Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot
Mustat ovat mietteeniMustat ovat mietteeni
tänä iltana
kun
elokuun viimeinen päivä
kääntynyt alkavaksi
kohti loppuaan
Mustat ovat mietteeni
katson ikkunastani
pimenevään iltaan
tuuli keinuttaa
puita
kuin kuolema kuolevaisia
Minua ei luotu saattajaksi
ei liiemmin kantajaksi
vain odottajaksi
käden tumman turmiota
tuudittavaksi iäti
kunnes kuolen
Mustat ovat nyt mietteeni
kun kaukaa kuulen
ei isä vastaakaan
pienen tytön kutsuun
ja mustikkametsässä
vielä askeleen voisi nähdä
polun varren heinikossa
Mustat ovat mietteeni
takan kylki hohtaa
vielä samaa lämpöä
se on vielä sinusta jäljellä
pian sekin lämpö katoaa
kuin katosi elämä
Viimeistä muistoani
edeltää tuhat parempaa
joita ei vain aika kultaa
olin onnellinen
olit veljeni
olet vapaa
Kädet pilvien saattueissa
Hymy tähden kirkkauksissa
Peti enkelten peitteissä
Sinulla hyvä olla>
20.11.2012
PäätösMenneet,
ajan pilkkeet muistojen pinossa.
Tämä hetki,
Tuli joka valaisee sisältä,
se saa tulevaisuuden
tuhkaverhon siroavan päälleen.
Tulevaa ei tiedä,
menneet ovat menneet,
Tämä hetki ei vielä.
Vielä on aikaa puhaltaa.
Otin siteen suultani, katkoin sen.
Huurre poistui suultani ja katosi silmistäni.
Näin rakkauden.
Joka on joskus liiankin lähellä.
Vielä minä elän, jos Luoja suo.>
Elämän suurien päätösten äärellä, muutoksen voiman.
25.07.2011
Ohjeet
Niitä kovin vähän sain.
Kuinka virrassa selvitä,
tyrskyissä suoriutua.
Sen vain,
kuivin jaloin et selviä.
Ruokaa pöytään tuli,
ja ”joihinkin töihin hyvä ryhtyä
olisi, niihin joissa
mukana, ei olisi poliisi”
Jotakin mutistiin koulutuksesta.
Se meni painollaan kyllä.
Joku osasi kyllä rintaakin painaa,
Vaan parempi se kuin nuorena vainaa.
Tytöt, ne vei.
Hullaannutti, sekoitti
Siinä niitten kanssa
Pahimmassa myräkässä ajelehdin
Kai ainiaan.
Nainen ja Vesi
Niin valuvat sormieni läpi.
Kaarnalaivan kuljettaja, minä.>
24.02.2011Niin elämänmakuista, minulle tuttua. Pidin kovasti. >Arvostelija: Aquilus umbra24.02.2011 Hyvää untaHyvää unta
sitä nyt kaipaan, enemmän
kuin mitään muuta
Päivien paino, lysähtää
korkeammalta aina vain
Niskaani tömähtää
Hiljaa pää painuu
tyynyyn
pimeän huoneen sisään
kätkeytyy väsynyt
Sumeaa kulkemista
pitkälti vuodet olleet on
mikään ei muutu
jos ei sisimmässä syty
Haluan elää
Suuremmoista elämää
Missä tunnen itseni
Taas jaloilleni nousseen
Siihen asti nukun,
toivottavasti, hyvää unta
kaipaan sitä enemmän
kuin mitään muuta>
29.09.2010kaunis ajatus >Arvostelija: Tintti k06.11.2010 Hieno runo. >Arvostelija: Mammuska16.08.2011 TuulikelloIstun syksyn sylissä
säveltä luo tuulikello
katson niityn yli latoa
tuuli soittaa surustaan
Lehdet kuin kyyneleet
hiljaa kuljettaa puhuri
kohti maata, maatumaan
yksin katson, puitten latvoja
huojuvia kuin sydämet
niitä säestää tuulikello
Niin raikas on kirpeä syys
kun luonto kuolee, ihmisen
tulisi herätä, vapautua
heinälato, tuo pieni laho
seinät huojuu harmaalauta
kivisen pellon ainut isäntä
hiljainen tyhjä varanto
hiljaa huokaa tuulikello
hiljaa huokaa tuulikello
soittaa surullisin säkein
niistä kokoan
eloa
sydämeeni
>
25.09.2010Haikean, mutta äärettömän kauniin kuvan maalasit sanoillasi. >Arvostelija: rimpsenssa17.08.2011 YötYöt torkahtaa mailleen,
minä vapisen pusikossa,
Yöt hohtaa
ja minä joka mietin näitä,
maailman asioita,
pää pensaassa,
katson risukon lomasta,
öitten ääniä.
