rakkausrunot.com
Valikko

Valikko

epeli

Julkaistu : 101 runoa
Tunnus luotu : 07.12.2002

Asuinpaikka : Tornio
Syntymäpäivä : 12.06.1938
Omat kotisivuni : http://www.saunalahti.fi/olahein/index.html



>

Kolumnit, pakinat, mielipiteet, yms. (Uusin 20.02.2013)
 
 
Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot

Kesän valoa

Suviset niityt tuoksuu
valossa kylpee maa
vapaana kuohuu kosket
pärskyen vaahtoaa.

Vinhasti vuodet kiitää
muistoihin hetket jää
lähestyn runosäkein
rakasta ystävää.

Sattumaa mikään täällä
varmasti ole ei
niityille kukkiville
matkalle minut veit.

Voi lyhyt ajanjakso
runsauden tarjota
pimeyden varjot väistyy
käyn kohti valoa.
>


19.05.2013

eipä tässä moitteen sijaa - ei muodossa ei sisällössä. kauniskin kovin, elämälle ja ystävälle kiitoslaulu.>
Arvostelija: aquarius
19.05.2013

Mukava runo>
Arvostelija: Neito68
19.05.2013

Tämän runon valoisuus ja kauneus tuo kesän mieleenkin.>
Arvostelija: vihreä
19.05.2013

Hyvä runo. Ystävälle >
Arvostelija: war
19.05.2013

Tarttuvaa valon ja vahvan uskon tunnetta valoon kulkevin soinnuin ihanan kesäisellä runotuulella varjojen ohi>
Arvostelija: Puuhevonen
19.05.2013

Hyvää helluntaita runoilialle.Kesän valo on
kauneimmillaan,kauniisti runossasi.>
Arvostelija: Pierikki
19.05.2013


Kesäillassa

Kesäillassa soi
suhisee sirahtelee…

Hiljaisuuden huntu hulmuaa
hämärän hame liehuu…

Keiju
silmää vilkuttaa
suuta suipistaa
korvaan supattaa.

Sinisiä sanoja seuloo…
>

Kyllä on minulla maahisukkelilla hupaisaa, kun joskus keijujen kesteissä aikaansa viettää saa.

18.05.2013

sinisten sanojen mahtia tässäkin...>
Arvostelija: aquarius
18.05.2013

Keijujen kesäilta satuja selittävä maailma, sinisten sanojen mahdollisuus.>
Arvostelija: OnnenEnkeli
18.05.2013

niin ihku,ihan ilma värisee>
Arvostelija: lehdetönpuu
18.05.2013

Salaisuutta onnensanoin
kesäiltaa unen avoin
ihmiselle haltijoita
sini-lahjan valtijoita>
Arvostelija: Puuhevonen
18.05.2013

Mukava runo>
Arvostelija: Neito68
18.05.2013

Viehättävä runo.>
Arvostelija: Talvicc1
18.05.2013


Taivasteltta

Puhdistettu taivasteltta.

Sydänten majatalo.
>


17.05.2013

Valoa ja tilaa avaralla runollasi>
Arvostelija: Puuhevonen
17.05.2013

Niinpä.
Kukapa puhdistaisi.
Runo on hieno.>
Arvostelija: aquarius
17.05.2013

niinpä on>
Arvostelija: Anjuska
17.05.2013

Kaunista>
Arvostelija: Neito68
17.05.2013

Ääriään myöten avoin on taivas auki.>
Arvostelija: Albatrossi
17.05.2013

Suloinen.>
Arvostelija: vihreä
18.05.2013

Erilaisuuden tapaaminen.>
Arvostelija: OnnenEnkeli
18.05.2013

Kaunis>
Arvostelija: Epione
18.05.2013

Pieni ja kaunis>
Arvostelija: Rosmariini
19.05.2013


Kesäyö

Kullerot keltaa hohtaa
mailla illan hämäryys.
Jokiniityn notkelmassa
kuovin suru, ikävyys.

Kuusikossa laulurastas
tarinoita kertoilee,
pöllövaari aaveen lailla
metsämyyrää kantelee.

Teeret soittimiaan suolla
unisina virittää,
pajusirkku pensaikossa
säettänsä jänkyttää.

Harmaa pajulintu etsii
makupalaa lehdeltä,
peippo isä koivupuussa
laulaa aamusäveltä.

Linnut puhelevat mulle
säkeitä kun kuuntelen,
toivon myöskin että sulle
puhuu luonto viestien.

Löydät rauhan, ilomielen
kuusikosta korvesta,
sopii rastaan tarinoita
kesäyössä kuunnella.

