Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot
Toukokuun sateissa, kevätauringossaToukokuun sateet rummuttavat ikkunalautaa jälleen
ja vuosien kuluttua minä olen edelleen tässä
Sade muistuttaa minua siitä,
miltä sateen oli tapana tuntua
Vaikka sade onkin muuttunut
se tuntuu erilaiselta nykyään.
Toukokuun aurinko lämmittää kevätilmaa
ja edelleen minä mietin,
miksi se vasta näin myöhään
Miksei se aikaisemmin, miksei se pidempään
Vaikka aurinkokin lämmittää nykyään erilailla
ei se samalla tavalla paista enää.
Minä olen tuntenut monet sateet
ja kovin erilaisia ovat olleet auringot
Lähtisin joidenkin mukaan jos voisin
mutta jokin pitää minua täällä
Toukokuun sateissa, kevätauringossa
vaikka vain hetken, ehkä pidempään. >
06.05.2012..ja lopulta auringon säteet tulevat sydämeesi asti asumaan. Hyvää ja aurinkoista, iloista ja onnellista syntymäpäivää:) >Arvostelija: yötaivaansininen-m22.03.2013 äitini isäminä kirjoitan lunta taivaalle
ja aurinkoa asfalttijalkakäytävälle
näen sanoja edessäni
minä teen itsestäni kauniin
ja maailmasta paremman kuin on totta
minun perimäni
se tuntee tämän puolestani
se on minulle annettu ja minä kiitän
äiti pelkäsi
hän näki isänsä liian läheltä
perimänsä
näki kaiken mitä sillä voi saada aikaan
mutta minä en tiennyt
kuulin että pillereitä ja viinaa
kuulin että suljettuja osastoja
alkoholistivanhempia
perheväkivaltaa
kuulin myös että ikävää kun isä olikin poissa
minä kirjoitan lunta taivaalle
ja aurinkoa asfalttijalkakäytävälle
aivan kuten hän joka eli ennen minua joskus
äitini isä
josta kuulin että hyväksikäyttäjä, mielipuoli
josta kuulin että pahoinpitelijä
vaimonsa hakkaaja
aineiden väärinkäyttäjä
taiteen rakastaja
hän osasi nimetä tähdet ja tuntea kauneuden
hän osasi tuntea taiteen
minulle on sanottu, että kipuni on hänen
että perimäni on tässä
että on olemassa geeni, joka määrittää sen kaiken
enkä minä tiennyt
>
olen kuulemma samanlainen ajattelija kuin hän.
03.03.2008"
minä kirjoitan lunta taivaalle
ja aurinkoa asfalttijalkakäytävälle" -sanoissasi on jotain hyvin kaunista ja koskettavaa. Runosi suurta tunnetta täysi. Tässä on kipua, ymmärrystä ja kasvua. Suvun karmasta voi aina vapautua. Sinä et ole joku muu vaan se kauneus sisimmässäsi on suurempaa kuin uskotkaan. >Arvostelija: Mandella25.10.2010 Hyvä ja koskettava runo, elämää ymmärtävä, kauniisti katsova >Arvostelija: Kultakutri31.10.2010 JanoniHymy
kasvoni
viimein minä tiedän
on jotain
jonka vuoksi hymyillä
ja tuntea näin
Etsin sinut aina katseellani
kun tiedän
kun näen
että sinä
sinä olet
janoan sinua salaa
ja ääneni
se värisee oudosti
puhuessani
jaksan odottaa
päivästä päivään
koska sinä olet jotain niin uutta
eikä kukaan
(varsinkaan sinä)
tiedä
miksi minä hymyän
tämä salaisuus on minun kesäni
tänään kosketin kättäsi vahingossa
ja tunnen sen ihollani yhä
(vastaantulija lauloi kadulla
rakkautta rakkauden jälkeen
ja minä tiesin)
minä juon sinua salaa janooni vaan en maista
minä juon sinua salaa janooni vaan en maista.>
[Yhteensattumien summa. Ei tämä ole runo, vain minun sanojani.] Finally I do believe in love after love.
