rakkausrunot.com
Valikko

Valikko
Uusimmat runot Luokitellut runot
Uusimmat runoilijat
Kuukauden runoilijaäänestys Kuukauden runoilija
 
 

katoamisen kamaluus.



Katoamisen kamaluus :

Suomen muinaispukuun sonnustautunut Helena Karppinen lukee loruja Kirkonkylän Tiimin perhepäivähoitolapsille ja - hoitajille Kalevala-päivän tunnelmissa. Lapset katselevat kiinnostuneena esitystä, ja taputtavat aina riemuissaan kun esityksen jännitys on käynnissä.
Se ei sinänsä mikään esitys ole, vaan lorupäivä.
Aikuiset ovat haltioissaan lastensa viihtyvyydestä, ja minua alkaa jo väsyttää.
Vihdoinkin lorut loppuvat, ja lapset juoksevat vanhempiensa syliin.
Jannekin tyytyy lorujen loppuun, ja juoksee luokseni.
- Nelli, miksei äiti tullut hakemaan minua? Janne kysyy pettyneenä.
- Äidillä oli töitä, se ei ehtinyt, mutta enkö minä käy?
- Sinä et osaa kertoa ollenkaan merirosvojuttuja, Janne haaveilee.
- Kuule, minäpä näytän sinulle minun merirosvojuttuja, minä sanon, ja kerron Jannelle aina vain uudista ja uudista merirosvoista, ja heidän pakomatkoistaan Afrikan länsirannikoilla.
Saavumme kotiin hetken kuluttua, ja Janne on viimein tyytyväinen kertomaani.
- Nelli, vietkö Jannen vähän ulos? Meillä olisi isän kanssa vähän työasioita hoidettavana, äiti kysyy minulta.
Lupaan viedä Jannen syöttämään sorsia lammen rantaan.
Janne on innoissaan retkestämme lammelle, ja haluaa kuulla aina ja aina vain lisää merirosvotarinoita.
Seitsemältä saan jo viimein tarpeekseni sepittämistäni merirosvotarinoita.
- Eikö lähdettäisi jo? kysyn viimein Jannelta tilaisuuden tullessa.
Janne myöntyy, ja hyppää istumaan rattaisiin.
Janne on vasta viisivuotias, mutta kuitenkin kiltti.
Kotiin päästessämme riisun Jannen ulkovaatteet, ja vien pojan nukkumaan yöunia.
Keittiöstä kuuluu äidin huuto, ja isän kiroilu.
- Jos sinulle ei kelpaa mitä minulla on annettavana, niin häivy täältä! äiti huutaa täyttä kurkkua.
- Tämä on myös minun kotini! Häivy itse! isä puolustaa itseään.
En jaksa kuunnella enää yhtään heidän riitaansa, joten häivyn omaan huoneeseen.
Minkä takia heidän pitää nykyään riidellä aina?
En jaksa kuunnella ollenkaan, joten painaudun niin syvälle sängyn pohjaan kun on mahdollista. Viimeinen kolahdus jonka kuulen, on ulko-oven kiinni laitto.
Aamulla herään ennen yhdeksää, kapuan sängystä ylös, ja kipitän alakertaan mahdollisimman hiljaa, etteivät muut heräisi.
Se ei kuitenkaan onnistu, sillä vanhempien työhuoneesta kuuluu tietokoneen aukaisuääni.
- Huomenta äiti, miten olet jo näin aikaisin hereillä? minä kysyn kävellessäni työhuoneeseen.
Äidin silmät ovat punaiset, ja hänellä on pussit silmien alla.
- Äiti, mikä on hätänä? minä huolestun.
Äiti nyyhkyttää nyyhkyttämistään, ja minä alan jo huolestua, sillä äiti ei ole herkkä, eikä yleensä itke ollenkaan.
- Isäsi lähti eilen illalla ovet paukkuen, oli ottanut muutaman oluen, ja tietenkin lähti auton rattiin, eikä hänestä ole sen jälkeen kuulunut mitään, äiti kertoi.
- Voi kamala! minä itken.
Äiti lopettaa vollottamisen, ja käskee minunkin pysyä rauhallisena.
Äiti soittaa isän äidille, ja kysyy häneltä onko kuullut pojastaan mitään.
Ei ollut, mitäs nyt tehdään?
- Mutta ainakaan Jannelle ei kannata kertoa, äiti varoittaa.
Isä ei ollut puoleenpäivään mennessäkään ilmestynyt, ja nyt alkoi äitikin huolestua kunnolla.
Illalla äiti tekee poliisille katoamisilmoituksen.
Joka päivä on yhtä kidutusta ajatella missä isä on, ja mitä hänelle on tapahtunut.
Entä jos isä on kuollut? Ei ajatustakaan tuollaisesta, Janne oli muistuttanut.
Ystävät olivat tietenkin tukeneet joka hetkellä, muttei se silti tuntunut sopivalta.
Kaikki muuttui eräänä sunnuntaiaamuna, kun puhelin soi kesken aamiaisen.
Äiti vastasi puheluun, ja vastaili vain kamalaa, kyllä, ja tullaan.
- Isä on löytynyt, äiti sanoo lyhyesti puhelun jälkeen.
- Onko isä kunnossa? Janne on heti kiinnostunut.
- Isä on Kaukosalin mielisairaalassa, äiti sanoo hiljaa.
Kysymyksiä riittää, mutta vain yhden lauseen äiti suostui sanomaan:
- Isä on syönyt jo jonkun aikaa rauhoittavia, ja hän on vakavasti sairas, hän joutuu elämään mielisairaalassa.
Kaikki seisahti kuin paikoilleen sinä hetkenä.


5 vuoden kuluttua

Isä on toipunut totaalisen hyvin, elämä on nyt raiteillaan, ja isä asuu taas kotona meidän, maailman onnellisemman perheen kanssa.


Tämä on nyt aika nuorille suunnattu tarina,mutta miksei vanhemmatkin persoonat voisi olla kiinnostuneita?

Runoilijan pesusieni kaikki runot




9395 runoilijaa on lähettänyt jo
568705 runoa!
 
 
 
 
|02.09|
Tänään syntymäpäiviään viettää:

Olivias 18v.
Isa 24v.
hevary 25v.
pippuri 27v.
Jamo75 39v.
Suruna 45v.
tiinalii 51v.
mmirre
Ami19

   Paljon onnea!
 

Hosted by
Kotisivut.com
 
Copyright 2003 Petri Vilén