuvitelleet
itkevän varjon matkustavan
yksin yöjunalla
(Venäjälle tai vain Ouluun)
Kaipaus kolisuttaa ratakiskoja
joilla vesipisarat helmeilevät
Matkustaisiko joku kanssani Eurooppaan,
istuisi kanssani lentokentän aamuruuhkassa ja
lohduttaisi kyynelillä koristeltuja
kasvojani?
Intiassa tavataan,
ellet tule hakemaan aiemmin
Vesipisarat ovat itkua
junaradalla
kun sata kilometriä vaihtuu ajaksi
ja ikäväksi
Ottakaa toisenne ja huominen vaihtuu>
Jaksaako?
17.12.2006Nyt ei saa odottaa mitään mitään kovin järkevää kommenttia, koska liikutuin niin lukiessani tätä. Oikein itkettää. Miten joku voi kirjotitaa jotain näin sydäntäriipaisevan kaunista ja omalla tavallaan ihan älyttömän ahdistavaa? Tummennettu kohta iski suoraan päin näköä, koska muistan lukeneeni tuon saman toteamuksen "Intiassa tavataan" myös eräässä toisessa paikassa ja sinä tiedät kyllä mitä tarkoitan. Minä miellän tämän runon niin, että suunniteltiin paljon yhdessä ja sitten niin ei käynytkään. Lopulta matkustetaan yksin kaipauksen raastaessa sisintä. Toivotaan että kohdataan vielä joskus. Ehdottomasti kauneinta ja koskettavinta oli tämä: "Vesipisarat ovat itkua junaradalla kun sata kilometriä vaihtuu ajaksi ja ikäväksi" Se oli se, joka sai minut kyynelehtimään. Se oli se, joka sai minut tuntemaan niin monella tavalla yhtä aikaa. Tunsin surua ja kaipuuta, mutta eniten tunsin syyllisyyttä. Painavaa syyllisyyttä. Koska se mitä luin rivien välistä, se sai minut melkeinpä voimaan pahoin. Se sai minut toivomaan että voisin palata ajassa taaksepäin ja muuttaa kaiken. Nyt en tiedä mitä haluaisin sanoa. Tämä runo sai minut tosiaan tuntemaan voimakkaasti ja sai ahdistuksen kasvamaan. Se ei todellakaan tarkoita sitä, että se olisi sinun vikasi. Tämä vain sai minut ajattelemaan niin paljon. Tämä runo menee suosikkeihin. >Arvostelija: novelle17.12.2006 ihana. suosikkeihin ----> >Arvostelija: mismu23.12.2006 Tähän runoon sopi tosi mahtavasti tuo juna ja lentokone. Mutta tuo loppu voi että miten tykkäsin siitä. Suosikit -> >Arvostelija: ÖidenKruunu29.12.2006 Hirvittävän hyvä hetken ja ajan kuvaus. Löi läpi minullle! Kiitos tästä. >Arvostelija: Godis05.01.2007 Vau! Parasta mitä olen pitkään aikaan lukenut. Riittääkö kun sanon, että tykkäsin kovasti? Suosikkeihin tämä. >Arvostelija: pannari05.01.2007 ÄidittäKostea ilma
työntyi sisään
vihan repimästä peltikatosta ja
sai lapset tärisemään
Nurkkaan ahdistettuja,
voimattomia,
susien saapuessa
ensimmäisten pakkasten siivittäminä
Sudet ja
viattomat lapset,
heitä yhdisti nälkä
ja rakkaudenpuute
Kaksi lasta,
turvasivat toisiinsa
Sudet laumaan
Kuin Romulus ja Remus
olivat lapset susien
kunnes toinen kuoli kylmään
ja toinen kyynelehti itsensä hengiltä
Heidän vuokseen tähtitaivas rakennettiin>
Kuka tulee opettamaan?
