Carre

Katkennut kynä

Onko kynä kirvonnut kädestä, vai
musteko kuivunut koneesta,

rapisseet
runsaat sanat rakkauden.


carre

Vastapaino

Satuin taas kerran 

		- ikäväkseni -

samaan aikaan kauppaan

naapurinäijän kanssa ja 

johan se kohta 

minut huomatessaan

tuli viereeni supattamaan,
	

	- olha hyvä, 
        et satuit olemmaa
	sammaa aikaa 
        miu kanssai, 

	ko miu pit lähtee 
        ostammaa 
	kottii ruokii ja
 
        eukko tulloo
	vähä jälemmä työst, 
        ko hänel o 
	jottai ylitöit siel taas 
        ja miult unehtu 

	pankikortti kottii, nii

	ei siul sattuis ollee 
        viiekympi
	lainaa, nii kyl sie sit 
        heti saat, ko

	eukko tulloo,
        kyl hää antaa siul
 
        hänel o kyl 
	kätteist väskys.-


No, sattui minulla olemaan ja 

pitihän sitä nyt ruokaan antaa.


Tultiin kaupasta ulos, katsoin 

kun äijä oli niin kallellaan 
toiseen suuntaan 

ja sanoin, että 
kas kun et ottanut kahta
kassia tasapainon vuoksi,

niin johan tuo
laski pussinsa maahan
 
ja tuumasi, et
	

	- vahikkii sie 
        tot miu pussijain, 

	niin mie käväse äkkii 
        hakemas muutama 
	pullo kaljaa viel 

	ko jäi rahhaaki hiuka 
        jälel siit 

	viiskymppisest,-


jäin vahtimaan ja
vilkaisin pussiin, 

mitä pirua se on ostanut, 
kun niin painoi, 

no, siellä oli selitys -

kaksi kahden- ja 
yksi kilonpussi perunoita.
	   

	     ~~~~~~~~

	- No, nii, ny hää ei o ennää 

	nii toispainone, ko mie 
        otinkii samatien

	hiuka enemmä - vähä

	niinko vastapainoks vaa. -


tuumasi naapurinäijä 
risu kaljaa (25 pla)
 
toisessa 
ja 5 kiloa perunoita 
toisessa kädessä.

Tasapaino järkkyi vasta
myöhemmin kotona,
 
kun vaimo tuli töistä.


Ja nyt ainakin kaksi kiloa 
perunoita on tuolla 

naapurin ryytimaalla 
siellä täällä.


Kaikki ne, jotka ehtivät osua 
pakenijaan, kun

vaimo pommitti häntä, 
äijän juostessa 

metsään karkuun.


Kyllä se äijäkin sieltä vielä  
perunan nostoaikaan

kotiin ehtii, leppyyhän 
se eukkokin 
kesän mittaan ja

vastahan tuo on 
pari kolme tuntia

metsässä piileskellyt.