Toivo, rukoile ja pyydä
päättäjille viisautta,
että lasten lapset saisi
luonnon ihmeet kokea.
>


17.05.2013

Kesäyön taikaa elävästi, viime säkeistön rukous on tarpeen.>
Arvostelija: vihreä
17.05.2013

Tästä löytyi kokonainen lintukuoro kertomassa luonnon ihmeellisyyksistä. Hienoa.>
Arvostelija: Alppivuokko
17.05.2013

Kaupungissa aamulla tätä lukiessa tuli mahti-ikävä mökille.
Ihana ja kaunis runo :) >
Arvostelija: Maneno
17.05.2013

kaikki kesäyön ihmeet ja rauha läsnä.
(voimanlähteemme luonto on
sitä ei ymmärrä päättäjä tunteeton) >
Arvostelija: aquarius
17.05.2013

Nautitvaa luettavaa,kaunis,pidän.>
Arvostelija: Jukka-Pekka Huttunen
17.05.2013

Hyvä runo>
Arvostelija: Neito68
17.05.2013

Suuri luontoruno. Lopuksi rukouksen vetoomus. Suuri luonnon kiitos!>
Arvostelija: Albatrossi
17.05.2013

Rauhoittavan kaunista hiljentävän tarkkaa kuvailua mninaisten luonnon antien kesäisistä piiloista - aistit avoimina niin ihmeille kuin muutoksille, joita kukaan ei halua>
Arvostelija: Puuhevonen
17.05.2013

Luonnossa ravintoa monella tavalla tarjolla koko ihmisen olemukselle ja hengellinen ulottuvuus, elävä yhteys Jumalaan luo syvyyttä, kestävyyttä, pyhyyttä, siunaa..

Tulee tässä mieleen meidän kaikkien tehtävä: "Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta,...että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa..." 1.Tim. 2:1>
Arvostelija: thiuh
17.05.2013


Lapsuuskeväimessä

Aamussa lapsuuskeväimen
leikitte riemuiten,
vaan tukkanuotta siskosten
sai silmiin kyyneleen.

Äidin luo silloin juoksitte
sylihin lämpimään,
te pienen päänne painoitte
rintahan pehmeään.

Kyyneleet äiti kuivasi,
taas riemu valloillaan
nopsasti piti kiiruhtaa
nukkea hoitamaan.

Polvella isän istuitte
satuja kuunnellen,
kysyitte: - Miksi linnassa
uinailee Ruusunen?

Miksikä peikko vuoressaan
raivoaa ärjyen,
ja lentää hanhen selässä
pienoinen poikanen.

Ainiaan elo satua
päivästä päivään on
noitien valta hirmuinen
voi tuottaa turmion.

Haltijat hyvät hymyllä
unesta heräävät,
pimeyden peikot valoa
kaihtavat pelkäävät.
>

Nopsaan kuluvat ihmisen elinvuodet. Meidänkin lapsemme ovat jo vuosia sitten kotipesästään maailmalle lennähtäneet. Toisinaan tosin lasten lapsemme saapuvat mummua ja pappaa tervehtimään. Täytyy todeta, että "Ei koti ole tämä, rauhaton kylmä maa." Siunauksellista kevätpäivää runoilijaystävilleni!

16.05.2013

Kaunis, koskettava runo. Vuodet tosiaan kuluvat nopeasti, ja ehkä juuri lasten kasvamisesta sen huomaa selvimmin.>
Arvostelija: Talvicc1
16.05.2013

niin paljon vastusta kohdat saa, ihminen päällä maan! - sadunhohteinen lapsuus on kuin uni. Sukupolvien jatkumo, siinä toivo.>
Arvostelija: aquarius
16.05.2013

Lopun parissa säkeistössä ollaan jo meidän ajassamme. >
Arvostelija: Albatrossi
16.05.2013

Ihmisen elämä tarpeineen
ilossa kasvun hetken huolineen
antoisaa tuo muistojen kehrää
huomaa ei miten aika rientää
hyppyä eteen ja uusiin toimiin
aina on uskottu kantaviin voimiin
-- kaunista ja liikkuvaa on runoinen elämäkerta runosi askelissa>
Arvostelija: Puuhevonen
16.05.2013

Kaunista on kerrontasi ja totta sanasi punakynän>
Arvostelija: Anjuska
16.05.2013

Kauniisti satuiltu>
Arvostelija: Mystis
16.05.2013

Lämmin tunne hienossa runossasi.>
Arvostelija: niiu
16.05.2013

Turvallista, kun isän ja äidin läheisyys. Jää hyvät muistot mieleen. :)>
Arvostelija: thiuh
16.05.2013

Kaunista muistelua, toivoisin että jokaisella lapsella tämä olisi vieläkin mahdollista, harvalla vain. Saa omat ajatukseni lapsuuteeni. >
Arvostelija: AlishaMariel
16.05.2013

Sai minunkin silmäni kyyneliin tämä kaunis runo vieden mukanaan satujen maailmaan.
>
Arvostelija: Runoilijasirkka
16.05.2013

Tämä runo on itse elämää, ilman kaikkia nykyajan kommerventtejä, aito ja lämmin, sadunhohtoinenkin.>
Arvostelija: vihreä
17.05.2013


Hurukyyti

Avaruuden aikakone
jauhaa aikaa, jurskuttaa…

Pienen pientä myyriäistä
ajan kulku pelottaa.

* * *

Tukka suorana kun istun
aikakoneen kyydissä,
elämäni eväät ovat
kerjäläisen nyytissä.

Kepin heitän kerjäläinen
huiskis vain näin lepikkoon.
tiedä häntä minne tässä
menemässä oikein oon?

