rikottu enkeli

Toivoisin että jaksaisitte lukea ja kommentoida myös vanhempia runojani, uusimmat eivät aina välttämättä ole parhaimmistoa.

arvoton

Unohda lupaukset
jotka sinulle annettiin

Sulje mielestäsi kauniit hetket
joita sait kokea

Pyyhi muistoistasi ne suloiset sanat
jotka saivat sinut hymyilemään


Sinä et ole niiden sanojen veroinen
sinä et ole niitä hetkiä ansainnut
sinä et ole niiden lupausten arvoinen. 

Sinisilmäisyydestä

Luota niin opit pettymään                   
Rakasta niin opit itkemään                           
Elä niin opit pikkuhiljaa kuolemaan

Tylsiä fraaseja

Lyö pölyksi kaikki tämä tyhjyys

Lyö lyötyä ja tule lyödyksi.
Kostonhimo on intohimoista suurin
ja ahneudessasi sinä tulet kaatumaan.


Tulet löydetyksi kun sitä vähiten odotat.
Löytäjä saa pitää.
Tällä kertaa jopa toivoin niin.


Turha se on kantaa onnen taakkaa harteillaan,
se on vain pölyä
vain tyhjää.


Lyö pölyksi kaikki tämä tyhjyys

Alku

Vie minut pois
Vie minut paikkaan, jossa meitä
ei koskaan ollutkaan
ja ole minulle uusi ihminen.

Auta unohtamaan ja taas muistamaan.
Unohtamaan kyyneleet ja
muistamaan onnen.

-

Iltani ei ole ehyt ilman soittoasi



Jotain jää puuttumaan,
jotakin jään kaipaamaan.



Tiedän että tältä tuntuu
jos loppuu yhteinen aikamme.



Paljon jää minulta puuttumaan,
vielä enemmän jään kaipaamaan.



Minä en ole ehyt ilman sinua

Chester

Älä pelkää lauloi Chester
ja sanoi paljon muutakin viisasta.
Minä kuuntelin.
Ajatukset päässä hakaten pyöräilin,
silmät surua valuen kirjoitin.
Kirjoitin kaipuusta ja surusta,
odotuksesta ja pelosta.


Liian hyvällehän se taas tuntuikin,
liian paljon kai aluksi lupailit.
Annoin sydämeni taas kerran täyttyä,
uskalsin myöntää; tuntuu hyvältä.


Vaikka mennyt on tehnyt
varovaiseksi
niin ei kai sitten vieläkään tarpeeksi.
Kuinka kauan täytyy odottaa,
kuinka monesti itsensä satuttaa


kunnes tulee joku
joka pyytettä rakastaa?

häviäväisyys

Ensin katosi tarve pitää toisesta huolta
toinen muuttui itsestäänselvyydeksi


Sitten katosivat hellittelynimet
puheesta ja viesteistä
toinen muuttui tavalliseksi


Sitten katosivat puheet ja viestit
toinen muuttui olemattomaksi





Välittämisesi ja yhteydenpitosi olivat
ainoat mitä minulla sinusta oli.



Joten niin hävisit sinäkin

Hope dies last

Sinun sanottuasi pahasti
jaksoin toivoa parempaa.



Sinun viimeisen kerran lähdettyäsi
jaksoin toivoa sinua takaisin.



Surunmurtamana, itkuisena
henkihieverissä maatessani,
viimeiseen hengenvetoon asti toivoin.


Sinä menit pois ja nyt on minun vuoroni.
Jotain jää vielä jälkeeni.



Toivo kuolee viimeisenä

Luottamuksenarvoinen lupaus

En toivo saman taas toistuvan,
syksyn tullessa onneni katoavan.
Pelko painaa sydäntäni
vaikka tahtoisin sen olevan avoin.


Toivoisin tämän menevän omalla painollaan,
kehittyvän talven myötä.
Että keväällä kun luonto herää lämpöön
ja elämäniloon, tuo sama ilo ja lämpö
olisivat sydämessäni.


Paljon mahtuu väliimme sekä aikaa että matkaa,
mutta olen tullut siihen pisteeseen että
luottamuksenarvoisen lupauksen edessä
minä jaksan odottaa.
Jos sinä annat lupauksesi että tulet luokseni
niin minä kyllä odotan sinua.


Sinua jaksan ja haluan odottaa.

satakolmekymmentäyhdeksän kilometriätunnissa

Näin vähän emme ole puhuneet kuukauteen
kuin näinä viimeisenä seitsämänä päivänä.
Silti matkaan luoksesi.
Pelko ja epävarmuus taakkana
matkatavroiden lisäksi
eivät välttämättä johtuen sinusta
mutta ehkä osittain

Jospa kuin viimeksikin,
läheisyytesi pyyhkisi epäilykseni pois.

matkalla

Epävarmuus puhaltaa ylitseni
mutta sinä lupaat suudella sen pois.
Vihreys vilisee ohitseni, niin paljon
metsää mahtuu kahden kaupungin väliin.
Katumaisemat matkani varrella ovat
minulle merkityksettömiä.
Ehkä pakotin itseni vähän luottamaan,
varmuudesta se ei silti kerro mitään.


Matkaseurani vaihtuu ja on
minulle tuntematonta.
Tuntematon tulee minua
myös hakemaan,
nousen vieraaseen kyytiin
vain sinun sanaasi luottaen.


Ehkä luotankin enemmän
kuin annan itseni ymmärtää.

Ei etsimäänsä ole löytänyt

Pala rakkaudetonta ihmistä
saa minut kysenalaistamaan keinoni.
Miksi etsin tavalla, joka vain johtaa 
minut harhapoluille?
Kauas kauas aarteestani
Ei näille keinoille mikään anna oikeutta.



