Lajittele runot aakkosjärjestykseen Näytä ilman arvosteluja Näytä vain otsikot
Kesän valoaSuviset niityt tuoksuu
valossa kylpee maa
vapaana kuohuu kosket
pärskyen vaahtoaa.
Vinhasti vuodet kiitää
muistoihin hetket jää
lähestyn runosäkein
rakasta ystävää.
Sattumaa mikään täällä
varmasti ole ei
niityille kukkiville
matkalle minut veit.
Voi lyhyt ajanjakso
runsauden tarjota
pimeyden varjot väistyy
käyn kohti valoa.
>
19.05.2013eipä tässä moitteen sijaa - ei muodossa ei sisällössä. kauniskin kovin, elämälle ja ystävälle kiitoslaulu. >Arvostelija: aquarius19.05.2013 Mukava runo >Arvostelija: Neito6819.05.2013 Tämän runon valoisuus ja kauneus tuo kesän mieleenkin. >Arvostelija: vihreä19.05.2013 Hyvä runo. Ystävälle >Arvostelija: war19.05.2013 Tarttuvaa valon ja vahvan uskon tunnetta valoon kulkevin soinnuin ihanan kesäisellä runotuulella varjojen ohi >Arvostelija: Puuhevonen19.05.2013 Hyvää helluntaita runoilialle.Kesän valo on kauneimmillaan,kauniisti runossasi. >Arvostelija: Pierikki19.05.2013 Kesäillassa Kesäillassa soi
suhisee sirahtelee…
Hiljaisuuden huntu hulmuaa
hämärän hame liehuu…
Keiju
silmää vilkuttaa
suuta suipistaa
korvaan supattaa.
Sinisiä sanoja seuloo…
>
Kyllä on minulla maahisukkelilla hupaisaa, kun joskus keijujen kesteissä aikaansa viettää saa. 18.05.2013sinisten sanojen mahtia tässäkin... >Arvostelija: aquarius18.05.2013 Keijujen kesäilta satuja selittävä maailma, sinisten sanojen mahdollisuus. >Arvostelija: OnnenEnkeli18.05.2013 niin ihku,ihan ilma värisee >Arvostelija: lehdetönpuu18.05.2013 Salaisuutta onnensanoin kesäiltaa unen avoin ihmiselle haltijoita sini-lahjan valtijoita >Arvostelija: Puuhevonen18.05.2013 Mukava runo >Arvostelija: Neito6818.05.2013 Viehättävä runo. >Arvostelija: Talvicc118.05.2013 TaivastelttaPuhdistettu taivasteltta.
Sydänten majatalo.
>
17.05.2013Valoa ja tilaa avaralla runollasi >Arvostelija: Puuhevonen17.05.2013 Niinpä. Kukapa puhdistaisi. Runo on hieno. >Arvostelija: aquarius17.05.2013 niinpä on >Arvostelija: Anjuska17.05.2013 Kaunista >Arvostelija: Neito6817.05.2013 Ääriään myöten avoin on taivas auki. >Arvostelija: Albatrossi17.05.2013 Suloinen. >Arvostelija: vihreä18.05.2013 Erilaisuuden tapaaminen. >Arvostelija: OnnenEnkeli18.05.2013 Kaunis >Arvostelija: Epione18.05.2013 Pieni ja kaunis >Arvostelija: Rosmariini19.05.2013 KesäyöKullerot keltaa hohtaa
mailla illan hämäryys.
Jokiniityn notkelmassa
kuovin suru, ikävyys.
Kuusikossa laulurastas
tarinoita kertoilee,
pöllövaari aaveen lailla
metsämyyrää kantelee.
Teeret soittimiaan suolla
unisina virittää,
pajusirkku pensaikossa
säettänsä jänkyttää.
Harmaa pajulintu etsii
makupalaa lehdeltä,
peippo isä koivupuussa
laulaa aamusäveltä.
Linnut puhelevat mulle
säkeitä kun kuuntelen,
toivon myöskin että sulle
puhuu luonto viestien.
Löydät rauhan, ilomielen
kuusikosta korvesta,
sopii rastaan tarinoita
kesäyössä kuunnella.
Toivo, rukoile ja pyydä
päättäjille viisautta,
että lasten lapset saisi
luonnon ihmeet kokea.