Susijahti, hukkareissu
hurukyyti tuskin on
viima korvissa kun vinkuu
olo vallan hulvaton.
>

Kyllä vauhtia olla pittää, muuten ei tuu elosta yhtikäs mittään. Terveesin moloskihoosu!

15.05.2013

mistäs tulet, kustas tulet poikani poloinen!
samassa kyydissä ollaan ihan kaikki. Ei muuta kuin huivin solmusta leuan alla tiukasti kiinni ja etiäpäiten.>
Arvostelija: aquarius
15.05.2013

Hauska runo : )>
Arvostelija: Neito68
15.05.2013

Tämä kyyti on hauska ja saa hymyn huulille. Kiitos!>
Arvostelija: AlishaMariel
15.05.2013

Hulvattoman rohkeaa ja energiassaan letkeää menoa runosi vauhdissa tuskin mukana pysyy - eikä hymyyn lupaa tuskin kukaan kysyy!>
Arvostelija: Puuhevonen
15.05.2013

Tässä hurukyydissä ei ikävät muistu mieleen, piristävä runo.>
Arvostelija: vihreä
15.05.2013


Rakkauden kärsimykset

Rakasta
kärsi, unhoita.

Olen
joskus yrittänyt.

Mutta
eipä minulla
kärsää millä kärsiä.

Kärsikööt kärsäkkäät
siat ja elehvantit.
>

Melkoista kärsimystä toisinaan tämä elämä mokoma. Heh!

14.05.2013

"..kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te.." Raamattua. :) >
Arvostelija: thiuh
14.05.2013

.. hauska oivallus.. meikäläistä aina joskus kylläkin kyrsii...>
Arvostelija: aquarius
14.05.2013

Itsekkyydessään ihminen tarttuu, toivoo ja uskoo toiselta ihmiseltä enemmän kuin on saava - tunteet satuttavat, vaateet viiltävät - niinpä kärsäkkääksi kaikki kärsä eteen ja menoa ilman odotusta - kas kärsään ei käy rakkaus ei kärsimys - puhutteleva on hymyinen runosi>
Arvostelija: Puuhevonen
14.05.2013

Jos ei joskus kärsisi, ei tietäs miten hyvältä onni maistuu, mukava runo.>
Arvostelija: vihreä
15.05.2013

Hauska oivallus>
Arvostelija: Neito68
15.05.2013


Ilo - suru

Ilo sato
suru kato.

Surullisen
järsii mato.

>


14.05.2013

ilmankos olen laihtumaan päin>
Arvostelija: aquarius
14.05.2013

Kävisköhän vielä toisinkin päin - ilon mato järsii surun madon, naseva pikku runo.>
Arvostelija: vihreä
14.05.2013

Päällimmäisenä ajatus aivan ja sitten tulee muutakin mieleen, kun ei aivan yksiselitteinen ole ihmiselo.>
Arvostelija: thiuh
14.05.2013

Leikkimielisellä huumorilla voittaa paljon!
Runossa 'totta toinen puoli'.>
Arvostelija: Alppivuokko
14.05.2013

No, mistä sieppasit tuollaisen ajatuksen... Pohtimaan pistää.>
Arvostelija: pörrykkä
14.05.2013

Toiveet joskus toteutuu
suru ilon ilmein pukeutuu
- puhutteleva on runosi>
Arvostelija: Puuhevonen
14.05.2013


Menninkäinen

Yksinäinen menninkäinen
tallustaa hän tallustaa.
Tallukoista varpaat kurkkii
metsähiirtä naurattaa.

Siinä menee maahisukko
kalkuttelee metsokukko
aapasuolla teeret soi,
idän taivas kipunoi.

Punarinta helistelee
palokärki pärryttelee
kelohonka kumajaa
bassosoinnut kajahtaa.

Iloisena maahisveli
yksiksensä vaelteli,
silmiänsä siristeli:
- Mikä, mikä kumma tuo,
aamukasteen keiju juo.

Metsän sydän sykähtelee
satuhenget vaeltelee
kevätaamu vaalenee
unikuvat himmenee…

>


13.05.2013

tarkkanäköisen metsänkulkijan vielä tarkemmat havainnot aamunkoitteessa.
olen huomannut että silmiään siristämällä on helpompi nähdä keijut, menninkäiset näkyvät kun oikein leväyttää silmänsä ammolleen.>
Arvostelija: aquarius
13.05.2013

Satumaisen ihastuttava kevätruno! :)>
Arvostelija: Vanamo
13.05.2013

Lauluisen kerronnan ja kauniin maiseman energiaa jakaa hymysuin onnellinen maahisveli (joka keijua katseli) kuin ihmisen sydänsykettä luonnon tahdissa on taidokas runokulkusi satuisin askelin>
Arvostelija: Puuhevonen
13.05.2013

Mukava runo>
Arvostelija: Neito68
13.05.2013

Mikä on unta ja mikä totta? Lempeän satumainen runo.>
Arvostelija: Hil-la
13.05.2013

Mielettömän ihana.>
Arvostelija: Yönsilmät
13.05.2013

Voi miten mielettömän ihanaa kerrontaa!>
Arvostelija: Marja Anneli
14.05.2013

Aamussa uni ja kastepisara hieraisee heräävän kesäpäivän.>
Arvostelija: Albatrossi
16.05.2013


Satulipas

Omistan satulippaan
se taikaa täynnä on
lapsuuden kuvakirjat
tulevat valohon.