30.06.2006Runo tahi ei mutta hyvä se on ^^ >Arvostelija: Shineblade30.06.2006 Tässä taitaa olla kesäistä silmäpeliä taustalla! ;) Janoahan se kasvattaa. Nauti salaisuudestasi, minusta tämä on runo ja hieno sellainen. >Arvostelija: keenyah30.06.2006 Kauniisti sommiteltua ajatusvirtaa, tunteella. >Arvostelija: jyskov22.08.2006 En enää itkeEn enää itke.
Minussa kasvaa vahvuus
selittämätön ilo
joka värittää jokaisen uuden aamun
vaalean sinisellä
ja keltaisenhohtoisella auringolla.
Ja niin minä kestän päivät
ja minä kestän yöt
tietäen, että on jotain
jota voi odottaa.
Kyllä minäkin näen valon
silmieni takaa,
metsän yli nousevan auringon
ja käännän kasvoni sen puoleen
ja kesän kirkkaudessa
tunnen hetken aikaa onnellisuuden
hellivän ilon
ja hetkeksi unohdan sen
miksi ennen itkin.
Minäkin osaan hymyillä.
Hento, melkein huomaamaton hymy
minun kasvoillani.
Katso tarkkaan,
niin näet
että minä
en enää itke.
>
Kevät. Kesä. Kaikki ei ole enää niin kaoottista. Hymyilen.
01.05.2006Tunteilla voi pelata, mutta kaiken voittaa aina hymy. Se on kaunis ja siitä saa virtaa. Upea runosi. :) >Arvostelija: WeeQillmans06.05.2006 Kaihoisa tunnelma taidokkaassa runossasi! Loppu antaa viiteitä paremmasta ajasta! >Arvostelija: taivaanlapsi14.06.2006 aivan upea. piristi tosi paljon. suosikkeihin <3 >Arvostelija: o0SailorMoon0o02.03.2008 elämän kipuelämän kipu
minä tunnen sen
hiljaisuuden kaiku sateisessa yössä
kipuilee kovasti vastaan
minun yrittäessäni hengittää sadevedestä happea
valokuvan tarkka unikuva jostain
jonka muistan hämärästi joskus kokeneeni
eivät piirry enää muistiin silmänräpäyshetket
enkä minä enää halua unohtaa
yhtäkään elämän kipuhetkeä
sillä tämä haavoittuvuus
tekee minusta todellisen
[suitsukkeen tuoksu olohuoneessa
synnyttää tänään sellaisen sanoinkuvaamattoman surun
että minä
en enää tiedä haluanko]
mutta tämä kipu
[luulen että kyyneljokeni ovat täynnä]
on tehnyt minusta tämänlaisen
enkä minä kadu
minä tiedän jotain, mitä muut eivät
minä tiedän, miltä se tuntuu
elämä
ja vaikka se koskee niin
en minä haluaisi olla kukaan muu
vaikka se hiljaisuus koskee jo korviini
niin kuin tumma hiljainen vesi keuhkoissani
ja tämä tässä
minä
>
Tästä ei tullut sellainen kuin olisin halunnut. Näin sen kuvan ja halusin sen pukea sanoiksi, mutta sanat katoavat liian nopeasti minulta :(
29.03.2006runosi on täynnä tunnetta, ja pystyin luomaan siitä mielikuvan. >Arvostelija: tulukset29.03.2006 Kun ei kannattanut enää laulaaMinä seisoin pimeällä rannalla ja yritin ottaa vastaan sanoja
ja estää niitä tippumasta maahan
Menemästä rikki ja särkymästä tuhansiksi teräviksi lasin sirpaleiksi
rannan pehmeään hiekkaan
Pyydystin niitä yhden toisensa jälkeen
mutta kaikkia en millään saanut
Osa sanoista tippui mustaan hiljaiseen veteen
jolloin yö lauloi pienen helisevän tavun
Ja minä pimeällä rannalla kuuntelin
ja yritin hahmottaa niistä rakennettavaa tarinaa
Mutta kun viimein sanat loppuivat satamasta
ja yön laulu hiljeni
en minä enää osannutkaan tehdä sanoista kokonaisia
Enkä ymmärtänyt lainkaan haavoja jalkapohjissani
kuinka ne kirvelivät hiekkaa täynnä
ja kämmenieni suolaa leikkasi terävä lasi
ja sai ruusunpunaiseksi kaiken, mihin koskin.