>
17.05.2013Kesäyön taikaa elävästi, viime säkeistön rukous on tarpeen. >Arvostelija: vihreä17.05.2013 Tästä löytyi kokonainen lintukuoro kertomassa luonnon ihmeellisyyksistä. Hienoa. >Arvostelija: Alppivuokko17.05.2013 Kaupungissa aamulla tätä lukiessa tuli mahti-ikävä mökille. Ihana ja kaunis runo :) >Arvostelija: Maneno17.05.2013 kaikki kesäyön ihmeet ja rauha läsnä. (voimanlähteemme luonto on sitä ei ymmärrä päättäjä tunteeton) >Arvostelija: aquarius17.05.2013 Nautitvaa luettavaa,kaunis,pidän. >Arvostelija: Jukka-Pekka Huttunen17.05.2013 Hyvä runo >Arvostelija: Neito6817.05.2013 Suuri luontoruno. Lopuksi rukouksen vetoomus. Suuri luonnon kiitos! >Arvostelija: Albatrossi17.05.2013 Rauhoittavan kaunista hiljentävän tarkkaa kuvailua mninaisten luonnon antien kesäisistä piiloista - aistit avoimina niin ihmeille kuin muutoksille, joita kukaan ei halua >Arvostelija: Puuhevonen17.05.2013 Luonnossa ravintoa monella tavalla tarjolla koko ihmisen olemukselle ja hengellinen ulottuvuus, elävä yhteys Jumalaan luo syvyyttä, kestävyyttä, pyhyyttä, siunaa.. Tulee tässä mieleen meidän kaikkien tehtävä: "Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta,...että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa..." 1.Tim. 2:1 >Arvostelija: thiuh17.05.2013 LapsuuskeväimessäAamussa lapsuuskeväimen
leikitte riemuiten,
vaan tukkanuotta siskosten
sai silmiin kyyneleen.
Äidin luo silloin juoksitte
sylihin lämpimään,
te pienen päänne painoitte
rintahan pehmeään.
Kyyneleet äiti kuivasi,
taas riemu valloillaan
nopsasti piti kiiruhtaa
nukkea hoitamaan.
Polvella isän istuitte
satuja kuunnellen,
kysyitte: - Miksi linnassa
uinailee Ruusunen?
Miksikä peikko vuoressaan
raivoaa ärjyen,
ja lentää hanhen selässä
pienoinen poikanen.
Ainiaan elo satua
päivästä päivään on
noitien valta hirmuinen
voi tuottaa turmion.
Haltijat hyvät hymyllä
unesta heräävät,
pimeyden peikot valoa
kaihtavat pelkäävät.
>
Nopsaan kuluvat ihmisen elinvuodet. Meidänkin lapsemme ovat jo vuosia sitten kotipesästään maailmalle lennähtäneet. Toisinaan tosin lasten lapsemme saapuvat mummua ja pappaa tervehtimään.
Täytyy todeta, että "Ei koti ole tämä, rauhaton kylmä maa."
Siunauksellista kevätpäivää runoilijaystävilleni! 16.05.2013Kaunis, koskettava runo. Vuodet tosiaan kuluvat nopeasti, ja ehkä juuri lasten kasvamisesta sen huomaa selvimmin. >Arvostelija: Talvicc116.05.2013 niin paljon vastusta kohdat saa, ihminen päällä maan! - sadunhohteinen lapsuus on kuin uni. Sukupolvien jatkumo, siinä toivo. >Arvostelija: aquarius16.05.2013 Lopun parissa säkeistössä ollaan jo meidän ajassamme. >Arvostelija: Albatrossi16.05.2013 Ihmisen elämä tarpeineen ilossa kasvun hetken huolineen antoisaa tuo muistojen kehrää huomaa ei miten aika rientää hyppyä eteen ja uusiin toimiin aina on uskottu kantaviin voimiin -- kaunista ja liikkuvaa on runoinen elämäkerta runosi askelissa >Arvostelija: Puuhevonen16.05.2013 Kaunista on kerrontasi ja totta sanasi punakynän >Arvostelija: Anjuska16.05.2013 Kauniisti satuiltu >Arvostelija: Mystis16.05.2013 Lämmin tunne hienossa runossasi. >Arvostelija: niiu16.05.2013 Turvallista, kun isän ja äidin läheisyys. Jää hyvät muistot mieleen. :) >Arvostelija: thiuh16.05.2013 Kaunista muistelua, toivoisin että jokaisella lapsella tämä olisi vieläkin mahdollista, harvalla vain. Saa omat ajatukseni lapsuuteeni. >Arvostelija: AlishaMariel16.05.2013 Sai minunkin silmäni kyyneliin tämä kaunis runo vieden mukanaan satujen maailmaan. >Arvostelija: Runoilijasirkka16.05.2013 Tämä runo on itse elämää, ilman kaikkia nykyajan kommerventtejä, aito ja lämmin, sadunhohtoinenkin. >Arvostelija: vihreä17.05.2013 HurukyytiAvaruuden aikakone
jauhaa aikaa, jurskuttaa…
Pienen pientä myyriäistä
ajan kulku pelottaa.
* * *
Tukka suorana kun istun
aikakoneen kyydissä,
elämäni eväät ovat
kerjäläisen nyytissä.
Kepin heitän kerjäläinen
huiskis vain näin lepikkoon.
tiedä häntä minne tässä
menemässä oikein oon?
Susijahti, hukkareissu
hurukyyti tuskin on
viima korvissa kun vinkuu
olo vallan hulvaton.
>
Kyllä vauhtia olla pittää, muuten ei tuu elosta yhtikäs mittään.