Kädellä pieni arkku
kirkkautta säteilee…
Povelle aarteen kätken
se tietä valaisee.

Lie arkipäivä, pyhä
sumu, tai myrskysää
rauhaisan tyynen mielen
lippaani virittää.

Kun kuljen kaupungeissa
seurailen hälinää,
Vartija, Tonttu-ukko
myhäilee hymyää.

Salattu voimakenttä
lapsuuden satu on,
ken taikapiiriin joutuu
on heikko, voimaton

Kun saapuu arvon herra
pönäkkä kirkonmies,
kädessään jokin kirja
tutkija, mikä lie.

Hymyää lippaan tonttu,
sauvaansa väläyttää,
pienenee papin kirja
kirkonmies säikähtää.

Minne nyt tullut olen,
suuntaani tiedä en,
leiskuvat tulenliekit
syttyivät mielehen?

Ei valon airut tiedä,
jää sydämessään on,
tutkijan tilikirja
ruokaa on rovion.

Laupeuden teot kun palaa,
lapsekkuus valloittaa,
tonttua partaan tarttuu
hupsuttaa, naurattaa.

Vaeltaa pientä kansaa,
noitaa ja haltijaa,
kääpiöt hakkuinensa
vuoria murentaa.

Satujen voima suuri,
varmasti tiedän sen,
lippaani salaa suljen,
pian taas availen.
>

Edesmenneen isäni lapsuudessa lukemat sadut ovat valtaisa mielen voimavara.

11.05.2013

Tämä kosketti lapsekkaassa suloisuudessaan...>
Arvostelija: Nur
11.05.2013

Kauniisti liikkuvaa, hengeltään lapsenomaisuudesta nauttivaa runoasi lukiessani nousee mieleeni ajatus isän läsnäolosta, turvasta ja rakkaudesta satujen äärellä - siinä jotain hyvin ainutlaatuista ja koskaan korvaamatonta - vanhemman huolenpito ja rakkaus on lapselle ihan oikeaa satusädettä, voimaa joka kantaa lopun elämää - hyvin puhuttelee taidokkaan hyvämielinen runosi omalla kielellään>
Arvostelija: Puuhevonen
11.05.2013

Ken satulippaan aarteineen omistaa, on rikas..>
Arvostelija: vihreä
11.05.2013

Mukava, hyvä runo>
Arvostelija: Neito68
11.05.2013

Haluaisin omistaa sellaisen satulippaan.Runosi on taas,mitä ihastuttavin :)>
Arvostelija: Adalmiinanhelmi
11.05.2013

Samaa mieltä on pakko olla kanssasi isäsi jättämästä "perinnöstä", kun näitä tekstejäsi lukee. "Kynän" piirtämät kaarteet imaisevat kerta kerran jälkeen mukaansa joko suoraan satumaailmaan tai sitten taiten sommiteltuun jopa satumaiseen luontokuvailmaan. Tämäkin runo on mitä mainioin tarina ja verrattivissa suurten satusetien/-tätien kirjoittamiin teoksiin ja missään joukoissa ei häpeillä tarvitsisi. Tuo punakynä osuus sykädytti erityisesti, koska se kertoo minunkin kulkevan oikealla tiellä poikani kanssa.>
Arvostelija: waltsu
12.05.2013

Se on suuri henkinen rikkaus ja voimavara lapsuuden tarinat, sadut ja samalla siinä saa läheisyyttä kun lukijan vieressä niitä kuuntelee.>
Arvostelija: Vanamo
13.05.2013


Kotikuusi

Saahan kotikuusi olla
kilpikaarnainen
vanha lapsuuden puu.

Kaarnan alla
sykkivät keväisin
uusien vuosirenkaiden mahlat.

Vanhoissa vuosirenkaissa
historian lehdet.

Oksien alla leikkimökkini
tikkujalkaisten
käpylehmien navetta,
ulpukkasikojen sikala.

Kuusen juurella siivet
solmia selkään
unohtaa raihnainen keho
näyttää Äidille.

– Katso, kimaltavat, hauraat!
Äiti vastaa:
– niin minunkin.
>

Siunauksellista äitienpäivää! Oma äitini on kuollut 47 vuotta sitten, mutta hänen muistonsa on säteilevän kirkas.

11.05.2013

ihana lapsuusmuisto. ja kunnianosoitus äidillesi joka jostain kulkuasi tarkasti seuraa. - mukana tärkeä pihakuusi joka oli ennen ja joka jää.>
Arvostelija: aquarius
11.05.2013

Koskettavan kaunista kuvaelmaa, jossa sanat piirtävät lapsuusmaiseman, kuin unen.
>
Arvostelija: tonkkateline
11.05.2013

Tämä runo käy ihan sydämen päälle.>
Arvostelija: vihreä
11.05.2013

Lapsuusajan leikit muistuu mieleen lukijallakin käpylehmineen, luonto antoi aiheita iloon :) kiitos.>
Arvostelija: thiuh
11.05.2013

rakkautta vuosienkin jälkeen
kimaltelevana>
Arvostelija: lehdetönpuu
11.05.2013

Sydänääniä sykkii lentoisan kevyesti liikkuva rakkauden ja lämmön runosi äidille äitienpäivään ja jokaiseen muistoon jonka hyvä maa on suureksi saattanut - upea on lämmin runosi>
Arvostelija: Puuhevonen
11.05.2013

Liikuttavan kaunis runo !>
Arvostelija: Vanamo
13.05.2013

Liikuttavan kaunis!>
Arvostelija: Alppivuokko
14.05.2013


Muijat ja nuijat

Muija,
nuori muija.

