Minulle on annettu niin paljon
Äkkiä
ymmärsin
elämäni rikkaus
iski kuin
aamun ensikajo
Minulla on
niin hirveän paljon
kaikkea
mitä köyhempi
kadehtisi
sukkamielin
Ja siltikin
mieleni on
pyyhitty puhtaaksi
tuskalla
kivulla ja kärsimyksellä
ihmisten iva
on puhkonut silmäni
Jättänyt jäljelle
sokean pimeyden
Mutta valo
se ilmestyisi
aivan ykskaks
ja loi
valkeuden
jotta voisin
nähdä
Vaivuin lattialle
ja kiitin
kyynelsilmin
Kaikkivaltiasta
kaikesta
Mutta miksi
siitä on niin
vaikea nauttia
Kun mieli on
silti täynnä
tahmeaa mustaa
Runoilijan Catharina kaikki runot
|
|