Se on tarina siitä,
miten minä lopetin laulamasta silloin kerran
kun jalat arkoina lasia täynnä kävelin kotiin
ja ruusunpunaisin rantein maalasin lasinsirpaleita kämmenilläni
ja heitin ne sitten pois.
Se on tarina siitä,
miten minä lopetin juoksemasta silloin kerran
kun ruusunpunaiset jalanjäljet kiersivät ympyrää hiekassa
ja huulipunani oli valkoista kuin yö
ja silmäni tummemmat kuin on totta.
Se on tarina siitä,
miten minä lopetin luottamasta yhteenkään jumalaan silloin kerran
kun polveni naarmuilla istuin märällä asfaltilla
ja uskoin ruusunpunan haihtuvan poskiltani
ja kuinka minä istuin niin kauan,
kunnes ymmärsin kuuntelevani vain omaa hiljaista itkuani
ja tuntevani hetki hetkeltä vähemmän.
Minä istun ruusulammikossa
ja upotan lasisia jalkapohjiani syvemmälle hiekkaan,
jotta niitä kirvelisi hieman enemmän,
ja yritän miettiä, olisiko se tarina voinut päättyä toisin,
jos olisin osannut kirjoittaa siitä toisenlaisen
tai jos olisin piirtänyt itselleni toisenlaisen ristin kaulaan.
Minä kävelen kotiin,
enkä ymmärrä lainkaan turtumusta, joka vallitsee
kun hiekkaiset haavat jalkapohjissani eivät kirvele enää
eikä kämmenilläni ole enää ruusunpunaa
ja ranteenikin lakkasivat satamasta jo pitkän aikaa sitten.
Se oli tarina siitä,
miten minä lopetin elämästä silloin kerran
kun jumalat lakkasivat olemasta
eikä kannattanut enää laulaa.
>
05.03.2006
SILLÄ MINÄKIN TIEDÄNVAJOAT
istut valokuvan kulmassa
mustavalkoisena pimeässä
lattialla vieressäsi veitsi
tyynyn alle piilotettuna
onko sielussasi pimeää?
minä näen sinut silti
kerrot sen olevan kaunista
niin kaunista, sinä sanot
ja kerrot, miltä tuntuu koskettaa
ihoa sielua syvemmältä
kyllä minä tiedän
miltä sielussasi voi näyttää
sitä kauneutta on vaikea kantaa
kyllä minä tiedän miten hämärään voi eksyä
ja miten pimeä voi pelottaa
kyllä minä näen sen kauneuden
sinun silmistäsi
se polttaa reikiä katseeseesi
se kaikuu huutona korvissasi
älä kerro ääneen
kuinka kaunista tiedät sen olevan
se pelottaa muita
kuiskaa se minulle
SILLÄ MINÄKIN TIEDÄN
miltä tuntuu istua
valokuvan kulmassa
mustavalkoisena pimeässä
>
12.02.2006
5.kerroksen ilmoitustauluei täällä kukaan saa sitä, mitä tahtoo
eikä tämä elämä ei ole tarpeeksi pitkä
niiden kaikkien toiveiden toteuttamiseen kuitenkaan
tyttö, sinun täytyy juosta lujempaa
illan tullen
kiroat ne lääketabletit
jotka painavat silmäluomiasi kiinni
(onko se itku joka kurkussasi asuu?)
tyttö, sinun täytyy huutaa kovempaa
kiristät korua kaulasi ympärillä
ja hirtät itseäsi siihen helminauhaan
niin pirun kauniiseen
korvalehdet palavat pakkasessa
miten niin olisipa-vieläkin-kylmempää?