Muijalla nuija,
pieni nuija.

Nuijalla
otsaan tähtihetki
retki karpalosuolle.

* * *
Muija,
vanha muija.

Muijalla nuija.
jämäkkä leka.

Lekalla kalloon
iloinen ilta
silta rentukkasaareen.
>

Vuosien kuluessa ns. rakkaus järkevöityy.

10.05.2013

ilonaiheet eivät kuitenkaan muutu!>
Arvostelija: aquarius
10.05.2013

Saiko Epeli lekasta eilen? Parempi tossun alla kuin taivasalla, totesi isäni. ;)>
Arvostelija: Nur
10.05.2013

Muusia Muija nuijalla survoo
kalikkansa hiukka sivuhun kurvoo
puu vasten puuta kauniisti kaikaa
rentukkasaaressa tähtöset tanssaa
-- hymyinen ja rakastava on nuijasi Muija>
Arvostelija: Puuhevonen
10.05.2013

Hauska runo : )>
Arvostelija: Neito68
10.05.2013

No jo on muija - repesin hervottomaan nauruun - vieläkö lekan jälkeen löytyy järeämpää...>
Arvostelija: Runoilijasirkka
10.05.2013

Hauskan herkkä, lorun omainen runo.>
Arvostelija: mattip
10.05.2013

Jospa se tuo nuija olisi vaikka vaahtomuovilla pehmustettu, mukava runo.>
Arvostelija: vihreä
11.05.2013


Kotipolulla

Keväinen aamuhetki
mielessä tyyneys on
Jumalan rauha poistaa
kivun ja ahdingon.

Katoaa kaikki mainen
tuhkaksi hajoaa
ei koti ole tämä
rauhaton kylmä maa.

Tie mutkainen ja kaita
on polku kulkijan,
kun mainen matka päättyy
saan kruunun hohtavan.
>

Siunauksellista helatorstaipäivää runoilijaystävilleni!

09.05.2013

Kiitos
runo on hellyttävä>
Arvostelija: lehdetönpuu
09.05.2013

Samoin sinulle :)
Kaunis ja lohdullinen on teoksesi. >
Arvostelija: Maneno
09.05.2013

kunpa saisikin - hieno runosi tähän aamuun joka varsin harmahana koittaa>
Arvostelija: aquarius
09.05.2013

Kiitos . Ei se koti ole kun hetken. Sen kestää kyllä.>
Arvostelija: war
09.05.2013

Rauhallisen tyyni tunnelma,kauniss,pidän.>
Arvostelija: Jukka-Pekka Huttunen
09.05.2013

Onnea ja kiitollisuutta huokuu kaunis runosi...>
Arvostelija: Nur
09.05.2013

Pyhään päivään rauhoittaen olonsa ja ajatuksensa laskeutuu kauniin lauluinen helatorstain runosi - kukin tarkoitustaan ja kotiaan etsii, usein löytääkin siltä tuntuu - >
Arvostelija: Puuhevonen
09.05.2013

Tässäpä faktaa, valintansa tehneelle, tosin Herra on tehnyt polut suoriksi.. mutta ihminen on ihminen.

Tänään on vielä armon päivä, kun on mahdollista valita tuo viimeiseen lauseeseen johtava tie, kaita tie, joka perille Elämään vie! Siunausta päivään :)>
Arvostelija: thiuh
09.05.2013

Viisas runo joka muistutti tämän elämän katoavaisuudesta.>
Arvostelija: dayfly
09.05.2013

Hyvä runo>
Arvostelija: Neito68
09.05.2013

Surumielinen, herkkä ja toiveikaskin.>
Arvostelija: vihreä
09.05.2013

Kiitos hyvä runo
panee ajattelemaan
elämän vaellusta
täällä ajassamme
millaista polkua kuljemme>
Arvostelija: mattip
10.05.2013

Rauhaa ja toivoa.>
Arvostelija: Hil-la
13.05.2013


Maahisen mietteitä

Lensin, liitelin
sadun tavoitin.

Kuiskeet kuuntelin
keijutyttösten.

Tunsin kosketuksen
siiven enkelin.

Vuorten maahinen
ukko karvainen
pomppii nauraen.

Iloa jakaisin
takaa aikakausien,
vuosien menneitten
lämpöisten sydänten.

Voimani heikot on
valo rakkauden suunnaton.