kirjoitan mielessäni tarinan,
josta uskoa luon,
ehkä jo alan oppia,
ehkä jo alan uskoa
ja löytää
Aamuyöllä,
katson kun nukut,
pää tyynyä vasten,
suu hieman hassusti,
onneksi sinua nukuttaa
Yöt tuntee minut,
minä en sen minuuteista yhtäkään
Pikkuhiljaa taas,
aamun ruuvi yön kasaan puristaa
Ja tulee jotain josta,
tunnen jotain,
tulee Päivä.
>
"hyvin" nukutun yön jälkeen...
18.08.2010hieno ja moniulotteinen runo, pidin paljon! ps itselläni on kanssa tulossa juuri tällainen "hyvin" nukuttu yö.. :D >Arvostelija: loveaholic24.02.2011 Kuin Herran kukkarossa
Jotenkin minulle uusi tilanne
Lähdin kotoa, yksin olemaan
Olemaan yksin
Lammen äärelle
Yksinoleminen, sillä on monta puolta
Tajusin, paljon ei totuus kuku
Betonilähiössä, huutavien kitojen
äärellä, neljän seinän prässissä
Totuus, pelottava, liian lähellä?
Totuus, joka valuu pitkin betoniseinää
Luonto, paljon minulle antaa
Sen äänet lohduttavia, aitoja
Se tärkein tässä kuvastuu
Aitous jossa niin vähän, vielä
Ihmisen rapauttavaa kättä
Rauhoitettu alue, sees lampi
Sortoniemi, nimeään parempi
Olen täällä keskellä, hiljaisuutta
Olen jotenkin etuoikeutettu
Mitä voisi puuttua,
Kun tuli humisee kiukaassa.>
19.07.2010
Lähempänä kuin uskotkaanMiten mieli toimii
Miten paljon hyvyyttä se vaatii
Miten monta kaunista sanaa
Hyvää tekoa, turvallista oloa
Rakkautta se haluaa, jotta toimii?
Siihen olemassa reseptiä ei ole
Kyllä laajan skaalan tohtorit niitä tuntee
”Syö nämä, ¾ näistä avun saa”
Mistä tietonsa saavat, oi viisaat
Jos lapsuus oli vangitseva synkkyys
Jäljet niistä seuraavat, hamaan loppuun ehkä
Puhua niistä voi, ja pitäisikin
Mutta paha ei palkkaansa pillereistä saa
Se rapaa himmeään turtumukseen
Kuuntele itseäsi, mikä sinusta voisi ehkä tulla
Opi mitä olet nähnyt, paranna siitä
Menneisyys, se täytyy kohdata
Mieli toimii, mutta hyvyyttä se vaatii
Kauniita sanoja, Rakkautta
Hyviä tekoja, turvallista oloa
Mutta jos mikään näistä ei sua kohtaa
Mene ulos, luontoon, siinä näet kaiken
Kohta sen parantavan voiman tunnet.>
Kesän 2010 satoa, luonnon keskellä tulleita ajatuksia, kuten huomata saattaa.
19.07.2010kaunis :) >Arvostelija: CatLover19.07.2010 Pura, pilko ja palauduKoitan nousta ylös makuultani
Hiljaa oikaista rankani seisoma-asentoon
Nuuhkia ilmaa joka kenties jotain mulle kertoo
Ottaa soinnun kuulla sen sanomaa
Miten kauan luulinkaan, pitäväni sisällä tään
Kuinka kestän paineessa sen, mikä ulos haluaa
Olin jo kai kuopannut, luomisen tarinan tuomisen
paperille nyt kirjoitan säkeet huomisen
On jokaisella jotain sanottavaa
Meistä jokainen kokee surun, ilon hetkiä
Niin harva sen vain tajuaa
Kunnes purkaa paineen päättömyydellä
Pura, pilko ja palaudu
Päästä irti ja etene
Elä koskaan huuda turhaan
Älä tyhjyyteen, tyhjästä
Aina on joku joka kuuntelee
>
09.04.2010Kaikki niin totta. Hyvä! Ps. Runoni kaipaisivat arvostelevaa kättä :) >Arvostelija: CatLover19.07.2010 SaariSe on sen luonteinen; se on sen näköinen,
hirviö jonka ulottuville ei sapelit yllä,
syntymähämärässä mielen kuoren ylle,
arkistoitu ja haudattu, mutta yhä elävä.