Terveesin moloskihoosu! 15.05.2013mistäs tulet, kustas tulet poikani poloinen! samassa kyydissä ollaan ihan kaikki. Ei muuta kuin huivin solmusta leuan alla tiukasti kiinni ja etiäpäiten. >Arvostelija: aquarius15.05.2013 Hauska runo : ) >Arvostelija: Neito6815.05.2013 Tämä kyyti on hauska ja saa hymyn huulille. Kiitos! >Arvostelija: AlishaMariel15.05.2013 Hulvattoman rohkeaa ja energiassaan letkeää menoa runosi vauhdissa tuskin mukana pysyy - eikä hymyyn lupaa tuskin kukaan kysyy! >Arvostelija: Puuhevonen15.05.2013 Tässä hurukyydissä ei ikävät muistu mieleen, piristävä runo. >Arvostelija: vihreä15.05.2013 Rakkauden kärsimyksetRakasta
kärsi, unhoita.
Olen
joskus yrittänyt.
Mutta
eipä minulla
kärsää millä kärsiä.
Kärsikööt kärsäkkäät
siat ja elehvantit.
>
Melkoista kärsimystä toisinaan tämä elämä mokoma. Heh! 14.05.2013"..kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te.." Raamattua. :) >Arvostelija: thiuh14.05.2013 .. hauska oivallus.. meikäläistä aina joskus kylläkin kyrsii... >Arvostelija: aquarius14.05.2013 Itsekkyydessään ihminen tarttuu, toivoo ja uskoo toiselta ihmiseltä enemmän kuin on saava - tunteet satuttavat, vaateet viiltävät - niinpä kärsäkkääksi kaikki kärsä eteen ja menoa ilman odotusta - kas kärsään ei käy rakkaus ei kärsimys - puhutteleva on hymyinen runosi >Arvostelija: Puuhevonen14.05.2013 Jos ei joskus kärsisi, ei tietäs miten hyvältä onni maistuu, mukava runo. >Arvostelija: vihreä15.05.2013 Hauska oivallus >Arvostelija: Neito6815.05.2013 Ilo - suruIlo sato
suru kato.
Surullisen
järsii mato.
>
14.05.2013ilmankos olen laihtumaan päin >Arvostelija: aquarius14.05.2013 Kävisköhän vielä toisinkin päin - ilon mato järsii surun madon, naseva pikku runo. >Arvostelija: vihreä14.05.2013 Päällimmäisenä ajatus aivan ja sitten tulee muutakin mieleen, kun ei aivan yksiselitteinen ole ihmiselo. >Arvostelija: thiuh14.05.2013 Leikkimielisellä huumorilla voittaa paljon! Runossa 'totta toinen puoli'. >Arvostelija: Alppivuokko14.05.2013 No, mistä sieppasit tuollaisen ajatuksen... Pohtimaan pistää. >Arvostelija: pörrykkä14.05.2013 Toiveet joskus toteutuu suru ilon ilmein pukeutuu - puhutteleva on runosi >Arvostelija: Puuhevonen14.05.2013 MenninkäinenYksinäinen menninkäinen
tallustaa hän tallustaa.
Tallukoista varpaat kurkkii
metsähiirtä naurattaa.
Siinä menee maahisukko
kalkuttelee metsokukko
aapasuolla teeret soi,
idän taivas kipunoi.
Punarinta helistelee
palokärki pärryttelee
kelohonka kumajaa
bassosoinnut kajahtaa.
Iloisena maahisveli
yksiksensä vaelteli,
silmiänsä siristeli:
- Mikä, mikä kumma tuo,
aamukasteen keiju juo.
Metsän sydän sykähtelee
satuhenget vaeltelee
kevätaamu vaalenee
unikuvat himmenee…
>
13.05.2013tarkkanäköisen metsänkulkijan vielä tarkemmat havainnot aamunkoitteessa. olen huomannut että silmiään siristämällä on helpompi nähdä keijut, menninkäiset näkyvät kun oikein leväyttää silmänsä ammolleen. >Arvostelija: aquarius13.05.2013 Satumaisen ihastuttava kevätruno! :) >Arvostelija: Vanamo13.05.2013 Lauluisen kerronnan ja kauniin maiseman energiaa jakaa hymysuin onnellinen maahisveli (joka keijua katseli) kuin ihmisen sydänsykettä luonnon tahdissa on taidokas runokulkusi satuisin askelin >Arvostelija: Puuhevonen13.05.2013 Mukava runo >Arvostelija: Neito6813.05.2013 Mikä on unta ja mikä totta? Lempeän satumainen runo. >Arvostelija: Hil-la13.05.2013 Mielettömän ihana. >Arvostelija: Yönsilmät13.05.2013 Voi miten mielettömän ihanaa kerrontaa! >Arvostelija: Marja Anneli14.05.2013 Aamussa uni ja kastepisara hieraisee heräävän kesäpäivän. >Arvostelija: Albatrossi16.05.2013 SatulipasOmistan satulippaan
se taikaa täynnä on
lapsuuden kuvakirjat
tulevat valohon.