Jalo tehtävä meillä on
mailla helteisen aavikon.
>


08.05.2013

Runossasi arvokas sanoma lukijalle, hieno!>
Arvostelija: AlishaMariel
08.05.2013

Runoilijan on satunsa ja runojuurensa tavoittanut, menninkäiset ja haltijat kaikki tavannut - kauniin valon katveessa sydämen hyvän paisteessa - siitä lukijalle riittää - nöyrästi hän elämään sä kiittää>
Arvostelija: Puuhevonen
08.05.2013

Hyviä on maahisen mietteet,pidän.>
Arvostelija: Jukka-Pekka Huttunen
08.05.2013

Aivan ihania nämä maahisrunot. Mielikuvilla loit ihanan näytelmän, enklelien siivillä on kumman energinen vaikutus :) >
Arvostelija: Onnen oksa
08.05.2013

Tietynlaista hempeää hupaisaa hauskuuttakin ikäisenäsi, kuin jotain untuvia olisi ilmaan jäänyt leijailemaan.. mukava kokonaisuus :) kiitos, pidin.>
Arvostelija: thiuh
08.05.2013

Voimia antava on runosi>
Arvostelija: Anjuska
08.05.2013

Hienosti taas kulkee runosi elämän rinteillä ja sen luomia erilaisia hetkiä mieleen painuneita kertailee.

Hyvä kaunis ja niin leppoisa luettava oli tämä.>
Arvostelija: Carre
08.05.2013

Kaunis ja ihana teos :) >
Arvostelija: Maneno
08.05.2013

Totella hyväruno Maahisen mietteistä>
Arvostelija: mattip
10.05.2013


Maahinen ja keiju

Maahinen
keijun siivellä istuu.

Naurava naama
väpäjävä parta.

Ukkelin sanoissa
tuhatvuotinen viisaus.
>


08.05.2013

kuin päivänsäde ja menninkäinen.
toinen toistaan... täydentäen!>
Arvostelija: aquarius
08.05.2013

Paljon viisautta mahtuu pieneen niin runossa kuin maahisen muodossa - naurava naama ja keijun keveys
siinäpä harmooninen satuisa yhteys>
Arvostelija: Puuhevonen
08.05.2013

Onkohan tämä runo vai kannanotto vai kumpaakin? Hmm, omalla tavallaan mukava kyllä. Jos en ajattele runosi demoneita demoneina, eri muodoissa ilmenevinä pahoina henkinä, vaan pelkästään pohjoisen satuolentoina tai jonakin symboleina, voin jopa pitää runon satumaailmasta. Kivalla tyylillä kirjoitettu.>
Arvostelija: u roskala
08.05.2013

Onnellinen hetki, tykkäsin kovasti :) >
Arvostelija: Maneno
08.05.2013

Kivasti runosi kertoo samankaltaisesta ilkikurisuudesta - satujen valtakunta viehättää :)>
Arvostelija: Vipero
10.05.2013


Kuvataulu

Hiljainen tuuli
metsän hengitys.

Tule istumaan
viereeni, tähän!

* * *

Kupukatto
sammalmatto
yörastaan laulu.

Lammella kuvataulu.

Kuulaudessa
naavakuuset
peiliin kuvastuu.
>


07.05.2013

Kuvataulusi on kaunis.>
Arvostelija: Talvicc1
07.05.2013

runo henkii rauhaa ja odotusta. Yhteinen hetki, ikuisuuden äärellä.>
Arvostelija: aquarius
07.05.2013

Kaunista, siunausta :)>
Arvostelija: thiuh
07.05.2013

Erittäin kaunista.>
Arvostelija: u roskala
07.05.2013

Rauhallinen taiteellinen maalaus niin kuvassa näkyy.>
Arvostelija: Albatrossi
07.05.2013

Sävykkään rauhoittavaa runomaalausta ja maisemasta nautintaa -kevään lämpimiä tuulia hyvin hengittävällä runollasi>
Arvostelija: Puuhevonen
07.05.2013

Taitavaa sanoilla maalaamista. Kerronnan rauhallinen rytmi on kuin piste iin päälllä antaen aikaa mielelleni muokata kuvaa eteenpäin kohti valmista harmonista taulua.>
Arvostelija: waltsu
07.05.2013

Metsän rauhaa ei mikään voita.
Tässä runossa herää henkiin esi-isiemme vanhat uskomukset ja Kalevala herää henkiin.
:)>
Arvostelija: Missy
07.05.2013

Huikean kaunis on tämä runosi>
Arvostelija: Anjuska
07.05.2013

Kaunista>
Arvostelija: Neito68
07.05.2013

Hieno kaunis on kuvasi, tuulessa kuulautta, pyyntöön kauniiseen on helppo myöntyä, katsomaan, ja nauttimaan, kiitos sinulle.>
Arvostelija: Isadora
08.05.2013

Kauniin kuvan olet sanoillasi maalannut!!>
Arvostelija: Tellikka
08.05.2013

Tulen! >
Arvostelija: Maneno
08.05.2013


Aurinko nousee

Aurinko nousee idästä
koivikot vihertää
ja punarinta kuusessa
säettään helistää.

Kuulaassa kevätaamussa
vietimme hetkisen
aistimme tuoksut tuomien
säveleet lintujen.