Poika katsoo ikkunasta, muttei näe mitään.
Ei ole ulospääsyä, eikä sisään.
Samaa ilkeää meteliä ulkopuolelta,
kirouksia jotka ei koske vain äitiin
Pimenevästä huoneesta poika löytää lisää,
myrkyttäjiä ja syyllistäjiä, joka nurkasta.
Luulee näkevänsä jonkun valoisammankin,
mutta uusi pilvi löytää kyllä uuden paisteenkin.
Tälle saarelle ei ole vielä kukaan soutanut.
Tämä saari olisi voinut yhtä hyvin jäädä nousematta.
Mutta nousi,
jokaisen menetyksen kautta; jähmettyi ; jumiutui
Isä
Elonpuun mahlan kanssa olisi pitänyt pitää rajansa.
>
24.01.2008
Kun olet mennytKun olet mennyt, tiedämme, lämpösi valaa
meihin samaa tunnetta, mitä ikinä sinä sait jakaa
Kun olet poissa, tunnemme läheisyytesi harson
luot meihin uskoa, kaikkeen olevaan, olet täällä
Et koskaan luonut halveksintaa, et koskaan ajatellut huonompaa
mielesi toi ilon sydämeen, kun vain katsoin silmiin
ajatuksissasi kenties eksynyt, enkeli vailla varjoa
teit kaiken hyväksynnän maailmassa mustanpuhuvassa
Kun olet poissa, tiedät,
me luomme uskon että olet paremmassa
maailmassa, tässä muiston almanakassa
Kun olet mennyt, olet
meille rakkaimman albumin tärkein sivu
me luomme muistomme yllesi
tiedämme, olet suurinta mitä enkelit kantaa
Kun olet poissa, tiedämme, on jotain jota tämä,
maailma ei voi pitää, se vie jonnekin parempaan
et ollut luotu tähän tuskaiseen tunteeseen
olit luotu jo olemaan, täyttämään täydellisyyden paikan
>
ystävälle joka meni pois liian aikaisin...
26.09.2007Otan osaa. Raskasta kun lähtö tulee liian aikasin. Todella kauniisti ja koskettavasti kirjoitettu. >Arvostelija: CouCoon02.11.2007 Kaunis runo poisnukkuneelle ystävälle. Tuntuu että parhaat menevät ensin. >Arvostelija: taivaanlapsi10.11.2007 Tiedän tunteen.. ystäväni nukkui pois eilen :'/ voimia sulle! ihana runo >Arvostelija: SärkynytUnelma15.01.2008 Otan osaa. raskas on koke akenen hyvänsä lähimmäisen- vaarin, mummon tai ystävän lähtö. Voimia! >Arvostelija: CatLover19.07.2010 Aina matkalla
Lähden matkalle, kai helpottamaan oloa
laukkuni pakkaan ja lähden pois
Määränpää vielä siintää tuntemattomana
Siellä loistaa kuitenkin jokin kirkkaana.
Ajan vuosien tuike mieleni maisemilla,
siitä paikasta kaipauksen, ilon tunnen
Siellä tuuli niin lämpimästi, kostea ilta kaunis
Ja pohjoinen tähtitaivas vain ylläni.
En tahdo hyväksyä, että olen puristettu tähän maahan
tähän kaupunkiin ja omaa ympyrään niin,
etten tulisi muualla toimeen ja maailma ouduksoisi
Pärjäisin kyllä oman pääni demonien kanssa,
siellä muuallakin, siellä todellisessa kodissa.
Ne mun puolesta saisi jäädä tänne.
Saavunko koskaan perille,
paikkaan josta kaikki sai alkunsa,
en tiedä loppujen lopuksi, edes haluanko sinne
Ja luodaanko hyväksyvä katse, halutaanko minut?
Onko se paikka jonka sydämessäni olen,
tyhjäksi tuntenut, jäänyt jonnekin
Josta en sitä löytää voi, ja olla vain voin.
Mutta sen tiedän, elämä on ainaista lähtemistä.
