|
 |
|
|
|
|
|
|
|
Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot
viinirypälevampyyriTakaisin runoihin
ihmissuhde ongelmiaTerapeutin jatkaessa jännittävää ristinollaansa,tyttö jatkoi,katse naulittuna jonnekin kauas,tarinaansa. "vaikket sä kuuntelekkaan mua yhtään,ni mun on selvitettävä tää. Ei mua sillai haittaa ettet sä kuuntele,kuhan saan puhdistaa itteni puhumalla jollekkin. Mut voisit sä ees nyökätä." Trapeutti luikautti jalkansa alas pienehköltä,tammesta veistetyltä kahvipöydältään ja suoristi selkänsä. "Kyllä minä kuuntelen,jatka vain." Tyttö heitti terapeutillensa kuin uhkauksena "seuraava rasti vasempaan ala nurkkaan ja voitat." Terapeutin silmät laajenivat ja hän punehtui. "jatkahan sinä nyt vain siitä mistä olitkaan puhumassa." Nuoren naisenalun silmät sumenivat kuin sumuinen syys-yö ja hän näytti siirtyvän jonnekin kauas,aivan kuin toiseen maailmaan. "mä en ymmärrä mikä mussa on vikana. Tuhoon kaiken mitä koskaan saan ympärilleni kyhättyä. Kaikki ihmisuhteet ja kaikki.." Terapeutin tajutessa keskustelun vakavuuden, hän huomasi tyttöä todella ahdistavan jokin. Kolmissa kymmenissä oleva,sinänsä ihan puoleensa vetävä mies henkilö kysyikin "minkä luulet olevan tähän syynä?" Tyttö heräsi kuin koomasta ja katsoi hetken terapeuttinsa ruskeisiin silmiin. "mulla ei oo ikinä ollu perhettä,mä haluan luoda sellasen. Mikään ei vastaa sitä mitä haluaisin. Romantisoin kaiken,ja kaikki suistuu raiteiltaan. Tajuaks sä?" Terapeutin silmät levisivät. Tyttöhän oli vasta elämänsä alussa! Kuusitoista vuotias ja puhuu perheen perustamisesta. Kypsäkin olisi liian mitäänsanomaton sana kuvailemaan tytöstä hehkuvaa auraa. "Haluaisit perheen?" terapeutti toisti perässä epäuskoisena. "jep. haluaisin perheen,miehen ja kolme lasta. Talon ja koko idyllin. Tarviin jonku kertoon mulle,et oon kaunis sillon ku oon valmis hautaan ulkonäköni puolesta. Tartten jonku joka kantaa mua ku mä en jaksa kävellä. Sen kaiken mitä mulla ei koskaan ollu." Tumma hiuksisen terapeutin silmät tummenivat intohimosta ja hän alkoi kiivaasti kirjoittaa muistiinpanoja,ettei olisi hyökännyt edessään istuvan potilaansa kimppuun. Tytön vaatetuksesta ei ollut kovinkaan paljoa apua. Neidin vaaleanpunainen minihame ja korkokengät olivat kuin miehen unista. Otettuaan siemauksen jäistä teetään mies muisti olevansa töissä ja kysyi "olet vasta kuusitoista,oletko varma,että haluat heittää nuoruutesi hukkaan?" Reaktio tytön kasvoilla kertoi liiankin paljon. "luuletsä etten mä oon miettiny tätä läpi?! Luuletko nyt ihan tosissas,että tää on vaan joku teinitytön uus hairahdus!!? Vittu et oo tosissas.." Tyttö räyhäsi reilun kymmenen minuuttia perheen tärkeydestä vitivalkoiseksi valahtaneelle terapeutilleen ja rauhoittui hetken kuluttua. "sä et vaan tajua. SäKÄÄN et vaan tajua. Mitä mun pitäs tehä että joku tässä maailmassa ottais mut tosissaan?" Mies tunsi suurta myötätuntoa ja suojelun halua haavoitettua potilastaan kohtaan. "mutta eikös perhe ole kumminkin aika iso ja radikaalikin tapa ilmaista närkästystänsä?" Tyttö mutisi hetken itsekseen ja vastasi "närkästystä. Paskat,ei siitä oo kyse." Kohoava kulma kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. "Mistäs sitten?" Tyttö riuhtaisi itsensä irti miehen kysyvästä katseesta,nousi nojatuolista,marssi ovelle ja huikkasi hiljaa "mulla ei koskaan ollu isää. Mun isä kuoli,sitä ei oo enää olemassa mulle." -astuen samalla odotushuoneen läpi uuteen maailmaansa.>
Harlequin siitä viä tulee.
>05.02.2006
Nyt ymmärrän miksi."Hei oikeesti,kyl sen huomaa!",
sanoit iloisena.
Epäilin sitä sisimmässäni,sanoinkin
"ei se oo varmaa.."
"Ei kai se ny tollasia puhuis,jossei se ois kiinnostunu! Ja kyl mä näin siä tunnilla miten se katto sua! Älä ny viitti."
Tunsin hehkuvani joka kerta,kun katsoit minua. Sisälläni syttyi lämmin liekki joka hymystä,jonka sinulta sain.
"Katteli se muitaki tyttöjä..."
En silti voinut uskoa.
Sitten se tapahtui,tekstasit. Olin onneni kukkuloilla,tiesit kuka olin. Viikon sitä kesti,sitten soitit. Yllätyin,luulin että positiivisesti. Pian huomasin miettiväni samaa asiaa kuin ennenkin. "Ei enää hokipoikia",mä vannoin. "Ei enää koskaan." Ja nyt muistan miksi.>
>23.09.2005
|
|
|
viinirypälevampyyri 