Sininen öinen hämäryys
lumosi sisimmät
solmimme liitot yhteiset
varmat ja kestävät.
>


06.05.2013

täydellinen kuvaus Onnen elementeistä.>
Arvostelija: aquarius
06.05.2013

Kaunis on runosi, kuin sen kuuluukin olla auringon nousussa :)

>
Arvostelija: Kirsi Tiimonen
06.05.2013

Kaunista kaikkiaan.>
Arvostelija: thiuh
06.05.2013

Kaunis, hyvä runo>
Arvostelija: Neito68
06.05.2013

Runoilijan laulu on yhtä kauniin luontonsa, heläävän soittonsa ja avaruudellisen lennokkaan ajatuksensa kanssa - vahvaa kauneutta ja kiinteää yhteyttä elämään ja onneen antaa ylevän runosi>
Arvostelija: Puuhevonen
06.05.2013

Luonnon,mielen kuin sydämen sopusointua : Nousevasta auringosta sateen jälkeen ... nähdä Lapin lumo !>
Arvostelija: Kaseva
06.05.2013

Kaunis kuin tuomenkukka koko runo.>
Arvostelija: vihreä
06.05.2013

hieno tunnelma

pidin todella paljon>
Arvostelija: seba
06.05.2013

Kaunis kaunis on runosi, helisee onnea, helistää lintuin laulelua, tuoksuineen, lumoaa lukijan mielen, lumoaa tämän aamuhetken, kiitos sinulle:)>
Arvostelija: Isadora
07.05.2013

Ihmiset suviyössä.>
Arvostelija: Albatrossi
07.05.2013


Joutsenpari

Lampeen, suolle
kitumäntyjen keskelle
laskeutuu joutsenpari.

Kukahtaa käki
kajahtaa kevätaamuun
hopeinen torvi.

Heräilevät unestaan
uinuvat metsänhenget.
>


05.05.2013

Karhussa karhun henki.. ja hyttysten ininät lämpiävästä suosta.. nyt taisin pilata tunnelman, mutta alkupuoli on hyvä ja satujahan me luetaan, lapsillekin. Kokonaisuus tarunomainen. >
Arvostelija: thiuh
05.05.2013

Miten runoilija osaakin maalata
maisemaa noin kaunista. Uljas
joutsenpari valkoinen ja suomen
suo, mitä parhain näky, kiittää Marle.>
Arvostelija: Marle
05.05.2013

kelpaa siellä joutsenparin rauhas asustella.>
Arvostelija: aquarius
05.05.2013

Hyvä runo>
Arvostelija: Neito68
05.05.2013

Rauha ja hiljainen kauneus ovat runosi ajatusten vahvuutta, lukijan iholle koskettavaa taikaa>
Arvostelija: Puuhevonen
05.05.2013

Kaunis hetki kuvassa>
Arvostelija: Anjuska
05.05.2013

Luontoa parhaimmillaan - tunnekokemukset ovat elämän helmiä - sillä pieni arkikin voi muodostua juhlaksi kun itse on avoinna. Upea runo sanavalintoineen !>
Arvostelija: Kaseva
05.05.2013

Ihana keväinen runo :)>
Arvostelija: Serena
05.05.2013

Hieno ja Keväänlämmin runo.>
Arvostelija: niiu
05.05.2013

Upean maalauksellinen näky *kiitos>
Arvostelija: Alppivuokko
06.05.2013

Runo on, ku Pikasson mualaos.
Aetova herkkee tunnetta sannoin kaotta kuvattuna.>
Arvostelija: Joutonoomi
06.05.2013

Erittäin hieno tuokio kuva.
Tiesikö, mitä yksi joutsen merkitsee?>
Arvostelija: Klenkka
06.05.2013

Lopetusta lukuunottamatta pidän kovasti, kaunista ja tunnelmallista kevään kuvausta.>
Arvostelija: u roskala
07.05.2013

Suolla ohutta harsoa. Suomikuvaa.>
Arvostelija: Albatrossi
07.05.2013


Kukko ja kanarouva

Kukolle on kanarouva
kaakaota keittänyt.

Kukko oli rouvallensa
kukkapenkin kääntänyt.

Kukkapenkkiin kylvää kukko
kukonheltta kukkasen.

Lannoitteeksi kukko laittaa
kanamuorin kakkasen.
>

Riemullista kevätpäivää runoilijaystävilleni.

04.05.2013

Hupaisaa huomenta,
hilpeä runo :)>
Arvostelija: Neiti Prym
04.05.2013

Yhteispelillä se sujuu, taas päivän matkan kerrallaan. :)>
Arvostelija: thiuh
04.05.2013

Touhukkaita nuo aamukanat- ja kukot ;)>
Arvostelija: Alppivuokko
04.05.2013

Tämä on ilopilleri.>
Arvostelija: vihreä
04.05.2013

näinhän ne kukot pruukaa asioita toimitella.. siitä tulikin mieleen että pitää marssia lannoitekauppaan. yks kakkaa, kaks kakkaa jne - kiitos iloisesta päivänavausrunosta!>
Arvostelija: aquarius
04.05.2013

Ihana kevätruno!

