Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot
KasvuMinä!
MINÄ!
Haistatan jokaiselle,
minua ei voi rajoittaa.
Et voi vaatia senttiä vähempää.
Et voi tehdä temppujasi.
Veihän se vuosikymmeniä.
Joskus matka on päämäärää tärkeämpi.
Mutta nyt olen viisaampi,
sanasi on täällä biojätettä.
Tässä maailmassa,
nämä arvet ovat osa minua.
Sinulla ei ole täällä sijaa,
jäät pinnalle ruikuttamaan.
Onnellisuus löytyy makkaroista,
onni on asenne.
Katseeni kääntyy toisaalle,
täällä ei ole tilaa sinulle.
Täällä ei ole tilaa rajoituksille,
minä olen vapaa.
Haistatan jokaiselle,
minä olen onnellinen. >
18.09.2010Niin pitkään kun onnensa saa pidettyä yksityisenä, omana, kokemuksenaan, joka ei muille kuulu, se on olemassa, voi hyvin. Pidä siitä kiinni! Persoonallinen, vahva teksti. Paljon hyvää ilmaisua. Runossa viihtyi alusta loppuun, koki saavansa jotain, jää mieleen. Hyvä Runo. >Arvostelija: Dr Pill18.09.2010 Että tietyn henkilön tietyt sanat ovat biojätettä on aika hauka oivallus kiertoilmaisuksi! Onnea ruusujen kera! T.: Arto >Arvostelija: artojohannes08.08.2012 Merkit ihollaIhoni kertoo minusta.
Mitä merkkejä olenkaan itseeni tehnyt!
Tuon poltin käsivarteeni.
Tuon leiman löin otsaani.
Tuohon tipahti jotain suustani.
Toiset merkit voi pestä pois.
Jotkin voi peittää vaatteilla.
Jotkut polttavat itsensä läpi kaikesta,
kirkuvat minusta totuuksia,
lupaa kysymättä.
Lue iholtani historiaa.
Teini-iän kasvua,
rakkaudenosoituksia,
hulluuden otteita,
aikuistumisen askelia.>
07.05.2009Tänään onnittelen SINUA. Jääköön kaunein jälki ihoosi tästä päivästä. >Arvostelija: Pierikki08.08.2009 Elämä jättää jälkensä. Toivon että tämä syntymäpäiväsi jättää kauniin jäljen, onnea. >Arvostelija: taivaanlapsi08.08.2009 olet sisällöltään rikkaan kuvauksen elämänpolusta tehnyt... Onnea kuitenkin synttärisi päivästä >Arvostelija: lehdetönpuu08.08.2010 Tuhat tarinaa sinusta IIJa kaikki kysyvät:
Millaista oli ilman sinua?
En muista, en halua muistaa.
Suuria mustia aukkoja.
Sinun kanssasi paistaa aurinko.
Olen onnellinen, iloinen.
Sinun kanssasi on ahdistavaa.
Elämäni pimein ja harmain syksy.
Sinun kanssasi elämä menee puuroksi.
Muistoista häviää tuoksut ja värit.
Sinun luonasi olen turta.
Tunnen vai sinut. Ja kaiken sisälläni.
Sinä, sinä, sinä.
Elämästä häviää kaikki muu.
On vain sinä. Ja minä.
Meidän yhteinen retkemme.
Hulluuden rajoille.
Ja niiden yli.>
27.11.2008
Tuhat tarinaa sinusta I Sinä.
Sinusta on tuhat tarinaa.
Satoja lauluja.
Miljoonia runoja.
Vain sinusta.
Olin kuullut ne kaikki,
mutta en ymmärtänyt yhtäkään.
Sitten kohtasin sinut itse.
Ja nyt minä jatkan listaa.
Ja kirjoitan runoja sinusta.>
27.11.2008Niin, varmaan maailmankaikkeuden rakastetuin ja kaivatuin on Sinä! Hieno oivallus ja hieno runo, pidin! >Arvostelija: Soturinsydän27.11.2008 nyt... nyt osu kohalleen :D aivan hel... törkeen hyvä runo :) >Arvostelija: Dwayne18.09.2010
En voisi välittää niin kuin ennen.