Kädellä pieni arkku
kirkkautta säteilee…
Povelle aarteen kätken
se tietä valaisee.
Lie arkipäivä, pyhä
sumu, tai myrskysää
rauhaisan tyynen mielen
lippaani virittää.
Kun kuljen kaupungeissa
seurailen hälinää,
Vartija, Tonttu-ukko
myhäilee hymyää.
Salattu voimakenttä
lapsuuden satu on,
ken taikapiiriin joutuu
on heikko, voimaton
Kun saapuu arvon herra
pönäkkä kirkonmies,
kädessään jokin kirja
tutkija, mikä lie.
Hymyää lippaan tonttu,
sauvaansa väläyttää,
pienenee papin kirja
kirkonmies säikähtää.
Minne nyt tullut olen,
suuntaani tiedä en,
leiskuvat tulenliekit
syttyivät mielehen?
Ei valon airut tiedä,
jää sydämessään on,
tutkijan tilikirja
ruokaa on rovion.
Laupeuden teot kun palaa,
lapsekkuus valloittaa,
tonttua partaan tarttuu
hupsuttaa, naurattaa.
Vaeltaa pientä kansaa,
noitaa ja haltijaa,
kääpiöt hakkuinensa
vuoria murentaa.
Satujen voima suuri,
varmasti tiedän sen,
lippaani salaa suljen,
pian taas availen.
>
Edesmenneen isäni lapsuudessa lukemat sadut ovat valtaisa mielen voimavara.
11.05.2013Tämä kosketti lapsekkaassa suloisuudessaan... >Arvostelija: Nur11.05.2013 Kauniisti liikkuvaa, hengeltään lapsenomaisuudesta nauttivaa runoasi lukiessani nousee mieleeni ajatus isän läsnäolosta, turvasta ja rakkaudesta satujen äärellä - siinä jotain hyvin ainutlaatuista ja koskaan korvaamatonta - vanhemman huolenpito ja rakkaus on lapselle ihan oikeaa satusädettä, voimaa joka kantaa lopun elämää - hyvin puhuttelee taidokkaan hyvämielinen runosi omalla kielellään >Arvostelija: Puuhevonen11.05.2013 Ken satulippaan aarteineen omistaa, on rikas.. >Arvostelija: vihreä11.05.2013 Mukava, hyvä runo >Arvostelija: Neito6811.05.2013 Haluaisin omistaa sellaisen satulippaan.Runosi on taas,mitä ihastuttavin :) >Arvostelija: Adalmiinanhelmi11.05.2013 Samaa mieltä on pakko olla kanssasi isäsi jättämästä "perinnöstä", kun näitä tekstejäsi lukee. "Kynän" piirtämät kaarteet imaisevat kerta kerran jälkeen mukaansa joko suoraan satumaailmaan tai sitten taiten sommiteltuun jopa satumaiseen luontokuvailmaan. Tämäkin runo on mitä mainioin tarina ja verrattivissa suurten satusetien/-tätien kirjoittamiin teoksiin ja missään joukoissa ei häpeillä tarvitsisi. Tuo punakynä osuus sykädytti erityisesti, koska se kertoo minunkin kulkevan oikealla tiellä poikani kanssa. >Arvostelija: waltsu12.05.2013 Se on suuri henkinen rikkaus ja voimavara lapsuuden tarinat, sadut ja samalla siinä saa läheisyyttä kun lukijan vieressä niitä kuuntelee. >Arvostelija: Vanamo13.05.2013 KotikuusiSaahan kotikuusi olla
kilpikaarnainen
vanha lapsuuden puu.
Kaarnan alla
sykkivät keväisin
uusien vuosirenkaiden mahlat.
Vanhoissa vuosirenkaissa
historian lehdet.
Oksien alla leikkimökkini
tikkujalkaisten
käpylehmien navetta,
ulpukkasikojen sikala.
Kuusen juurella siivet
solmia selkään
unohtaa raihnainen keho
näyttää Äidille.
– Katso, kimaltavat, hauraat!
Äiti vastaa:
– niin minunkin.
>
Siunauksellista äitienpäivää! Oma äitini on kuollut 47 vuotta sitten, mutta hänen muistonsa on säteilevän kirkas.