(onko se itku joka kurkkuasi kuristaa?)
mustelmat kaulallasikeuhkoissasikaulallasi
kertovat omaa tarinaansa
juokse jo! juokse!
koko elämä kaikkien luettavissa 5. kerroksen ilmoitustaululla
>
08.02.2006Vaikuttava runo. Sarkasmia, ironiaa? Onnistuneesti. Pidän tästä. :) >Arvostelija: Revitty14.03.2006 "älä ryhdy siihen leikkiin", väkivalta on aina väärin olkoon se henkistä tai fyysistä.(tukinainen) >Arvostelija: tulukset29.03.2006 paikka minussa
masennus
se on paikka minussa
sinne minä menen
kun en mielestänne
ole läsnä
siellä ei ole aikaa
eikä eroa
päivän ja yön välillä
sinne minä katson
kun mielestänne
tuijotan tyhjyyteen
sumein silmin
sinne minä menen
kun mielestänne
vajoan vain tyhjyyteen
se on paikka minussa
siellä minä olen
sieltä minut löytää
silloin kun en mielestänne
ole niin läsnä
täällä
>
tervetuloa hakemaan...
tältä se tuntuu. melkein.
16.01.2006
tarpeeksi sairaskaunis kaupunkini
kuuraiset kadut
täällä
masentuneiden ihmisten massassa
minä en erotu
elämä on näytelmä
enkä minä ole hyvä näyttelijä
väriksi mustan valitsin
meikiksi ripsivärin ja kajalin
mihin ihmeeseen minä täältä tahtoisin
kaupunkini
kohtelet minua kaltoin
kuin huutaen
et näyttele tarpeeksi vakuuttavasti!
[viillä
viillä
viillä]
väriksi mustan ja punaisen
synonyymiksi tämän sairauden
peitän itsestäni kaiken sen kauneuden
Minähän en ole tarpeeksi sairas
>
[minäminäminä. kotroa lainatakseni: mestariminäilijä.] pyydän siis anteeksi. viime aikoina olen ollut vain itseäni täynnä ---
09.01.2006mielenkiintoinen teksti. jotenkin nuo kursivoidut kohdat oli erittäin hyvää luettavaa. pidin erityisesti niistä. kokonaisuus toimi ja loi mielenkiintoisen tunnelman ainakin minulle. >Arvostelija: herra puunukke14.01.2006 [ei minä]hei ihmiset
ei tämä ole minä
mikä ulospäin näkyy
en minä ole tässä
en tänään
en tämän näköinen
en kuulosta tältä
olen pinnan alla
missä kaikki äänet kuuluvat vaimeampina
vaellan
täällä on sumua
olen elävä kuollut
tältäkö se tuntuu?
ihmiset ovat pesseet kätensä
minusta
auttajat
lähettäneet eteenpäin
tyytyväisinä itseensä
pesseet kätensä minusta
auttaen
jäämään yksin
ammattitaito näyttää olevan
sitä
että ei nähdä
kuitenkaan mitään
minä yksin lääkepurkin kanssa
tämähän on kontrollia
mutta mitä minä tekisin
että minut nähtäisiin
sittenkin
pitääkö minun kuolla
että minut nähtäisiin
sittenkin
>
[hei kerro miltä se tuntuu...]
05.01.2006pohtiva teksti, joka jättää hyvin tilaa lukijan ajatuksille. rytmitys siis toimii erittäin hyvin. mulle jäi tästä mieleen vain tuo loppu näin ensilukemalta. sen kyselevä luonne ujuttautui sitten sitäkin syvemmälle väsyneeseen mieleen. pidin. >Arvostelija: herra puunukke14.01.2006 [KAAOS]Lävistän kynänkärjellä
paperin
haluanhan synnyttää sanoja
Miksi en ole ikinä
osannut kirjoittaa päiväkirjaa?
Psykologin mielestä
se olisi terapeuttista
Katkon kyniä kuin hiuksia
ja vihaan taas tätä yötä -
>
[Kun niin vihaan etteivät silmäni enää sulkeudu]
Minä en kirjoita runoja. Vain sanoja.