Jätän veneen laituriin,
nuoran laiturin nokkaan kiinnitän,
että voin taas palata, takaisin.>
26.09.2007Tässä oli sitä jotain!! "Saavunko koskaan perille..." oli ihana kohta >Arvostelija: SärkynytUnelma15.01.2008 Kasvimaan viimeinenEi pahasta olosta voi tehdä kaunista runoutta,
Ei sielun synkkyydestä, maailman mustuudesta saa sulosanoja irti
Kun syksy tummentaa lehtiään, kun tuuli on kylmempää joka hetki
Kun mustasta maasta haisee hetkittäin kuolleempi henki
Joku repi kasvimaalta viimeisenkin elollisen
Joku raapi ja raastoi kukkien emit ja lehdet
Mikä sade piiskasi maat lainehtiviksi
Mikä myrsky myllersi kaiken kasaan
Se oli hengen heikkous
Se oli hengen heikkous
Mikään kasvi ei kasva ilman vettä, harva niistä likavedessäkään kukkii
Koitan nousta seisomaan sohvaltani, koitan iskostaa lauseita päähäni
Sanat helisevät pudottaen kaiken luvatun, kaiken hallittavissa oletetun
Viikot ovat erilaisia, toisina on parempaa, toisina huonompaa
Olen mieluiten yksin, koska en tahdo muutakaan.
Iho on kananlihalla, tuuli puskee ohimooni, minun on kylmä.
Kaivetaan ylös viimeinen taimi.
>
26.09.2007Toi runo säikäytti mut... mut mukava silti >Arvostelija: SärkynytUnelma15.01.2008 UnetonNeljä tuntia yössä on liian vähän,
Kaksitoista liikaa,
Viisitoista minuuttia tämän ajan paras,
Pitää aivot jotenkin hengissä.
Unet ovat jo niin julmia,
vääntelehtimättä ei niistä pääse pois,
Silmän ummistus jokainen,
Aina uusi kartoitus pirujen kasvoista.
Pääni seittiä sisältönään,
kutoo sitä kaikki saatu ja saamaton
Hävitty ja häviämätön,
Kahdeksanjalkaiseni.
Silmät kirvelee taas kuin hiekalla herätetyt
>
16.12.2006Wow!!! Aika virkkuna taidat olla, kun tuollaista heittelet! Upea runo! >Arvostelija: Hippe16.12.2006 Hyvä runo. >Arvostelija: unikuva22.03.2007 Taidat nähdä painajaisia, vitsi oli. Ihana runo pidän tästä erittäin tai siis todella paljon :) >Arvostelija: Fantzu29.10.2007 tää oli kuule aikas hyvä :) >Arvostelija: RaffenTyttö06.11.2007 KuunteleKuuntele yötä jolla on tarkoitus,
Liekkiloistossaan kaunis kuin jouluinen kalmisto.
Niin monta vuotta kuluneet ovat nämä kalliot ja sen kasvoilta
vierineet alas kiviset kyyneleet.
Istutaan ja katsellaan toisia, tähtiä.
Sä nakkaat röökin suhahtaen.
Rakastellaan kuun alla.
Sua katsoo taivaskin yhtä ihaillen kun mä.
Kun sulle kerron miten paljon rakastan,
ja miten eheydyn.
Tuhahdat ja kai hieman suutut.
Et usko, että mieltäsi kaivava on unohtunutta.
Minä sanon,
Kuuntele tätä yötä, tätä sydäntä
Katso näitä silmiä, tätä hiljaisuutta
Niin monta vuotta kuljin varjoissa,
En voisi tuntea enemmän. Koskaan.
>
06.12.2006Tämä runo muuttuu kuvaksi, viileältä tuoksuvaksi illaksi. Loppukesän yö kallioilla. Se julma kauneus tässä tilanteessa. Uhh. >Arvostelija: Epatto23.01.2007 hyvin kirjoitettua ja elämänmakuista tekstiä. Nice >Arvostelija: loveaholic25.07.2011 LupausJoka aamu kiinnitän uuden muistilapun,
Olkoon se sama syy tai eri mikä eilen,
Siihen jonon jatkeeksi sen liimaan,
Ryvettyneitten perään hieman puhtaampi.
Taas illalla huoneessani tuuli puhaltaa,
Kattotuuletin heijastaa neljä sakaraa kattoon,
Niistä tulee kääntäen nimeni etukirjain,
Kattotuuletin ei ole toiminut vuoteen.
Silti joka yö, joku tuuletin kääntää
muistilappujen tekstit näkyvistä,
Hälvenee aamuyöntunteita, jolloin vähiten vetää
Jotta voin taas herätä liimamaan uuden.
Niistä heiluvista papereista vain erotan yhden kirjaimen.
Allekirjoituksen. Lupauksen pettää lupaus.