11.05.2013ihana lapsuusmuisto. ja kunnianosoitus äidillesi joka jostain kulkuasi tarkasti seuraa. - mukana tärkeä pihakuusi joka oli ennen ja joka jää. >Arvostelija: aquarius11.05.2013 Koskettavan kaunista kuvaelmaa, jossa sanat piirtävät lapsuusmaiseman, kuin unen. >Arvostelija: tonkkateline11.05.2013 Tämä runo käy ihan sydämen päälle. >Arvostelija: vihreä11.05.2013 Lapsuusajan leikit muistuu mieleen lukijallakin käpylehmineen, luonto antoi aiheita iloon :) kiitos. >Arvostelija: thiuh11.05.2013 rakkautta vuosienkin jälkeen kimaltelevana >Arvostelija: lehdetönpuu11.05.2013 Sydänääniä sykkii lentoisan kevyesti liikkuva rakkauden ja lämmön runosi äidille äitienpäivään ja jokaiseen muistoon jonka hyvä maa on suureksi saattanut - upea on lämmin runosi >Arvostelija: Puuhevonen11.05.2013 Liikuttavan kaunis runo ! >Arvostelija: Vanamo13.05.2013 Liikuttavan kaunis! >Arvostelija: Alppivuokko14.05.2013 Muijat ja nuijatMuija,
nuori muija.
Muijalla nuija,
pieni nuija.
Nuijalla
otsaan tähtihetki
retki karpalosuolle.
* * *
Muija,
vanha muija.
Muijalla nuija.
jämäkkä leka.
Lekalla kalloon
iloinen ilta
silta rentukkasaareen.
>
Vuosien kuluessa ns. rakkaus järkevöityy. 10.05.2013ilonaiheet eivät kuitenkaan muutu! >Arvostelija: aquarius10.05.2013 Saiko Epeli lekasta eilen? Parempi tossun alla kuin taivasalla, totesi isäni. ;) >Arvostelija: Nur10.05.2013 Muusia Muija nuijalla survoo kalikkansa hiukka sivuhun kurvoo puu vasten puuta kauniisti kaikaa rentukkasaaressa tähtöset tanssaa -- hymyinen ja rakastava on nuijasi Muija >Arvostelija: Puuhevonen10.05.2013 Hauska runo : ) >Arvostelija: Neito6810.05.2013 No jo on muija - repesin hervottomaan nauruun - vieläkö lekan jälkeen löytyy järeämpää... >Arvostelija: Runoilijasirkka10.05.2013 Hauskan herkkä, lorun omainen runo. >Arvostelija: mattip10.05.2013 Jospa se tuo nuija olisi vaikka vaahtomuovilla pehmustettu, mukava runo. >Arvostelija: vihreä11.05.2013 KotipolullaKeväinen aamuhetki
mielessä tyyneys on
Jumalan rauha poistaa
kivun ja ahdingon.
Katoaa kaikki mainen
tuhkaksi hajoaa
ei koti ole tämä
rauhaton kylmä maa.
Tie mutkainen ja kaita
on polku kulkijan,
kun mainen matka päättyy
saan kruunun hohtavan.
>
Siunauksellista helatorstaipäivää runoilijaystävilleni! 09.05.2013Kiitos runo on hellyttävä >Arvostelija: lehdetönpuu09.05.2013 Samoin sinulle :) Kaunis ja lohdullinen on teoksesi. >Arvostelija: Maneno09.05.2013 kunpa saisikin - hieno runosi tähän aamuun joka varsin harmahana koittaa >Arvostelija: aquarius09.05.2013 Kiitos . Ei se koti ole kun hetken. Sen kestää kyllä. >Arvostelija: war09.05.2013 Rauhallisen tyyni tunnelma,kauniss,pidän. >Arvostelija: Jukka-Pekka Huttunen09.05.2013 Onnea ja kiitollisuutta huokuu kaunis runosi... >Arvostelija: Nur09.05.2013 Pyhään päivään rauhoittaen olonsa ja ajatuksensa laskeutuu kauniin lauluinen helatorstain runosi - kukin tarkoitustaan ja kotiaan etsii, usein löytääkin siltä tuntuu - >Arvostelija: Puuhevonen09.05.2013 Tässäpä faktaa, valintansa tehneelle, tosin Herra on tehnyt polut suoriksi.. mutta ihminen on ihminen. Tänään on vielä armon päivä, kun on mahdollista valita tuo viimeiseen lauseeseen johtava tie, kaita tie, joka perille Elämään vie! Siunausta päivään :) >Arvostelija: thiuh09.05.2013 Viisas runo joka muistutti tämän elämän katoavaisuudesta. >Arvostelija: dayfly09.05.2013 Hyvä runo >Arvostelija: Neito6809.05.2013 Surumielinen, herkkä ja toiveikaskin. >Arvostelija: vihreä09.05.2013 Kiitos hyvä runo panee ajattelemaan elämän vaellusta täällä ajassamme millaista polkua kuljemme >Arvostelija: mattip10.05.2013 Rauhaa ja toivoa. >Arvostelija: Hil-la13.05.2013 Maahisen mietteitäLensin, liitelin
sadun tavoitin.
Kuiskeet kuuntelin
keijutyttösten.
Tunsin kosketuksen
siiven enkelin.
Vuorten maahinen
ukko karvainen
pomppii nauraen.
Iloa jakaisin
takaa aikakausien,
vuosien menneitten
lämpöisten sydänten.
Voimani heikot on
valo rakkauden suunnaton.