En muka voisi rakastaa.
Että en olisi luonasi ja läsnä, aina.
Ettenkö enää itkisi, iloitsisi.
Onneksi todistin itseni valehtelijaksi.
Entistä tärkeämpi, rakkaampi.
Entistä syvempi on se pohjattomuus,
loputon ystävyys,
josta ammennamme.
Olet rakas.
Kiitos että olet olemassa.>
:)
22.07.2008Thats love, nice!! <3 >Arvostelija: Inger22.07.2008 LoppuEi ole enää mitää sanottavaa.
Sinä lähdit taas.
Odotin hetken, että tulisit takaisin.
Taas.
Näin sinun tuhoavan muistoja
ja jokin minussa kuoli.
Mikä muu on uutta?
Surun tilalle vyörynyt viha?
Ehkä en haluakaan sinua takaisin?
Olen valmis päästämään irti?
Haluaisin roikkua tässä.
Keikkua tähtisirpillä,
jota yhdessä katsoimme,
silmät unelmien sumentamina.
Haluan tapetoida taloni muistoilla,
ikuisiksi ajoiksi säilyttää.
Mikään kaunis ei koskaan haalistuisi,
kaikki paha unohtuisi varjoihin.
Jossakin mikämikämaassa
olisimme vielä ystäviä,
piirtäisimme uusia tapetteja.
Saisimme tähdet loistamaan.
Ja tässä todellisuudessa
yhä rakastan sinua.
Mutta ei ole enää mitään sanottavaa. >
11.05.2008
HurjuusJoskus haluan olla haluttu.
Niin, että joku suorastaan palvoo.
Joskus haluan, että toinen ihminen
ei voi hillitä itseään seurassani.
Joskus yksi lause riittää.
Yksinkertainen väite,
jonka paikkansapitävyyttä
ei kukaan tarkista.
Ja se imartelee, hyväilee.
Pienet, mitättömät asiat
tuntuvat valtavilta.
Ja se tekee niin hyvää.
Joskus haluaisin,
että olisin edes kerran...
Ollut rakastettu. >
17.09.2007Joskus tosiaan juuri ne pienetkin sanotut asiat imartelevat ja antavat tunteen että joku rakastaisi. Varsinkin toinen kappale oli mieleeni. :) >Arvostelija: hhaylie08.08.2008 Pieni suuri onnellisuusOlet taas siinä.
Niin kuin ennenkin.
Olet vain, et sano mitään.
Tuijotan sinua,
muistot vilisevät edessäni.
Pysyt hiljaa, mutta joskus...
joskus sanoja ei tarvita.
Ja minulla on joku,
jonka voin vetää lähelle.
Lähemmäksi kuin ketään muuta.
En ehkä kerro mitään,
kaikki on niin salaista.
Mutta on joku.
Ja me tiedämme sen.
Se puhdistaa ilmaa.>
17.08.2007
Jos...Jos minä seison tässä.
Järven rannalla,
keskellä vehreää koivikkoa,
vanhan kärrypolun päässä.
Tuuli soi korvissani,
tuijotan järveä,
ehkä suljen silmäni
nauttien tästä paikasta.
Sinä kävelet pitkin tietä.
Etsit minua.
Näet minut rannalla.
Tajuat, että en huomaa sinua.
Tulet hiljaa taakseni,
lasket kätesi päälleni
ja halaat minua pitkään.
Sinä tuoksut hyvältä.
Hämmästyksen mentyä
hymyilen onnellisena.
Katsahdamme toisiamme.
Käännymme vastatuuleen.
Järvi punertuu edessämme.
Alat laulaa hiljaa.
Minä itken onnesta.
Nostan kämmenselkäsi huulilleni
häviävän pieneksi hetkeksi.
Kiedot itsesi ympärilleni.
