Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä arvostelut
Näytä vain otsikot
MyrskyTänään menin myrskyyn istumaan
koska halusin tuntea jotakin.
Se riepotteli puita ja pensaita,
mutta minua se ei juurikaan liikuttanut.
Taivas välkkyi ja välillä salamoi,
sadekin satoi oikeastaan viistoon.
Ja minä pelkään myrskyä, ja paljon,
silti istuin sen silmään jossakin.
Salaa oikeastaan vähän toivoin,
että yksi salamoista iskisi minuun,
mutta ei minuun osuneet kuin pisarat
ja niitä minulla on jo omastakin takaa.
Ja minun oli kylmä yksin sateessa,
olin täynnä pisaroita, enkä vain poskilla.
Enkä tiedä mikä erottaa pisaran kyyneleestä,
mutta jonnekkin minun olivat kadonneet
myrskyn aikana.
Myrskyn keskellä on helppo olla rikki
ja muutenkin niin sekaisin kuin haluaa,
koska myrsky tekee sen, että ympärillä
kaikki on kuitenkin enemmän sekaisin.>
Trombi.
09.08.2010
YöEhkä minä annoin enemmän kuin tarpeeksi
ja annoin itseni rakastua ihan kokonaan.
Sen jälkeen katsoin sinua muiden naisten kanssa
ja annoin itseni mennä rikki ihan kokokonaan.
Enkä oikeastaan voinut olla edes vihainen sinulle
koska olit vapaa olemaan niiden kanssa.
Ja olisinhan minäkin ollut vapaa olemaan muiden kanssa
mutta sydämeni ei ollut. Eikä muuten ole vieläkään.
Ja nyt mietin kaikkea
mitä sinä sanoit kesällä.
Ja eniten tahtoisin tietää
oliko se edes totta
vai muistelenko pelkkiä
valkoisia valhetta.
Minä muistan kesästä kaiken vaikket sinä muistaisi mitään,
mutten osaa sanoa onko se lahja vai taakka.
Eniten harmittaa etten koskaan kertonut, että et
ollut ihan mitä tahansa tai kuka tahansa minulle.
Paitsi kun nukuit silloin yöllä siinä vierellä, ja itse
valvoin ihan koko yön. Miten olisin saanut unta.
Silloin kerroin sinulle ainakin sata ja kaksi kertaa,
että minä rakastan sinua ihan hirveän paljon.
Ja rakastan muuten vieläkin.
Ja nyt mietin kaikkea
mitä sinä sanoit kesällä.
Ja eniten tahtoisin tietää
oliko se edes totta
vai muistelenko pelkkiä
valkoisia valheita.
Sanoin ne asiat sata kertaa yöllä, koska tiesin etten koskaan
voisi sanoa niitä sinulle päivällä kun olet hereillä.
Ethän sinäkään koskaan ollut hereillä ja viimeisenä yönä vielä vähemmän.
Mutta nyt täällä on jo niin aamu, että katulamputkin ovat syttyneet.>
Rikki nyt.
09.08.2010
KotiEhkä vuosikymmen sitten lomailin
Kreikassa kevyin sydämin vielä.
Tai voiko sitä lomaksi edes kutsua
jos sydän on jo valmiiksi siellä.
Silloin nuorin serkku oli pieni,
ei se oikein millään kasvanut,
ja se tahtoi jatkuvasti leikkiä,
silloinkin kun en itse jaksanut.
Aurinko oli silloin yhtä läsnä
kuin koko perhe, kaikinpuolin,
ja yksi kulkukissanpentu,
se olikin meistä kaikista nuorin.
Siellä parvekkeelta kurotin poimimaan
viinirypäleitä suoraan puusta,
eikä illan saapumista koskaan huomannut
kuin vasta taivaalta loistavasta kuusta.
En silloin olisi koskaan arvannut,
että joidenkin vuosien päästä
auto luisuisi toiselle kaistalle
pääosin johtuen vain säästä.
Ei sillä autolla niin väliä,
mutta mies siinä autossa kuoli
ja sen miehen tyttären elämästä
paljastui silloin uusi puoli.
En koskaan tiennyt voivani pelätä
autossa niin paljon sateella
kun ennen rakastin istua autossa
ja vedenpisaroita ikkunassa katsella.
En koskaan tiennyt, että kun
isä kuolee toisessa maassa,
voisin ikävöidä sinne enemmän
siksi, että itsekkin olen maassa.
En koskaan tiennyt pienen ikävän,
joka alkoi kun lähdin viimeksi
muuttuvan taakaksi, sellaiseksi
raskaaksi joka lopulta kasvaa suureksi.
En koskaan tiennyt niin pienen
muuttavan jotain niin suurta
ja niin äkkiä, kai pienikin
särö rikkoo isoa muurta.
Nyt monta vuotta myöhemmin
edelleen ikävöin sinne vielä,
olisimpa jaksanut jatkuvasti leikkiä
kun viimeksi olin siellä.
Kun koti on jossain, voi sinne
kuvitella vain menevänsä.
Ei silloin ajattele rahaa,
kuvittelee vain kykenevänsä.
Nyt kun muut ajattelevat lomaa,
ja toivovat unelmiansa,
onko niin omituista, että yksi
unelmoi palaavansa kotiinsa?>
Viekää minut takaisin.
26.07.2010
SadeTänään tarkoitus olla kaunis,
solakka, eloisa, täysin valmis.
Vaan kelpaako se sittenkään,
kun enhän riitä mihinkään.
Minä olen sade
kun kaikki toivovat poutaa.
Minä olen sade.
Onko ne tullut edes pysymään,
jäämään minun elämään.
Ei ne mee pois, ne vaihtaa vain suuntaa,
ei tarvitse kuin koko elämä muuttaa.
Pilvestä minä sadan
kun oma mieli on kyvytön.
Pilveestä minä sadan.
Jos osaisin olla erilainen kuin muut
en pilvestä olisi satanut.
Voisin olla sadettakin enemmän,
jos kantanne kiinnostaisi vähän vähemmän.
Tahtoisin olla aurinko,
kirkas ja hyväntahtoinen.
Tahtoisin olla aurinko.
Kerro, kerro, kuvastin,
miksi minä luovutin.
Miksi vaihdan suuntaa
kun ne vähän huutaa.
Ne eivät tiedä.
Minä olen sade
kun kaikki toivovat poutaa.
Minä olen sade.>
Sosiaalisista paineista.
18.03.2009
KevätAstui tyttö lumeen paljain varpain,
eteenpäin pyrki toivein hartain.
Olisipa lumi pois jo juossut,
lämpö jalkoihin tuonut luonnon tossut.
Lämmön tytön jalkoihin tuonut,
kevään vain pikkutytölle luonut.>
18.02.2006
|
|
mielikuvitusystävä 