Jalo tehtävä meillä on
mailla helteisen aavikon.
>
08.05.2013Runossasi arvokas sanoma lukijalle, hieno! >Arvostelija: AlishaMariel08.05.2013 Runoilijan on satunsa ja runojuurensa tavoittanut, menninkäiset ja haltijat kaikki tavannut - kauniin valon katveessa sydämen hyvän paisteessa - siitä lukijalle riittää - nöyrästi hän elämään sä kiittää >Arvostelija: Puuhevonen08.05.2013 Hyviä on maahisen mietteet,pidän. >Arvostelija: Jukka-Pekka Huttunen08.05.2013 Aivan ihania nämä maahisrunot. Mielikuvilla loit ihanan näytelmän, enklelien siivillä on kumman energinen vaikutus :) >Arvostelija: Onnen oksa08.05.2013 Tietynlaista hempeää hupaisaa hauskuuttakin ikäisenäsi, kuin jotain untuvia olisi ilmaan jäänyt leijailemaan.. mukava kokonaisuus :) kiitos, pidin. >Arvostelija: thiuh08.05.2013 Voimia antava on runosi >Arvostelija: Anjuska08.05.2013 Hienosti taas kulkee runosi elämän rinteillä ja sen luomia erilaisia hetkiä mieleen painuneita kertailee. Hyvä kaunis ja niin leppoisa luettava oli tämä. >Arvostelija: Carre08.05.2013 Kaunis ja ihana teos :) >Arvostelija: Maneno08.05.2013 Totella hyväruno Maahisen mietteistä >Arvostelija: mattip10.05.2013 Maahinen ja keijuMaahinen
keijun siivellä istuu.
Naurava naama
väpäjävä parta.
Ukkelin sanoissa
tuhatvuotinen viisaus.
>
08.05.2013kuin päivänsäde ja menninkäinen. toinen toistaan... täydentäen! >Arvostelija: aquarius08.05.2013 Paljon viisautta mahtuu pieneen niin runossa kuin maahisen muodossa - naurava naama ja keijun keveys siinäpä harmooninen satuisa yhteys >Arvostelija: Puuhevonen08.05.2013 Onkohan tämä runo vai kannanotto vai kumpaakin? Hmm, omalla tavallaan mukava kyllä. Jos en ajattele runosi demoneita demoneina, eri muodoissa ilmenevinä pahoina henkinä, vaan pelkästään pohjoisen satuolentoina tai jonakin symboleina, voin jopa pitää runon satumaailmasta. Kivalla tyylillä kirjoitettu. >Arvostelija: u roskala08.05.2013 Onnellinen hetki, tykkäsin kovasti :) >Arvostelija: Maneno08.05.2013 Kivasti runosi kertoo samankaltaisesta ilkikurisuudesta - satujen valtakunta viehättää :) >Arvostelija: Vipero10.05.2013 KuvatauluHiljainen tuuli
metsän hengitys.
Tule istumaan
viereeni, tähän!
* * *
Kupukatto
sammalmatto
yörastaan laulu.
Lammella kuvataulu.
Kuulaudessa
naavakuuset
peiliin kuvastuu.
>
07.05.2013Kuvataulusi on kaunis. >Arvostelija: Talvicc107.05.2013 runo henkii rauhaa ja odotusta. Yhteinen hetki, ikuisuuden äärellä. >Arvostelija: aquarius07.05.2013 Kaunista, siunausta :) >Arvostelija: thiuh07.05.2013 Erittäin kaunista. >Arvostelija: u roskala07.05.2013 Rauhallinen taiteellinen maalaus niin kuvassa näkyy. >Arvostelija: Albatrossi07.05.2013 Sävykkään rauhoittavaa runomaalausta ja maisemasta nautintaa -kevään lämpimiä tuulia hyvin hengittävällä runollasi >Arvostelija: Puuhevonen07.05.2013 Taitavaa sanoilla maalaamista. Kerronnan rauhallinen rytmi on kuin piste iin päälllä antaen aikaa mielelleni muokata kuvaa eteenpäin kohti valmista harmonista taulua. >Arvostelija: waltsu07.05.2013 Metsän rauhaa ei mikään voita. Tässä runossa herää henkiin esi-isiemme vanhat uskomukset ja Kalevala herää henkiin. :) >Arvostelija: Missy07.05.2013 Huikean kaunis on tämä runosi >Arvostelija: Anjuska07.05.2013 Kaunista >Arvostelija: Neito6807.05.2013 Hieno kaunis on kuvasi, tuulessa kuulautta, pyyntöön kauniiseen on helppo myöntyä, katsomaan, ja nauttimaan, kiitos sinulle. >Arvostelija: Isadora08.05.2013 Kauniin kuvan olet sanoillasi maalannut!! >Arvostelija: Tellikka08.05.2013 Tulen! >Arvostelija: Maneno08.05.2013 Aurinko nouseeAurinko nousee idästä
koivikot vihertää
ja punarinta kuusessa
säettään helistää.