Ja hukun lauluusi.
Täällä ei ole ketään.
Kukaan ei näe,
kukaan ei kuule
ellei tuuli kerro,
tai järvi juorua.
Täällä saan rauhassa rakastaa sinua.
Täällä voit rauhassa olla lähelläni.
Täällä asiat voisivat olla
niin kuin niiden kuuluisi. >
Niin voisi tapahtua... Jos...
10.06.2007Kaunis ja toivetta täynnä. Hyvää syntymäpäivää! >Arvostelija: unikuva08.08.2007 MuutosToivoin.
Vaikka se oli mahdoton toive,
toivoin silti, taukoamatta.
Heitit minut keskelle merta.
Voin oppia uimaan,
voin löytää rantaan,
ehkä löydän sinut sieltä.
Mutta nyt näen meren.
Eikä missään ole toivoa.
Mitä teen nyt?
Heittäydynkö virtaan?
Annanko hukuttaa itseni?
Annanko meidän hukkua,
hävitä suolaisiin pisaroihin?
Vai taistelenko,
jatkanko yrittämistä,
vaikka missään ei ole toivoa? >
05.06.2007Hyvin kirjoitettu. Tämä on voimakas ja tuskaisa runo. Löydän tästä aika paljon samaa kuin omista runoistani. >Arvostelija: varpuspöllö05.06.2007
Ja otat sen pois.
Tunnen varmasti liikaa.
Ehkä huomaat sen,
olet varovainen.
Ja minä huokaan.
Tapahtuuko ikinä mitään?
Voinko vielä odottaa?
Voisinko vielä hetken
roikkua haaveissa?
Haluan ottaa riskejä,
että ei jäisi selvittämättä.
Kamaluus, sitä se on.
Epävarmuutta,
itkuisuutta ja pähkäilyä.
Mitä on, mitä oli,
mitä ehkä tulee.
En uskalla ottaa riskejä.
Ja huokaan. >
22.05.2007
Taas tuntui,
että ehkä vilkaisit minua.
Mutta vain sen verran,
että tajusit minun olevan tässä.
Sitten katsoit minua.
Terävillä silmilläsi,
suoraan minuun,
suoraan sydämeen
ja näit kaiken mitä ajattelen.
Ja sinä hymyilit.
Hymyilit muistoille,
että olin siinä.
Hymyilit sekunnin
ja käännyit pois.
Ehkä näit miten minuun sattui.
Ehkä huomasit
että en voinut liikahtaa,
vaikka kaikki liikkui.
Ja menit taas pois. >
22.05.2007
Ihoni on niin kuuma.
Voisin väristä viileässä ilmassa.
Vesi valuu päälleni
ja toivon, että se olisi sinä.
Ne pienet kosketukset,
unet, se kiusoittelu,
niin viattomat leikit.
Se ei vaan ole tarpeeksi.
Huokaus korvaasi,
värähtelyä ilmassa.
Kankaan liikettä,
sen pehmeää kosketusta.
Viereen. Tulla. Haluan. >
07.04.2007
Vihdoin luovutin, en enää jaksa.
En enää itke enkä ikävöi.
Yritän jäädyttää kaiken mitä on jäljellä.
Jatkan eteenpäin ja aika saa kullata muistot.
Nyt se on ohi. Suruaikani päättyi.
Toivoni loppui.
Lohikäärme, jonka teit, taisi kuolla.
Olisitpa tehnyt yhdeksän.
Sinulle rakas ystävä: kaikkea parasta.
Minä en enää kykene välittämään niin kuin ennen,
en enää sano "ehkä jonakin päivänä...",
mutta ikuisesti olet minua lähellä.
Jossain, kauniiden muistojen joukossa,
ne hetket jolloin hymyilimme yhdessä.
Toivon, että olen jossain siellä sinulle.
Että muistat vielä niitä hetkiä,
että et ikinä unohda minua.
Minusta kaikki oli edes muistamisen arvoista.