Kiinnostava

Onko sillä mitään väliä

mistä sinä tulet

	ovesta, 

	ikkunasta,

	paskakasasta

	korvatunturilta

	kerjäläisoopperasta

ihan sama - olet nyt täällä,

ainoastaan se kiinnostaa

	~~~~ 

mihin olet nyt menossa.

Kierros

Mikähän se on todella 
	oikein
	ja mikä väärin ?
Mikä meistä ihmisistä 
	tekee hirviöitä
toinen toistemme tappajia ?

Vai olemmeko sittenkään
	hirviöitä -
noudatammeko vain jotakin
olemassa olevaa käytäntöä ?

Luonnon kiertokulku 
	evoluutio - sekö
	osaltaan 
- meitä sitoo -
	olemassa olevaan
	vai se 
	- pelkästään -.

Hämähäkki kutoo verkkonsa
pieni lentävä hyönteinen 
	siinä aikansa 
	pyristelee
hämähäkki tulee - 
	imee tyhjäksi,
	ja jatkaa eloaan.

Lihansyöjäkasvit 
houkuttavat eri tavoin - 
	tuoksuin, värein,
	kasvu muodoin 
yli 600 eri lajia, nekin saa 
elävän hyönteisen antama
	ärsyke 
laukaisemaan ansansa - ja niin
	alkaa ruoansulatus, 
hyönteinen muuttuu kasvin
	elämän 
	eliksiireiksi.

Iso kala jahtaa pienempää,
vahvempana ui sen kiinni,- 
	ja syö nälkäänsä,
nekään eivät syö aina,
	toisinaan ei saa
ainuttakaan kalaa,
	ei millään -
ne syövät vain nälkäänsä.

ihminen syö
yltäkylläisyyteensä

Naaras leijona - 
	todellinen äiti
tekee melkein mitä vain -
	lastensa eteen 
- armotta tappaa saaliin - 
	isonkin 
ja käy urostakin vastaan
pentujansa suojellen.

Luonnossa ei toinen eläin
	useinkaan tapa
	toista pelkästään 
	tappaakseen, 
vaan ravinnoksi itselleen
	ja laumalleen, 
	tosin
valtataisteluissa 
	naaraista,
	lauman ja 
	reviirien herruudesta
saattaa toinen osapuoli kuolla.

Ihminen tappaa kaikissa 
noissa tapauksissa

Evoluutio 
taitaa olla se tärkein
ja siinä se 
	luonnonvalinta
ympäristöönsä parhaiten 
soveltuvat lajit ja yksilöt 
pärjäävät kisassa
pisimpään ja voittajina.

Emme sittenkään ole 
	hirviöitä, vaan
	evoluution 
	välikappaleita, 
joilla on aivot ajatella ja 
hyväksyä puutteita ja 
	erilaisuutta 
	itsessä ja muissa.

Ja nuoriso - 
se tulee aina olemaan
meitä paremmin 
	selviävää ja 
	viisaampaa.

Siispä 
yrittäkäämme oppia 
lapsiltamme jotakin 
ja tulla heidän
kaltaisikseen.
	Leikkikäämme 
	heidän kanssaan
avaruuden valloitusta 
ja ajatusten lukua 
ja antakaamme 
evoluution toimia.

Jumalan ja Darwinin
eikö se ole sama asia.

Suru

- Suru on tunnetila 
ihmisen sielussa -

Ihmisen -
joka on menettänyt jotakin 
itselleen rakasta,
tärkeää tai 
muuten merkityksellistä,

tilapäisesti tai 
lopulllisesti.

Surun määrän 
tunnet vain sinä,
sinä joka suret

surusi määrä on 
menetyksesi mitta,

menetyksesi merkitys
sinun elämäsi jatkumossa,

tuskin suret sinulle
merkityksettömän asian 
menettämistä.

Surusi syvyyttä
ei voi kukaan toinen tietää,

se on vain sinussa.

Sinun suruusi
voi toinen ottaa osaa 
vain 

ymmärtämällä 
empaattisesti,

suruasi ei toinen 
osaa surra,
hän ei ehkä tiedä

menetyksesi määrää.


Voin sanoa sinulle 
kohteliaasti:

"Otan osaa suruusi."

kokematta sinun surua,

voin myös sanoa:

"Otan osaa suruusi ja
tunnen itsekin 
menettäneeni paljon."


Tätä osanottoa et voi 
saada pyytämällä,
etkä tuomalla surusi 
äänekkäästi
suurieleisesti esiin,


sen saat läheiseltäsi,
tuttavaltasi,