Kuulaassa kevätaamussa
vietimme hetkisen
aistimme tuoksut tuomien
säveleet lintujen.
Sininen öinen hämäryys
lumosi sisimmät
solmimme liitot yhteiset
varmat ja kestävät.
>
06.05.2013täydellinen kuvaus Onnen elementeistä. >Arvostelija: aquarius06.05.2013 Kaunis on runosi, kuin sen kuuluukin olla auringon nousussa :) >Arvostelija: Kirsi Tiimonen06.05.2013 Kaunista kaikkiaan. >Arvostelija: thiuh06.05.2013 Kaunis, hyvä runo >Arvostelija: Neito6806.05.2013 Runoilijan laulu on yhtä kauniin luontonsa, heläävän soittonsa ja avaruudellisen lennokkaan ajatuksensa kanssa - vahvaa kauneutta ja kiinteää yhteyttä elämään ja onneen antaa ylevän runosi >Arvostelija: Puuhevonen06.05.2013 Luonnon,mielen kuin sydämen sopusointua : Nousevasta auringosta sateen jälkeen ... nähdä Lapin lumo ! >Arvostelija: Kaseva06.05.2013 Kaunis kuin tuomenkukka koko runo. >Arvostelija: vihreä06.05.2013 hieno tunnelma pidin todella paljon >Arvostelija: seba06.05.2013 Kaunis kaunis on runosi, helisee onnea, helistää lintuin laulelua, tuoksuineen, lumoaa lukijan mielen, lumoaa tämän aamuhetken, kiitos sinulle:) >Arvostelija: Isadora07.05.2013 Ihmiset suviyössä. >Arvostelija: Albatrossi07.05.2013 JoutsenpariLampeen, suolle
kitumäntyjen keskelle
laskeutuu joutsenpari.
Kukahtaa käki
kajahtaa kevätaamuun
hopeinen torvi.
Heräilevät unestaan
uinuvat metsänhenget.
>
05.05.2013Karhussa karhun henki.. ja hyttysten ininät lämpiävästä suosta.. nyt taisin pilata tunnelman, mutta alkupuoli on hyvä ja satujahan me luetaan, lapsillekin. Kokonaisuus tarunomainen. >Arvostelija: thiuh05.05.2013 Miten runoilija osaakin maalata maisemaa noin kaunista. Uljas joutsenpari valkoinen ja suomen suo, mitä parhain näky, kiittää Marle. >Arvostelija: Marle05.05.2013 kelpaa siellä joutsenparin rauhas asustella. >Arvostelija: aquarius05.05.2013 Hyvä runo >Arvostelija: Neito6805.05.2013 Rauha ja hiljainen kauneus ovat runosi ajatusten vahvuutta, lukijan iholle koskettavaa taikaa >Arvostelija: Puuhevonen05.05.2013 Kaunis hetki kuvassa >Arvostelija: Anjuska05.05.2013 Luontoa parhaimmillaan - tunnekokemukset ovat elämän helmiä - sillä pieni arkikin voi muodostua juhlaksi kun itse on avoinna. Upea runo sanavalintoineen ! >Arvostelija: Kaseva05.05.2013 Ihana keväinen runo :) >Arvostelija: Serena05.05.2013 Hieno ja Keväänlämmin runo. >Arvostelija: niiu05.05.2013 Upean maalauksellinen näky *kiitos >Arvostelija: Alppivuokko06.05.2013 Runo on, ku Pikasson mualaos. Aetova herkkee tunnetta sannoin kaotta kuvattuna. >Arvostelija: Joutonoomi06.05.2013 Erittäin hieno tuokio kuva. Tiesikö, mitä yksi joutsen merkitsee? >Arvostelija: Klenkka06.05.2013 Lopetusta lukuunottamatta pidän kovasti, kaunista ja tunnelmallista kevään kuvausta. >Arvostelija: u roskala07.05.2013 Suolla ohutta harsoa. Suomikuvaa. >Arvostelija: Albatrossi07.05.2013 Kukko ja kanarouvaKukolle on kanarouva
kaakaota keittänyt.
Kukko oli rouvallensa
kukkapenkin kääntänyt.
Kukkapenkkiin kylvää kukko
kukonheltta kukkasen.
Lannoitteeksi kukko laittaa
kanamuorin kakkasen.