17.12.2006Sinä sen teit. Sanoit sen, mitä minä olisin halunnut. Tässä on niin paljon tunnetta. Hienoja vertauksia ja kauniita fraaseja. Häpeilemätöntä. Tämän ääressä ei voi muuta kun pysähtyä. Löysin tästä niin paljon kaipuuta, että tärisin. Rakkaudenkaipuu. Eipä sitä sanaa tarvitsisi käyttää. Otsikko veti minut heti mukaansa. Tuli hyvin apea fiilis - onneksi minä itse en ole äidittä. Ihan hengästyi tätä lukiessani - tuon Romulus ja Remus -säkeen aikana olin pyörtymispisteessä. Toinen kuoli kylmään, toinen kyynelehti hengiltä. Vau. Vauvauvauvau. Mitä tästä nyt sanoisi.. Säkenöivää, kerrassaan. "Heidän vuokseen tähtitaivas rakennettiin" - olin lopullisesti myyty. Ohh. Olen puhunut. Hienoa. >Arvostelija: Aani23.01.2007 tästähän tulee mieleen psykologian tunti, jolloin aiheena oli villilapset. hienoa, oivaltavaa kuvailuja. tykkään "vihan repimästä peltikatosta", hyvä personifikaatio :) >Arvostelija: Heli-nä06.02.2007 Kaipaus perhosinaMinun itkuni
ulottuisi ikkunan ulkopuolelle
jos osaisin itkeä
Keltaiset verhot estämässä sitruunaperhosia karkaamasta
Luullakseni
rakastin kaikkia vuodenaikoja
vain koska yritin löytää kauneuden
Sinä
Joskus paluu on mahdoton kaipuu
Maailman upeinkin jäisi toiseksi
Kyllähän sinä tiedät,
etkö tiedäkin,
pakko sinun on tietää
Ensimmäinen perhoseni karkasi>
Ajatellen ihmistä. Vitsi ku rakastan kaikkea. (Satu mua pelottaa. Sä oot ihana. <3)
27.11.2006Samoin <3 *Sanaton* >Arvostelija: ÖidenKruunu01.12.2006 upea meni taas ihan sanattomaksi kaunis ja herkkä todella ihana kuvaus >Arvostelija: QueenOfTheDawn01.02.2007 Joitain muistikuviaRevittyjä etikettejä,
hohtavia mainosvaloja ja
tyhjä lähdevesipullo,
jossain Helsingin keskustassa
Bussimatkoja ja junia,
ihmisparkoja,
jotka luulevat olevansa kauniitakin
Ruuhka-aikaan itkettää
Sydämellisiä terveisiä,
minähän rakastin aina
Pääkaupungin tuntumasta
halusi muualle vuodattamaan kyyneleitään
Vuodesta toiseen
kadotin itseni yhä uudelleen
Kadotin lopulta kaiken,
kadotin tärkeimmän
Tulisitko vielä,
antaisit pitää huolta,
antaisit rakastaa,
edes hetken
Upeimman päivän jälkeen
hymyilyttää kyynelvirran takaa
Kaunista loppuelämää,
minähän rakastin aina>
Teitä ikävöin niin. <3
15.11.2006Helsinki sopi tähän runoosi todella ihanasti <3 Suosikit -> Helsinki rulez ^^ >Arvostelija: ÖidenKruunu22.11.2006 Olen nyt vähän ruosteessa arvostelun suhteen mutta muutaman sana voin sanoa. Pidän siitä miten tässä on käytetty arkisia asioita tällä tavoin. Ne ovat merkittävässä osassa runoa vaikka ovat vain esineitäö. Kuten tuo lähdevesipullo. Osaan taas löytää tästä jotain itseeni liittyvää, viimeinen lause on minulle hyvin tuttu. Tiedät sen varmasti. Ja olet oikeassa, löysin tästä sen yhden tietyn päivän. Luulen niin. Ainoa asia mikä pistää silmään on tuo toisto. On turhaa toistaa tuota minähän rakastin aina. Se särähtää korvaan. Mutta muuten tämä oli upea. Tavallista sinua. >Arvostelija: novelle24.11.2006 Todella kiehtova ja kaunis runo. Jotenkin samaistun noihin ruuhka-ajan bussimatkoihin :D 'Minähän rakastin aina' -toisto toimii! Suosikkeihin<3 >Arvostelija: sonia14.12.2006 SatumaailmaJonain päivänä
huomaat helmenvalkoisen hiekan
peittävän todellisuuden harmaat huulet
Sade kuiskailee valheita
Muistan,
muistin,
muistimme
Unohdin kai kevään
Tai en unohtanut,
kadotin
Ainoa,
mitä muistan,
on aurinkoinen päivä suihkulähteen äärellä