tuntematttomalta,
häneltä - jolla on 
surusi sydämessään.


Kun tunnet surun,
kuin verhona ympärilläsi,

älä raasta sitä 
väkivalloin rikki,

vaan
kunnioita surusi kohdetta
ajattelemalla kauniita,
onnentäyteisiä hetkiä,

ne kaikki
olet saanut viettää 
hänen lähellään,

elämäsi parhaita päiviä.


Huuda sisimmässäsi 
syvää suruasi
ja anna kiitoksen 
tulvia ulos

hänelle,
hänen elämästään,

sillä -
olethan saaanut kokea sen.


Ajattele suruasi 
välttämätttömyytenä
elämäsi onnellisuuden 
mittaamiseksi,

suru on vain,
tilapäinen, 
tumma verho

onnesi auringon edessä,
anna surullesi 
sen tarvitsema arvo,

kunnioita sitä

Surua.

13.04.2005

Ja minä näin

Seisoit siinä - 

	ja katselin

olit

ihan lähellä

	ja näin

ruskean vihreät

kultapilkkuiset

silmäsi

	- ne värisivät -

ja minä näin niissä

naisen rakastuneen.

Kaikki ei näy

Surun suuruus
	on näkymätön

se on niin syvällä
surevan sydämessä.

Jääkiekko

Se on vaarallista peliä ja

MM - kisat eritoten ja

kultamitalin voitto 

varsinkin.

-Se aika elämästä 3 -

Onkohan hulluus 
vain keväisin vallitseva olotila,
noin yleisesti ajatellen.

kaikki kuitenkin silloin nousee,
kohoaa kuin hullun vimma

tulppaanit kohoavat ylös kukkapenkeistä,
		nostaen 

tutun näköisen nuppunsa

	hennon vartensa varassa
	tanakkana pystyyn ja

monet muutkin
	samantyyppiset nuput,

tosin tanakammissa varsissa,
ovat keväisin
	hyvin terhakoina pystyssä.

Ihmisten ostovimma kohoaa ja
	sen myötä myös hinnat -

rinnat kohoavat - 
kesää ja uimarantoja varten,

niin naisilla kuin miehilläkin

toisilla lenkkeilyn ja
	body-salien,
toisilla kirurgin - avulla.

Kaikenkaikkiaan toimeliasta aikaa tuo kevät,

suomalainen herää 
kuin karhu talviunestaan,

ruoho nousee raikkaan vehreänä,
pihanurmikot alkavat vihertää ja
yleinen kiire sekoittaa suomalaisen pään,

- touhu ja tohina voimistuu,
kaikki pitää saada valmiiksi 
kuin viimeistä kesää varten -

- mitähän varten ?

Kesähän tulee taas uudestaan
	vuoden kuluttua
yhtä vimmaisen kevään jälkeen,

eikä yksi pääsky tee kesää,

	- väitetään,

mitä sitten,

jos nekin vähenevät,

	- pääskyset

kuolevat sukupuuttoon,


- mitä sitten,
kun jäljellä on enää yksi ja
	silti tulee kesä,


vai olisiko tuo tulematta?


Kyllä hulluus on hyvä asia, 
saa ajatella vapaasti,
	- mitä haluaa,
- tai ei halua


toiset vain nyökkäilevät myöntävästi, 
omahyväinen hymy kasvoillaan,
katse kohotettuna räystään yli
	etu vasempaan
	huulten mutistessa


”kiitos sinulle,
etten ole kuin tuo Publikaani”


jonka muistaa alaluokilla 
lukeneensa jostakin.


Suksen porkat,
sun muut sauvat vähenevät liikenteestä
kuitenkin jo Juhannukseen mennessä
ja sen myötä sauvakävelijät myös,
 

tilalle tulevat korkokengissä ja
roiskeläppähameissaan notkahtelevat
	nuoret neidot, 
perässään roikkuen hirmuisesti mölyävä,
sekapäinen, reppuselkäinen,
lökäpöksy lauma,
	housunpersaukset 
polvitaipeissa paskapussina roikkuen.
 

Sauvakävelyä -
sitä muuten harrasti jo isänikin,

	hän käveli metsässä 
metrinen koivuhalko
kummassakin kädessä,

heitti ne halkopinoon,
	- käveli takaisin 
	kaadetun puun luo,
	siitä uudet pätkät - 