Moraaliton ja kyyninen.
Väärät ovat avaimet yksinäisyyteni lukkoihin.
Tiukempaan vain vääntävät,
mahdottomaksi tekevät.
Saada sinut rakkaani
Eikä näille keinoille
kukaan anna siunaustaan.

Mutta rakastammeko

   Miksi jahkaamme,
   vaikka luotamme?



   Epäilemme, hölmöilemme 
   pidämme, huolehdimme.



   Hiljenemme, erkanemme 
   nauramme, avaudumme.



   Mietimme. Välitämme.

karkumatkalla

Seesteisessä odotusaulassa.

Puuvillahansikkain.



Tuijotan sinua ymmärtämättä päätöstäsi.
Missä on selkärankasi?
Missä on todellisuudentajusi?

Silmiesi heijastuksessa

kohtaan 16- vuotiaan tytön.

Aikanaan hän vuodatti

kyyneleet puolestasi,

makasi kivun kourissa,

ettei sinun koskaan tarvitsisi.

Joten mitä sinä täällä teet?



Mieti kahteen kertaan, harkitse kolmanteen.
Paluuta ei ole.
Vaikka nyt seisot suorana päätöksesi takana,
kestätkö vankkumattomana sen taakan alla 
myös vuosien jälkeen.
Sillä tämä ei ole vain hetki jonka 
jälkeen voit palata arjen todellisuuteen.

Tämä on todellisuus



etkä pääse sitä karkuun

aseta rajat.

Rajattomuus.

Itsekurin painajaisuni.

Pitelemätön ja vauhkoontunut,

siinä on pisteeni nyt.



Siispä pesen käsistäni

itseinhon likaa.

Samea vesi valuu viemäriin vieden

itsetuntoni rippeet mukanaan.



Ansaittua.

Tämä rangaistus on palkintoni

josta nyt kärsin.

Ja niin kuuluukin. 

Näin on parempi.



En voi asettaa tälle muutokselle

aikarajaa.

En voi vain toivoa sen

tapahtuvan.

Sensijaa laitan toiveeni

tähdenlennon selkään.

Se matkaa valovuosien päähän,

aikamääreiden ulottumattomiin.

Ainoana päämääränään rajattomuus.

moraali

Minä en ole oikea ihminen

oikeudenmukaisuudesta puhumaan.

Ainut ihminen kenet voin tuomita,

olen minä itse.



Itseni moralisointi tosin olisi paljon

helpompaa jos moraalistani olisi

jäljellä enemmän kuin rippeet.

Halaa hallallaan

Kerään taakakseni kiviä.

Muhkuraisia.

Punaisia.

Sydämiksikin niitä joskus kutsuttiin

kunnes kyynisyyden kylmä syli

kovetti ne halauksellaan.



Järkyttyneenä tästä tiedosta,

hakkaan yhtä niistä maahan

yrittäen saada sen sykähtämmään 

edes vielä kerran.

Ja jossakin vaiheessa huomaan



sen olevan omani.

SE JOKIN

"Sinussa on sitä jotain"



Jo melkein toivon ettei olisi

koska aina vain väärät ihmiset

tuntuvat huomaavan sen.

Surun katkuista sumua

Huomaan sinun kasvaneen

neljä vuotta on pitkä aika.

Paljon on tapahtunut

et ole enää pienokainen.



Luuletko että unohdin?

En tahdo sinun luulevan niin.

En ole unohtanut,

enkä koskaan unohda.



Katsot minuun haurain,

viattomuutta välkkyvin silmin.

Mitään et sano.

Oletko edes siinä,

lähelläni?



Voin myöntää, on päiviä

jolloin en muista. 

Vai enkö vain muistele.

On päiviä jolloin lasken vuosia,

kuukausia.

Noina päivinä itken ja kadun.

Koskaan ei tule päivää

jolloin ylpeilisin teollani.



Muistot kuljettavat minut

niihin kahteen huoneeseen.

Ensimmäisessä niistä

saan rangaistukseni.

Kidun toisten katseiden alla.

He tietävät miksi olen siellä

ja heidän läsnäolonsa on

minun rangaistukseni.

Voin  pahoin.

Toisessa huoneessa minä 

kärsin ja suren.

Siellä kaikki

peruuttamaton 

tapahtuu.



Sen jälkeen minä olen vain

pelkkä kuori.

Se mitä minusta jäi jäljelle on

hyvin haurasta ja rakkaudetonta.

Mitään et jättänyt itsestäsi.

Et pienintäkään merkkiä että

olisit koskaan ollutkaan.

Mutta minun mieleeni

painoit merkkisi.

Jätit jälkesi sydämeeni.

Kovin pienet mutta ne

tuskaisimmat

ja rakkaimmat.



Nyt en enää näe

sinua lähellänikään.

Katosit taas.

Kuulen vain äänesi ja

näen kysyvän ilmeesi

mielessäni



MIKSI ÄITI

peloistapahin.

Mitä sinä teet,

kun se viimeinenkin

turva viedään?

Se mihin olet aina

luottanut,

yksi niistä joka

ei koskaan

jättänyt,

on nyt unohtanut.



Raskain sydämin

luovutat paikkasi

koska muista sodista

väsyneenä

ja haavoittuneena

et jaksa enää

taistella vastaankaan.



Kierität ahdistuksen

nyöriä ympärillesi.

Et voi enää purkaa

kerää kenellekkään,

niinpä solmit sillä

surusi kiinni sinuun.



Kyyneleet valuvat 

eikä kukaan niitä

enää pyyhi.

Pahinta on

ettei hän huomaa.

Hiljaisuus sisälläsi

on valtava.





Tunnet olevasi yksin

kun poikaystäväsi

jättää sinut.

Olet yksin kun

paras ystäväsi

unohtaa sinut.