"Säilyt sydämessäni.
Minä palan." >
04.01.2007
Muutama kuukausi
tuntuu vuosilta.
En ole kuullut sinusta mitään.
Ja nyt tiedän miksi.
Haluaisin nähdä
voitko vieläkään katsoa minua silmiin.
Ehkä nyt vielä vähemmän kuin viimeksi.
Kaatuivatko sanasi juuri silloin
kun väitit kaiken olevan hyvin?
Juuri silloin taisit lyödä
viimeisen naulan meidän arkkuumme.
Ja minä jäin uskomaan että välität.
Nyt ei voi enää korjata.
Kovetit pumpulini.
Pimensit aurinkoni.
Kuristit lämpöni.
...
Ja silti... >
04.01.2007
TyhmyysTeet jotain,
et ajattele,
elät hetkessä,
et pohdi huomista.
Haluat olla tässä ja nyt,
haluat auttaa,
haluat rakastaa.
Siitä syntyy surua.
Loputtomia öitä.
Yksinäisyyttä ja itkua.
Siitä syntyy riitaa.
Välinpitämättömyyttä,
kahlitsemista,
turhuutta.
Mutta kaiken jälkeen
on turha huokailla.
Mikään ei palaa,
kaikki on menetetty.
Se on poissa. >
02.01.2007
ToivomusKohta on taas se aika,
kun ikävöin sinua.
Pian voi tulla se hetki,
kun kuplani säröilee,
ja pieniä palasia ajatuksistani
tipahtelee kaikkialle.
Ihan pian
koko maailma huutaa,
kaikki kadut kimaltavat,
kaikki tähdet kertovat,
joka paikassa näkyy,
mitä ajattelen.
Kaikki rakkaus,
kaikki mitä tunnen.
kaikki, miten tärkeä olet,
loputon kaipaus.
Ja ääretön ikävä.
Ihan pian
Sinäkin kuulet,
huomaat huokailun,
tavoitat viestin.
Ihan pian
huomaat kaipaavasi minua. >
10.12.2006
SalaisuusVain yksi askel enää
ja kaikki järki katoaa.
Kaikki muuttuu tunteeksi
ja minä tipun syvälle.
Joku näkee jo nyt
minut kuilun partaalla,
tai tippumassa kauas,
leijumassa ylemmäs.
Oletettu järkevyys
taitaa olla viimeinen verho
joka piilottelee tunteitani.
Viimeinen asia
johon vielä voin vedota. >
Juuri ennen ihastumista, jota ei saisi tapahtua.
09.12.2006
SydämestäMinulla on hullu sydän.
Se ei kysele, se ei ajattele.
Se juoksee päättömänä,
sinkoilee ja kiiruhtaa.
Se ei koskaan odota.
Se rientää paikkoihin,
joita se ei tunne.
Se haluaa nähdä asioita,
joita kukaan ei ole nähnyt.
Se haluaa tuntea enemmän
kuin kukaan muu.
Se haluaa tulla lähellesi.
Minulla on ujo sydän.
Se jättää asioita tekemättä,
se ei puhu vieraille,
se ei uskalla lähestyä ketään.
Se ei uskalla kohdata sinua.
Sitä jännittää ja pelottaa.
Minun sydämeni on ihastunut.
Onko sinun?
Edes vähän?>
02.12.2006Sydän tekee kuinka haluaa, ja sotkee ajatukset siinä sivussa >Arvostelija: jyskov09.12.2006
että kuitenkin ajattelet minua.
Kaikesta huolimatta olet kiinnostunut.
Kuulostelet asioita minusta,
tiedät mitä minulle kuuluu.
Minä en tiedä mitään,
vaikka niin haluaisin.
Mutta minun on hyvä olla,
kun tiedän että ajattelet minua.
Kaikesta huolimatta. >
01.11.2006Sisäisen rauhan tunnetta huokuu sanat tässä runossa.Hyvä. >Arvostelija: miara02.01.2007 |
|
pumpulityttö 