pinoon ja takaisin taas.


Oli tehokasta sauvakävelyä,
äijä olikin aika jässikkä.


Hullua touhua tuo sauvakävely, 
kaksi tukevaa pajukeppiä
ajaisi asian paremmin,
kuin kevyet ja älyttömän kalliit

- sauvakävelysauvat -.

Siis tosihullujen tosikkomaista hulluutta...


ja naapurilla taas tänäkin keväänä tuliterät
- Hiilikuitusauvakävelysauvat -


joita se raahaa perässään.


Urheiluhullu Suomen kansa urheilee,
		kilpaillen siitä,
kuka raahaa kahta kevyttä hiilikuitukeppiä
pisimpään perässään ja sitten saunoo 

kuin hullu - niin, että nahka lähtee.

Kevät tuo mukaan myös grillaushulluuden.


Niinpä.. 

vanhat ruosteiset hiili-grillit kiilloitettuina,
	himokkaasti hinkattuina,
	kuin myös kaasu-ja sähkö-,
	itsemuuratut-ja tehdastekoiset
vuolukivigrillit,

	makkaravuoret,
	pihvi-ja läskipinot,
	kesäkurpitsat,
	maissintähkät,
	ananas viipaleet,
	mäyräkoirat ja
	tietenkin
	huurteinen
	kossupullo 1L
	kaikki nämä, 

tämä hirvittävä tavaramäärä,
löytävät paikkansa, 

	omakoti- ja
	kerrostalojen
	pihatoista
	lehtimajoista ja
yhteisistä grillauskatoksista.

Voi elämän kevät, tätä kolmatta vuodenaikaa...

ja naapurilla tuliterä vuolukivigrilli kuumana pihassa.

Elämä on kaunis

Taas yksi -
	auringonlasku

onhan se kaunis

kaunis on kuolla, kun
joukkosi eessä..

väittää yksi 
	isänmaallinen 
		laulu

onko kuolema kaunis -
		koskaan

lopullinen se on
kuten auringonlasku
	päivän päätteeksi

sillä erolla, että
aurinko nousee taas

		aamulla

ihminen ei enää koskaan.


Katselen sitä

on se äärettömän kaunis
painuessaan metsän taa 
järven toisella puolella -

saaden tyvenen pinnan
	säteillään
	häikäisevän
	kirkkaksi

kunnes valo sammuu
syvä vesi muuttuu mustaksi


On se kaunista
	niin kauan
	kun se kestää

		elämäkin.

Valuma

Jaa.., että

olenko sinkku ?


- Kyllä -

ja tässä iässä 
sitä alkaa olla jo
veräjän linkku, vaik'
kuin yrittäisi ottaa ilon
	irti elämästään,

niin heti irti päästyään se
aina tahtoo valua läpi 
lipsuvien sormien.

Kova pohja

Kerro -,

kerro nyt ne kaikki

kun elän -,



en niitä enää

kuule -,

kun kuppi on täynnä tuhkaa.



Kumoa se rantaan - 

kalliolle	



jossa tuuli käy



pohja alle

jalkojen - jää kovaan 

ponnistaa 

eikä



vastarantaa näy.

Kyyneleet

Klovnin itkiessä

       Sinä -

hymyilet

saatat jopa nauraa -



Ihmetteletkö yhtään

kyynelten suurta kokoa.

Tärkeää

Kaulan yläpuolella

	kuulema

pitäisi olla tärkeimmät

elimet - sanoi

naapurin äijä ja

lähti käsin kävellen kotiin.

Sinä olet Sinä

Kävelin hiljaista polkua -
pitkin järven rantaa kotiin.

Sehän kulkee tuossa harjulla,
usein iltaisin kävelen siellä ja
katselen kuinka ilman lämpötilann
laskiessa alkaa kosteus tiivistyä ja
muodostaa erilaisia utu kerroksia
veden pinnan yläpuolella.

Ne haihtuvat taas aamuauringon 
		noustessa

Sinä et 
minun mielestäni,-

kuvittelen sinut usein viereeni
		kävelemään ja
sovitan askeleeni rytmiisi, -

toisinaan sekoan siinä,
	mutta korjaan heti, -
	nautin suuresti 
kävelyretkistämme

olenhan rakastunut Sinuun,

niin - se on kummallista kyllä
olen kanssasi samaa mieltä,

enhän edes tunne Sinua, mutta
tiedän kun tulet vastaan, että