Loukkantuneisuus näkyi selvästi
Kuka kumma olisi halunnut
kieltää minulta juoksemisen
kun en edes unohtanut aurinkorasvaa
vaikka unohdinkin kevättalven
Ainakin hetkeksi
Tänään olen täällä,
huomenna kai muualla,
ei ajatella sitä,
minut on jo myrkytetty
Älä tule teelle
Minulla on tapaaminen Kuoleman kanssa
Säästä sinä edes itsesi
Liukuvärjätyt sävyt pilasivat kesäkuvamme
Ei vieläkään onnellista loppua>
Jotain. Paskaa. En tiedä. En halua tietää. Enkä muistaa. (11.5.) Joskus olisi parempi oikeasti unohtaa. Anteeksi
03.11.2006mä pidän tästä. muistuttaa mua mun elämästä. mä pidän, todella todella todella paljon. >Arvostelija: Kesäihminen03.11.2006 Eikä ole mitään paskaa tää oli jotain ihan mahtavaa! Suosikit -> Olen sanaton. >Arvostelija: ÖidenKruunu07.11.2006 Tykkäsin tästä runosta. Jotenkin niin lohduton... >Arvostelija: maasuskeli03.12.2006 SärkynytSinun siipiesi suojaan
tahtoisin uskoa rakkauteni
mutten usko sen pysyvän lämpimänä
Oli onni
että lokakuun ensimmäisenä satoi
Se on ainoa,
joka kuvaa naarmuuntunutta iloani näinä päivinä
Laula kadonnut toivosi esiin
Sinä et saa luovuttaa vaikka minä tekisin niin
Usko rakkauteen enemmän
kuin itseesi
tai ihmisiin
Ruusuisia unia myrkkysilmäni
Me emme näe enää>
Rakas.
Minä en kai osaa sanoa sitä muulla tavalla.
Sadut olivat liian pintakiiltäviä. Niitä ei kai voinut vahingoittaa. Mutta ne syövyttivät itse itsensä.
Tappakaa toisenne pesunesteellä.
16.10.2006Todella upea on tämä ja särkynyt on runonkin tunnelma. >Arvostelija: ÖidenKruunu20.10.2006 Upea. <3 *suosikkeihin* Ihmettelin jo, että kuka ihme, kun oli etunimi mainittu. :P Meseosoitteesta sitten tunnistin sen olevan Newarkin oma juniori. :P >Arvostelija: Calandra14.11.2006 Kylmyyttä ilmassaKatse kohotettuina pilviin
Älä päästä itseäsi karkuun
Tiedätkö sinä,
missä menee maailmakaikkeuden raja
tai kuinka kauan
hän todella tunsikaan elävänsä?
Kauneus ei koskaan ole vain katsojan silmissä
Mikset pitäisi tiukemmin kiinni,
katsoisi sisimpäsi lentämistä
ja hukuttautuisi?
Loputtomalta tuntuvan ajan kuluttua
me kaikki tunnemme syyllisyyden kadotuksen
Emmekä yritä viedä pois sammuneita kynttilöitä
Huomenna vesisade yltää sinuunkin>
01.10.2006Ei voi mitään, sun ajatukset vaan on niin kauniita. Laitan sut suosikkeihin et löydän tänne uudestaan. Nää sun tekstit on ihan hulluutta. >Arvostelija: Maléfice25.03.2007 LopettakaaLohikäärmeet, syöjättäret,
imettekö te turhaan minusta kaiken onnen
vai tahdotteko vain hukuttaa minut
kosketusherkimpiin muistoihini?
Etkö muka muista sitä juhannuskokkoa,
sen kauniin vuoden,
jolloin satoi vain muutaman kerran?
Kiivettiinkö me katolle katsomaan sitä,
vai auringonlaskuako vain?
Likainsentahmea valkoinen muovi
jonka sisällä on heinää
Katso, tuolla on poni ja sen varsa
Mennään juoksemaan iltapeltoja pitkin
Syyskuu, sinä kaunein kaikista,
armahda minut kipeiden muistojeni kanssa
ja pakasta omenat äkkiä
etten tunne niiden ylimakeaa tuoksua enää koskaan
Olit tukehtua, muistatko?
Hah, minä nauran,
kiipesinhän minäkin siihen puuhun
vain nähdäkseni iloiset kasvosi
uudestaan ja uudestaan
Kuten silloin ovellani
Syyskuun loppu
Vie minut pois.>
'04 ja '05 syksyt.
Syksyllä syksyistä, niin se menee.
(Lopussa on hyvin, hyvin tarkoituksella ja hyvin, hyvin harkittu piste. Se, onko se huono vai hyvä, sitä en tiedä)
24.09.2006
| 0 | 20 | 40| 60 | 80 |
|
Milena 