>
25.11.2006Erikoinen, pistää miettimään. >Arvostelija: CatLover19.07.2010 Sydämen huutoJokainen yö unessani,
joku ottaa minut syleilyyn.
Halaa ja silittää päätäni kovin hellästi,
kertoo lämmittäviä asioita ja lupaa jäädä.
Ja kuin musta nyrkki pimeyden,
joku paiskaa hellivän käden pois.
Olen yksin, itken.
Joka ikinen yö herään,
siihen, kuin joku olisi läsnä.
Kävelen lähemmäksi kirjoituspöydän tuolia,
käännän sen. Hymyilemme.
Sinä otat minut syleilyyn, istumme sylikkäin.
Kerrot taas kuinka kaipasit, kuinka odotit.
Tätä jatkuu yöt, päivät tahdon nukahtaa, uinahtaa liikkeeseen.
Jotta saisin taas nähdä sen,
kuvan jonka sydän koittaa koota pysyäkseen koossa.
>
16.11.2006Kauniin surullinen runo menee suosikkeihin =) >Arvostelija: Shineblade17.11.2006
päättyy lyhyeen matka aamusarastuksen kulkiessa päälle,
Puitten huminassa kuiskaus, vaatimus joka ulisee,
Se ei vaadi minua maailmaa parantamaan.
Kesäpaikan rantatöyräs, ensimmäinen elävän veden näky
Kevään viimeinen sininen jää lasissani,
Kippistän sen kesän kanssa kahden kesken tuulisilla,
Herään tyhjä lasi kädessä ja ruoka on palanut.
Vertaan itseäni puitten liikahtamattomaan ylväyteen jolla ovat taivaan kanssa,
Heh heh!
Taidan laittaa klapikoneen päälle, puut pölkyiksi.
Pölkkypää, itsekin sinne joutaisin.
>
20.09.2006pidän tämän tunnelmasta. tulee mieleen eräs ystäväni, metsuri ammatiltaan. hmm. täytyy kenties tulla vielä lukemaan. suosikkehin menet. :) >Arvostelija: bise27.09.2006 Tässä on upeita tunnelmakuvia. Loppu vähän synkähkö. Puiden kannattaa antaa kasvaa. >Arvostelija: Pietari27.09.2006 Ihmissusi
Mitäänsanomattomilta riutuneilta kasvoilta kuultaa ikä,
vuosikymmenien vaipuminen, vääristynyt rakastuminen itseen.
Rakennettiin pohja,
Räjäytettiin tuhansiin kiviin,
kaivettiin,
silotettiin,
Valheen maahan talo rakennettiin.
Siinä asuttiin, käsissä katkerat käsineet.
Mikään tunteva lämmin, ei koskaan laskettu sisään.
Sielunmyrkky sykkinyt kasvamistaan, syövyttäen.
Mikään totuus ei ole koskaan tulevan toisen suusta.
Mikään hyvä tai paha sana ilman likaa.
Sen teemme sinulle, emme tunnusta sukuasi
Pappikin hyvän viestin kuullessaan
Valehtelee nimesi todistuksen
Hautakiveen hakattu petkuttajan symbolit.
>
20.09.2006Tykkään tästä :) >Arvostelija: CatLover19.07.2010 Yksi liikenteen uhriSinun tullessa vastaan,
olisi pitänyt muistaa että suuntamerkki ei ole lupaus kääntymisestä, saati väistämisestä.
Se on vain aie.
Aikeeni oli mennä suoraan ja kuin kilpahevonen lipat silmillä.
Elämäni kaksikaistaisella on ollut yksi pysäyttäjä, yksi käsi näyttämässä tietä.
Kuljin sen ohi, luulin sitä virkavallan kädeksi, se olikin tärkeimmän osoitus.
Taas ehkä uskallan mennä eteenpäin, mutta tieni on vain välkkyviä keltaisia valoja.
En uskalla mennä niitten ohi, väistämisvelvollisuuteni on lyöty kohtalooni.
Stop - merkin kohdalla en pysähdy koskaan, koska se on liian katalasti sanottu.
Tulisit ja kirjoittaisit elämäni tien täyteen,
tai edes pätkän siitä; valkoisilla raidoilla.
Löisit suojaviivaa rinnalleni; antaisit luvan pysäköidä.
Pitäisit huolen, ettei kukaan sakota ; vie viimeistä yritystä olla hetken paikoillaan kaikesta.
>
09.09.2006
| 0| 20 | 40 | 60 |
|
Ceno 