Sinä olet Sinä.

Reikä

Niin,- 

sama lääkäri tarkasti 

	myös silmät ja 

kumartuessaan ottamaan

alakaapin hyllyltä,

	selin minuun, 

	jotakin tasku- 

tai mikä lie lamppua, 

hän sanoi

"tuolla on pieni reikä sinu pitä nyt 

	katso koko aika sitä"

no tietenkin - 

tuijotin suuntaan, jossa tiesin 

	reiän olevan, kun

hän edessäni pyllisteli, 

mutta hänpä kääntyi ja 

	osoitti seinää

"tuola nurkasa tuo reikä

	koko aika sitä"

hiukan vastahakoisesti 

	mutta kuitenkin 

käänsin katseeni seinään 

	hänen tuikkiessa 

lampulla silmiini muutaman 

	sentin päästä, 

enkä enää olis nähnyt mitään

reikää vaikka hän olisi ollut

	edessäni alaston ja

hymyillen kohta erottiin.

Lihas

Hän määräsi Diasporalia

	juotavaksi -

	naislääkäri - 

jos on lihasjäykkyyttä, sitä

tässä iässä kuulema on



sanoin,- 

ei jäykkyydestä mitään 

haittaa ole 

	tässäkään iässä

joskus nuorempana kyllä

juoksutti kaiket yöt.

Kyllästyttää

Jotkin luonteenpiirteet,
etenkin ensin muissa ja 
sitten vasta itsessäkin,
ottavat todella päähän,
onneksi tässä järjestyksessä,
silloin niitä on helpompi 
käsitellä ja karsia.

Kerran kyllä päätin ja sain
myös tilaisuuden,
antaa kunnolla takaisin, kun
kaali alkoi jo kypsyä.

Naapurin äijällä on piintynyt tapa
kehua aina omia sukulaisiaan,
olkoon nyt kyse vaik' paskanväännöstä,
niin hänen veljensä, setänsä, isänsä
on vielä suuremman kasan pusanut.

No, hän innostui kehumaan vaimoaan,
mikä kyllä oli harvinaisempaa,
		ikävä kyllä,
hyvin seksikäs ja hyvän näköinen vaimo.

Hän aloitti tapansa mukaan veljestään
		sanoen

kyllä oli velipoika taas savustanut kalan
niin pirun maittavaksi, kyllä se Retu sen osaa,
missään en oo saanu niin hyvää savukalaa syödä
ja eukko oli tehny niin hirmusen hyvää,
pehmeää muusia, että meinas kieli mennä mukana
ja kyllä mä sitä söinkin vielä pelkkää muusia
sellasen kasan, olis pitäny tuoda sullekin maistaa

näin, vauhtiin kun oli päässyt, niin jatkoi
		samaan menoon

kyllä se sellanen taiteilija on tuo vaimo, onhan se 
sängyssäkin aikamoinen vatkain, että kaikki
viimesetkin mehut imasee miehestä..

jolloin katkaisin vuodatuksen sanomalla, että
joo kyllä,- niin on.. niin on, lujillehan sitä joutuu
hänen kanssaan..

olisin vielä jatkanut, mutta naapuri hiljeni ja
katseli hetken aikaa minua suu raollaan tokaisten

joo täytyykin tästä mennä..morjes..

Minulla sardoninen hymy huulilla
mielessä äänetön vastaus (tietäisitpä)

ajatukset aiemmassa ajassa.

Mitä väliä

Toisinaan millään ei ole mitään väliä -

toisinaan taas kaikki on turhaa -

toisinaan millään ei ole väliä, -

koska kaikki kuitenkin on turhaa.

Riippumattomuus

Kun oli asioita
joita ajatella

	ei ollut aikaa ajatella

nyt olisi aikaa -
ei vain tiedä
mitä ajatella 

	- ainoastaan -

mitähän nuo muut

	siitä ajattelevat

On se silloin helppoa

Kun tietää, -

	eikä ainoastaan epäile

päättäessään -
tehdä niin -
kuin on ajatellut

	tekevänsä tyhmästi

on helpompi 
ottaa käyttöön
jo valmiina oleva
korjaussarja

	petetyksi tulleen

tunnetta tuntematta - 
ja 

säilyttää itsekunnioitus -
kokeilussaan

        onnistui se tai ei.