>
Riemullista kevätpäivää runoilijaystävilleni. 04.05.2013Hupaisaa huomenta, hilpeä runo :) >Arvostelija: Neiti Prym04.05.2013 Yhteispelillä se sujuu, taas päivän matkan kerrallaan. :) >Arvostelija: thiuh04.05.2013 Touhukkaita nuo aamukanat- ja kukot ;) >Arvostelija: Alppivuokko04.05.2013 Tämä on ilopilleri. >Arvostelija: vihreä04.05.2013 näinhän ne kukot pruukaa asioita toimitella.. siitä tulikin mieleen että pitää marssia lannoitekauppaan. yks kakkaa, kaks kakkaa jne - kiitos iloisesta päivänavausrunosta! >Arvostelija: aquarius04.05.2013 Ihana kevätruno! Hienoa kevät aamua sinullekin :) >Arvostelija: Kirsi Tiimonen04.05.2013 olipas piristyspätkä ihana hyvälle tuulelle sai runo pienoinen niin taivahia valloittava >Arvostelija: lehdetönpuu04.05.2013 Tykkään tästä erittäin paljon.Ihastuttava runo:) >Arvostelija: Adalmiinanhelmi04.05.2013 Savolainen isäukkoni kertoi minulle poikasena aina lakonisesti seuraavan lastensadun kun olin häneltä jo väsymyksiin saakka vaikuttavampia tarinoita ehtinyt samaisena iltana kuulla: "Olipa kerran ukko ja akka. Sitten tuli kukko ja kakka." >Arvostelija: Nur04.05.2013 Hauska runo >Arvostelija: Neito6804.05.2013 Mukavasti ilomatonen kasvaa ja voi hyvin lintuparin yhteisessä hoidossa, suuret näen kukat jo kasvimaan laidassa - hyväntuulen runo keikuttaa lukijaa >Arvostelija: Puuhevonen04.05.2013 Hymy >Arvostelija: ollimolli04.05.2013 Ruokamullan tuoksuinen runo. Tykkäsin. >Arvostelija: mörrikki04.05.2013 Kevättouhuja puuhakkaita, naurahtaa lukija ja menee penkomaan siemenpussejaan ;-) >Arvostelija: Marle05.05.2013 Oikein hieno, hyvänmielen riimittely jossa lapsenomaista hauskuutta, kevätriemuinen esitys, lopetus loistava. :) >Arvostelija: u roskala07.05.2013 Multapeukkua tässä, pihan elämää terälehdillä. >Arvostelija: Albatrossi07.05.2013 Kruunun metsässä rytissytKirveet
ovat kalkahdelleet
sahat sirisseet.
Jätkäpojat eivät ole
lonkkaa vetäneet.
Vuosikymmeniset
varjopuut ovat
ryskyen kaatuilleet.
Ammoin
kelo-oksat ovat
vihreitä olleet.
Tuulten
heilutella,
tuoksujen levitä.
Raikas
pihkan tuoksu
terveydeksi siemailla.
Hyvä
etteivät metsurit
lapsuuteni puuta
aarnikeloa kaataneet.
Ei tainnut
sahanhammas
ikiaikaiseen
honkaan pystyä,
kun se vielä
pystyssä seisoo.
Hongan juurella
hento taimi,
nousta valoon.
Imeä kasvuvoimaa
samasta maasta,
mistä aarnipuu
elinvoimaa imenyt,
kun oli taimikko,
kevät ja käet kukahtelivat.
Kenties
taimi noustuaan
suojaa uusia taimia,
jotka kantavat oksillaan
ajatonta valoa.
>
03.05.2013Hyvä on honkaa syleillä, uutta taimea katsella. Hieno on runosi. >Arvostelija: Bluest03.05.2013 Kuolevan puun kauneus ja rooli uudenkin kasvattamisessa. Upea runo, joka toimii myös henkisenä vertauskuvana. Kaunis ja puhutteleva! >Arvostelija: Nur03.05.2013 Ens keväänä on eessä taiminen istuttaminen, kiva runo >Arvostelija: Anjuska03.05.2013 Tämä tuo viestiä metsistä ja metsien miehistä.. >Arvostelija: thiuh03.05.2013 Hieno runo. >Arvostelija: feeltheuniverse03.05.2013 Raikkaat pihkatuulet puhaltavat kauniissa kertomuksessasi jatkuvuuden ja arvojen metsässä ihmisen tiedostaa - ylväästi juurillaan seisoo viisas kelopuusi >Arvostelija: Puuhevonen03.05.2013 On hieno. Metsässä ja puissa on myös henkistä pääomaa. >Arvostelija: anitas04.05.2013 Ajan kulku on vääjämätöntä, esineet ja oliot ikääntyvät, muuttavat muotoa, tuuli käy kaiken yli. "Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen." Meidän jälkeemme tulee toisia. Aika jatkaa kulkua niin kauan kuin aikaa on ja maan annetaan pysyä. Kiva runo luonnon muutosprosessista ajan (ja ihmisen) kourissa, muistoistakin. Lopetuksessa näen runollisella haaveilulla maustettua vertauskuvaa, hienoa toivoa siitä, että vielä tulevaisuudessakin kasvaisi ihmisiä jotka suojaavat kanssaihmisiään, kasvattaisivat lapsiaan rakkaudella. Siinä on ajatonta valoa, ja ehkä sitä parasta, Kristuksen armon valoa. :) >Arvostelija: u roskala07.05.2013 | 0| 20 | 40 | 60 | 80 |