Hienoa kevät aamua sinullekin :)>
Arvostelija: Kirsi Tiimonen
04.05.2013

olipas piristyspätkä ihana
hyvälle tuulelle sai runo pienoinen
niin taivahia valloittava>
Arvostelija: lehdetönpuu
04.05.2013

Tykkään tästä erittäin paljon.Ihastuttava runo:)>
Arvostelija: Adalmiinanhelmi
04.05.2013

Savolainen isäukkoni kertoi minulle poikasena aina lakonisesti seuraavan lastensadun kun olin häneltä jo väsymyksiin saakka vaikuttavampia tarinoita ehtinyt samaisena iltana kuulla: "Olipa kerran ukko ja akka. Sitten tuli kukko ja kakka.">
Arvostelija: Nur
04.05.2013

Hauska runo>
Arvostelija: Neito68
04.05.2013

Mukavasti ilomatonen kasvaa ja voi hyvin lintuparin yhteisessä hoidossa, suuret näen kukat jo kasvimaan laidassa - hyväntuulen runo keikuttaa lukijaa>
Arvostelija: Puuhevonen
04.05.2013


Hymy>
Arvostelija: ollimolli
04.05.2013

Ruokamullan tuoksuinen runo.
Tykkäsin.>
Arvostelija: mörrikki
04.05.2013

Kevättouhuja puuhakkaita,
naurahtaa lukija ja menee
penkomaan siemenpussejaan ;-)>
Arvostelija: Marle
05.05.2013

Oikein hieno, hyvänmielen riimittely jossa lapsenomaista hauskuutta, kevätriemuinen esitys, lopetus loistava. :)>
Arvostelija: u roskala
07.05.2013

Multapeukkua tässä, pihan elämää terälehdillä.>
Arvostelija: Albatrossi
07.05.2013


Kruunun metsässä rytissyt

Kirveet
ovat kalkahdelleet
sahat sirisseet.

Jätkäpojat eivät ole
lonkkaa vetäneet.

Vuosikymmeniset
varjopuut ovat
ryskyen kaatuilleet.

Ammoin
kelo-oksat ovat
vihreitä olleet.

Tuulten
heilutella,
tuoksujen levitä.

Raikas
pihkan tuoksu
terveydeksi siemailla.

Hyvä
etteivät metsurit
lapsuuteni puuta
aarnikeloa kaataneet.

Ei tainnut
sahanhammas
ikiaikaiseen
honkaan pystyä,
kun se vielä
pystyssä seisoo.

Hongan juurella
hento taimi,
nousta valoon.

Imeä kasvuvoimaa
samasta maasta,
mistä aarnipuu
elinvoimaa imenyt,
kun oli taimikko,
kevät ja käet kukahtelivat.


Kenties
taimi noustuaan
suojaa uusia taimia,
jotka kantavat oksillaan
ajatonta valoa.
>


03.05.2013

Hyvä on honkaa syleillä,
uutta taimea katsella.
Hieno on runosi.>
Arvostelija: Bluest
03.05.2013

Kuolevan puun kauneus ja rooli uudenkin kasvattamisessa. Upea runo, joka toimii myös henkisenä vertauskuvana. Kaunis ja puhutteleva!>
Arvostelija: Nur
03.05.2013

Ens keväänä on eessä taiminen istuttaminen, kiva runo>
Arvostelija: Anjuska
03.05.2013

Tämä tuo viestiä metsistä ja metsien miehistä..>
Arvostelija: thiuh
03.05.2013

Hieno runo.>
Arvostelija: feeltheuniverse
03.05.2013

Raikkaat pihkatuulet puhaltavat kauniissa kertomuksessasi jatkuvuuden ja arvojen metsässä ihmisen tiedostaa - ylväästi juurillaan seisoo viisas kelopuusi>
Arvostelija: Puuhevonen
03.05.2013

On hieno. Metsässä ja puissa on myös henkistä pääomaa.>
Arvostelija: anitas
04.05.2013

Ajan kulku on vääjämätöntä, esineet ja oliot ikääntyvät, muuttavat muotoa, tuuli käy kaiken yli. "Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen." Meidän jälkeemme tulee toisia. Aika jatkaa kulkua niin kauan kuin aikaa on ja maan annetaan pysyä. Kiva runo luonnon muutosprosessista ajan (ja ihmisen) kourissa, muistoistakin. Lopetuksessa näen runollisella haaveilulla maustettua vertauskuvaa, hienoa toivoa siitä, että vielä tulevaisuudessakin kasvaisi ihmisiä jotka suojaavat kanssaihmisiään, kasvattaisivat lapsiaan rakkaudella. Siinä on ajatonta valoa, ja ehkä sitä parasta, Kristuksen armon valoa. :)>
Arvostelija: u roskala
07.05.2013


| 0| 20 | 40 | 60 | 80

9477 runoilijaa on lähettänyt jo
557854 runoa!
 
 
 
 

Tänään syntymäpäiviään viettää:

Ljusavstaden 17v.
Sirbbi 18v.
Venus 18v.
Maukka 22v.
hyvä jätkä 22v.
ckkc 22v.
Keikkudo 22v.
Ukko 23v.
Hug me 24v.
Aegrescit 25v.
hppk 25v.
menninkäinen 29v.
laitapakki 56v.

   Paljon onnea!
 

Hosted by
Kotisivut.com
 
Copyright 2003 Petri Vilén