17.12.2005vähä hiano;) >Arvostelija: siisdaa05.01.2006 Niinhän ne väittää, että päiväkirjan pitäminen olisi hyväksi. Ainakin miulle on, paitsi sitten kun lukee ne kipeät asiat vuosienkin päästä läpi uudelleen. Tulee vaan itkukohtaus. Tuo katkon kyniä kuin hiuksia oli hienosti muotoiltu. >Arvostelija: Merenwèn21.01.2006 [02:55]minä teen kuperkeikan yksiöni lattialla
ja otan muutaman tanssiaskeleen
(hermostunutta breakdancea)
earl grey tea hautuu keittiössä
ja minä –
minä olen valveilla
viimeinen puhdas kahvikuppi
(siitä on siis viikko kun viimeksi olen nukkunut)
mutta tiedä häntä
vaikka olisinkin jo seonnut laskuissani
yritän kuunnella musiikkia
en saa sanoista selvää
koetan lukea kauniita kertomuksia
en erota kirjaimia toisistaan
eikä tee sittenkään maistu
ja kun suljen silmäni, näen vain valkoista ---
>
viime yö, tämä yö, ensi yö, samapa tuo...
13.12.2005jep, sellaista se on kun ei nuku... Hyvä tuo valkoinen väri tässä, toimii. >Arvostelija: Joy13.12.2005 teräsvillaapuhaltaen pölyn pois muistoni päältä
hän sinetöi sormenjäljillään
salaisuudeksi jääneen luurangon komerossani
ei minusta tullut juliaa
luulin, että hänen sarkasminsa voisi satuttaa
hänen pilkkansa haavoittaa
mutta
ei se mennytkään niin
kun minä ajattelen hänet pois luotani
hän varovasti, varovasti repii haavojani teräsvillalla
ja nauraa hiljaa
mutta toista naurua
aivan kuin en minä sitä kuulisi ---
>
Ja yö tulee taas ja tuo mukanaan pimeää ja ajatuksia näemmä teräsvillalla puhdistetusta minusta...
kaikki ei aina lopu niin kuin sitä ensi ajattelulla luulisi..
06.12.2005
ikäviä unia vol.2huominen
joka on tulossa
pitääkö minun ottaa se avosylin vastaan?
entä jos vastaisin sen kysymyksiin
aukinaisilla ranteillani
tai asetyylisalisyylihapolla?
voisinko vielä herätä eiliseen?
>
05.12.2005
ikäviä unia vol.1todellisuudessa, jossa haavat pitää tikata
jotteivät ne vuotaisi
minä en halua olla
sillä minä
haluan
vuotaa
minä kudon sen k ö y d e n kaulaani
ja herään huomenna ikäviin uniini ---
>
Kello kolmelta yöllä kun uni ei tule ja unilääkeresepti kauan sitten tyhjennetty, tekee kovasti jo mieli kutoa köyttä kaulaan. väsyttää paljon.
05.12.2005
sopivasti sekaisinsatuttaa
turruttaa
leikkaan viillän valitan
maalaan maailmani mustaksi
vesiväripensselillä
sormi osoittaa ja joku kuiskaa hullu
mutta ehkä olenkin
kuulkaa
vain sopivasti sekaisin
>
30.11.2005Vau. Erikoinen. Siis todella, aivan ihanaa tekstiä. Olet saanut jollain käsittämättömällä tavalla tiivistettyä tunnelman tähän pieneen runoosi. Hyvin kaunista on,kyllä. >Arvostelija: Feia03.12.2005 Nähnyt sadetta?Mietin
oletko sinä koskaan
nähnyt sadetta
sellaisena, kun se tippuu taivaalta
tuulen kuljettamana kulkeutuu
ropisee syyslehtien päälle
kastelee vaatteet
pisara kerrallaan
tippuu ilman halki
pisara pisaralta kasvattaa vesilammikoita
ja kuinka se saa maan kiiltämään
syksyn tulemaan
Niin
Oletko sinä koskaan
nähnyt sadetta?
>
kaikki eivät vain näe...
15.10.2005Tämä oli kiva :) ! Sopii tähän hetkeen, kun sataa ja miettii yksin muita ihmisiä. >Arvostelija: RuostunutKatiska15.10.2005 Tämä oli kiva :) ! Sopii tähän hetkeen, kun sataa ja miettii yksin muita ihmisiä. >Arvostelija: RuostunutKatiska15.10.2005 syksySe on aivan hiljaa,
yksin se kuiskailee kylmiä totuuksia
kuuroille korville.
Se on pimeä, kylmä ja lohduton.
Painan kädet korvilleni,
sillä haluan kuulla vasta kesän.
>
19.09.2005
|
nadia 
